Monet ovat kyselleet täällä meditaation tekniikasta. Näihin heille näytään tarjoilleen aika paljon lähinnä buddhalaisia harjoituksia. Koska meditaation harjoittaminen on aikamoinen urakka ja se vaatii pitkäjänteisyyttä, on minusta parempi ettei aloittelijalle anneta mitään hirveän monimutkaisia harjoituksia tehtäväksi, vaan keskitytään kaikkein tehokkaimpiin ja olennaisimpiin juttuihin. Myöskään ei tarvitse olla buddhalainen voidakseen meditoita. Ei myöskään tarvitse liittää siihen mitään monimutkaisia filosofioita voidakseen aloittaa.
Niinpä jaankin kanssanne omat meditaatio-ohjeeni, jotka ovat riittävän yksinkertaiset jotta kuka tahansa voi niitä alkaa käyttämään muitta mutkitta, mutta niin tehokkaat että tuloksia kyllä tulee. Annan lisäksi muutamia bonus vinkkejä ja huomioita.
. . .
Asento: Jalat ristissä lotus-asennossa on tosi hyvä meditaatioasento jos pystyt siihen ilman että jalat puutuvat. Puolilootus on melkein yhtä hyvä, erona lähinnä se että täyslootuksessa selkä on helpompi pitää suorana. Puolilootuksessa jalat eivät ole "solmussa" vaan kévyesti päällekäin.
Jalkojen ristiminen saa aikaan sen, että jalat ikäänkuin "nukahtavat". Meditaation aikana kehon annetaan ikäänkuin "sammua" jotta sinulle jää enemmän huomiota tarkastella omaa tajuntaasi. Normaalisti erilaiset kehon tuntemukset vaativat osan huomiovoimastasi.
Kehon "nukuttaminen" ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin oikea nukahtaminen. Mielen on oltava yhtä virkeä, tai itseasiassa vieläkin virkeämpi ja valppaampi kuin normaalisti hereillä ollessasi. Voit esimerkiksi kuvitella olevasi kissa joka on aivan paikallaan käpälä hieman kohotettuna, odottamassa täsmälleen oikeaa hetkeä tappaa hiiri. Sitä hetkeä ei koskaan tule, mutta tällaisen asian visualisoiminen tekee mielen erittäin teräväksi ja valppaaksi. Kissat ja hiiret eivät tietenkään ole tärkeitä, vaan tähän liittyvä tunne. Olisi hyvä ylläpitää tällainen tavaton saalistajan valppaus yllä koko meditaation ajan.
Harjoituksen kesto: Hyvä pituus meditaatiolle on vähintään 15 minuuttia (sitä lyhyemmässä ajassa ei yleensä pääse kunnolliseen keskittymisen tilaan) ja maksimissaan 30 minuuttia (sitä pitempi meditaatio menee helposti nukkumiseksi tai sitten vaan alkaa tympiä tai jalat puutuvat).
Muutenkaan meditaation pituus ei ole tärkeää vaan se että saavutat hyvän keskittymisen tilan joksikin aikaa. Tärkeämpää kuin tehdä muutama pitkä meditaatio muutaman kerran kuukaudessa, olisi tehdä 15 minuutin mittaisia sessioita päivittäin. Tämä auttaa pitkällä tähtäimellä lisäämään keskittymiskykyä, parantaa muistia ja helpottaa kaikenlaisia stressioireita, kuten allergioita, astmaa, ruoansulatusvaikeuksia ja lihasjännityksiä.
Jotta perse ei puudu, niin minä istun sellaisen hieman petityynyä kovemman sohvatyynyn tyynyn päällä (ei untuvatyyny). Tyynyn on hyvä olla aika tiukka. Jos selkä on raskasta pitää suorana, kannattaa kokeilla istua aivan tyynyn reunalla, se auttaa hieman. Minä olen havainnut hyväksi myös istua jalat ristissä selkä seinää vasten. Tällöin selän voi pitää aivan suorana ilman väsymistä tai kipua. Ainakin aluksi se voi olla hyödyllistä, jos on hiukan huonot selkälihakset kuten minulla.
Olennaista on siis pitää selkä suorana ja koettaa rentoutua. Selällä makaaminen ei ole hyvä meditaatioasento, koska silloin nukahtaa todella helposti. Samoin silmät kiinni meditoiminen on huono valinta, varsinkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, koska silmien sulkeminen viestittää aivoille että nyt on aika nukkua.
Jos siis olet pirteällä tuulella, voit meditoida silmät kiinni istualteen, joko jalat ristissä tai sitten jalkapohjat maassa ja perse tuolilla. Minä meditoin aina silmät puoliksi auki, jolloin päivänvalo ei haittaa keskittymistä, muttei myöskään ole niin pimeää että rupeaisi väsyttämään.
Meditaatiossa ei tarvitse ajatella mitään, koska tarkoituksena on ajatusten hiljentäminen. Tämä on vaikeaa ja vaatii pitkää harjoittelua. Ei siis kannata olla huolissaan siitä jos eivät ajatukset hiljene. Antaa niiden vaan tulla ja mennä. Vältä kommentoimasta niitä tai menemästä mukaan pitkiin ajatusketjuihin. Koeta tarkastella oman mielesi sisältöä kuin olisit siitä ulkopuolinen.
Mantra: Sen sisäisen dialogin eli puheenpölinän harhauttamisessa ja pysäyttämisessä (jota intiassa kutsutaan nimellä "apinoiden höpinä")hyvä apuväline on mantra. Mikä tahansa siansaksankielinen sana tai kaksi kelpaa, kunhan siitä ei tule mitään erityistä mieleen. Hyvin kelpaa myös numeroiden laskeminen, vaikkapa yhdestä viiteensataan, aina yksi numero per sisäänhengitys, tai voit laskea tuhanteen ja lausua yhden numeron sekä sisään että uloshengityksessä.
Mantraa ei tarvitse sanoa ääneen, vaan sen voi sanoa hiljaa mielessään. Tällainen monotoninen jankutus saa aivojen loogiset osat kyllästymään viimeistään 20 minuutin kuluttua ja lopulta siellä loogisen ajattelun virastossa laitetaan lappu luukulle ja lähetetään työntekijät kotiin.
Saadakseen hyötyä meditaatiosta ei tarvitse olla mukana missään uskonnossa tai kultissa, tai uskoa mihinkään jumaliin tai keskittyä mihinkään tiettyyn symboliin, tai edes itse valittuun symboliin. Olennaista on vain keskittyminen ja keskittymiskyvyn harjoittaminen. Se on siis aivojumppaa.
