Hei
Heinäkuun puolivälistä asti olen ollut aivan down. Ensin sain paniikkikohtauksen illalla kun yritin nukkua(takana oli kolmen päivän ryyppäys festareilla) ja siitä lähtien ollut enemmän tai vähemmän ahdistuneisuutta, paniikkeja. Välillä ahdistus ollut niin kovana että en ole pystynyt olemaan ja ollut varma että menetän itseni ja kaiken muunkin. Skitsofrenian ja psykoosin pelko tuli fyysisten sairauksien pelon jälkeen ja se on ollut kamalinta mitä on ollut..
Pääsin hoitosuhteeseen, käyn psykiatrilla ja psykogilla ja syön seronilia 20mg päivässä ja välillä alproxia rauhoittavana. Yhdessä vaiheessa söin 3x15mg päivässä opamoxia että pystyin olemaan mitenkään.
Ahdistuneisuus on vähentynyt seronilin aloituksen myötä mutta nyt olen masentunut. Lukioo pitäisi käydä mutta en jaksa. Saan huonosti unta ja herään aamuyöllä.. päivällä en jaksaisi tehdä mitään.. Olin koulusta sairaslomalla mutta nyt yritin taas mutta taas istun kotona.. Itkettää mutta itkuakaan ei enää tule. Kun join alkoholia sain hieman itkettyä.
Ensimmäisen paniikkikohtauksen jälkeen kaverini kuoli traagisesti, sen jälkeen mummoni kuoli yllättäen joka oli suunnattoman tärkeä minulle ja muutenkin elämä muuttui.
Tuntuu kuin olisin menettänyt kaiken. Jos ei ahdista niin masentaa saakelisti..Tekisi mieli vain nukkua taikka vetää hirveä känni mutta sitäkään en voi tehdä kun sen jälkeen ahdistaa entistä enemmän.
Enkä pääse siitäkään irti että voisin olla skitsofrenian ennakko-oire vaiheessa..siitä pelosta. Yhdessä vaiheessa olin varma että olen siinä.
Ahdistus on pahinta silloin kun en tunne olevani ollenkaan läsnä tässä maailmassa oikeastaan. En voi siis nauttia mistään. Nyt kun masentaa niin sitä tullut uudestaan.
Äitini luulee minun olevan suurimmaksi osaksi laiska. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen.
Olen kokoajan väsynyt ja todella kyllästynyt.. oikeastaan kaikkeen. Päätäkin särkee koko ajan.
Mitä teen ja olenko tulossa hulluksi...
Heinäkuun puolivälistä asti olen ollut aivan down. Ensin sain paniikkikohtauksen illalla kun yritin nukkua(takana oli kolmen päivän ryyppäys festareilla) ja siitä lähtien ollut enemmän tai vähemmän ahdistuneisuutta, paniikkeja. Välillä ahdistus ollut niin kovana että en ole pystynyt olemaan ja ollut varma että menetän itseni ja kaiken muunkin. Skitsofrenian ja psykoosin pelko tuli fyysisten sairauksien pelon jälkeen ja se on ollut kamalinta mitä on ollut..
Pääsin hoitosuhteeseen, käyn psykiatrilla ja psykogilla ja syön seronilia 20mg päivässä ja välillä alproxia rauhoittavana. Yhdessä vaiheessa söin 3x15mg päivässä opamoxia että pystyin olemaan mitenkään.
Ahdistuneisuus on vähentynyt seronilin aloituksen myötä mutta nyt olen masentunut. Lukioo pitäisi käydä mutta en jaksa. Saan huonosti unta ja herään aamuyöllä.. päivällä en jaksaisi tehdä mitään.. Olin koulusta sairaslomalla mutta nyt yritin taas mutta taas istun kotona.. Itkettää mutta itkuakaan ei enää tule. Kun join alkoholia sain hieman itkettyä.
Ensimmäisen paniikkikohtauksen jälkeen kaverini kuoli traagisesti, sen jälkeen mummoni kuoli yllättäen joka oli suunnattoman tärkeä minulle ja muutenkin elämä muuttui.
Tuntuu kuin olisin menettänyt kaiken. Jos ei ahdista niin masentaa saakelisti..Tekisi mieli vain nukkua taikka vetää hirveä känni mutta sitäkään en voi tehdä kun sen jälkeen ahdistaa entistä enemmän.
