Beatlesin paras levy?

Aika lailla mahdoton kysymys, en pysty millään nimeämään vain yhtä. Beatles oli monipuolinen yhtye, ja eri mielentiloissa kuulostaa erilainen musiikki parhaimmalta. Suosikkejani kokonaisuuksina ovat Abbey Road, Rubber Soul, Revolver ja Stg. Pepper.

Abbey Roadiin liittyy minullakin nostalgisia muistoja. Minulla ei ollut varaa levyjä ostaa ennen kuin aikuisena, kun olin jo töissä, mutta Abbey Road ilmestyi kesällä 1970, kun olin Ruotsissa töissä. Työkaverina ollut ruotsalaistyttö oli ostanut levyn, jota sitten kuunneltiin kannettavalla levysoittimella töiden taustalla. Varsinkin levyn B-puolella on paljon hienoja pikku pätkiä ja mm. harvinainen pitkä rumpusoolo.

Lovely Rita kirjoitti:

Aika lailla mahdoton kysymys, en pysty millään nimeämään vain yhtä. Beatles oli monipuolinen yhtye, ja eri mielentiloissa kuulostaa erilainen musiikki parhaimmalta. Suosikkejani kokonaisuuksina ovat Abbey Road, Rubber Soul, Revolver ja Stg. Pepper.

Abbey Roadiin liittyy minullakin nostalgisia muistoja. Minulla ei ollut varaa levyjä ostaa ennen kuin aikuisena, kun olin jo töissä, mutta Abbey Road ilmestyi kesällä 1970, kun olin Ruotsissa töissä. Työkaverina ollut ruotsalaistyttö oli ostanut levyn, jota sitten kuunneltiin kannettavalla levysoittimella töiden taustalla. Varsinkin levyn B-puolella on paljon hienoja pikku pätkiä ja mm. harvinainen pitkä rumpusoolo.

Lue lisää

Jatkumo Here Comes the Sunista The Endiin on ehkä hienoin yksittäinen jakso millään Beatles-levyltä. On pakko käyttää kulunutta sanontaa "sitä ei koskaan väsy kuuntelemaan". Abbey Roadin B-puoli on ennen kaikkea McCartneyn ja George Martinin luomus, John Lennon ei tuollaisia kokonaisuuksia kyennyt hahmottamaan eikä ollut niistä kiinnostunutkaan (joka tapauksessa Because on yksi parhaista Beatlesien ja John Lennonin kappaleista).

Ainoa ärsyttävä kohta Abbey Roadin B-puolella on se kun myöhempi Sir Paul alkaa karjua paksulla äänellä biisissä Golden Slumbers (joka on muutenkin liian raskaanimelästi orkesteroitu pätkä - miinuspisteet sekä McCartneylle että Martinille). Samasta syystä vihaan A-puolen kappaletta Oh! Darling. Mitä McCartney oikein ajatteli? Vittuilla kuuntelijoille? Myös Maxwell's Silver Hammer on täyttä sontaa joka kuulostaa suunnilleen vuoden 1976 Wingseiltä.

-onneks nuo on vain sun mielipiteitä,ja makuasioita.Tosin kuulostaa vähän siltä,kuin olisit osittain kopsannut jotain muiden/toimittajien/lehtikirjoitusten juttuja.Sanon vain,et itse olen lähes joka asiassa kanssasi eri mieltä,mut nekin ovat vain minun mielipiteitäni,ja makuasioitani.Otan vain yhden kumman väitteesi tähän,eli Dark side of the moon on mielestäsi kunnianhimoisempi ,kuin Pepper.Millä mitataan kunnianhimoa? Silläkö,kuinka erikoisia ääniä saadaan aikaan,vai jollain muulla? Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)

Sweden.. kirjoitti:

-onneks nuo on vain sun mielipiteitä,ja makuasioita.Tosin kuulostaa vähän siltä,kuin olisit osittain kopsannut jotain muiden/toimittajien/lehtikirjoitusten juttuja.Sanon vain,et itse olen lähes joka asiassa kanssasi eri mieltä,mut nekin ovat vain minun mielipiteitäni,ja makuasioitani.Otan vain yhden kumman väitteesi tähän,eli Dark side of the moon on mielestäsi kunnianhimoisempi ,kuin Pepper.Millä mitataan kunnianhimoa? Silläkö,kuinka erikoisia ääniä saadaan aikaan,vai jollain muulla? Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)