Meditaation tarkoituksena ei ole tehdä ihmisestä aivotonta zombieta joka ei lainkaan ajattele, vaan ainoastaan auttaa aivoja parantumaan älyttömästä taustapölinästä joka häiritsee keskittymistä oikeasti olennaisiin ajatuksiin.
Eli siis hieman samoin kuin säätäisit radion antennia saadaksesi kohinan loppumaan ja jotta muut kanavat eivät kuuluisi läpi. Ikävä kuunnella vaikkapa suomenkielisiä uutisia jos taustalta kuuluu venäläistä mustalaismusiikkia. :-)
Kun aloittaa meditoimaan, huomaa kuinka vaikeaa on pysäyttää omia ajatuksiaan. Joku typerä laulu saattaa soida päässä eikä suostu lähtemään pois, tai joku täysin yhdentekevä ajatus saattaa tulla aina uudelleen ja uudelleen. Useimmiten meditoidessa tulee ajatelleeksi että "tässä minä nyt meditoin, meneeköhän tämä nyt hyvin?" tai jotain sellaista. Sille ei aluksi mahda yhtikäs mitään. On vain jatkettava. Aina kun huomaat joutuneesi jonkin ajatusketjun vietäväksi, palauta keskittymiskykysi vain itsesi tarkkailemiseen.
Mantraan keskittyminen on hyvä apuväline. Aina kun huomaat ajatuksesi alkaneen harhailla, keskity mantraan. Jos se tuntuu helpolta ja huomiota jää yli kaikenlaiseen sekalaiseen ajatteluun, voit vielä lisäksi keskittyä omaan hengitykseesi.
Jotta meditaatiolla saisi kunnon tuloksia, sitä täytyy harjoittaa erittäin sitkeästi. Minimiaika jolla saa tuloksia on 15 minuuttia kerrallaan. Aivan kuten punttisalilla on lihaksia kehittääkseen käytävä vähintään kaksi kertaa viikossa, on meditaatiota harjoitettava vähintään kaksi kertaa _päivässä_.
Yksi kerta päivässä auttaa hieman ja sillä tavoin kyllä opit pikku hiljaa meditaatiotekniikkaa ja opit pääsemään muuntuneisiin tajunnan tiloihin, mutta kaksi kertaa päivässä tuo nopeasti hyviä tuloksia, siis huomaat saaneesi jotakin hyötyä jo parissa-kolmessa kuukaudessa. Olisi hyvä tehdä tällä tavoin intensiivisesti, koska tuloksien saaminen kannustaa jatkamaan.
Minulta kesti 8 vuotta alkaa meditoimaan säännöllisesti... sitä ennen olin tehnyt kaikenlaisia kokeita mutta ilman säännöllistä harjoittelua ei oikein saa pysyviä tuloksia.
Sitkeys on siis tässä todella olennaista. Meditaatio on kuin hiljaista kidutusta. Kaverini sanoi kerran, että meditaation aloittaminen on hiukan kuin tupakanpolton lopettaminen...
Onnea yritykselle. Jos huomaat että on aloittamisen jälkeen vaikeaa jaksaa jatkaa harjoittelua pitempään kuin muutama päivä, on hyvä etsiä joku kaveri jota kiinnostaa myös meditointi, ja sitten yhdessä luvata toisilleen tekevänsä harjoitukset, kunniasanalla. Tällä tavoin on oma kunnia myös vaakalaudalla ja olet tavallaan vastuussa myös kaverisi menestyksestä ja hän sinun menestyksestäsi. Kaveria ei petetä!
Juuri tuolla tavalla minä pääsin alkuun. Pelkästään omalla tahdonvoimallani en olisi kyennyt tekemään meditaatiosta rutiinia, vaan olisin jättänyt harjoituksia tekemättä silloin tällöin ja lopulta lopettanut kokonaan. Nykyisin meditoin 15-30 minuuttia kaksi kertaa päivässä, ja rutiinia olisi hyvä pystyä pitämään kerrallaan yllä ainakin kuukausi tai jopa kolmekin kuukautta, tai vaikka puoli vuotta jos vain pystyt siihen. Tällaisina vähintään kuukauden mittaisina intensiivikuureina se todella saa jotain aikaankin ja antaa _pysyviä_ tuloksia.
Meditaation aikana voi ilmetä erilaisia ja omituisia kuulo- ja näköaistimuksia, jotka tulee panna merkille mutta ei jäädä pohtimaan. Hyvin tavallista on esimerkiksi kuulla vesiputouksen kohinaa kuin tyhjästä tai muuta vastaavaa. Monet kuulevat pieniä pätkiä puhetta, tai saattaa tuntua siltä kuin joku olisi kuiskannut jotain korvaasi.
Tuo äänien kuuleminen on eräs syy siihen mikseivät kristityt yleensä meditoi. He uskovat, tai ainakin uskoivat, että äänien kuuleminen on merkki demonien läsnäolosta, ja että ne tulevat kuiskuttelemaan sinulle kun hiljennät mielesi.
Mutta usko pois, että ne äänet ovat ihan oman mielen tuotoksia, ja usein ne eivät sano mitään järkevää tai edes muodosta kokonaisia sanoja. Nämä ja monet muut ilmiöt ovat merkki siitä että olet erittäin keskittyneessä tilassa ja voit panna ne merkille tyyliin "aha, nyt on hyvä meditaatio", mutta meditaation tarkoituksena ei ole varsinaisesti tuottaa mitään outoja ilmiöitä, vaan tarkoituksena on keskittyminen ja keskittymisen ylläpitäminen mahdollisimman pitkään. Kun kuulet jotain outoa tai näet jotain väreilyä tai mitä ikinä, älä jää ajattelemaan sitä tai tarkastelemaan sitä, vaan keskity siihen mitä olit tekemässä entistäkin kovemmin.
Meditaatio on siis aivojen treenausta ja teroittamista. Se on kovaa työtä, voin luvata, mutta kyllä kannattaa. Itse aloitin koska huomasin olevani erittäin hajamielinen ja koska unohtelin asioita. Lisäksi halusin päästä eroon nukahtamisvaikeuksista ja kroonisista lihasjännityksistä.
:Agwé:
Niinpä jaankin kanssanne omat meditaatio-ohjeeni, jotka ovat riittävän yksinkertaiset jotta kuka tahansa voi niitä alkaa käyttämään muitta mutkitta, mutta niin tehokkaat että tuloksia kyllä tulee. Annan lisäksi muutamia bonus vinkkejä ja huomioita.
. . .
