Hei!
En lukisi itseäni anorektikoksi, mutta jonkin asteisen syömishäiriön tiedän minussa olevan. En ole kovin laiha (165/53), mutta tavoitteena -10kg. Tiedän pystyväni siihen, koska haluan sitä niin paljon!
Esimerkiksi tänään olen juonut lasillisen vettä ja syönyt yhden ruisleivän, päällä vähärasvasta juustoa.
Ongelmana on seurustelu :/ Poika, josta todella välitän on aivan ihana ja kiltti, mutta silti saa mun olon ahdistuun. Ja se ei tunnu oikeelta :/ Poikaystäväni ei tiedä tästä, enkä halukkaan kertoa. Ei tästä tiedä kukaan! Ihmettelyjä on kyllä kavereilta ollut syömättömyydestä, mutta niiden kysymyksiä on helppo väistää!
Muutaman kerran poikaystävän luona, kun vatsa on kurninut, hän on kysynyt onko mun nälkä. Johon olen luonnollisesti vastannut, että ei ole!
PELKÄÄN! Pelkään niin paljon erilaisia tapaamisia. Jos vaikka menemme poikaystäväni siskon luokse tai johonkin, niin oon aina aivan paniikissa ruuan suhteen. En halua syödä enkä juoda mitään! Mutta miten voisin sen nätisti sanoo?
Vatsa kipee yms... alkaa olla jo liian kulunut juttu :/ En kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias ketään kohtaan :/
Auttakaa :((
Oon niin epätoivonen tän asian kanssa :(
En lukisi itseäni anorektikoksi, mutta jonkin asteisen syömishäiriön tiedän minussa olevan. En ole kovin laiha (165/53), mutta tavoitteena -10kg. Tiedän pystyväni siihen, koska haluan sitä niin paljon!
Esimerkiksi tänään olen juonut lasillisen vettä ja syönyt yhden ruisleivän, päällä vähärasvasta juustoa.
Ongelmana on seurustelu :/ Poika, josta todella välitän on aivan ihana ja kiltti, mutta silti saa mun olon ahdistuun. Ja se ei tunnu oikeelta :/ Poikaystäväni ei tiedä tästä, enkä halukkaan kertoa. Ei tästä tiedä kukaan! Ihmettelyjä on kyllä kavereilta ollut syömättömyydestä, mutta niiden kysymyksiä on helppo väistää!
Muutaman kerran poikaystävän luona, kun vatsa on kurninut, hän on kysynyt onko mun nälkä. Johon olen luonnollisesti vastannut, että ei ole!
PELKÄÄN! Pelkään niin paljon erilaisia tapaamisia. Jos vaikka menemme poikaystäväni siskon luokse tai johonkin, niin oon aina aivan paniikissa ruuan suhteen. En halua syödä enkä juoda mitään! Mutta miten voisin sen nätisti sanoo?
Vatsa kipee yms... alkaa olla jo liian kulunut juttu :/ En kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias ketään kohtaan :/
Auttakaa :((
Oon niin epätoivonen tän asian kanssa :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,älä ihmeessä enää laihduta!Olet nyt jo tosi hoikka.Ei tarvitse keksiä tekosyitä vieraillessa kun syö ja elää normaalia elämää.Jos vielä laihdut sairastut esim sydänsairauksiin,anemiaan yms. ja jo nyt psyykkinen tilasi on kysymysmerkki.Poikaystäväsi kysymykset johtuvat siitä että hän on jo huolissaan sinusta.Miksi ihmeessä haluat vielä laihduttaa?Ei elämä ole onnellisempaa tikkulaihana.Jos keho ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita tai rasvoja järkikään ei enää kulje,eikä jaksa tehdä mitään...Ryhdistäydy ja liho vaikka muutama kilo...Hyvää syksyä!
Syömishäiriö todellakin sinulla on jos et enempää syö. Hyvä että myönnät asian itsellesi se on jo alku. Tiedätkö että jos painosi laskee noin alas,kuukautiset jäävät pois ja sekoitat hormonitoimintasi pitkäksi aikaan.Puhumattakaan että luusi haurastuvat(osteoporoosi)jos et saa riittävästi ravintoa ja vitamiineja.
Entä jos haluat saada lapsia jossain vaiheessa ? Se on luultavasti aika vaikeaa jos hormonitoimintasi ei ole kunnossa.
Toivon että nautit elämästäsi sellaisena kuin olet.Ystäväsi pitävät varmasti sinusta sellaisena kuin olet ja ovat huolissaan sinusta. Siksi varmasti kyselevät.Hyville ystäville voi kertoa kaiken ja he eivät kerro muille.Asioita on varmasti rankkaa pitää sisällään ja helpottaa kun niistä voi puhua.
Älä ole liian ankara itsellesi ja jos haluat laihduttaa,se 3 kiloa on varmasti ihan hyvä saavutus. Ei se elämä ole sen parempaa 10 kiloa laihempana. Toivon että ymmärrät miten paljon voit vaurioittaa itseäsi sekä fyysisesti ja henkisesti jos lähdet hakemaan tavoitettasi. Voimia sinulle !
Hei, jos oikeesti olet noin ihastunut niin mieti sitä, älä ruokaa. Itse teen näin. Paranemisen pitäis lähtee omista tarkoituksista, mutta mä syön siksi, että saisin tulevaisuuden mun avomiehen kanssa ja toivottavasti joskus lapsia. En pysty syödä ja oksettaa, mut syön silti koska haluun lapsen tuon miehen kanssa. Psyykkaa hyvä ihminen!
Tiedän, että haluatta kannustaa kohti parempaan ja kiitos positiivisistä viesteistä!
Mutta en kertakaikkiaan pysty siihen. TÄnään en ole syönyt enkä juonut mitään. TIedän, että vedessä ei ole kaloreita, mutta tuntuu, että se jotenkin pullistuttaa mua.
En tiedä, tuoko laihuus onnea. Mutta nykyisessä painossani en ole onnellinen. Vihaan peilikuvaa, vasta iltasin, kun en ole mtn päivänaikana syönyt ja vedän vatsan sisään ja näen kaikki kylkiluut, silloin on hetken onnellinen. Ja sen voimin jaksaa seuraavan päivän taistella... haluan haluan haluan olla kaunis ja laiha!
En ole enää omista tunteistani poikaystävääni kohtaan täysin varma. Pidän hänestä hirveästi ja hän on ihana ja kiltti, mutta välillä vaan pelkkä läsnäolokin ahdistaa NIIN PALJON! Ahdistaa, etten voi vaan nukkua, en jaksaisi olla ja mennä hänen kanssaan...
En tiedä, onko musta enää mihinkään...
Minunkin poikakaveri (asumme yhdessä) valittaa syömättömyydestä ja kun asutaan yhdessä, on vaikea olla syömättä tai siitä tulee sanomista. Niinpä säästän nälkää iltaan ja syön silloin kun poikakaveri on kotona.
Meillä on myös eri ruoat sillä en halua syödä niin rasvaista ruokaa. Yleensä syön illalla 100g lohta ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja tai lautasellisen puuroa tai muroja.
tiesitkös että ihmiskeho on suurimmaksi osaksi vettä? Jos sä et juo vettä sä kuihdut, et millään parhaimmalla tavallaan vaan että sun koko keho rutistuu kasaan ku rusina, ihminen ei kestä kovinkaan kauaa ilman ruokaa ja vettä..
Paastoamisen ideanakin on että silloin juodaan vettä, teetä ja muita juomia. Teet hallaa vain itsellesi jos lopetat elämisen, koska vesi on elämä.