Lue lisää

"Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)"

Sävellyksiä sä jaksat peräänkuuluttaa täällä, etkä huomaakaan, että musiikissa on muutakin. Sanoitukset, sovitukset, tuottaminen ja se miten musiikki on esitetty (!) tuntuvat olevan sulle ihan turhia asioita. Samalla menetät valtavasti hienosta musiiikista ja suodatat musiikkia jotenkin vajanaisesti.

Mua Pepperissä häiritsee se nimenomainen seikka, että siltä puuttuu sävellykset. Albumikokonaisuutena se on Beatlesin onnistunein, mutta melodioiden vaihteleva taso vähentää innostusta. With a Little Help from My Friends ja When I´m 64 ovat tusinakamaa verrattuna vaikka Rubber Soulin yleiseen sävellystasoon. Eivät ne kuitenkaan mitään rimanalituksia ole, kuten Revolverin Yellow Submerine (oli se sitten vitsillä tehty tai ei) Rubber Soulilla ei heikkoja lenkkejä ole lainkaan ja ehkä tämän takia se on Beatlesin onnistunein albumi. Help!in ohella sillä on myös parhaat yksittäiset Beatles-kappaleet ja Beatlesin ehkä paras balladi, In My Life. Abbey Roadista tykkään, sillekin on tosin eksynyt pari hutturaitaa. Pepperistä vielä sen verran, että on siellä toki helmiäkin joukossa, esim. A Day in a Life, joka on Beatlesin parhaita kappaleita. Ja kokonaisuutena se on tosiaan helmi, yksi 60-luvun parhaista.

-herkko- kirjoitti:

"Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)"

Sävellyksiä sä jaksat peräänkuuluttaa täällä, etkä huomaakaan, että musiikissa on muutakin. Sanoitukset, sovitukset, tuottaminen ja se miten musiikki on esitetty (!) tuntuvat olevan sulle ihan turhia asioita. Samalla menetät valtavasti hienosta musiiikista ja suodatat musiikkia jotenkin vajanaisesti.

Mua Pepperissä häiritsee se nimenomainen seikka, että siltä puuttuu sävellykset. Albumikokonaisuutena se on Beatlesin onnistunein, mutta melodioiden vaihteleva taso vähentää innostusta. With a Little Help from My Friends ja When I´m 64 ovat tusinakamaa verrattuna vaikka Rubber Soulin yleiseen sävellystasoon. Eivät ne kuitenkaan mitään rimanalituksia ole, kuten Revolverin Yellow Submerine (oli se sitten vitsillä tehty tai ei) Rubber Soulilla ei heikkoja lenkkejä ole lainkaan ja ehkä tämän takia se on Beatlesin onnistunein albumi. Help!in ohella sillä on myös parhaat yksittäiset Beatles-kappaleet ja Beatlesin ehkä paras balladi, In My Life. Abbey Roadista tykkään, sillekin on tosin eksynyt pari hutturaitaa. Pepperistä vielä sen verran, että on siellä toki helmiäkin joukossa, esim. A Day in a Life, joka on Beatlesin parhaita kappaleita. Ja kokonaisuutena se on tosiaan helmi, yksi 60-luvun parhaista.

Lue lisää

Se oli Beatlesin aikuistumislevy, hienoja biisejä ja mainio kokonaisuus. Sovitukset rikkaita ja ensimmäistä kertaa Beatles-levyllä mukana myös hyviä sanoituksia. Se puoli ei koskaan ollut bändin omin, mutta tällä levyllä mm. Norvegian Wood ja Girl ovat loistavia tekstejä. Rubber Soulilla pidän myös sen Dylan- ja folk-vaikutteista. Kivasti myös Harrisonin sitar soi jo mainitussa Norvegian Wood-kipaleessa.

Revolver on ehdottomasti hyvä levy, mutta jotenkin siitä jää puuttumaan mulle se tarvittava kosketuspinta. Harrisonin Taxman ja Tommorrow Never Knows sekä Paulin Eleanor Rigby ovat kuitenkin hienoja biisejä ja kyllähän Revolver on onnistunut kokonaisuus.