Asento: Jalat ristissä lotus-asennossa on tosi hyvä meditaatioasento jos pystyt siihen ilman että jalat puutuvat. Puolilootus on melkein yhtä hyvä, erona lähinnä se että täyslootuksessa selkä on helpompi pitää suorana. Puolilootuksessa jalat eivät ole "solmussa" vaan kévyesti päällekäin.
Jalkojen ristiminen saa aikaan sen, että jalat ikäänkuin "nukahtavat". Meditaation aikana kehon annetaan ikäänkuin "sammua" jotta sinulle jää enemmän huomiota tarkastella omaa tajuntaasi. Normaalisti erilaiset kehon tuntemukset vaativat osan huomiovoimastasi.
Kehon "nukuttaminen" ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin oikea nukahtaminen. Mielen on oltava yhtä virkeä, tai itseasiassa vieläkin virkeämpi ja valppaampi kuin normaalisti hereillä ollessasi. Voit esimerkiksi kuvitella olevasi kissa joka on aivan paikallaan käpälä hieman kohotettuna, odottamassa täsmälleen oikeaa hetkeä tappaa hiiri. Sitä hetkeä ei koskaan tule, mutta tällaisen asian visualisoiminen tekee mielen erittäin teräväksi ja valppaaksi. Kissat ja hiiret eivät tietenkään ole tärkeitä, vaan tähän liittyvä tunne. Olisi hyvä ylläpitää tällainen tavaton saalistajan valppaus yllä koko meditaation ajan.
Harjoituksen kesto: Hyvä pituus meditaatiolle on vähintään 15 minuuttia (sitä lyhyemmässä ajassa ei yleensä pääse kunnolliseen keskittymisen tilaan) ja maksimissaan 30 minuuttia (sitä pitempi meditaatio menee helposti nukkumiseksi tai sitten vaan alkaa tympiä tai jalat puutuvat).
Muutenkaan meditaation pituus ei ole tärkeää vaan se että saavutat hyvän keskittymisen tilan joksikin aikaa. Tärkeämpää kuin tehdä muutama pitkä meditaatio muutaman kerran kuukaudessa, olisi tehdä 15 minuutin mittaisia sessioita päivittäin. Tämä auttaa pitkällä tähtäimellä lisäämään keskittymiskykyä, parantaa muistia ja helpottaa kaikenlaisia stressioireita, kuten allergioita, astmaa, ruoansulatusvaikeuksia ja lihasjännityksiä.
Jotta perse ei puudu, niin minä istun sellaisen hieman petityynyä kovemman sohvatyynyn tyynyn päällä (ei untuvatyyny). Tyynyn on hyvä olla aika tiukka. Jos selkä on raskasta pitää suorana, kannattaa kokeilla istua aivan tyynyn reunalla, se auttaa hieman. Minä olen havainnut hyväksi myös istua jalat ristissä selkä seinää vasten. Tällöin selän voi pitää aivan suorana ilman väsymistä tai kipua. Ainakin aluksi se voi olla hyödyllistä, jos on hiukan huonot selkälihakset kuten minulla.
Olennaista on siis pitää selkä suorana ja koettaa rentoutua. Selällä makaaminen ei ole hyvä meditaatioasento, koska silloin nukahtaa todella helposti. Samoin silmät kiinni meditoiminen on huono valinta, varsinkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, koska silmien sulkeminen viestittää aivoille että nyt on aika nukkua.
Jos siis olet pirteällä tuulella, voit meditoida silmät kiinni istualteen, joko jalat ristissä tai sitten jalkapohjat maassa ja perse tuolilla. Minä meditoin aina silmät puoliksi auki, jolloin päivänvalo ei haittaa keskittymistä, muttei myöskään ole niin pimeää että rupeaisi väsyttämään.
Meditaatiossa ei tarvitse ajatella mitään, koska tarkoituksena on ajatusten hiljentäminen. Tämä on vaikeaa ja vaatii pitkää harjoittelua. Ei siis kannata olla huolissaan siitä jos eivät ajatukset hiljene. Antaa niiden vaan tulla ja mennä. Vältä kommentoimasta niitä tai menemästä mukaan pitkiin ajatusketjuihin. Koeta tarkastella oman mielesi sisältöä kuin olisit siitä ulkopuolinen.
Mantra: Sen sisäisen dialogin eli puheenpölinän harhauttamisessa ja pysäyttämisessä (jota intiassa kutsutaan nimellä "apinoiden höpinä")hyvä apuväline on mantra. Mikä tahansa siansaksankielinen sana tai kaksi kelpaa, kunhan siitä ei tule mitään erityistä mieleen. Hyvin kelpaa myös numeroiden laskeminen, vaikkapa yhdestä viiteensataan, aina yksi numero per sisäänhengitys, tai voit laskea tuhanteen ja lausua yhden numeron sekä sisään että uloshengityksessä.
Mantraa ei tarvitse sanoa ääneen, vaan sen voi sanoa hiljaa mielessään. Tällainen monotoninen jankutus saa aivojen loogiset osat kyllästymään viimeistään 20 minuutin kuluttua ja lopulta siellä loogisen ajattelun virastossa laitetaan lappu luukulle ja lähetetään työntekijät kotiin.
Saadakseen hyötyä meditaatiosta ei tarvitse olla mukana missään uskonnossa tai kultissa, tai uskoa mihinkään jumaliin tai keskittyä mihinkään tiettyyn symboliin, tai edes itse valittuun symboliin. Olennaista on vain keskittyminen ja keskittymiskyvyn harjoittaminen. Se on siis aivojumppaa.
Meditaation tarkoituksena ei ole tehdä ihmisestä aivotonta zombieta joka ei lainkaan ajattele, vaan ainoastaan auttaa aivoja parantumaan älyttömästä taustapölinästä joka häiritsee keskittymistä oikeasti olennaisiin ajatuksiin.
Eli siis hieman samoin kuin säätäisit radion antennia saadaksesi kohinan loppumaan ja jotta muut kanavat eivät kuuluisi läpi. Ikävä kuunnella vaikkapa suomenkielisiä uutisia jos taustalta kuuluu venäläistä mustalaismusiikkia. :-)
Kun aloittaa meditoimaan, huomaa kuinka vaikeaa on pysäyttää omia ajatuksiaan. Joku typerä laulu saattaa soida päässä eikä suostu lähtemään pois, tai joku täysin yhdentekevä ajatus saattaa tulla aina uudelleen ja uudelleen. Useimmiten meditoidessa tulee ajatelleeksi että "tässä minä nyt meditoin, meneeköhän tämä nyt hyvin?" tai jotain sellaista. Sille ei aluksi mahda yhtikäs mitään. On vain jatkettava. Aina kun huomaat joutuneesi jonkin ajatusketjun vietäväksi, palauta keskittymiskykysi vain itsesi tarkkailemiseen.
