Vaikka olen keskustamyönteinen, kuten aikaisemmat viestini osoittavat, olen kuitenkin puolueeton, ja voin antaa tunnustusta myös Keskustan hyvälle kumppanille, Kokoomukselle, ja sen poliitikoille. Niin teen nyt. Mutta en unohda antaa Keskustallekaan ja sen johtajalle niiden ansaitsemaa tunnustusta.
Matti Vanhanen ja Ilkka Kanerva tulivat aikoinaan parhaiten tunnetuksi tekstiviestivirtuooseina. Tietoon tulleista viesteistä Ilkalla niiden vastaanottajat olivat kyllä näyttävämpiä kuin Matilla, mutta emmehän me tiedä kummankaan kohdalta kaikkia, tuskin enempää kuin murto-osan. Tiedä häntä, millaisia missejä Mattikin viesteillään lähestyi, ainakin yhtä entistä Miss Suomea Matin uskotaan lähestyneen niillä ja fyysisemminkin.
Myöhemmin virtuoosien ura vienyt on eri suuntiin ja erilaisiin saavutuksiin. Merikukkakin totesi erään toisen paremmaksi jonkin aikaa Mattia testattuaan. Ja kohta Matin tie johtaa käräjille – kantajana toki, ei vastaajana. Ilkan tie on johtanut Valkoiseen taloon Condoleezza Ricen kanssa yhdessä hymyilemään ja puristamaan kättä. Julkisuudessa ei tietenkään menty pitemmälle, mutta eiväthän kamerat olleet aina paikalla. Ja tiettävästi uusia kutsuja Ilkalle on tulossa. Ilkan charmantti attraktiivisuus on tehonnut myös itä-saksalaisen maalaispapin tyttäreen Angela Merkeliin
Ilkka on siis Mattia paremmin menestynyt noissa miehelle tärkeimmissä asioissa. Varmaan hänellä on ollut myös kivempaa niin kotona kuin maailmllakin. Ilkka kun on sellainen veitikka!
Mutta aitokeskustalaisesti vakavahenkinen Matti kuitenkin on toiminut Keskustan lopullisen tavoitteen – minunkin siis kannattamani – kannalta ja ennen muuta koko maamme kannalta paremmin.
Ilkka tuntee kiinnostusta länteen, ”rapakon taaksekin” ja Eurooppaan, EU:iin, joista suunnista meille ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Nytkin EU tyrmäsi meidät sokerijuurikasasiassa. Jäsenyytemme tuossa hirvityksessä estää sen, ettemme nytkään voi devalvoida, vaan joudumme ihan liian arvokkaan valuutan vuoksi inflaatioon ja lamaan. Ja USA on sen EU:iakin vielä kauheamman Naton kantava voima. Senkö jäseneksi Ilkka meidätkin haluaisi viedä? Hui kauheata!
Matti sen sijaan haluaa jatkaa ystävyyspolitiikkaa Venäjään Keskustan ja sen suuren pojan Urho Kekkosen parhaita perinteitä noudattaen. Mattihan on sanonut ajattelevansa rauhanliikkeiden ihmisten tavoin. Tosin noissa rauhanliikkeissä oli myös kommunisteja, ehkä jopa enemmän kuin keskustalaisia, mutta ystäviä hekin kaikki, sekä Neuvostoliiton että Keskustan.
Matin ja Keskustan politiikan ymmärrys suurta ystäväämme Venäjää kohtaan on niin suuri, että sitä halutaan auttaa pääsemään jälleen siihen, mikä sen tavoitteena on ollut siitä lähtien, kun se sen aseman menetti: päästä Ruotsin rajanaapuriksi! Jari Tervo tuon Venäjän pyrkimyksen oivalsi Uutisvuodossa, ja minä oivalsin heti, että me aiomme siinä auttaa. Siitä luotettavin todiste on Nato-kantamme, joka on nimenomaan Keskustan viisaan politiikan ansiota!
Siis kyllä sittenkin noista kahdesta tekstiviestivirtuoosista Matti on viisaampi ja pääsee suurempiin saavutuksiin. Hän jää historiaan, ei Ilkka. Sama pätee myös Keskustaan ja Kokoomukseen ja niiden politiikkaan. Auttamalla Venäjää pääsemään tavoitteeseensa edistetään myös Keskustan poliittista päämäärää, paluutamme luonnonmukaiseen elämään.
