Tyttäreni on 1v2kk ja luonteeltaan varsin rauhallinen, ns.helposti hoidettava. Tietysti protestoi tarvittaessa mikä on minun ja mieheni mielestä varsin hyvä juttu.
Ongelmana on nimittäin isomummin opetus "kiltiksi lapseksi". Hänen mukaan lapsi ei saa " änkyröidä, kitistä, vinkua". Jos lapsi alkaa " änkyröidä, kitistä, vinkua" niin heti tulee käsky olla "kiltti lapsi". Eli toisin sanoen lapsi hyväksytään vain, jos hän on kiltisti ja tottelee. Pahin tilanne oli, kun tulin kotia mummin ollessa lapsenvahtina tytön ollessa n.7kk. Tyttö itki nälkäänsä, mummi sanoi vain tiukasti " ei vingu! ei vingu!", kun sanoin että tuon ikäinen tyttö ei yleensä "vingu" kuin vain silloin kun joku perustarve vaatii täydennystä eli tässä tapauksessa oli nälkä. Tämäkin kuitattiin " ei sillä ole nälkä"!
Eli mummi kieltää aina jos tytölle tulee paha mieli. Tai jos kerron,e ttä tytölle tuli hätä kerhossa kun.... " eikä tullut!". tunteista ei saa puhua, vaan lapsi pitää olla mahdollisimman kiltti ja itsenäinen heti pienestä lähtien.Enemmän mummi kiinnittää huomiota siisteyteen ja siihen että mitä vaatteita tytöllä on pieni. Pitää olla " nätisti, ei saa sotkea ja olla kiltti". Eli oikea näyttelynukke.
Tämä kauhistuttaa minua. Haluaisin, että lapsi viettää aikaansa myös mummin kanssa, mutta vaikeutena on juuri tämä.
Mieheni on kiltti, ja oppinut vasta minun kanssani tappelemaan ja näyttämään tunteitaan.
Vinkkejä? Ymmärtääkö vanha sukupolvi tunteista mitään?
Ongelmana on nimittäin isomummin opetus "kiltiksi lapseksi". Hänen mukaan lapsi ei saa " änkyröidä, kitistä, vinkua". Jos lapsi alkaa " änkyröidä, kitistä, vinkua" niin heti tulee käsky olla "kiltti lapsi". Eli toisin sanoen lapsi hyväksytään vain, jos hän on kiltisti ja tottelee. Pahin tilanne oli, kun tulin kotia mummin ollessa lapsenvahtina tytön ollessa n.7kk. Tyttö itki nälkäänsä, mummi sanoi vain tiukasti " ei vingu! ei vingu!", kun sanoin että tuon ikäinen tyttö ei yleensä "vingu" kuin vain silloin kun joku perustarve vaatii täydennystä eli tässä tapauksessa oli nälkä. Tämäkin kuitattiin " ei sillä ole nälkä"!
Eli mummi kieltää aina jos tytölle tulee paha mieli. Tai jos kerron,e ttä tytölle tuli hätä kerhossa kun.... " eikä tullut!". tunteista ei saa puhua, vaan lapsi pitää olla mahdollisimman kiltti ja itsenäinen heti pienestä lähtien.Enemmän mummi kiinnittää huomiota siisteyteen ja siihen että mitä vaatteita tytöllä on pieni. Pitää olla " nätisti, ei saa sotkea ja olla kiltti". Eli oikea näyttelynukke.
Tämä kauhistuttaa minua. Haluaisin, että lapsi viettää aikaansa myös mummin kanssa, mutta vaikeutena on juuri tämä.
Mieheni on kiltti, ja oppinut vasta minun kanssani tappelemaan ja näyttämään tunteitaan.
Vinkkejä? Ymmärtääkö vanha sukupolvi tunteista mitään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei tunteet ja niiden ilmaisu ole sukupolvesta kiinni, vaan yksilöistä. Suurin osa mummoista ja äideistä, isät ja ukit tietty mukaanluettuina, varmasti ymmärtää, että tunteensa saa jokainen näyttää ja silti lapsi hyväksytään.