Mantraan keskittyminen on hyvä apuväline. Aina kun huomaat ajatuksesi alkaneen harhailla, keskity mantraan. Jos se tuntuu helpolta ja huomiota jää yli kaikenlaiseen sekalaiseen ajatteluun, voit vielä lisäksi keskittyä omaan hengitykseesi.
Jotta meditaatiolla saisi kunnon tuloksia, sitä täytyy harjoittaa erittäin sitkeästi. Minimiaika jolla saa tuloksia on 15 minuuttia kerrallaan. Aivan kuten punttisalilla on lihaksia kehittääkseen käytävä vähintään kaksi kertaa viikossa, on meditaatiota harjoitettava vähintään kaksi kertaa _päivässä_.
Yksi kerta päivässä auttaa hieman ja sillä tavoin kyllä opit pikku hiljaa meditaatiotekniikkaa ja opit pääsemään muuntuneisiin tajunnan tiloihin, mutta kaksi kertaa päivässä tuo nopeasti hyviä tuloksia, siis huomaat saaneesi jotakin hyötyä jo parissa-kolmessa kuukaudessa. Olisi hyvä tehdä tällä tavoin intensiivisesti, koska tuloksien saaminen kannustaa jatkamaan.
Minulta kesti 8 vuotta alkaa meditoimaan säännöllisesti... sitä ennen olin tehnyt kaikenlaisia kokeita mutta ilman säännöllistä harjoittelua ei oikein saa pysyviä tuloksia.
Sitkeys on siis tässä todella olennaista. Meditaatio on kuin hiljaista kidutusta. Kaverini sanoi kerran, että meditaation aloittaminen on hiukan kuin tupakanpolton lopettaminen...
Onnea yritykselle. Jos huomaat että on aloittamisen jälkeen vaikeaa jaksaa jatkaa harjoittelua pitempään kuin muutama päivä, on hyvä etsiä joku kaveri jota kiinnostaa myös meditointi, ja sitten yhdessä luvata toisilleen tekevänsä harjoitukset, kunniasanalla. Tällä tavoin on oma kunnia myös vaakalaudalla ja olet tavallaan vastuussa myös kaverisi menestyksestä ja hän sinun menestyksestäsi. Kaveria ei petetä!
Juuri tuolla tavalla minä pääsin alkuun. Pelkästään omalla tahdonvoimallani en olisi kyennyt tekemään meditaatiosta rutiinia, vaan olisin jättänyt harjoituksia tekemättä silloin tällöin ja lopulta lopettanut kokonaan. Nykyisin meditoin 15-30 minuuttia kaksi kertaa päivässä, ja rutiinia olisi hyvä pystyä pitämään kerrallaan yllä ainakin kuukausi tai jopa kolmekin kuukautta, tai vaikka puoli vuotta jos vain pystyt siihen. Tällaisina vähintään kuukauden mittaisina intensiivikuureina se todella saa jotain aikaankin ja antaa _pysyviä_ tuloksia.
Meditaation aikana voi ilmetä erilaisia ja omituisia kuulo- ja näköaistimuksia, jotka tulee panna merkille mutta ei jäädä pohtimaan. Hyvin tavallista on esimerkiksi kuulla vesiputouksen kohinaa kuin tyhjästä tai muuta vastaavaa. Monet kuulevat pieniä pätkiä puhetta, tai saattaa tuntua siltä kuin joku olisi kuiskannut jotain korvaasi.
Tuo äänien kuuleminen on eräs syy siihen mikseivät kristityt yleensä meditoi. He uskovat, tai ainakin uskoivat, että äänien kuuleminen on merkki demonien läsnäolosta, ja että ne tulevat kuiskuttelemaan sinulle kun hiljennät mielesi.
Mutta usko pois, että ne äänet ovat ihan oman mielen tuotoksia, ja usein ne eivät sano mitään järkevää tai edes muodosta kokonaisia sanoja. Nämä ja monet muut ilmiöt ovat merkki siitä että olet erittäin keskittyneessä tilassa ja voit panna ne merkille tyyliin "aha, nyt on hyvä meditaatio", mutta meditaation tarkoituksena ei ole varsinaisesti tuottaa mitään outoja ilmiöitä, vaan tarkoituksena on keskittyminen ja keskittymisen ylläpitäminen mahdollisimman pitkään. Kun kuulet jotain outoa tai näet jotain väreilyä tai mitä ikinä, älä jää ajattelemaan sitä tai tarkastelemaan sitä, vaan keskity siihen mitä olit tekemässä entistäkin kovemmin.
Meditaatio on siis aivojen treenausta ja teroittamista. Se on kovaa työtä, voin luvata, mutta kyllä kannattaa. Itse aloitin koska huomasin olevani erittäin hajamielinen ja koska unohtelin asioita. Lisäksi halusin päästä eroon nukahtamisvaikeuksista ja kroonisista lihasjännityksistä.
:Agwé:
Vastaukset 15
Vanhimmat
kuulostaa hienolta!saat olla ylpeä itsestäsi!!minua aihe kiinnostaa mutta en usko että onnistuisin, koska minulla ei onnistu painonpudotuskaan.en ole kovinkaan pitkäjänteinen.saatat ehkä ajatella ettei noin kannata sanoa, mut minusta ei löydy sisua niin paljon.alkuun varmaankin pääsisin, mutta sitten lopahtaa.tiedän että juuri minun kannattaisi aloittaa harjoittaa meditaatiota.ehkä kuitenkin kokeilen joskus.joogaatko?minä oon käynyt alkeisryhmässä, mut sekin jäi vaikka se on minulle tosi hyvä rentoutumis keino.se tekee hyvää mielelle, vaikkei liikkeet oo senkummasempia eikä vaadi huippukuntoa.taidan olla saamaton ihminen..:((
Kun kerran aloit ei kannata heittää lössiksi! Jatka vaan - se on hyväksi sulle. Ei kannata olla mikään saamaton nössö!
"en ole kovinkaan pitkäjänteinen.saatat ehkä ajatella ettei noin kannata sanoa, mut minusta ei löydy sisua niin paljon.alkuun varmaankin pääsisin, mutta sitten lopahtaa"
Usko pois, minä olen aivan samanlainen. Minun on melkein mahdotonta tehdä rutiinilla mitään hyödyllistä, olipa se meditaatio, jooga, lenkkeily, astioiden tiskaaminen, pyykkien pesu, nukkuminen...