Sgt Pepper´s Lonely Heart Club Band on parhaimmillaa nimiraidoissaan ja A Day in a Lifessa. Lucy in the Sky with the Diamonds ja She´s Leaving Home ovat myös hyviä, mutta valitettavan huono on taso kappaleissa Getting Better ja Good Morning Good Morning. En minä tätä mielellään sano, mutta jonkin verran on aika tätä onnistunut puremaan. Biisimateriaalin puutteita onnistuu jonkin verran kuittaaamaan hieno kokonaisuus, muttei toki kokonaan. Yliarvostettu mutta hyvä levy.

Abbey Roadista en hirveästi tykkää, White Albumin sillisalaatti toimii sen sijaan isosti. Let It Be-levyllä on kiitettävästä Beatles-magiaa ja nostalgiaa, kun ajattelee, ettei bändi ollut silloin edes "varsinaisesti" kasassa.

Varhaislevyistä Help! ja Hart Day´s Night ovat helmiä.

-herkko- kirjoitti:

"Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)"

Sävellyksiä sä jaksat peräänkuuluttaa täällä, etkä huomaakaan, että musiikissa on muutakin. Sanoitukset, sovitukset, tuottaminen ja se miten musiikki on esitetty (!) tuntuvat olevan sulle ihan turhia asioita. Samalla menetät valtavasti hienosta musiiikista ja suodatat musiikkia jotenkin vajanaisesti.

Mua Pepperissä häiritsee se nimenomainen seikka, että siltä puuttuu sävellykset. Albumikokonaisuutena se on Beatlesin onnistunein, mutta melodioiden vaihteleva taso vähentää innostusta. With a Little Help from My Friends ja When I´m 64 ovat tusinakamaa verrattuna vaikka Rubber Soulin yleiseen sävellystasoon. Eivät ne kuitenkaan mitään rimanalituksia ole, kuten Revolverin Yellow Submerine (oli se sitten vitsillä tehty tai ei) Rubber Soulilla ei heikkoja lenkkejä ole lainkaan ja ehkä tämän takia se on Beatlesin onnistunein albumi. Help!in ohella sillä on myös parhaat yksittäiset Beatles-kappaleet ja Beatlesin ehkä paras balladi, In My Life. Abbey Roadista tykkään, sillekin on tosin eksynyt pari hutturaitaa. Pepperistä vielä sen verran, että on siellä toki helmiäkin joukossa, esim. A Day in a Life, joka on Beatlesin parhaita kappaleita. Ja kokonaisuutena se on tosiaan helmi, yksi 60-luvun parhaista.

Lue lisää

-kuten sanoin..makuasioita..ps.huomaan muutakin,kuin pelkästään sävellystaidon,tai sen puutteen,mm. sen,et olet aika yksisilmäinen,tai pitäisikö sanoa,yksikorvainen,kun puhutaan musiikista.Ehkäpä sitten vanhempana tajuat paremmin,mikä musiikissa on sitä OLEELLISTA..ja älä nyt taas hermostu sit.. :)

Ruotsiin. kirjoitti:

-kuten sanoin..makuasioita..ps.huomaan muutakin,kuin pelkästään sävellystaidon,tai sen puutteen,mm. sen,et olet aika yksisilmäinen,tai pitäisikö sanoa,yksikorvainen,kun puhutaan musiikista.Ehkäpä sitten vanhempana tajuat paremmin,mikä musiikissa on sitä OLEELLISTA..ja älä nyt taas hermostu sit.. :)

Lue lisää

Makuasioitahan nämä... Sgt. Pepper on tietysti monen mielestä "oikea vastaus" ja perusteluina kuulee aina ne samat jutut siitä, miten se on rockmusiikin rajoja aikoinaan kokeillut moniulotteinen kokonaisuus ja teema-albumi, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Varmasti totta, mutta mielestäni tässä tapauksessa jotkin osaset ovat vain niin heikkoja, ettei niiden summan ylityskään tee tästä vielä hienointa Beatles-levyä. Kuten jo on tullut muidenkin viesteistä ilmi, yksittäisinä sävellyksinä Sgt. Pepperin biisit eivät nouse aivan bändin huipputasolle (olkoonkin että A Day In The Life on allekirjoittaneen Top5-listalla).

