Lievästi masentava kirjoitus

trentonoir kirjoitti:

Keskustelin ystäväni kanssa elokuvista yleisesti ja siinä tuli jälleen kerran esille nämä remaket, jatko- ja esiosat. Ja näistähän on täälläkin keskusteltu useampaan otteeseen,,, osittain minun itseni aloitteestakin. Nämä remaket, jatko- ja esiosat ovat selkeästikin vallitseva trendi, etenkin jos seuraa amerikkalaista elokuvaa. Ainahan jatko-osia on tehty, mutta aiemmin kaikista Freddyista ja Jasoneista huolimatta, ei jatko-osabuumi ole hyökyttänyt mainstreamosastoa näin ahkerasti. Älkää kuitenkaan huomauttako minulle Indiana Joneseista tai Star Warseista. Siinähän on pari esimerkkiä juuri näistä aiemmin useampaan otteeseen tulleista mainstreamjatkiksista. Ymmärrätte varmastikin eron noilla parilla, tai muutamalla muulla esimerkillä ja nykyisellä buumilla. Sillä vaikka jostain Indiana Jonesista tuli aiemminkin jo jatko-osia, niin aiemmin jatko-osia ei etenkään isoissa elokuvissa tehtailtu samaa tahtia kuin nykyään. Ja on mielenkintoista huomata kuinka tämä aiempi, lievempi jatko-osabuumi oli enemmän 80-luvun toimintaa. 90-luvun leffoja katsellessa huomaa, että valtaosa jatko-osista tehtiin elokuville kuten Candyman, Wishmaster, etc. Eli vaikka tuolloinkin jatko-osia tuli runsaasti, niin ne olivat siellä Freddy-osastolla, suoraan videojulkaisuun tarkoitettua teoksia. Nykyiset jatko-osat ovat monesti massiivisempia tuotoksia, jotka ovat nimenomaan ensin teatterilevitykseen suunnattuja tekeleitä. Mikä erikoista kyllä sotii sitä monien elokuvantekijöiden osoittamaa ajattelutapaa vastaan, jossa todetaan dvd:n olevan teattereita tärkeämpi esitystapa. Mikä on totta siinä suhteessa, että dvd on tuonut markkinoille tämän "versio jota et nähnyt teattereissa"-markkinointikikan. Mutta unohdetaan menneet ja unohdetaan julkaisumuodot, ja kirjoitetaan juuri nyt valloillaan olevasta jatko-osabuumista. Se nimenomaan tässä on erikoista, että kun aiemmin jatko-osia tehtailtiin pitkälti suoraan videolevitykseen, niin nyt niiden halutaan olevan enemmän isoja teatterijuttuja. Mikä näkyy etenkin siinä, että jatko-osissa nähdään edelleen ensimmäisen osan isommat starat. Sen sijaan, että jossain X-Men kakkosessa ja kolmosessa Patrick Stewartin tilalla olisi joku Daniel Benzali. Tai Die Hard 4.0 jonka John McClanena olisi Elias Koteas. Pitääkin huomauttaa tähän väliin, että puhuessani jatko-osista, voidaan siihen mukaan laskea myös ne remaket ja esiosat, sillä jatko-osa on usein itsessään jo remake, kuten myös esiossa. Jo aiemmin tulleet jatko-osat olivat mitä olivat, mutta dvd-levitykseen on piakkoin vielä tämän vuoden puolella odotettavissa muunmuassa Pirates 3, Spider-Man 3, Ocean's 13, Harry Potter (onkos se nyt osa 18) ja vaikka mitä. Ja vaikka noita tulee katsottuakin, niin on se surku, että pitää mennä sillä "pelataan varman päälle"-moodilla, sen sijaan että saisimme oikeasti jotain uutta. Kyllähän siellä kaiken välistä pilkahtelee joku The Prestige tai The Propositon, mutta ideaalitilanteessa asia olisi niin, että kaikkien The Prestigejen välissä pilkahtelisi Spider-Man kolmosia, eikä niin että ne jyräävät päälle. Katsokaa nyt tätäkin. Ensi vuodeksi on odotettavissa jälleen suuri määrä isompia ja pienempiä remakeja, jatko- ja esiosia. Rambo 4, Hulk 2, The Dark Knight, The Mummy 3, Jurassic Park 4, Evil Dead, Narnia, Eragon, Hellraiser, Pet Sematary, Creature From The Black Lagoon, Escape From New York, Near Dark, Creepshow, The People Under The Stairs, Get Smart, etc... etc... varmasti osa tulevista on ihan kivaa kamaa, mutta varmasti harva niistä tuo mitään uutta entiseen. Erikoista on myös se, että uusintaversioita tedään elokuvista jotka ovat vielä helposti saatavilla, eivätkä aina edes vanhoja. Kuten vaikkapa tuo People Under The Stairs. Tämä alkaa muistuttamaan Aku Ankka-lehden tapaa julkaista "lukijoiden toiveesta" tarinoita, jotka on julkaistu vasta noin 10 vuotta sitten ja siten monen ankistin hallussa jo entuudestaan. People Under The Stairsin uusintaversio selittynee osittain sillä, että nyt tuntuu olevan trendinä amerikassa remakejen suhteen se, että otetaan yksi ohjaaja kerrallaa vuoroon ja tehdään kaikista hänen aiemmista elokuvista uusintaversiota. Wes Craven, John Carpenter, John Waters. Eli kohta saanemme remaken Screamista. Sitten on tämä amerikkalaisten tapa tehdä uusintaversiot uusista ulkomaalaisista elokuvista, sen sijaan että ne alkuperäiset vain tekstitettäisiin tai dubattaisiin. Siksipä saimme hetikohta alkuperäisen perään Ringit, Kaunat ja muunmuassa Departedin. Ja sitten jenkit vääntävät niille omia jatko-osiaan, jotka eivät noudata alkuperäisen jatko-osia, vaan nyt ne on omittu amerikkalaisiksi.