Kuinka pysyä päätöksessä ja tehdä rutiinilla? Mielenkiintoinen kysymys johon minulla on muutamia vinkkejä. Olen kehitellyt erilaisia kepulikonsteja juurikin johtuen omasta totaalisesta laiskuruudestani. Niistä voi olla hyötyä sinullekin. Minulle on usein ollut apua seuraavista menetelmistä:
1) Yhteistyö on voimaa: Otat projektiin jonkun kaveriksi, joka lupaa tehdä saman kuin sinäkin. Vannotte toisillenne taistella lujasti ja puhaltaa yhteen hiileen. Olette vastuussa toisillenne paitsi omasta, myös toisen menestyksestä. Vaihdatte kokemuksia ja pidätte toisenne ajan tasalla.
Esimerkki: Minä muutin terveysongelmien vuoksi muutama vuosi sitten ruokailutottumukseni lähes täydellisesti. Tässä oli todella paljon avuksi samanhenkinen kaverini, joka halusi tehdä saman muutoksen omassa elämässään. Vaihtelimme keskenämme kokemuksiamme ja ylistimme toistemme ahkeruutta ja peräänantamattomuutta eli siis kannustimme kaikin tavoin toisiamme ja koimme voimakkaasti olevamme vastuussa oman menestyksen lisäksi myös toisen menestyksestä. Lopulta kävi niin, että minä menin paljon pitemmälle kuin kaverini ja opin enemmän, mutta ilman hänen mukanaoloaan en olisi päässyt niin pitkälle, ja kokemus oli hänellekin arvokas.
2) Tee selvä päätös: Asia jonka haluat tehdä tai päätös jossa haluat pysyä tulee selvästi päättää ilman mitään tulkinnanvaraa. Projektin aloittamisesta voi ystävän kanssa vaikkapa kilistää muodollisesti lasia ja juoda niistä yhteistyön kunniaksi. Tämä ikäänkuin sitoo päätöksen ja siitä on sen jälkeen vaikeampi luistaa. Jos ei ole kaveria joka haluaisi meditoida/joogata/mitäikinä niin itsekseen lasin nostaminen ja asian päättäminen ikäänkuin muodollisen rituaalin kautta auttaa myös pysymään tehdyssä päätöksessä. Juotuasi lasista päätöksesi merkiksi isket sen lujasti pöytään (ei kuitenkaan rikki!), ja sanot "Se on päätetty!". :-)
Nämä kuulostavat ehkä hiukan Sarasvuomaisilta ohjeilta, mutta ovat minua hieman auttaneet.
"joogaatko?minä oon käynyt alkeisryhmässä, mut sekin jäi vaikka se on minulle tosi hyvä rentoutumis keino.se tekee hyvää mielelle, vaikkei liikkeet oo senkummasempia eikä vaadi huippukuntoa.taidan olla saamaton ihminen..:(("
Kyllä, joogaan, joskin en harjoittele niin säännöllisesti kuin olisi hyväksi. Korkeintaan kerran viikossa on tullut jotain tehtyä jos niinkään usein. Se vaihtelee. Suurin ongelma tässä on juurikin kehon laiskuus. Aivot sanovat että olisi järkevää tehdä niin tai näin, mutta elimistö on laiska eikä halua. En tunne ketään joka ei olisi lainkaan saamaton, joten et suinkaan ole ainoa tästä ongelmasta kärsivä. Itseään voi hieman petkuttaakin, erilaisilla kepulikonsteilla. Siitä päästäänkin kolmanteen vinkkiin:
3) Heitä noppaa: Sinulla on jokin asia jonka haluaisit tehdä mutta et millään jaksaisi. Saadaksesi vauhtia itseesi päätät, että jos nopan heitolla tulee kuutonen, teet sen asian vaikka taivas putoaisi. Jos taas tulee jokin muu numero, voit hyvällä omallatunnolla olla tekemättä sitä ja vaikkapa syödä jäätelöä sen sijaan. Tämän tekniikan voima perustuu vastuun näennäiseen siirtämiseen pois itseltä ja siihen että ihmisellä on luontainen himo uhkapelata ja ottaa riskejä.
Voit myöhemmin heittää noppaa uudestaan ja katsoa josko nyt se asia olisi tehtävä. Lopulta kuutonen tulee aivan varmasti ja joudut hommiin. Noppa on pyhä, eikä sitä saa pettää. Jos petät nopan, sen voima katoaa. Tämä on ikäänkuin laiskurin versio Venäläisestä ruletista, ainoastaan sillä erolla että jos nalli napsahtaa, et suinkaan kuole, vaan joudut esimerkiksi meditoimaan, tiskaamaan tai tekemään jotain muuta hyödyllistä. Sadistista mutta hauskaa, toimii erityisen hyvin jos sinulla on masokistisia taipumuksia.
Vielä yksi kepulikonsti:
4) Tee uhraus: Esimerkiksi joogasta saa paremmin rutiinin kun maksat tunnit etukäteen. Jos et sitten menekään, menevät rahasi hukkaan. Näin motivaatiosi kasvaa kuin sieni sateella. :-) Etukäteen maksaminen on tehokas rituaali, siis hieman kuin jokin uhraus jonka teet. Minulla on sellainen kymmenen kerran kortti joka menee vanhaksi jos en käy lainkaan harjoituksissa, ja sen ansiosta olen käynyt ainakin sen verran kuin vaaditaan jotta rahani eivät mene hukkaan.
:Agwé:
taidampa tehdä jooga liikkeitä nyt tässä kotosalla.mulla on vihkonen jossa on liikkeitä.pitäisköhän oikein kunnolla virittaytyä ja keskittyä kun ukkokin on töissä.minun selkäni on nimittäin tosi kipee(rintarangan kohdalta)venyttävät kiertoliikkeet tekis hyvää.kiitti kimmokkeesta!!:)en aina jaksa uskoa itseeni, tarviin kannustusta vähän välillä.
Niin juu... Minusta vain olisi äärimmäisen tylsää olla pelkässä sanattomuuden tilassa, joten olen hyvin kärkäs nimenomaan kokemaan kaikenlaisia visuaalisia ilmestyksiä (ei uskonnollisia, kuitenkaan, koska en halua aivopestä itseäni uskomaan harhoihin) sanojen haipuessa päästä pois.
Tärkeintähän minulle tällä hetkellä sanattomuuden saavuttamisessa olisi nimenomaan lisätä sillä mahdollisuuksia nähdä tietoisia unia. Se nimittäin todella toimii. Mitä tyhjemmäksi päänsä saa päivällä, sitä eläväisempiä tietoisia unia voi nähdä yöllä.
