Niin, mitkä on ne pitkän suhteen salat?
Tietääkö sitä varmaksi meistä kukaan?
Olen ollut jo pitkään aviossa ja ennen avioitumista seurustelimme yli kuusi vuotta. Perhe on perustettu.
Voi miten välillä kaipaan sitä voimakasta tunnetta, mikä oli alussa. Suuri ihastuminen ja myöhemmin ajan saatossa rakastuminen. Nyt eletään ns. tasanne vaihetta, ehkäpä aikaa jolloin järki puhuu ääneen enemmän kuin ne tunteet. Mutta ne tunteet ovat yhä.
Ne ovat vain jossain pinnan alla, eivätkä ole se suurin tekijä suhteen arjessa.
Tunteet ovat muuttaneet muotoaan moneen kertaan. Toisinaan voi puhua syvästä kiintymyksestä tai yhteen kasvamisesta. Rakkaus on olemassa, mutta joskus sitä on vain niin vaikeata näyttää muutoin kuin arkisin teoin. Sitä on myös joskus tosi vaikeata sanoa toiselle, että rakastaa. Hassua sinänsä, kyllähän me tunnemme toisemme. Niin ja tiedämme jotenkin, että toinen rakastaa.
Eikö jokainen olekkin ansainnut kuulla olevansa rakastettu, vaikka elettäisiinkin arkea? Eikö jokaisen pitäisi joskus näyttää toiselle kuinka arvokas hän on?
Toisinaan elämä on tasaista, toisinaan yhtä ylämäkeä tai yhtä alamäkeä ja joskus mennään vuoristorataa sellaista vauhtia, että tekisi mieli hypätä vauhdissa pois kyydistä. Miksei niin ole käynyt? Niin miksei?
Ehkä se on se luja usko sekä luottamus. Luja usko ja luottamus siihen, että kyllä, kyllä hän on se kaikesta huolimatta, jonka kanssa haluan suruni, iloni sekä kaiken muun jakaa.
Rakastan sinua vaikken sitä osaa aina sinulle ääneen sanoakkaan, nyt sen sanon täällä, mutta aion sanoa sen sinulle myös tänään illalla, kun menemme nukkumaan yhdessä, kun lapsemme tuhisevat tyytyväisinä peittonsa alla. Silloin minä se sinulle kuiskaan...
Tietääkö sitä varmaksi meistä kukaan?
Olen ollut jo pitkään aviossa ja ennen avioitumista seurustelimme yli kuusi vuotta. Perhe on perustettu.
Voi miten välillä kaipaan sitä voimakasta tunnetta, mikä oli alussa. Suuri ihastuminen ja myöhemmin ajan saatossa rakastuminen. Nyt eletään ns. tasanne vaihetta, ehkäpä aikaa jolloin järki puhuu ääneen enemmän kuin ne tunteet. Mutta ne tunteet ovat yhä.
Ne ovat vain jossain pinnan alla, eivätkä ole se suurin tekijä suhteen arjessa.
Tunteet ovat muuttaneet muotoaan moneen kertaan. Toisinaan voi puhua syvästä kiintymyksestä tai yhteen kasvamisesta. Rakkaus on olemassa, mutta joskus sitä on vain niin vaikeata näyttää muutoin kuin arkisin teoin. Sitä on myös joskus tosi vaikeata sanoa toiselle, että rakastaa. Hassua sinänsä, kyllähän me tunnemme toisemme. Niin ja tiedämme jotenkin, että toinen rakastaa.
Eikö jokainen olekkin ansainnut kuulla olevansa rakastettu, vaikka elettäisiinkin arkea? Eikö jokaisen pitäisi joskus näyttää toiselle kuinka arvokas hän on?
Toisinaan elämä on tasaista, toisinaan yhtä ylämäkeä tai yhtä alamäkeä ja joskus mennään vuoristorataa sellaista vauhtia, että tekisi mieli hypätä vauhdissa pois kyydistä. Miksei niin ole käynyt? Niin miksei?
Ehkä se on se luja usko sekä luottamus. Luja usko ja luottamus siihen, että kyllä, kyllä hän on se kaikesta huolimatta, jonka kanssa haluan suruni, iloni sekä kaiken muun jakaa.
Rakastan sinua vaikken sitä osaa aina sinulle ääneen sanoakkaan, nyt sen sanon täällä, mutta aion sanoa sen sinulle myös tänään illalla, kun menemme nukkumaan yhdessä, kun lapsemme tuhisevat tyytyväisinä peittonsa alla. Silloin minä se sinulle kuiskaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kaikkien naistesi nimet?
kun piti iskeä toista kapulalla päähän noin hienosta kirjoituksesta ja ajatuksiensa rehellisestä paljastuksesta? Minusta se oli erittäin kivasti kirjoitettu ja onnittelen vain puolisoasi että on sinut löytänyt ja onnistunut vielä kahlitsemaankin.
..johon kalikka kalahtaa?
Kiitosta vaan onnitteluistasi, ei kiinnosta pätkääkään.
Mikä kumma näitä ihmisiä vaivaa?
Katkeruusko?
Mustasukkaisuusko?
Kullakin on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta mutta, silti ihmettelen näitä ihmisiä joilla on aina jotakin hampaankolossa.
Kiittelen omasta puolestani sinua, joka ymmärsit kirjoitukseni pointin. =)
Kahdelle muulle tuskin on mitään sanottavaa.