Enkä pääse siitäkään irti että voisin olla skitsofrenian ennakko-oire vaiheessa..siitä pelosta. Yhdessä vaiheessa olin varma että olen siinä.
Ahdistus on pahinta silloin kun en tunne olevani ollenkaan läsnä tässä maailmassa oikeastaan. En voi siis nauttia mistään. Nyt kun masentaa niin sitä tullut uudestaan.
Äitini luulee minun olevan suurimmaksi osaksi laiska. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen.
Olen kokoajan väsynyt ja todella kyllästynyt.. oikeastaan kaikkeen. Päätäkin särkee koko ajan.
Mitä teen ja olenko tulossa hulluksi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet kokenut elämässäsi vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Niiden kuuluukin aiheuttaa ahdistusta ja alakuloa. Sinulla on tunteita. Elä niiden kanssa, käsittele niitä ja ajan mittaan pääse niiden yli. Tunteiden kokeminen ei ole sama asia kuin hulluksi tuleminen.
Kaikki alkoi paniikkikohtauksella ja siitä jatkuneella hirveällä ahdistuneisuudella johon aluksi kuului enemmänkin fyysisiä oireita kuin henkisiä paitsi hirveä huoli/tuskaisuus.. Vasta myöhemmin tulivat menetykset..yms..
Minulla on myös kaikkia oireita mitä skitsofrenian ennakko-oire vaiheessa on joten olen siksi myös siitä ahdistunut.
toisekseen en tunne enää oikeastaan mitään paitsi masennuksen ohella ahdistusta enkä sitäkään enää usein. Enemmänkin apaattinen ja välinpitämötän olo.
Tulevaisuus tosin ahdistaa.
Ystävä kallis...
Ymmärrän ahdistuksesi, masennuksesi ja paniikkisi, sillä olen myös itse kokenut niitä. Mutta myös psykoosin kokeneena voin rauhoitella sinua, ettet vaikuta millään tavalla harhaiselta. Ei sinun skitsofreniaa tai psykoosia kannata pelätä. Trust me. Tiedän mistä puhun. :)
Yleensä psykoosiin tai skitsofreniaan sairastuva ei todellakaan osaa pelätä tai ymmärtää sairastumistaan. Jo siis se, että osaat sairastumistasi pelätä, antaa viitteitä siitä, ettet todellakaan ole sekoamassa. On siis ihan eri asia pelätä tulevansa harhaiseksi, kuin olla harhainen.
Mielestäni oireesi viittavat selkeästi masennukseen ja ahdistukseen (mistä itse kärsin nyt psykoosin jälkeen) ja jos sinulla on asianmukainen lääkitys, en olisi sinuna yhtään huolissani. Lisäksi tahdon sanoa, että päänsärkysi on luultavasti psyykkisen ahdistuksen aiheuttamaa. Itsekin epäilin pitkään, että päässäni on jotain fyysistä vikaa jatkuvan (talvesta 2005 syksyyn 2007) kestäneen päänsäryn vuoksi, ja kävin neurologillakin ja magneetissa viimein loppukesänä, mutta päästäni löytynyt mitään vikaa. Helpotus oli minulle todella suuri. Ja kuinka ollakaan, kun mulle selvisi, ettei mulla ole mitään vakavaa fyysistä vikaa päässä, pikkuhiljaa ahdistuskin väheni, ja päänsärky yhtäkkiä hävisi yhtä huomaamattomasti kuin alkoikin!!! :) Myös psykiatrini sanoi, että usein ahdistus ilmenee fyysisenä kipuna. Uskon tämän nyt itsekin, asian kokeneena, että näin voi tosissaan olla. Eli päänsärkysikin voi lähteä, kun ahdistus helpottaa. :) Ehkä saisit itsekin rauhan asiasta, jos kävisit magneetissa varmistamassa, ettei päässäsi ole fyysistä vikaa?
Myös nyt käyttämäni masennuslääkkeet (Sepram 20mg Mirtatsapin 15 mg) ja syömäni kalaöljykapseli ja B -vitamiini (erityisesti B6-vitamiini tärkeä aivoille) varmaan myös auttoivat asiaan. Olen edelleen masentunut ja ajoittain ahdistunutkin, mutta lääkkeillä pärjään.