Matti Vanhanen ja Ilkka Kanerva tulivat aikoinaan parhaiten tunnetuksi tekstiviestivirtuooseina. Tietoon tulleista viesteistä Ilkalla niiden vastaanottajat olivat kyllä näyttävämpiä kuin Matilla, mutta emmehän me tiedä kummankaan kohdalta kaikkia, tuskin enempää kuin murto-osan. Tiedä häntä, millaisia missejä Mattikin viesteillään lähestyi, ainakin yhtä entistä Miss Suomea Matin uskotaan lähestyneen niillä ja fyysisemminkin.
Myöhemmin virtuoosien ura vienyt on eri suuntiin ja erilaisiin saavutuksiin. Merikukkakin totesi erään toisen paremmaksi jonkin aikaa Mattia testattuaan. Ja kohta Matin tie johtaa käräjille – kantajana toki, ei vastaajana. Ilkan tie on johtanut Valkoiseen taloon Condoleezza Ricen kanssa yhdessä hymyilemään ja puristamaan kättä. Julkisuudessa ei tietenkään menty pitemmälle, mutta eiväthän kamerat olleet aina paikalla. Ja tiettävästi uusia kutsuja Ilkalle on tulossa. Ilkan charmantti attraktiivisuus on tehonnut myös itä-saksalaisen maalaispapin tyttäreen Angela Merkeliin
Ilkka on siis Mattia paremmin menestynyt noissa miehelle tärkeimmissä asioissa. Varmaan hänellä on ollut myös kivempaa niin kotona kuin maailmllakin. Ilkka kun on sellainen veitikka!
Mutta aitokeskustalaisesti vakavahenkinen Matti kuitenkin on toiminut Keskustan lopullisen tavoitteen – minunkin siis kannattamani – kannalta ja ennen muuta koko maamme kannalta paremmin.
Ilkka tuntee kiinnostusta länteen, ”rapakon taaksekin” ja Eurooppaan, EU:iin, joista suunnista meille ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Nytkin EU tyrmäsi meidät sokerijuurikasasiassa. Jäsenyytemme tuossa hirvityksessä estää sen, ettemme nytkään voi devalvoida, vaan joudumme ihan liian arvokkaan valuutan vuoksi inflaatioon ja lamaan. Ja USA on sen EU:iakin vielä kauheamman Naton kantava voima. Senkö jäseneksi Ilkka meidätkin haluaisi viedä? Hui kauheata!
Matti sen sijaan haluaa jatkaa ystävyyspolitiikkaa Venäjään Keskustan ja sen suuren pojan Urho Kekkosen parhaita perinteitä noudattaen. Mattihan on sanonut ajattelevansa rauhanliikkeiden ihmisten tavoin. Tosin noissa rauhanliikkeissä oli myös kommunisteja, ehkä jopa enemmän kuin keskustalaisia, mutta ystäviä hekin kaikki, sekä Neuvostoliiton että Keskustan.
Matin ja Keskustan politiikan ymmärrys suurta ystäväämme Venäjää kohtaan on niin suuri, että sitä halutaan auttaa pääsemään jälleen siihen, mikä sen tavoitteena on ollut siitä lähtien, kun se sen aseman menetti: päästä Ruotsin rajanaapuriksi! Jari Tervo tuon Venäjän pyrkimyksen oivalsi Uutisvuodossa, ja minä oivalsin heti, että me aiomme siinä auttaa. Siitä luotettavin todiste on Nato-kantamme, joka on nimenomaan Keskustan viisaan politiikan ansiota!
Siis kyllä sittenkin noista kahdesta tekstiviestivirtuoosista Matti on viisaampi ja pääsee suurempiin saavutuksiin. Hän jää historiaan, ei Ilkka. Sama pätee myös Keskustaan ja Kokoomukseen ja niiden politiikkaan. Auttamalla Venäjää pääsemään tavoitteeseensa edistetään myös Keskustan poliittista päämäärää, paluutamme luonnonmukaiseen elämään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tekstarirakastajasta olla tosimiehen hommiin?
Oikea Tosimies toimii seuraavasti:
Hän tulee myöhään kännissä kotiin, yltympäri huulipunan jäljissä ja haisee naisen parfyymille, läpsäyttää vaimonsa takamukselle ja sanoo:
"Sä oot sitten seuraava!"
Jotenkin tuntuu, että Ile siihen voisi sentään pystyäkin....
Paskalinko vauhdissa.