Voi olla että ns. tavallinen elämä ei oikein jaksa kiinnostaa minua tarpeeksi, eli en meditoi ollakseni jotenkin enemmän edukseni päiväelämässä.
Äänistä minulla on ollut sellaisia kokemuksia, että kerran tai pari oli kuin olisin saanut radion pääni sisälle meditaatiotilassa: lukuisten ihmisten äänet alkoivat pälättää yhtäaikaa jonninjoutavia. En edes saanut tolkkua siitä mitä puhuttiin, eikä toisaalta kiinnostanutkaan. Tuntui enemmän siltä kuin olisin virittynyt jollekin ihmiskunnan äänisaastetaajuudelle kuin kokenut omia ajatuksiani. Niin tai näin, mitään demonistahan siinä ei siis todellakaan ole!
En muista oliko se tällä palstalla, kun joku mainitsi jossakin hurmiotilan joka tulee meditaation tuotteena. Olen pari kertaa kokenut sen ilman että varsinaisesti pyrin meditoimaan: toisella kerralla yritin keskittyä parantamaan sairautta kristallien avulla, ja toisella kerralla heräsin tunteeseen keskellä yötä. Mitään uskonnollista ei tarvitse siitäkään kokemuksesta kehitellä - vaikka se hieno onkin!
Hmm. Minulle tietoisen unien näkeminen on ihan toivottava lieveilmiö, mutten minä enää pyri siihen itsetarkoituksellisesti. Olen ottanut tavoitteekseni pyrkiä tietoisuuden saavuttamiseen hereillä olon maailmassa ennemmin kuin satsata uniin. Tämän johdosta kyllä sitten on tullut myös mielenkiintoisia unia, joskaan ei vältämättä selkounia.
Yksi mitä olen tutkinut ovat painajaisunet. Pidän painajaisia erittäin hyödyllisinä ja arvokkaina kokemuksina ja ennen nukkumaan menoa saatan erityisesti pyytää Saatanaa lähettämään minulle pelottavia unia. Painajaisista olen itse asiassa saanut paljon enemmän oivallusta ja olemisen tason kohoamista irti kuin koskaan olen selkounista. Selkounet ovat kyllä hauskoja, mutten oikein tiedä mitä muuta niillä tekisi kuin käyttäisi harmittomana virtuaalitodellisuusviihteenä... ?
Meditaatiosta puheen ollen, huomasin jo viikon kuluttua aloittamisesta, että olin tavallista rauhallisempi ja fokusoituneempi, enkä esimerkiksi lainkaan jännittänyt työhaastattelussa, vaikka yleensä jonkin verran hermoilen.
Väittäisin että se ns. "ihmiskunnan kollektiivinen äänisaaste" on lopulta ihan omaasi. Meditaation tarkoituksena on juurikin tulla tietoiseksi tästä "sisäisestä dialogista" (käyttääkseni Castanedan termiä) ja sitten tätä tarkkailevaa tietoisuuden osaansa käyttäen laittaa suukapulat niille pölpöttäville apinoille. Koko jutun juoni on juuri siinä, että ennen tätä tiedostamista ei edes uskoisi kuinka paljon sontaa päässä oikein leijailee jatkuvasti. Siellä on monta kerrosta pölinää ja keskenään keskustelevia "persoonia" ja vaikka mitä tosi hilpeää.
Neurologi Oliver Sacks sanoi kerran, että kaikki mitä aivot tuottavat ovat ikäänkuin neuvottelun tulos, ja että nykyisen tiedon mukaan meillä on aivoissa 32 erillistä keskusta (siis hieman kuin tietokoneessa olisi 32 hieman erilaista prosessoria), jotka neuvottelevat keskenään tehdyistä aistihavainnoista ja vasta sitten panevat sen pakettiin ja näyttävät sen tietoiselle mielelle.
Sanoit aikaisemmin, ettet ole varma onko hiljainen mieli sen parempi kuin vilkas. Uskaltaisin väittää, että ON. Itse asiassa monet kärsivät kroonisen hypothalamisen stressin vuoksi jo muutenkin ylivilkkaasta ajattelusta, joka on omiaan vain ylikuumentamaan aivoja ja haittaamaan keskittymistä. Niin henkisen kuin fyysisen terveyden kannalta tämä hiljainen mieli on minusta järkevä päämäärä. Terävän, rauhallisen, optimoidun ja valppaan mielen käyttömahdollisuudet ovat rajattomat.
Itse olen kerran vuosia sitten kokenut miltä tuntuu omata lähestulkoon *naurettaviin* mittoihin asti kohonnut keskittymiskyky, ja kokemus opetti miten tärkeää on pystyä fokusoimaan tietoisuus johonkin yhteen ajatukseen ilman häiriöitä. Keskittymiskyky on kaiken magian, noituuden ja sensellaisen olennaisin ydintaito, joka menee kaikesta muusta ylitse, mielestäni. Jos pystyt fokusoimaan tietoisuutesi johonkin asiaan, olet ikäänkuin perillä.
Treenattu FOKUS on kuin lasersäde, jolla on ääretön voima joko tuhota tai luoda asioita omassa subjektiivisessa universumissa (vrt. Shivan silmä)
:Agwé:
Nyt vasta vilkaisin tännekin...
Aika jännää se häly päässä sikäli oli kun sen koin, että se todella tuntuu ulkopuolisen tahon kamalta. Ei oikeastaan ihme että jatkuvasti ääniä päässään kuulevat tulevat kaistapäisiksi... Sitä tietysti ihmettelen että jos joku kuulee päässään että tee niin tai näin, niin miksi pirussa sitä ääntä pitäisi totella? - Joskus vuosia sitten, muuten, kun otin päiväunia, minusta tuntui että päivästä toiseen toistui sama kuvio: näin unta siitä kuinka joku nuori mies puhui paljon äidilleen. Päivästä toiseen sitä lässynläätä, enkä edes kuullut kunnolla mistä oli kyse. Hoi laari laari laa aivojen kanssa!
Olen vuosia pyrkinyt terävöittämään visualisointikykyäni (kaiketi jäin kaipaamaan niitä valokuvan tarkkoja näkyjä joita minulla nuorempana oli, useimmiten valveen ja unen rajalla), ja se on todellakin tuntunut aina vain paranevan. En tosin tiedä enää voinko pitää kehitystä tässä vaiheessa yksinomaan positiivisena, kun minulla on jo melkein kyky nähdä ulkoisena se mitä kuvittelen pääni sisällä. Esim. ajatellessani kumppaniani melkein näet hänet kuin hän olisi todellisena paikalla. Ehkä sekunnin murto-osan, enkä ihan täysin todellisena, mutta kuitenkin tarpeeksi tarkkaan tarkistaakseni mieleltäni missä mennään.