Minun äitini on juuri kuvaamasi kaltainen. Meidät lapset opetettiin siihen, että kaikkien, erityisesti negatiivisten tunteiden ilmaisu oli hävettävää ja noloa. Itkeä ei saanut, pahaa mieltä ei saanut näyttää, eikä lapsia lohdutettu. Omia tarpeitaan ja toiveitaan ei saanut sanoa, siihen liittyi aina pilkan ja häpeän uhka. Minä opin piilottamaan kaikki tunteeni, kontrolloin itseäni jatkuvasti edelleen enkä uskalla paljastaa oikeaa minääni kenellekään hylkäämisen pelossa. Siispä nyt, yli kolmekymppisenä, elän edelleen yksin. Ihmissuhteiden rakentaminen on ollut aika mahdotonta, vaikka muuten päällepäin näytän hyvinkin pärjäävältä. Vasta viime aikoina olen alkanut löytää itseäni.
Sanoisin että jos teillä on perheessä tunneilmapiiri kunnossa, ei lapsen mummo/isomummo sitä voi tuhota, vaikka lapsi hänen kanssaan aikaansa joskus viettäisikin. Tuskin saat häntä ymmärtämään ja muuttamaan käytöstään, ne juuret ovat niin syvällä. Isompana lapsen kanssa voi jutella asiasta, jos hän ihmettelee mummon käytöstä. Voi olla ettei isompana hänen kanssaan juuri viihdy, kun ei jaksa enää teeskennellä.
Ja jos mummi olisikin ollut antamassa lapsellesi ruokaa kun se itki, niin kirjoittaisit siinä, että se horiseva muori syöttää sitä koko ajan. Mikään ei sulle kelpaa, ja ei ihme että lapsesi itkee ja kitisee kun ei ole koskaan saanut sinulta hyväksyntää, kuten ei kukaan muukaan läheisistäsi.
Itse asiassa lapseni ei pahemmin kitise eikä vingu. on ns. helposti hoidettava. ja siinä se vaara juuri piileekin.
kolahtiko nilkkaan?kirjoituksesi perusteella nim
"ruoka- aika mummulta"
Olet häijy ihminen ja et edes ilmeisesti ymmärrä mikä on kiltti ja mikä on tyytyväinen.
Siis jos lapsellesi joku sanoo älä vingu, tarkoittaa hän ilmeisesti, että hän toivoisi lapsesi olevan tyytyväinen ei kiltti.
Olet niin häijy ja paha ihminen ettet edes tiedä että lapsesi ei ole tyytyväinen. Ja miten olisi tyytyväinen koskaan tuollaisen itsekkään ja itseään täynnä olevan äidin lapsena.
oma laitasi?
Oletko itse olevinasi mukava ihminen ja vielä empaattinen ja sympaattinen.
Olet aika hanakka vastailemaan ja kommentoimaan, mutta valitettavasti viestisi on aina hyvin negatiivinen. Arvostelet ja haukut ihmisiä muutaman täällä esitetyn lauseen perusteella.
Etkö jo voisi keskittyä oman mielesi kohentamiseen sen sijaan, että purat katkeruuttasi täällä aivan jokaiseen. Tuollaisena olet hyvin ikävä ihminen ja siten myös ikävää seuraa muille.
Jospa vilkasisit sinne peiliin. Sieltä se vastaus löytyy sinun ongelmiisi, ei toisten haukkumisesta.
Äläs viitsi, itse täällä haukut nuoria äitejä jatkuvasti laiskoiksi ja välinpitämättömäksi. Itse annat ymmärtää, että vain sinä olet äidiksi sopiva ihminen. Ja täällä sä koko ajan omaa erinomaisuuttasi yrität kehuskella. Sä oot itse uupunut niihin lapsiisi ja olet negatiivinen sun juttuja ei kukaan jaksa lukea..
kuinka jatkuvasti haukun äitejä laiskoiksi?
Olen yhden kerran maininnut yhdessä kirjoituksessa sanan laiska.
Se ei vielä ole toisten soimaamista ja senkin sanoin yleisesti, en kohdistanut kehenkään henkilökohtaisesti. Minulla ei ole mitään tarvetta olla ilkeä tuntemattomille ihmisille ilman mitään syytä. Vain erilaisten mielipiteiden vuoksi.
Sinä sen sijaan hyökkäät ihmisten kimppuun henk.kohtaisella tasolla. Siinäkin on vähän eroa, että osaa pitää asiat asioina, eikä ala nimitellä ihmisiä, vain purkaakseen omaa pahaa oloaan.
Minulla on ollut uupumus, mutta ei ole ollut enää vuosiin. Nyt taas elämä hymyilee. uupuneena en olisi jaksanut edes konetta avata, saati keskutella kenenkään kanssa.