Tuolla edellisessä avauksessani jo jouduin huomauttamaan erästä, joka oli kehunut kirjoituksiani, että hän on vaarassa joutua epäillyksi minuksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029675759
Sinulle on jo niin käynyt!
ihan nappiinkin.
Niin kävi ainakin sille pulimammalle, joka arvasi erään "toimittajan" nykyisen siviilisäädyn.
"Toimittaja" oli ostoksilla paikallisessa S-marketissa ja poimi kauppakoriinsa (ihme kyllä) 2 litraa maitoa, rasiallinen kananmunaa, 2 litraa tuoremehua, salaattia, tomaatteja ja kahvipaketin. Ulko-oven vieressä oli pulimamma tarkkailemassa "toimittajaa" kun hän nosti tavarat kassan hihnalle. Hetken jälkeen pulimamma
lausui: "Oot varmaan sinkku."
"Toimittaja" säikähti hieman, mutta häntä kiinnosti myös tietää miten pulimamma oli voinut tietää hänen sosiaalistatuksensa, koska hän oli todellakin nykyisin sinkku.
Hän tarkasti ostoksensa, mutta ei voinut löytää niistä mitään merkkiä, mikä olisi voinut paljastaa häntä sinkuksi. Loppujen lopuksi hänen oli pakko myöntää pulimammalle: "Niin olen, mutta mistä tiesit?
"Koska oot niin saatanan ruma."
;))
että Paavo saisi ajokortin.
Olet säälittävä tuossa kepukaunassasi.
Kipaiseppa kirjakauppaan ja osta Esa Seppäsen vastailmestynyt kirja, joka kertoo itäsuhteiden hoidosta vuosina 1960 - 1980.
Seppänen on valtiotieteiden tohtori ja paremmin tunnettu Kekkosen pitkäaikaisena adjutanttina.
Kirja olisi mainio lisä sinun "Kekkostutkimusen" lähdekirjastoon. Voit vaikka päivittää "tutkimuksesi".
Miksi ostit, eikö sinulla jo ollut kirja? Jaa - sehän olikin CD-levy.
Korhonen varmaan hyvin tunteekin Esa Untonpoika Seppäsen, joka on palvellut mm. pataljoonaupseerina Uudenmaan Jääkäripataljoonassa Santahaminassa. Ja varmaan tietää Esan kielellisen lahjakkuuden - osaa kuutta kieltä ja Venäjästä sen monia murteitakin, mutta on muuten melkoinen velmu. Jaa - onhan Korhonen noissa venäläisiä koskevissa luonnehdinnoissaan siteerannutkin Esan kirjaa "Avaran sielun anarkia" mm. seuraavasti: "Älä veikkonen sure, hetki kärsitään, ikä eletään", "työ susi ei ole, metsään ei juokse" ja monta muuta mm. tässä kirjoituksessaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003435700#22000000003435700
Mutta tiedätkö miksi Esa joutui jättämään Kekkosen adjutantin tehtävät? Tarina kertoo siitä seuraavaa:
Kekkonen oli taas kerran kalastamassa ja tietysti adjutantti mukana. Kekkonen sai komean hauen, ihan oikeasti sillä kertaa, eikä avustajan koukkuun laittamana. No - Esalla oli omat pienet partyt illalla, jossa taisi olla joku nainenkin. Esa taitavana kokkina itse laittoi ruokaa seuralleen. Myöhään illalla Kekkoselta tuli viesti, että hän haluaa siitä saamastaan hauesta lounasta.
Esa lähti yön selkään virvelöimään, mutta ei saanut mitään, ja kun korvessa oltiin, ei kauppaakaan ollut lähellä, joten hän joutui tunnustamaan, että se hauki on mennyt parempiin suihin. Seuraavana päivänä Esa sai lähteä. Sieltä hän sitten tulikin UudJP:n pataljoonaupseeriksi. Se tapahtui 1971.
Tuon haukijutun todenperäisyydestä en mene takuuseen; Korhonen varmaan tietäisi sen paremmin, kun on ollut "sisäpiiriläinen". Mutta Seppäsen kirjoja kyllä minäkin olen lukenut, ja hyvin hän kirjoittaa. Mutta ei niihin kaikessa ole ehkä uskomista. Varsinkaan, kun Esa eläkeläisenä oli toistakymmentä vuotta Venäjällä, ja hän voisi varmaan Pietari Brahen tavoin sanoa "minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen".