Ehkä pitäisi tehdä muuta välillä, ja jättää pää rauhaan toistaiseksi...
...painajaiset ovat minunkin heikkouteni. Sellaiset kunnolliset Tarut Sormusten herrasta, toki mieluummin kuin ihmissuhdepaskaränkytykset joissa minua vain kidutetaan lapsuuden kouluilla yms. Yök.
Visualisointi: Kuulostaa siltä, että olet todella kehittänyt merkittävästi visualisointikykyäsi. Ehkä sinun tosiaan kannattaa jo siirtyä eteenpäin nyt kun hallitset tuon taidon. Minun ymmärrykseni mukaan visualisointitaito yksinään on voimaton, mutta yhdistettynä kykyyn keskittää mieli johonkin tiettyyn ajatukseen, sillä voi siirtää vuoria. Eli kannattaisi varmaankin tosiaan lähteä oikein soitellen sotaan sitä "hälinää" vastaan. Itse teen juuri tätä nyt, ja ratkaisuni siihen on ollut meditaatio 2x päivässä.
Minun visualisointikykyni ei ole mitenkään erityisen hyvä. Olen parempi kuvittelemaan tuntoaistimuksia ja ääniä, kuin kuvia.
Unet: Kummallisten ja käsittämättömienkin unien symboliikalla on joskus taipumuksena kehittyä ja muuttua sitten ymmärrettävämmäksi. Minä näin kerran unen jossa kasvojeni iho hiukan punersi. Paria kuukautta myöhemmin näin unen jossa kasvoni olivät mädäntyneet ja lisäksi silmäni olivat käärmeen silmät. Vielä sitäkin myöhemmin näin unessa naisen jolla oli käärmeen silmät, ja hänen kasvonsa muuttuivät mustaksi aukoksi. En malta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen koettanut ottaa yhteyttää omaan sieluuni (jonka käsitän luonteeltaan feminiiniseksi) ja tämä näkyy unissani eteenpäin kehittyvänä symboliikkana joka askel askeleelta paljastaa uuden kerroksen mysteeristä.
Toinen kerta oli erään painajaisunen kanssa jonka näin noin 9 vuotta sitten. Siinä universumi tuhoutui ja kaaoksen keskeltä minua katsoi yksi ainoa silmä. Heräsin unesta huutaen kurkkuni täydestä, mutta olin niin peloissani etten saanut aikaan kuin vaimeaa kähinää. Kamalin uni jota olen koskaan nähnyt. Tämä olisi todennäköisesti jäänyt tähän ellen olisi viime joulun aikoihin tietoisesti päättänyt selvittää mistä unessa oli kysymys. Palautin sen mieleeni niin tarkasti kuin kykenin ja sanoin unen silmälle "Olen valmis kohtaamaan sinut uudelleen. Tule katsomaan minua". Muutaman päivän päästä sitten näin painajaisunen, joka oli vielä tuota alkuperäistäkin hirvittävämpi ja antoi ikäänkuin uuden perspektiivin asiaan josta alkuperäinen uni mielestäni kertoi. Sen jälkeen kutsuin vielä tätä uutta unta uudelleen luokseni ja näin heti lyhyen vision, jonka merkitystä en vielä tiedä. Kirjaan kaiken kuitenkin ylös myöhempää tarkastelua varten.
Tuollaista se minun unimagiani on nykyisin. Teen sitä sellaisena kakkosjuttuna, jolla koetan saada intuitiivistä tietoa ja lisätä voimakasta *tunnetta* työhöni ja oppia ymmärtämään psyykeni käyttämää symbolikieltä.
Yksi vinkki koskien painajaisunien kutsumista: Ei kannata jäädä katselemaan vain niitä painajaisia joita aivot sinulle tarjoilevat, vaan kutsua niitä tietoisesti ja omasta halustasi lisää. Tämä voi pitemmän päälle vähentää näkemiesi painajaisten määrää ja tehdä niistä vähistä joita saat paljon merkityksellisempiä.
Itse olen tällä tavoin saanut unia, jotka tavallaan ovat paljon hirvittävämpiä kuin normaalit painajaiset, mutteivät kuitenkaan yhtä hyödyttömän tuntuisia. Elikä tavallinen hyvin pelottavakin painajainen on eri asia kuin Merkittävä hyvin pelottava painajainen.
Joskus minulle on käynyt niinkin, että olen unessa nähnyt jotakin "jota ihmisen ei näkemän pitäisi" ja herännyt täysin tyynenä, ihmetellen minkä vuoksi ei lainkaan pelota. Kai se on sitä pelkojen ylittämistä.
Eli toisinasnoen: Olen havainnut itse kutsumani painajaiset laadukkaammiksi kuin "automaattipainajaiset". Koska kukaan harvoin haluaa yhtään enempää painajaisia kuin mitä jo muutenkin näkee, ei tätä asiaa ehkä kovinkaan moni tule huomanneeksi. Saatana osaa siis kiduttaa myös taitavasti, kunhan sille antaa luvan harjoittaa taidettaan. :-)
:Agwé:
> Treenattu FOKUS on kuin lasersäde, jolla on ääretön voima joko tuhota tai luoda asioita omassa subjektiivisessa universumissa (vrt. Shivan silmä)
Tuosta tuli vielä myöhemmin mieleen, että "fokusointi" on nimenomaan sitä mitä olen pyrkinyt jo vuosia tietoisesti kehittämään. En vain ole osannut kuvailla, mitä oikein tarkoitan. Visualisointikyky on vain yksi pointti tässä. Muutenkin pyrin mahdollisimman täydelliseen "keskipisteeseen osumiseen". Koska tapani ajatella ja puhua on välillä hieman sekava (etten sanoisi sekoileva), koen vain entistä tärkeämmäksi kehittää itseäni - mieltäni - täsmällisemmäksi. Tämä keskipiste-homma minua myöskin ajaa miettimään ennemmin tai myöhemmin, kun löydän jotain mielenkiintoista, että onko TÄMÄKÄÄN totuus?
***
Vaikka ei aina näkisikään tietoisia unia, on hienoa kun jo tavallisissakin unissa kaiken hölmöilynsä keskellä muistaa ettei tarvitse olla uhri (jos ei halua). Koska näen varsinaisia painajaisia hyvin harvoin, kaiketi sellainen "pieni kiusa" -uni jossa jokin hyönteinen lähestyy minua on minulle jo ihan tarpeeksi kamalaa. Viime yönä oivalsin tavallisessa unessa että koska tämä on uni, minun ei tarvitse räytyä herhiläisen tullessa kohti. Poltin sen lasersäteellä (heh), ja sitten oivalsin vielä uudemman kerran että sinne tänne hillunut olio olikin lasiaissamentuma silmän pinnalla (joita oikeasti usein näen).