Näytä myös missä kohtaa olen väittänyt, että vain minä olen äidiksi sopiva ihminen. Oma käsitykseni asiasta on, että en ole ollenkaan täydellinen sen enempää äitinä, kuin ihmisenäkään. Elämänkokemusta on paljon, joten siitä tulee välillä välitettyä tietoa eteenpäin ja olen myös ottanut oppia monista virheistäni ja yrittänyt estää muita tekemästä turhaan samoja virheitä. Kuka meistä on täydellinen? Kenellä meistä on varaa asettua toisen yläpuolelle? Kenellä on varaa haukkua ja nimitellä toisia, ihan henkilökohtaisesti? Ei ole minulla, mutta ei myöskään sinulla.
Lopeta se ittesi kehuskelu, sä oot edelleen uupunut muttet itse huomaa.
on se "uupuneempi".
Sinulla ei ole elämässäsi mitään positiivista, etkä näe sitä myös ympärilläsi. Et osaa edes keskustella kenenkään kanssa positiivisessa hengessä, se on sitä "uupumista" pahimmillaan.
Sitten vielä jaksat vain toistaa itseäsi ja jatkaa jankutusta.
Jos olen uupunut, niin vain sinun älyttömyyksiisi.
Sulla on todella pahat harhat. Sä luulet jo katselevasi mun silmillä ja luulet näkeväsi mitä minun ympärilläni on.
Tämä on suomi24 keskustelupalsta ja sinä et voi nähdä mua, etkä sä voi tietää mitä minun ympärilläni on. Mene ottaan lääkkeesi.
olla TYHMÄ!!!
Etkö mitään fiksumpaa keksi, kuin tuo lääkkeiden ottaminen joka käänteessä ja toisten mollaaminen.
Luuletko todella, etten osaisi olla ilkeä minäkin jos viitsisin.
Ihmettelenkin, etteikö sulla ole edes ketään omahoitajaa, joka sulle selittäis mitä ihmiset täällä kirjottaa, ette kääntäisi kaikkea ihan päälaelleen. Kuinka ne antaa teidän käyttää niitä koneita siellä, kun ei ole mitään takeita mitä kirjottelette?
Parempaa valvontaa näköjään laitoksiimme pitäisi saada, ettei kaikkia päästettäis ainakaan oikeesti nettiin.
Taas sä sekoilet. Et voi tietää missä mä olen ja tuo kuvailemasi laitoksen valvonta on sinun omia kokemuksiasi sun omalta laitosjaksoltasi.
Ja mä olen yksi henkilö ja mua ei siis voi teititellä. Jos sinulla itelläs on personallisuushäiriö tai jakomielitauti ei se tarkoita että kanssasi kirjoittavalla henkilöllä olisi se myös. Lopeta sekoilu ja mee nukkuun.
perillä noista eri sairauksista, miksköhän?
Mitä tarkoittaa olla sairauden perillä? Noi on taas sun sekoilujas.
pyydä nyt jotain hoitajaa selittämään sulle, mitä täällä kirjotetaan ja mitä mikäkin asia tarkottaa, ehkä sitten olis vähän helpompaa, ettei tarvis olla kaikesta ihan pihalla.
Voi sua raukkaa...
Yritä nyt käsittää todellisuutta, sinä et voi nähdä mun ympärilleni vaikka kuinka se niin sinusta itsestäsi tuntuu. Sellainen on harhaa. Sinä olet harhoissa.
Juu, lapsihan siitä tyytyväiseksi tulee, kun sille sanoo, että "älä vingu"!
Kuules mummulta, jollei ole mitään älykästä tai järkevää sanottavaa, kannattaa olla sanomatta mitään. Tuollaiset kannanotot "mummien nimissä" tekee hallaa kaikille mummeille.
Yrittää tahallaan vääntää riitaa. Tekee vaan itsensä tyhmäksi. Kyllä jokainen tuollaisia kirjoitteleva toivoisi, ettei kukaan voi häntä nähdä. Vaikka yksinkertainen tämä riidankylväjä onkin, sen verran tajuaa, että piiloutuu tänne väittelemään. Jos suunsa aukaisee muualla, joutuu naurunalaiseksi.
hän jo aikasemminkin yritti minua latistaa ja syytteli ties mistä ja lähti sitten tolle "ota lääkkeesi"-linjalle, kun ei muuhun pystynyt.
Silloinkin esitti tuulesta temmattuja väitteitä ja kun pyysin perusteluita sanomisilleen, niin alkoi se lääkkeillä ym. pommittelu.
tuollainen käytös on ala-arvoista, eikä odottaisi enää aikuiselta, saati mummoiässä olevalta ihmiseltä.
Alennuin nyt tällä kertaa antamaan samalla tyylillä takaisin, vastoin tapaani, koska ajattelin, et ei kai ymmärrä muun laista teksitä, niin kokeilin hänen omilla lääkkeillään.
Valitettavasti tyhmyyteen ei ole olemassa lääkettä, joten häntä ei kannata edes kehottaa hakemaan lääkkeistä apua.
Kaikenlaisia ihmisiä täällä joutuu kohtaamaan. Ikävää vain, että ihminen ei pysty mihinkään asiaan sanomaan kenellekään mitään positiivista, vaan hänen viestinsä on aina toisia mollaava.
Muistelen, että hän juuri valitteli, ettei saa tavata omia lapsenlapsiaan. Eipä taida enää kenenkään tarvita ihmettellä, että miksi.
sen parempi tai viisampi kuin tuo toinenkaan, ihan yhtä idiootteja olette molemmat.
että sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
Sinä luulet täällä määrääväsi ja jakavasi oikeuksia mielipiteisiin. Kaikilla täällä on yhtälailla oikeus mielipiteeseen.
on niin iskostettu lapsina tuo lapsen kiltteyden tärkeys, ettemme siitä vapaudu, vaikka sen vääräksi oivaltaisimmekin.
Minäkin oivallan, mutta sitten se kiltteyden vaatimus pääsee aina tahtomatta vapaaksi "suoraan selkärangasta".
ja olen aivan toista mieltä asiasta.
Lapselle on sallittava lapsuus sellaisena kuin se on, tuhmuuksineen ja pienine kolttosineen.
On surullista katsoa, miten monet nykyäidit sullovat lapsiaan neuvolan tai päiväkodin tai jonkin muun laitoksen muotteihin ja kaavoihin. Persoonat eivät kehity sillätavalla.
Aloituksesi oli hyvä ja antoi minullekin ajttelemisen aihetta näin isovanhempana. Uskoisin, että tässä on itsetutkiskelun aihetta monellekin ikäluokkani ihmiselle. Meidät kun kasvatettiin olemaan kilttejä.
On olemassa lukuisia kasvatuksellisia sananparsia, joiden avulla meitä ohjattiin, kuten esim. "lapset saavat näkyä vaan ei kuulua". Jos joskus oli iloinen ja nauroi vähänkään riehakkaasti, varoitettiin heti, että "itku pitkästä ilosta", "turhan naurajasta ei miestä tule" ja niin edespäin loputtomiin.
Itse olen kärsinyt tästä aika paljon elämässäni.
Uskallan harvoin näyttää tunteitani, ja jos sen teen, tunnen jälkeenpäin kauheaa häpeää tai vaihtoehtoisesti katumusta. Vain äärimmäisessä vihanpuuskassa voin sanoa kenellekään suoria sanoja ja silloin käyttäydyn hillittömästi. Tuntuu kuin sisälleni olisi lukittu paljon vihaa ja purkamattomia tunteita.
Mitä kysymykseesi tulee, vastaan, että kyllä vanhemmalla sukupolvella on tottakai tunteet, mutta ne ovat piilossa syvällä.
Kiitokset sinulle aiheellisesta aloituksestasi.
Minun aikanani lapsilla ei saanut olla negatiivisia tunteita. Ei tietenkään kiukuttelua, mutta ei suuttumusta, erimieltä olemista, ei puolustuspuheita, jos oli syytteessä jostakin.
Kipeäkään ei saanut olla, koska terve nuori ihmien ei valita särkyjään tai vatsatautiaan. Kyllä se ohi menee!
Kun tulet TÄHÄN ikään, niin sitten on jo oikeus valittaakin.
Murheetkin piti painaa pois. Äitini sanoi aina, että lapset unohtavat niin pian. Ei pidä muistuttaa ikävistä asioista, niin lakkaavat suremasta.
"Siitä" ei sanaakaan. Oikeastaan toista sukupuolta ei olisi saanut lähestyä edes koulussa, ei ollut mitään syytä jutella tai kulkea samaa matkaa. Mitä ihmisetkin sanovat!
KUKA se poika/tyttö oli, jonka kanssa seisoit kaupan portailla!?