Juhani Suomi ja nyt Seppänen. Historiankirjoituksen sijaan nämä herrat haluavat glorifoida Kekkosen ja sekös riemastuttaa jumalhahmoksi Kekkosen nostaneita emerituksia ja härkösiä.
Ketäpä se nyt haittaa, että rauhanliikkeessä on ollut kommunisteja, jopa enemmän kuin kepulaisia. Minusta kommunistitkin olivat paljon parempia rauhanliikkeessä kuin sotaliikkeessä. Jotkut muut tahtovat ehkä asettaa sotimisen rauhan edelle. Itse olen sitä mieltä, että kaikkia rauhaan tähtääviä poliittisia liikkeitä pitää kunnioittaa olivatpa nämä oikealta tai vasemmalta. Rauhanliikkeiden perustahan on ollut sellaisissa miehissä kuin Bertrand Russell ja Albert Einstein. Eli ihan hyvässä seurassa Matti Vanhanenkin siis liikuskelee.
Kekkosellahan taisi olla jossain vaiheessa sellainen villi ajatus, missä Venäjä olisi nyt Ruotsin rajanaapuri. Olisi vaihdettu osa Lappia Karjalaan. Onneksi niin ei käynyt, sillä vikkelät ruotsalaiset olisivat kyllä nyt onnistuneet siirtämään jollain vippaskonstilla lännen ja Venäjän kaupan painopisteen siiten sinne Lappiin ja me suomalaiset olisimme jääneet muolemaan näppejämme.
Venäjän auttamisella voi todellakin päästä historiaan paljon paremmin kuin matkustelemalla USAhan kohteliaisuuskäynneille. Jos ja kun Venäjän talous edelleen kasvaa, myös meidän hyvinvointimme tulee kohentumaan, kun miljoonapäisen naapurikansan kysyntävoima painaa myös Suomen taloutta nousuun. Joka tässä kohdin jää historiaan, on sen kyllä ansainnut. Samantekevää onko se sitten Vanhanen tai joku muu.
Arvostan suuresti sitä, että kiistatta eräs saitin monipuolisimmista tietäjistä ja ajattelijoista ja taitavimmista kirjoittajista – kenties kakkonen heti Korhosen jälkeen – ja nimenomaan turvallisuuspolitiikan parhain asiantuntija ja sen vuoksi myös innokkain depattöri antaa kannatuksensa Keskustan politiikalle sen lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Kaikki keskustalaisetkaan kun eivät nimittäin ymmärrä politiikkaamme oikein eivätkä näe kirkkaasti sen lopullista tavoitetta. Siis paluuta takaisin luontoon sitä hyvin edistävänä tekijänä Venäjän tavoitteen saavuttamista: pääsemistä Ruotsin rajanaapuriksi. Venäjää tietenkin autamme parhaiten Sinun sadat kerrat esittämilläsi ideoilla. Se on oikeata maanpuolustushenkeä, ei mikään Nato-haahuilu. Sillähän estettäisiin se suurin tavoitteemme: paluu luontoon.
Oikein ymmärrät rauhanliikkeiden olemuksen. Nehän ihailivat ja tukivat Neuvostoliittoa, joka toi rauhaa Unkariin, Tshekkoslovakiaan, Afganistaniin ja kaikkialle omalle laajalle alueelleen. Eivät silloin virolaisetkaan tai muut baltit rettelöineet patsaskiistoineen. Yrittiväthän ne ystävämme neuvostoliittolaiset syventää meidänkin rauhantilaamme vielä 1970-luvun lopulla mm. yhteisillä sotaharjoituksilla, mutta kun se vanha kenraalinkahjo Lauri Sutela sai dementin Kekkosen ylipuhutuksi niistä luopumiseksi.
Ajattele, että jos olisimme silloin ymmärtäneet toimi oikein, ehkä vieläkin olisi olemassa suuri Neuvostoliitto ja syvä rauha vallitsisi maittemme kesken, kun väliltämme ehkä rajakin olisi jo poistunut! Kyllä sotilaat ovat olleet ja ovat rauhanliikkeiden pahimmat viholliset!
Oikeassa olet, että Venäjän auttamisella pääsemme parhaiten historiaan. Se kyllä nyt apuamme tarvitsee, kun Putin ei ehkä muuten saa jatkaa elinikäisenä presidenttinä, ja olisihan se noloa., jos äiti-Venäjällä ei tapahtuisi niin kuin siitä eroon joutuneissa pienemmissä entisissä neuvostotasavalloissa, kuten esim. Kazakstanissa ja Turkmenistanissa (Nursultan Nazarbajev ja Saparmurat Nijazov).