Parhaat biisit löytyvät mielestäni Magical Mystery Tourilta. Vaikka mistään koherentista albumikokonaisuudesta ei levyn kohdalla voida puhua (puritistit voivat jopa kiistää, onko kyseessä albumi lainkaan ;), yksittäiset osaset kohottavat levyn omaan luokkaansa. Lisäksi annan suurta arvoa sovituksille ja upeille äänimaisemille, jotka tällä levyllä ovat mielestäni Beatlesin parhaimmistoa (vrt. esim. Strawberry Fields Forever).

Sweden.. kirjoitti:

-onneks nuo on vain sun mielipiteitä,ja makuasioita.Tosin kuulostaa vähän siltä,kuin olisit osittain kopsannut jotain muiden/toimittajien/lehtikirjoitusten juttuja.Sanon vain,et itse olen lähes joka asiassa kanssasi eri mieltä,mut nekin ovat vain minun mielipiteitäni,ja makuasioitani.Otan vain yhden kumman väitteesi tähän,eli Dark side of the moon on mielestäsi kunnianhimoisempi ,kuin Pepper.Millä mitataan kunnianhimoa? Silläkö,kuinka erikoisia ääniä saadaan aikaan,vai jollain muulla? Mun mielestä musiikin tekemisessä tärkeintä on säveltämistaito,ei kunnianhimo,sen vuoksi Beatlet
oli niin ylivoimaisia..ja on edelleenkin. :)

Lue lisää

tärkeintä sävellystaito, et kuuntelisi mitään Beatleseja, vaan klassista musiikkia. Tosiasiassa musiikissa tärkeintä sinulle on (musiikkimakusi perusteella, suosikkibändistäsi päätellen) hyvät sävellykset SOPIVAN HELPOSSA LAULUFORMAATISSA. Mozartin oopperoita, Beethovenin sinfonioita, Bachin messuja, Schubertin liedejä et pysty omaksumaan, mutta Beatles-poikien kivoja Penny Lane -renkutuksia kyllä.

1. Abbey road
2. Valkoinen tupla
3. Sg. pepper ...
4. Magical mystery tour
5. Revolver
6. Rubber soul
7. Hard days night
8. Help
9. Let be
10. With the Beatles
11. Beatles for sale
12. Please please me
13. Hey bulldog (Yellow submarine)

On kun voi ottaa yhden mp3 cd jossa on noi kaikki
mukana,joten fiilisten mukaan.

fanina2 kirjoitti:

On kun voi ottaa yhden mp3 cd jossa on noi kaikki
mukana,joten fiilisten mukaan.

parasta,kaikissa on jotain hyvää...esim.Ensimmäinen,Please Please Me ! Mä uskon että siinä on vielä jotain sitä Hampurin meininkiä jäljellä,ihan pikkusen...Historiikki kertoo,että se tehtiin päivässä,kaksraiturilla,käytännössä livenä ja kyllä sen kuulee...Twist And Shout vedettiin viimesenä,Lennonin kurkku oli kipeä ja lopussa..."yhdellä otolla jätkät,mä en pysty enempää"...ja niinhän se meni,yhdellä otolla.Tuloksessa on munaa ja nielurisojen kappaleita...alkuperäinen? Isley Brothers versio on todella lässy Beatles-coveriin verrattuna.

C'moon little baby now... kirjoitti:

parasta,kaikissa on jotain hyvää...esim.Ensimmäinen,Please Please Me ! Mä uskon että siinä on vielä jotain sitä Hampurin meininkiä jäljellä,ihan pikkusen...Historiikki kertoo,että se tehtiin päivässä,kaksraiturilla,käytännössä livenä ja kyllä sen kuulee...Twist And Shout vedettiin viimesenä,Lennonin kurkku oli kipeä ja lopussa..."yhdellä otolla jätkät,mä en pysty enempää"...ja niinhän se meni,yhdellä otolla.Tuloksessa on munaa ja nielurisojen kappaleita...alkuperäinen? Isley Brothers versio on todella lässy Beatles-coveriin verrattuna.