Kun tällaisen kasvatuksen saaneet ikäihmiset ovat aikanaan kasvattanet omia lapsiaan, niin ovat varmaan monetkin jatkaneet tätä suuntausta, jos ovat jääneet kotipaikkakuntansa ahtaisiin ympyröihin.
Monen lapsen pelastus on ollut, että vanhemmat ovat tulleet työn perässä kaupunkeihin ja oppineet näkemään hiukan väljempiä kasvatusmenetelmiä.
tunteiden tukahduttamisella ole mitään tekemistä kasvatuksen ja kiltteyden kanssa.
Se on vain lasta alistavaa ja itsetunnon nujertamista.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että mummolla on niin syvällä jo toi tapa suhtautua tunnekysymyksiin, että tuskin kannattaa aiheesta edes hänen kanssaan pahemmin keskustella. Hoida sinä lapsen kanssa se tunnepuoli ja jatka kuten tähänkin asti lapsen tunteiden ymmärtämistä. Yritä välttää tilanteita, joissa mummo pääsee lasta manipuloimaan. Jos ei osaa puhua lapselle nätisti ja ymmärtävästi, niin parempi sitten olla puhumatta kokonaan.
Sinä olet aivan oikeassa tässä asiassa suojellessasi lapsesi tunteita.
Tais sanoa sulle "ei vingu ei vingu" ja luulet et se puhuu lapselle.
"Mieheni on kiltti, ja oppinut vasta minun kanssani tappelemaan ja näyttämään tunteitaan."
Moni selviytyy elämästä, vaikkei opettelekaan tappelemaan. Varsinkin nyt, kun lastenkasvatuksessakaan ei saa enää olla "väkivaltainen", niin lapsihan ei saa minkäänlaista opetusta tappelemisessa. Ei kai sitä nyt kaduilla opeteta.
Niinpä monet meistä ovat kilttejä koko ikänsä.
Tunteita voi silti osoittaa.
Juu ja lastansa yrittää opettaa kans tappelemaan mumminsa kans. Ja ap taitaa olla muuten se tän palstan häirikkö ja yrittää sitä tappelemista opettaa meillekin. Hän on milloin mikäkin persoona ja roolihahmo.
Ihan asiallinen, tunteella viritetty tosin, oli tuo viesti. Kyllä nykyään pitää osata puolensa pitää. Onneksi siihen kannustetaan nykyään, liian kiltit ihmiset kun helposti joutuu muiden kynnysmatoiksi.
Myös riidellä pitää osata. Muuten ikävät tunteet pakkautuu ja purkautuu sitten kerralla, toinen joko lähtee kävelemään tai suuttuu ja alkaa mätkiä. Eli riiteleminen on hyvä osata. Kukaan ei ole tappelemisesta puhunut. Puolensa pitäminen ja tunteiden näyttäminen on aivan eri asia.
Ompas täällä omituisia keskustelijoita (myös fiksuja tietenkin), eivät nämä tällaiset kannanotot ainakaan auta arvostamaan vanhempaa sukupolvea.
Hei, olen alkuperäinen kirjoittaja.
Vastauksesi on totta. Siis eihän tapella tarvitse! Valitettavasti minä itse olen kokenut tämän kiltteyden periaatteen kotoani sillä lailla että olen joutunut itse kohtaamaan vastoinkäymiseni ilman vanhempieni tukea. Tämän vuoksi olen valitettavasti oppinut puolustamaan itseäni tappelemalla.ja tällä tappelulla en tarkoita mitään fyysistä tai henkistä. Minun tappeluni on pieni muotoinen äänen korottaminen ja periksi antamattomuus. Tässä maailmassa ei todellakaan tarvita lisää tappelijoita. Rauhaa ja tunteiden näyttämistä rakentavasti.
Täällä kirjoittelee joku idiootti ja haluan oikaista että jos joku on hänen puolellaan tässä asiassa. Minä olen se rakastava ihana mumi, rakastettu anoppi ja sijaisäiti saatte nyt ihailla minua. Aion pysyä koko ajan nyt yötä päivää tällä alstalla ja vahdin täällä idiootteja.
aika törkeeksi tää touhu. Käytät minun nimimerkkejäni törkeällä tavalla.
Haluan kaikille tiedoksi, että tätä ei kirjoittanut alkup. nimimerkki mumi eikä amalia.
Uskomatonta, että et voi mitenkään antaa periksi, vaan jatkat tuota yhden ihmisen sotaa minua ja kaikkia muitakin vastaan.