Ja ellei Putin saa jatkaa, Venäjä saattaa lännettyä niin, että poliittisia salamurhia ei enää tapahdu tai ne ainakin selvitetään ja tapahtuu kaikkea muuta ikävää, joka estää sen tavoitteen saavuttamisen meidän suunnallamme, päästä Ruotsin rajanaapuriksi, ja samalla estää meidän lopullisen tavoitteemme: paluun luontoon.
Sillä ”takaisin luontoon” on puolueemme Suomen Keskustan tavoite Jean-Jacques Rousseaun hengessä. Luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen."Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa" ("L'homme est né libre, et partout il est dans les fers"), sanoi Rousseau, ja oikeassa oli. Rousseau oli myös ensimmäisiä omistusoikeutta vastaan hyökänneitä nykyaikaisia ajattelijoita, ja sinä et kai olisi sitäkään vastaan. Emme me keskustalaisetkaan, kunhan se ei vain koske meitä ja vaatimattomia maatilojamme.
Niin, vielä siitä historiaan pääsemisestä: Sinun näkemyksilläsi pääsisimme Keskustan tavoitteitakin paremmin historiaan. Suurempaan historiaan kuin Suomen historiaan, Venäjän historiaan. Niiden näkemyksien mukaisesti toimien kun Suomen historia tulisi pian tarpeettomaksi!
demaritutkijat yrittävät väärennellä.
Kepulainen Keskisuomalainenin jo vaatii, että suomettumisen aika pitäisi tutkia perusteellisesti, mutta Oivalla suomettuminen-sanalla on myönteinen merkitys ja vaikka sinä olet sen verran fiksumpi, ettet moista möläytä, niin käytännössä samaa tarkoitat.
************************************
Suomettumisen aika tulisi tutkia perusteellisesti
STT
Lähimenneisyyden johtavat tutkijat vaativat suomettumisen ajan perusteellista tutkimista. Alma Median Helsingin toimituksen haastattelemista yhdestätoista tutkijasta ja professorista kymmenen on sitä mieltä, että Neuvostoliitolle alistuminen painaa edelleen suomalaista yhteiskuntaa.
Suurin syy on tutkijoiden mukaan se, että 1970-luvulla Neuvostoliittoa ihailleet radikaalit ovat nyt keskeisessä asemassa politiikassa, tieteessä ja tiedotusvälineissä. Valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen sanoo, että vanhat aktivistit ovat tulppa keskustelulle, koska he välttelevät suomettumisen aikaa puheissaan ja hyväksyvät vähättelevät selittelyt.
Martikaisen mielestä 70-luvun "poliittista alennustilaa" ei ole vielä analysoitu tieteellisesti. Hän ehdottaa esimerkiksi sen tutkimista, miten vasemmistoradikalismi saavutti hetkeksi ylivallan tiedonvälityksen, opiskelijoiden ja kulttuurin verkostoissa.
Suomettumisella tarkoitetaan 70-luvun poliittista kulttuuria, jossa Suomi luopui osasta sananvapauttaan Neuvostoliittoa miellyttääkseen.
Keskisuomalainen 7.10.2007
Yleisexpertti (mikä monitoimikone liekkään) tuossa jo kiitteli sinua asiallisesta suhtautumisesta rauhanliikkeeseen. Sinä olet hieno rauhan mies. Muistanet ne upeat hetket reuhanmarsseilla ja muissa tapahtumissa, siinä oli sydän mukana.
Olihan se hienoa viedä vähän KGB:kin auttamana ikuisen rauhan ilosanomaa imperialistiseen maailmaan, USA tyrannisoiman kapitalistisen hapatuksen maihin. Meillä oli viisaan Kekkosen hahmossa oma ystävyyden ylimestari, todellinen rauhanmies. Nuo sotaa lietsoneet länsivaltojen edustajat estivät Nobelin rauhanpalkinnon antamisen tuolle aktiivisen rauhantahtoisen ystävyyspolitiikan taitajalle, imperialistit palkitsivat jonkun venäläisen väärinajattelijan vaikka kaikki tiedämme kenelle palkinto olisi kuulunut.
Auttakaamme siis edelleen Venäjää vaikka se sosialismistaan jo luopuikin. Me tiedämme että venäläisessä sielussa on kuitenkin aina tilaa ystävyydelle meidän kanssamme, ainakin niin kauan kun pöydässä on vodkaa
Rauhanmarsseilla kukaan viittinyt aateen vuoksi kulkea, mitä nyt käytiin niitä vasurityttöjä vonkaamassa, niiltä kun sai kun vaan tiesi Che Guevaran ja osasi puhua romanttisesti vallankumouksesta. Vaikka rumimpiin ei viitsinyt edes metrin kepillä koskea.
Yleensä rauhanmarsseilla tarkoitetaan kuitenkin 80-luvun rauhanmarsseja, joilla ei ollut mitään tekemistä vasemmiston vallankumousten kanssa. Tuo Che Guevaran sukupolvi ei enää niihin juuri jaksanut osallistua - eihän kai se oikein olisi jo hyväpalkkaisen virka- tai liikemiehen imagoon sopinutkaan.
Rauhanmarssit olivat siis eri sukupolven toimintaa kuin 60- ja 70-lukujen rauhanliike. Suurin osa rauhanmarssilaisista koostui 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa syntyneitä, jotka olivat jo irtaantuneet puoluepoliittisesta vaikuttamisesta. Osa oli jopa punk-liikkeen kasvatteina puoluepolitiikan vastaisia. Huudot ja kylttien lauseet vaihtelivat laidasta laitaan.
Joo saattaa mennä nuo rauhanmarssit ja EEC ja USA vastaiset mielenosoitukset sekaisin. Samat naikkoset siellä kuitenkin oli kun rauhanliikkeessä, ja siitä syystä siellä kollit notkuttiin. Sivistyneemmiltä ja omin aivoin ajattelemaan kykeneviltä tytöiltä kun ei saanut ainakaan eka treffeillä.
niin hyvin, ettei millään tunnista jörön tekstiksi.
Tuohon vain
- Venäjän auttamisella voi todellakin päästä historiaan paljon paremmin kuin matkustelemalla USAhan kohteliaisuuskäynneille. Jos ja kun Venäjän talous edelleen kasvaa, myös meidän hyvinvointimme tulee kohentumaan, kun miljoonapäisen naapurikansan kysyntävoima painaa myös Suomen taloutta nousuun. Joka tässä kohdin jää historiaan, on sen kyllä ansainnut. -
sanon, että tapa jäädä historiaan se on tuokin, jota suosittelet. Historiaan myös Treblinkan lepipuri, joka leipoi ja myi leipää keskitysleirin vieressä.
Sodan jälkeen häneltä kysyttiin, että "etkö ajatellut, että miksi sieltä leirin korkeasta savupiipusta päivittäin tupruaa sankka savu joka haisee pahalle, ja eikö se sinua ja työtäsi häirinnyt". Hän vastasi rehellisesti: "Suljin aina ikkunat ja lopetin leipomisen silloin, kun tuuli toi savun leipomoani päin, ja kun savu hälveni, tuuletin huoneet ja jatkoin leipomista. Se oli minun tehtäväni ja sillä sain elantoni".
Sinä ja Oiva olette noita Treblinkan leipureita. Sinun asenteesi Kekkosen aikaan on sentään varauksellisempi kuin sitä ja suomettumista ihailevan Oivan. Mutta kyllä nyky-Venäjäänkin varsin hyvin sopii se, jonka Jari Tervo totesi kirjansa "Myyrä" julkistamistilaisuudessa: "Suomi eli suuren keskitysleirin portilla ja päivitteli, kuinka huono sananvapauden tila oli Yhdysvalloissa".
Yhdysvaltojen kamaluuttahan sinä kyllä edelleen kauhistelet, mutta Venäjään pitää suhtautua´Treblinkan leipurin tavoin.
samanlaisia paskalinkoja ja punikeita molemmat.
Millaistahan olisi ollut, jos yleisexpertti olisi haukkunut mielipidepankkia, jo kehuminen on tuollaista? Ja jos tuo natottaja exp on punikki, niin millainehan porvari sinä lienet? Umpitollo ainakin olet, kun et ymmärrä lukemastasi mittän.
Avausten jälkeen olet kehunut itseäsi eri nikeillä. Välistä olet puskasta ampunut. Välistä olet olevinasi kaverisi, joka kehuu auliisti sinua eli itse kehut itseäsi kun kukaan muu ei sinua kehu. Ukki Olusta joskus ylistää sinua, mutta nekin on yliampuvia lorinoita.