Lue lisää

Viime aikoina olen kuunnellut paljon kaoottista White Albumia,syystä tai toisesta..joskus pikku kaljoissani yritän siirtää itseni Hampurin star clubille,jolloin kuuntelen rahisevaa The Beatles at star club`62 livetaltiointia.Mahtava kokemus,kaikkine autenttisine välispiikkeineen ja yleisön taustametelöinteineen.

beatleman kirjoitti:

Viime aikoina olen kuunnellut paljon kaoottista White Albumia,syystä tai toisesta..joskus pikku kaljoissani yritän siirtää itseni Hampurin star clubille,jolloin kuuntelen rahisevaa The Beatles at star club`62 livetaltiointia.Mahtava kokemus,kaikkine autenttisine välispiikkeineen ja yleisön taustametelöinteineen.

Lue lisää

Sopivasti tuotannon keskivaiheilla - ei liian kokeellista mutta ei sitä perusrokkenrolliakaan....

hino koknaisuus kirjoitti:

Sopivasti tuotannon keskivaiheilla - ei liian kokeellista mutta ei sitä perusrokkenrolliakaan....

on ehdottomasti Beatlesin paras levy. Todellakin hyvä kokonaisuus. Rubber Soul myös, mutta sovituksiltaan, soundeiltaan ja sanoituksiltaan (ja myös sävellyksiltään) Revolver on vaan huomattavasti kiinnostavampi. Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band on selkeästi aikaansa sidottu, se kuulostaa myöhäiseltä 60-luvulta, eikä ansaitse titteliä "ajaton". Toki sillä on muutama loistava ja ajaton kappale (kolme ensimmäistä ja A Day in a Life etunenässä), mutta Getting Better, Fixing a Hole, Lovely Rita ja monet muut ovat kovin heppoisia biisejä verrattuna esim. Revolverin heikompiin biiseihin. Pepperi ei vaan ole kestänyt aikaa, ja biisien vaihtelevuus ottaa koville. White Albumilla taas on liikaa turhia hetkiä, siitä olis saanut yhden hyvän levyn helposti, mutta tuplalevyksi saakka ei ole hyviä biisejä löytynyt. Abbey Roadilla täysosumat ovat liian harvassa, jotta se nousisi erinomaiseksi levyksi, hyvä se on ehdottomasti. Kaikissa Beatlesin levyissä on siis jotain pientä tai suurta vikaa, paitsi Revolverissa ja Rubber Soulissa. Ja ne ovatkin bändin kaksi parasta.

on varmasti ja ehdottomasti yksi kymmenestä parhaasta rock-biisistä mitä koskaan on sävelletty. Ihme kyllä tämä ei ollut listaykkösenä Englannissa eikä jenkeissä, eikä kai mikään muukaan Rubber Soulin raita, vaikka noita ykköshittejä muuten Beatlesillä piisaskin.

Kokonaisuutena Rubber Soul on suosikkini Beatlesien levyistä, Lennon ja McCartney ovat tällä albumilla säveltäjinä parhaimmillaan. Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy jolla kaikki biisit ovat Lennonin ja McCartneyn kynästä? Siitäkö tasapainoinen kokonaisuus? Enkä näemmä ole ainoa jonka mielestä Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Band on hieman yliarvostettu levy, jolla studiokikkailulla on peitelty biisien puutteita.

Daddy Pop kirjoitti:

on varmasti ja ehdottomasti yksi kymmenestä parhaasta rock-biisistä mitä koskaan on sävelletty. Ihme kyllä tämä ei ollut listaykkösenä Englannissa eikä jenkeissä, eikä kai mikään muukaan Rubber Soulin raita, vaikka noita ykköshittejä muuten Beatlesillä piisaskin.

Kokonaisuutena Rubber Soul on suosikkini Beatlesien levyistä, Lennon ja McCartney ovat tällä albumilla säveltäjinä parhaimmillaan. Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy jolla kaikki biisit ovat Lennonin ja McCartneyn kynästä? Siitäkö tasapainoinen kokonaisuus? Enkä näemmä ole ainoa jonka mielestä Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Band on hieman yliarvostettu levy, jolla studiokikkailulla on peitelty biisien puutteita.