Tietenkin voi ajatella myös niin, että tarinat ovat olleet lopussa jo pitkään ja vasta nyt ne rehellisesti osoitetaan niin. Koska kuinka monta Tappava Ase-tyylistä leffaa olemme saaneet jo ennenkin ja kuinka montaa muuta elokuvaa jo Tappava Ase muistutti. Siltikin, jos kerran remake nimenomaan vain pitkälti toistaa jo aiempaa, niin miksi ei sitten rehellisesti vain isketä numeroa leffan perään, sen sijaan että se olisi "uusi" Halloween, tms. Miksikö? Kenties vain siksi, että joku Halloween 16 kuulostaa surulliselta, kun pelkkä Halloween jokseekin uudelta. Tai sitten jatko-osana se olisikin jokin Halloween: Infinity, kuin Halloween 26. Jos remake todellakin uudistaa alkuperäisen idean niin, ettei sitä ja alkuperäistä voi kovinkaan hyvin yhdistää, niin silloin remake on ansainnut paikkansa uusintaversiona. Esimerkkinä tuosta vaikkapa The Thing, tai The Fly. Mutta ei, me saamme Texas Chainsaw Massacren, tai Hills Have Eyesin, jotka saattavat olla nimenomaan uusintaversioita, mutta eivät järin uusia versioita.
Ja sitten tämä esiosabuumi. Mikä vitun idea siinä sitten on? Onko jokin Texas Chainsaw Massacren esiosa tarpeellinen, jos me kerran tiedämme lopputuloksen. Jos me tiedämme esiosan jälkeen tapahtuvat seikat jo ennen kuin olemme nähneet esiosan, niin olemme varmasti kaikki osanneet yhdistää päässämme tarpeeksi loogisen tapahtumakulun joka olisi mahdollisesti johtanut näkemäämme lopputulokseen. Joten esiosa on pitkälti vain elokuva jonka olemme jo nähneet. Kenties esiosa olisi puolustava paikkaansa, jos alkuperä on sen verran pimennossa, että alkuperästä voitaisiin kertoa jotain oikeasti uutta. Texasin alkuperäkin kuitattiin aika helpolla: Saat potkut, tapat, olet ihmisen nahkaan pukeutuva kannibaali. Loppuosa elokuvasta olikin sitten sellaista, että se olisi voinut olla jatko- eikä esiosa.
Hannibal Rising puolestaan ei juuri selitellyt Hannibalin himoa ihmislihaan. Syöt nälissäsi palan siskoa, ja kohta sinulla on addiktio ihmislihaan. Ravenousissahan vastaava asia esitettiin juuri niin, että ihmislihan syöminen johtaa samantien addiktiiviseen tilaan. Hannibal Risingissa Hannibal syö ihmislihaa pakon edessä, mutta itse elokuva keskittyy siskon kuoleman kostamiseen, ei niinkään Hannibalin addiktion selvittämiseen. Kyseessä on peruskostotarina. Hannibal Rising olisikin toiminut paremmin, jos nimet olisi vaihdettu ja todettu sen olevan vain jokin ihan muu kannibaalistoori.
Mutta niinhän se on, ihmiset saavat mitä haluavat ja valtaosa haluaa tehdä leffavalintansa mukana olevan näyttelijän, tms. mukaan., Siksi se on niin helppo valita Hannibal 28, kuin jokin Feed, josta ei entuudestaan tiedä mitään.
En tunnetusti ole jatko-osien, etc. ystävä, vaikkakin myönnän myös sellaisista löytyvän joitakin hyviäkin esimerkkejä. Yleensä joudun pettymään. Monesti kylläkin jaksan katsoa elokuvan loppuun asti, mutta en tunne saaneeni mitään kulloisestakin elokuvasta irti. Pahimmillaan tilanne on silloin, kun vastaan tulee joku Wicker Manin remake, joka saa edelleenkin vihaiseksi.
Eikö olekin ironista, että koska olen aiemminkin kirjoittanut samasta aiheesta, niin tämäkin kirjoitukseni oli remake.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä