"Keskitysleirit Neuvostoliitossa
Neuvosto-Venäjällä jo Leninin aikana (1919) laajennettiin tsaarinvallanaikaisia työleirejä (katorga), jotka saivat vuonna 1930 nimen Gulag leirien hallinnosta vastanneen viranomaisen mukaan. Jopa 15 miljoonaa vankia tuomittiin pakkotyöleireille Stalinin hallinnon aikana. Monet kuolivat tauteihin, nälänhätään ja teloituksiin. 1920-luvun lopulla vankileirien saaristossa oli noin 100 000 vankia. Merkittävästi lisävankeja leireille saapui kolmessa aallossa: 1929–1932 maatalouden kollektivisoinnin aikana, 1936–1938 Stalinin puhdistusten aikana ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Gulag koostui sadoista leireistä, joilla oli 2 000–10 000 vankia. Useimmat näistä olivat ojennustyöleirejä, joilla tehtiin metsätöitä tai rakennettiin kanavia tai rautateitä tai työskenneltiin kaivoksissa. Kirjailija Aleksandr Solženitsyn on väittänyt, että vuosina 1928–1954 noin 40–50 miljoonaa ihmistä kärsi tuomioita leireillä. Leirihallinnosta 1989 kerätyt luvut väittävät noin 10 miljoonan hengen joutuneen lähetetyiksi leireille vuosina 1934–1947.
Anne Applebaumin neuvostoliittolaisiin arkistoihin nojautuneen tutkimuksen Gulag (2003) mukaan leireissä oli vuonna 1930 179 000 vankia, 1936 1 296 494, 1941 1 929 729, 1948 2 199 535, 1950 2 561 351 ja 1953 2 468 524 vankia. Yhteensä vankeja oli 28,9 miljoonaa, mihin lukuun sisältyy 6 miljoonaa "erikoissiirtokunnissa" elänyttä.
Leireissä kuoli Applebaumin mukaan vuosina 1929-1953 2 794 163 henkeä. Kuolleisuus oli suurinta sotavuosina 1942-1943 (24,9 ja 22,4 prosenttia), vuonna 1933 (15,3) ja 1944-1945 (9,2 ja 5,95). Muulloin se vaihteli 1-5 prosentin välillä ja painui alle prosentin vuosina 1950-3. Lisäksi Neuvostoliitossa teloitettiin poliittista syistä vuosina 1934-1953 786 163 henkeä. Kumpikaan luku ei sisällä kuljetuksissa ja kuulusteluissa kuolleita tai heti vapautuksen jälkeen kuolleita.
Moshe Lewin taas esittää Neuvostoliiton historiassa (2006), että vastavallankumouksellisista rikoksista eli pykälän 58 perusteella pidätettiin vuodesta 1921 vuoden 1953 puoliväliin 4 miljoonaa. Heistä tuomittiin kuolemaan 819 456 henkeä ja lähetettiin leirille, siirtolaan tai karkotukseen 2,6 miljoonaa henkeä. Noin 400 000 karkotettiin - joko niin, että heitä kiellettiin asumasta jossakin tietyssä paikassa (vysylka) tai heidät pakkosiirrettiin tiettyyn siirtokuntaan (ssylka). Loput kuuluvat kategoriaan muut. Vankeudessa kuolleiden määräksi Lewin esittää vuosina 1934-53 1,6 miljoonaa, mikä sisältää siviilioikeudellisen tuomion saaneet.
Eri laitoksissa vankilat pois lukien oli Lewinin mukaan vuoden 1953 alussa 5,2 miljoonaa henkeä, josta se laski kuudessa vuodessa 997 000:een; samana aikana ”vastavallankumouksellisista" rikoksista tuomittujen määrä ko. laitoksissa laski 580 000:sta 11 000:een.
Gulag alkoi kutistua Stalinin kuoleman jälkeen. Satoja tuhansia armahdettiin ja leirijärjestelmä palasi 1920-luvun mittoihin. Vuonna 1955 Gulag lopetettiin virallisesti. Sen tilalle tuli GUITK, ojennustyöleirien päähallinto. Kaikkiaan länsimaiset historioitsijat ovat arvioineet Neuvostoliitossa kuolleen vuosina 1918–1956 noin 10–30 miljoonaa ihmistä pakkotyössä, pakkoväestönsiirroissa, teloituksissa ja terrorissa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskitysleiri
Samaa paskaa ja julmuutta on molemmat opit.
Neuvosto-Venäjällä jo Leninin aikana (1919) laajennettiin tsaarinvallanaikaisia työleirejä (katorga), jotka saivat vuonna 1930 nimen Gulag leirien hallinnosta vastanneen viranomaisen mukaan. Jopa 15 miljoonaa vankia tuomittiin pakkotyöleireille Stalinin hallinnon aikana. Monet kuolivat tauteihin, nälänhätään ja teloituksiin. 1920-luvun lopulla vankileirien saaristossa oli noin 100 000 vankia. Merkittävästi lisävankeja leireille saapui kolmessa aallossa: 1929–1932 maatalouden kollektivisoinnin aikana, 1936–1938 Stalinin puhdistusten aikana ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Gulag koostui sadoista leireistä, joilla oli 2 000–10 000 vankia. Useimmat näistä olivat ojennustyöleirejä, joilla tehtiin metsätöitä tai rakennettiin kanavia tai rautateitä tai työskenneltiin kaivoksissa. Kirjailija Aleksandr Solženitsyn on väittänyt, että vuosina 1928–1954 noin 40–50 miljoonaa ihmistä kärsi tuomioita leireillä. Leirihallinnosta 1989 kerätyt luvut väittävät noin 10 miljoonan hengen joutuneen lähetetyiksi leireille vuosina 1934–1947.
Anne Applebaumin neuvostoliittolaisiin arkistoihin nojautuneen tutkimuksen Gulag (2003) mukaan leireissä oli vuonna 1930 179 000 vankia, 1936 1 296 494, 1941 1 929 729, 1948 2 199 535, 1950 2 561 351 ja 1953 2 468 524 vankia. Yhteensä vankeja oli 28,9 miljoonaa, mihin lukuun sisältyy 6 miljoonaa "erikoissiirtokunnissa" elänyttä.
Leireissä kuoli Applebaumin mukaan vuosina 1929-1953 2 794 163 henkeä. Kuolleisuus oli suurinta sotavuosina 1942-1943 (24,9 ja 22,4 prosenttia), vuonna 1933 (15,3) ja 1944-1945 (9,2 ja 5,95). Muulloin se vaihteli 1-5 prosentin välillä ja painui alle prosentin vuosina 1950-3. Lisäksi Neuvostoliitossa teloitettiin poliittista syistä vuosina 1934-1953 786 163 henkeä. Kumpikaan luku ei sisällä kuljetuksissa ja kuulusteluissa kuolleita tai heti vapautuksen jälkeen kuolleita.
Moshe Lewin taas esittää Neuvostoliiton historiassa (2006), että vastavallankumouksellisista rikoksista eli pykälän 58 perusteella pidätettiin vuodesta 1921 vuoden 1953 puoliväliin 4 miljoonaa. Heistä tuomittiin kuolemaan 819 456 henkeä ja lähetettiin leirille, siirtolaan tai karkotukseen 2,6 miljoonaa henkeä. Noin 400 000 karkotettiin - joko niin, että heitä kiellettiin asumasta jossakin tietyssä paikassa (vysylka) tai heidät pakkosiirrettiin tiettyyn siirtokuntaan (ssylka). Loput kuuluvat kategoriaan muut. Vankeudessa kuolleiden määräksi Lewin esittää vuosina 1934-53 1,6 miljoonaa, mikä sisältää siviilioikeudellisen tuomion saaneet.
Eri laitoksissa vankilat pois lukien oli Lewinin mukaan vuoden 1953 alussa 5,2 miljoonaa henkeä, josta se laski kuudessa vuodessa 997 000:een; samana aikana ”vastavallankumouksellisista" rikoksista tuomittujen määrä ko. laitoksissa laski 580 000:sta 11 000:een.
Gulag alkoi kutistua Stalinin kuoleman jälkeen. Satoja tuhansia armahdettiin ja leirijärjestelmä palasi 1920-luvun mittoihin. Vuonna 1955 Gulag lopetettiin virallisesti. Sen tilalle tuli GUITK, ojennustyöleirien päähallinto. Kaikkiaan länsimaiset historioitsijat ovat arvioineet Neuvostoliitossa kuolleen vuosina 1918–1956 noin 10–30 miljoonaa ihmistä pakkotyössä, pakkoväestönsiirroissa, teloituksissa ja terrorissa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskitysleiri
Samaa paskaa ja julmuutta on molemmat opit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.