Lue lisää

Minustakin siis Rubber Soul on Beatlesin paras levy (jonka totesinkin mielipiteeni olevan tuossa aiemmin) Ja samaa mieltä olen myös siitä, Sgt Pepperin ongelma on ikävän vaihteleva biisimateriaali. Löytyy helmeä ja keskinkertaistakin materiaalia.

"Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy jolla kaikki biisit ovat Lennonin ja McCartneyn kynästä?"

Itse asiassa tohon kuvaukseen sopii albumi Hart Day´s Night. Se oli ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy, jolla oli pelkästään Lennon/McCartney-biisejä, seuraavalla Beatles for Sale-albumilla Harrison osallistui jo materiaalin kirjoittamiseen. Rubber Soulilla on kaks Harrison-biisiä: Think For Yourself ja If I Needed Someone. Lisäksi hemmo soittaa sitaria mainitsemassasi Norwegian Wood-kappaleessa.

KoMpArE kirjoitti:

Minustakin siis Rubber Soul on Beatlesin paras levy (jonka totesinkin mielipiteeni olevan tuossa aiemmin) Ja samaa mieltä olen myös siitä, Sgt Pepperin ongelma on ikävän vaihteleva biisimateriaali. Löytyy helmeä ja keskinkertaistakin materiaalia.

"Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy jolla kaikki biisit ovat Lennonin ja McCartneyn kynästä?"

Itse asiassa tohon kuvaukseen sopii albumi Hart Day´s Night. Se oli ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy, jolla oli pelkästään Lennon/McCartney-biisejä, seuraavalla Beatles for Sale-albumilla Harrison osallistui jo materiaalin kirjoittamiseen. Rubber Soulilla on kaks Harrison-biisiä: Think For Yourself ja If I Needed Someone. Lisäksi hemmo soittaa sitaria mainitsemassasi Norwegian Wood-kappaleessa.

Lue lisää

Suosikit on Help!-Rubber Soul-Revolver.
Beatles oli loistoiskussa 1965-66.Hienoja poplevyjä täynnä mahtavia biisejä,hienoja kitaroita ja stemmalaulua...

Daddy Pop kirjoitti:

on varmasti ja ehdottomasti yksi kymmenestä parhaasta rock-biisistä mitä koskaan on sävelletty. Ihme kyllä tämä ei ollut listaykkösenä Englannissa eikä jenkeissä, eikä kai mikään muukaan Rubber Soulin raita, vaikka noita ykköshittejä muuten Beatlesillä piisaskin.

Kokonaisuutena Rubber Soul on suosikkini Beatlesien levyistä, Lennon ja McCartney ovat tällä albumilla säveltäjinä parhaimmillaan. Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen Beatles-levy jolla kaikki biisit ovat Lennonin ja McCartneyn kynästä? Siitäkö tasapainoinen kokonaisuus? Enkä näemmä ole ainoa jonka mielestä Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Band on hieman yliarvostettu levy, jolla studiokikkailulla on peitelty biisien puutteita.

Lue lisää

paras Beatles-levy on Rubber Soul. Hyviä biisejä, hyvä kokonaisuus.

Vaan siitäkin huolimatta minun "aution saaren levyni" on jo n. 26 vuotta ollut The Beatles eli Valkoinen tupla. Se on niin monipuolinen, että siihen ei kyllästy koskaan, vaikka siinä on selkeästi ns. täytebiisejäkin mukana (Wild Honey Pie, Why Don't We Do It In The Road) - ja sitten se aivan hirveä "number nine, number nine". Mutta siis monipuolisuus on tuon levyn valtti.

Siinä on kaikki - jopa Ringon soolo.

Because kirjoitti:

Siinä on kaikki - jopa Ringon soolo.

KOmppan. Abbey Road menne luihin ja ytimiin. Kuuntelin juuri ja sitä kokemusta on vaikea kuvailla.

Se on aikamoinen juuri kokonaisuutena, kokoajan tapahtuu mielenkiintoisia asioita, tylsää hetkeä ei ole.

Hector lainasi siitä bassokuvion Lumi teki enkelin-piisiin.