Ahdistus ja masennus kulkevat usein käsi kädessä, samoin paniikkikin, mutta ne eivät tarkoita, että ihmisestä tulisi harhainen. Ole siis huoletta. Sitä paitsi omakohtaisesti voin kertoa, että psykoosistakin voi toipua. Vai vaikutanko mielestäsi harhaiselta? :)
Eli niin kauan ei syytä huoleen, elleivät läheisesi ala vihjailemaan, että olet sekaisin / harhainen. Vaikutat ihan tässä maailmassa elävältä ihmiseltä :) et lainkaan harhaiselta, olet vain masentunut ja ahdistunut. Kun ahdistus on kova, ajattele, että se on vain tunne, vain sinun subjektiivinen kokemuksesi, ei mikään absoluuttinen totuus... Tunteet tulevat ja menevät ja ahdistuskin helpottaa aikanaan.
Jaksamista!
:)
kukaan muu ei voi tietää sisäistä tilaasi kuin sinä itse. Mutta jos koet suurta pelkoa on se sinun diagnoosi itsestäsi ja luota siihen ja mene juttelemaan asiasta. Helpoin on jutella kun vielä voi sen tehdä ja saa apua kotiin joutumatta mihinkään suurempaan hoito-ohjelmaan.
Kiitos kaikille kommenteista paljon !!
Eilen nostettiin seronil ja se on nyt 40mg. Tänää on suhissut korvissa ja tuntuu että ne ovat lukossa.
Sain myös unilääkettä (stella 10mg) ja sen kahtena yönä ottanut ja lähetellut kavereilla outoja viestejä ja en muista näistä juurikaan mitään aamulla. Paitsi sen että nään kahtena. Olen kuitenkin saanut nukuttua paremmin.
Masennus ja ahdistus kuitenkin vaivaa.. Kiinnitän huomiota raivostuttaviin asioihin ja mietin niitä vaikka en saa kuitenkaan vastausta! esim mikä ihminen on, miten ihminen on kehittynyt, kuinka kaikki on mahdollista... ? Miten minä olen juuri minä?
Mietin näitä asioita ahdistukseen ja turhaituneisuuteen asti..
Ei ihminen yleensä tälläisiä mieti! En kohta kestä enää tätä! Olin ennen onnellinen ihminen! Täytän kohta vasta 18 vuotta!
osasin jättää ne mietinnät. Sillä todellakaan kaikkeen ei saa vastausta , luonto on niin ihmeellinen. Miksi kukka on juuri tuossa, miksi ne ovat erilaisia, miksi tuosta tuli puu ja tuo on kivi. Miten minusta tuli ihminen ja miten kasvoin juuri tälläiseksi kuin olen, mikä on mieleni ja missä se on ? Loputon kapasiteetti kasvattaa ajatusmaailmaa ja niin vähän sitä osaa käyttää. Unohtaa puolet ja valikoi mitkä muistaa luonteensa kautta. Luonne kai on mikä on vauvasta asti, mutta kasvaminen aikuisuuteen on miten osaa ympäristöä katsoa ja tietoa kaivaa. Aikuisenakaan ei ole valmis vaan on vain enemmän tietoinen ja kokenut. Noin valtavalla kapasiteetilla kuin ajattelet olisikin mahtavaa kun saisit sen kohdistettua sellaisiin asioihin joista voi enemmän selvää ottaa. Mihin sitten tarvitsetkaan omasta mielestäsi tietoa siitä miten kaikki alkoi ja miksi olet juuri sinä ? Miten kuvittelisit sen muuttavan elämääsi? Et voi olla kuin sinä koska emme ole yksi ja ainoa. Mutta itsenäsi olemiseenkin sinulla riittää elämäsi ajaksi paljon haasteita ja nautintoja kun vain lähdet niitä hakemaan. En ole nero kuten näet, olen tuiki tavallinen mummeli joka tässä jotain sulle kirjoittaa. Ole kiitollinen itsestäsi vaikka et juuria tiedäkään aikojen alusta, miksi tahdot pohtia asioita joihin et saa vastausta kun kukaan muukaan ei tiedä. Kaikkea tutkitaan maan ja taivaan väliltä ja se on kiehtovaa, harmillista vain että sinulle siitä on tullut turhaumia ja eivät anna sinulle rauhaa kun valtaavat liian suuren osan ajatuksistasi. Juttele jollekin tietävämmälle, kenties osaavat kertoa miten tasoittaa mieltä kun tuskin olet ainoa tässäkään asiassa joten kokemusta varmaan monilla on miten asian hoitaa.