Oikeissa, mielenkiintoisissa painajaisissa pitää olla jokin kunnon mörkö ja bugimän. Kun kohtasin heistä suurimman joskus vuosia sitten, voitin HUUMORILLA... Bugimänin suurin vajavaisuus kun oli, että se otti itsensä kovin vakavasti ja oli tukehtua itsetärkeyteensä.
Myöhemmin taas hävisin, mutta vuoroin vieraissa käydään.
unista viis§½½!
kUIN OSAAt keskityäö niin silloionm sionulla on loliomanm ´kaikkia mitä vai ntarvitsee olla. Siotten voi t luioda kaiken tai tuhota kutwen hakluatr,. TRai mennä vaikka transsiin jos haluat sekunnin murto-osaasaa. unet on vain uynia1!
Elämä on tässä jka nyt! Täaas'1!!!
Tässä on se jyuttu! Tässä suinun on tuntnettava olesdavasi olemaadÄssa!
Olet olemisesti nainen ,joitan käytä sitä hjyvölksesi. Naisilla on voima ajodsta ei miehilläö ole laisnkanaa. Se on suuri voima.
:gweé:
Jos nämä unihommelit nyt tässä korostuivat, niin en minä täällä todellakaan makaa kanttuvei päivät pääksytysten vain unia odottamassa...
Ja aikansa kutakin.
Se minusta muuten on erikoista, että aina kun innostun vähänkin jostakin, joku heti tulee sanomaan että unohda se, ei sillä ole väliä, elä tässä ja nyt. Ja sitten kun seuraan vierestä niiden sanojien elämää, niin se painottuu pyhään kolminaisuuteen itsesääli - synkistely - viina.
Ei se ole mitään elämää.
Tietyllä lukutavalla tekstisi on varsin helppo lukea.
No, ei tarvitse olla mikään kanttuvei pedissä makaileva uneksija, jotta olisi jotakin opittavaa "tässä ja nyt" olemisesta. Minusta se on yleisinhimillinen ominaisuus meille kaikille, että pakoilemme jotakin emmekä aina osaa ottaa kiinni asioista. Kaikkiahan meitä se taistelu yhdistää.
Minusta on samoin ikävää se, kuinka usein ihmiset koettavat lannistaa toisiaan, eivät varsinaisesti pahuuttaan, vaan koska eivät oikein osaa muutakaan. Ja sitten joskus ihmiset eivät halua toistensa muuttuvan, siirtyvän eteenpäin missään asiassa, vaan mieluusti pitäisivät heidät sellaisina kuin he omaan elämään "kuuluvat", siis omasta näkökulmasta. Roolien vaihtoja ei aina katsota hyvällä.
Ja sitten joskus näen tällaista, että joku sanoo vaikka haluavansa lopettaa tupakoinnin tai ryyppäämisen, niin toiset kaverit vaan hekottavat että "viikon kuluttua kuitenkin ratkeat jälleen", kun taas toiset aina kannustavat ja tukevat kaikessa.
Elämästä ei oikein voi selvitä tekemättä virheitä tai olematta koskaan typerä tai lapsellinen. Maito ikäänkuin kaatuu joka kerta. Kenties viisas on sellainen joka osaa todella ottaa elämän myös puutteineen. Kaataa maito ja juoda se silti.
:Agwé:
Juu. Koetin minä sen verran oikeille näppäimille sormillani osua jotta se viesti osapuilleen luettavakin olisi. Mielestäni pelkällä siansaksalla ei oikein olisi ollut tulevaisuutta... :-)
:Agwé:
(Tässä ja nyt osittain innoitti minua kirjoitukseen jonka tälläsin osastolle Uskonto. Pitkästä aikaa olikin taas tarve intoamiseen siellä...)
Otsikon mukaisesti monet ihmiset haluaisivat selvitä elämästä puhtain paperein. Itsekin olen ollut suorastaan vimmattu välttämään sellaista mitä tarvitsisi HÄVETÄ. Mutta mikä on sellainen asia mitä pitää hävetä? Eilen tajusin, kun jänistin erästä asiaa, että ainakaan pelkäämistä ei tarvitse. Ei eläimiäkään kukaan moiti siitä jos ne pelkäävät. Kyllä minusta ivallisuus, ilkeily, kieroilu ihmisten selän takana yms. on enempi sellaista häpeämis-kamaa. Koska silloin ei enää voi katsoa itseään silmiin.
Ei, ei ole päästy puhtailla papereilla eteenpäin. Jos kirjoittaisin tänne kaiken mitä olen kokenut, kyllä niitä moittijoita ja diagnostiikan harrastajia piisaisi...
Ihmiset pelkäävät muutosta aivan helvetisti. Sen takia takerrutaan kuin viimeistä päivää omaan persoonaan, omiin kiinnostuksenkohteisiin, omaan uskoon... Muutoshan on KUOLEMA. Jotakin mitä olen nyt, ei pian enää olekaan.
Mutta miksi se on pelottavaa? En ole enää 7-v, enkä todellakaan poraa sitä että en ole. Ihmisenä oleminen on jotenkin typerää välillä...
Entä miten erottaa milloin mielenkiinto johonkin asiaan on hyödyllistä ja milloin haitallista? Joskus voi olla tarve puida jotakin asiaa voimallisesti, suorastaan maanisesti, kaikki elämässä tuo samaa teemaa eteen vaikka väkisin... Ja joskus asiassa roikkuu vielä kiinni vaikka henki siitä katosi jo. Tai puskee väkisin läpi jotain juttua.
Oma ongelmani on usein se, että koska olen nainen, minulla on "luontainen" inho kaikkea passiivista kohtaan. Ajattelen, että pitääkö minun vain asettua selälleni ja levittää jalkani - sitäkö minulta naisena vaaditaan... (Tämä on vertauskuva.) On hemmetin vaikeaa vain ottaa vastaan, koska sitähän miehet naisille ovat tyrkyttäneet kautta aikain. "Älä tee mitään kultaseni, sen kuin olet vain. MINÄ menen ja tapan lohikärmeksen puolestasi!" Yäk.
Totuushan tietysti on, että kaikki ennakkoasenteet ja pakkomielteet pitää jättää heti ensimmäiseksi kun pyrkii todellisiin tuloksiin. Ettei mene väkisin väkertämiseksi... "minä en sitten kirveelläkään osoita mitään naisellista"... Ei sekään vie perille.