No niin, kävihän siinä taas ikävästi, raskaus todettiin tuulimunaksi rv8 ja edessä on kaavinta. Sain viikon armonaikaa siltä varalta että jos raskausviikot oliskin odotettua pienemmät ja että masussa näkyisi kontrollissa jotain, mutta mahdollisuus on noin 1% luokkaa joten tuulimuna-ajatuksen kanssa tässä nyt eletään ja odotetaan sairaalaan menoa.
Kauheinta on se, että raskausoireet on ihan täydet. Vatsa on järjettömän iso (turvotusta tietysti), pahoinvointi on kovaa, väsymys rajua jne. Mistään ei voisi päätellä ettei masussa olekaan ketään, ihan sattumaa oli että yleensä menin ultraan vuotojen takia. Vuodotkaan eivät johdu tuulimunasta, vaan kohdunkaulan hyvänlaatuisesta kasvaimesta joka poistetaan kaavinnassa.
Tai kaikista kamalinta tässä taitaa olla se kaaavinta joka edessä häämöttää. Edellinen kokemus oli niin hirveä etten tahtoisi millään nukutukseen enkä tahdo sitä hirveää oloa heräämisen jälkeen. Tuulimuna-asian olen jo surrut ja hyväksynyt, mutta toivon että raskausmateriaali voisi tulla ulos luonnollista tietä. Mutta kasvaimen takia kaavinta on pakko tehdä.
Te, kenelle on kaavinta tehty, miten se on sujunut, oliko helppo toipua? Oliko pahoinvointia pitkään heräämisen jälkeen vai palautuiko siitä nopeasti, entä jälkivuoto, pääsikö sairaalasta kotiin samana päivänä jne?
Kauheinta on se, että raskausoireet on ihan täydet. Vatsa on järjettömän iso (turvotusta tietysti), pahoinvointi on kovaa, väsymys rajua jne. Mistään ei voisi päätellä ettei masussa olekaan ketään, ihan sattumaa oli että yleensä menin ultraan vuotojen takia. Vuodotkaan eivät johdu tuulimunasta, vaan kohdunkaulan hyvänlaatuisesta kasvaimesta joka poistetaan kaavinnassa.
Tai kaikista kamalinta tässä taitaa olla se kaaavinta joka edessä häämöttää. Edellinen kokemus oli niin hirveä etten tahtoisi millään nukutukseen enkä tahdo sitä hirveää oloa heräämisen jälkeen. Tuulimuna-asian olen jo surrut ja hyväksynyt, mutta toivon että raskausmateriaali voisi tulla ulos luonnollista tietä. Mutta kasvaimen takia kaavinta on pakko tehdä.
Te, kenelle on kaavinta tehty, miten se on sujunut, oliko helppo toipua? Oliko pahoinvointia pitkään heräämisen jälkeen vai palautuiko siitä nopeasti, entä jälkivuoto, pääsikö sairaalasta kotiin samana päivänä jne?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ihan alkuun pahoitteluni mikäli raskaus todella tuulimunaksi todetaan.
Mahdollisuus se on prosentinkin mahdollisuus.
Kaavinnasta toipuminen omalla kohdallani (rv:t taisivat olla 11 ) sujui hyvin. Väsymys oli ainoa minkä varsinaiseksi oireeksi voi sanoa,
ja sen jälkeen olin yhden päivän pois töistä,
-senkin päivän lähinnä "henkisen kivun vuoksi".
Koko hommaan taisi mennä kuutisen tuntia (itse operaatioon tietysti vain hetken)ja pääsin siis saman päivän iltapäivänä pois.
Saattaja pitää olla.
Olen seuraillut tota sun tilannetta ja kylläpä voidaan yhtä ihmistä koetella!!! Pahoitteluni!!!
Kaavinnasta mulla ei ole kokemusta, ite sain keskenmenon tuossa kaksi viikkoa sitten, nyt jo uusi yritys päällä. Hcg arvo palasi normaaliksi parissa päivässä (!!!) ja vuoto loppui alle viikossa. Eli kysymyksiisi en valitettavasti osaa vastata, halusin vain esittää pahoitteluni!
Jos nyt ei henkisestä puolesta puhuta, niin kaikki (kolme) kaavintaa jotka olen joutunut keskenmenojen yhteydessä läpi käymään, ovat olleet suht helppoja toimenpiteitä. Samana päivänä olen päässyt pois, ei kipuja ja jälkivuoto loppunut melkein saman tien. Herääminen ollut helppoa (verrattuna esim. leikkauksista heräämiseen). Että omasta puolesta voin sanoa ettei sitä kannata jännittää, sairaalassa saat hyvää hoitoa ja tietysti saapi olla niin kauan että olo on hyvä ja onhan siellä kunnon kipulääkkeitä saatavilla jos kipuja on. Niin ja syvä osanotto Sinulle menetyksen johdosta..
Niin siis muthan kaavittiin edellisen km:n jälkeen mut se oli niin rankka kokemus kun olin heikossa kunnossa jo valmiiksi, menetin paljon verta ja voin pahoin jo ennen nukutusta. Sen takia jäänyt huonot ajatukset ja jännittää että onko taas yhtä kauheaa.
vielä, että on mahdollista ettei raskautesi tuulimuna olisikaan ! Toki tiedät sen itsekin, mutta kunhan sanon...
Meillä nimittäin tuolla olkkarissa leikkii kohta kolme-vuotias varma tuulimuna !
Kaavintapäivänä ultraaja totesi että "Hei täällähän on sykkeet !" ja hetken tutkittuaan totesi jopa viikkojaan vastaavaksi. Kaikki on mahdollista.
Mistä johtui tuollainen erehdys, saitteko selitystä?
kuukautisista kaiketi. En tarkkoja yksityiskohtia enää muista kun siitä kaikesta on jo niin paljon aikaa,
mutta alkuraskauden ultrassa (yksityisellä) ei näkynyt sykettä eikä oikein mitään muutakaan, ja viikkoja piti olla lääkärin "järjen mukaan" (oliko se..) kuuden ja seiskan väliltä..
Itsellä ei ollut oikein raskausoireita, ja vertakin tiputteli sillointällöin, joten otin tuulimunadiagnoosin ihan "oletettavana" vastaan. Olan kohautus lähinnä.
Annettiin kaavinta-aika parin viikon päähän, ja siellä todettiin juuri näkymään alkaneet sykkeet yms, jolloin viikkoja oli 6.
Sen jälkeen ultrattiin vielä 2 vk:n kuluttua uudelleen, että kasvaako ajallaan ja hedelmöittymishetki vaan toinen, ja niin siinä kävi että sikiö kasvoi ja raskaushormonien määrä siinä sivussa.
Mielenkiintoisesksi kaiken teki se, ettei omasta mielestäni hedelmöittymistä olisi voinut tapahtua silloin kun tämä uusi ajankohta antoi ymmärtää,
mutta... niin... kait ne siittiötkin vaan elää omaa elämäänsä pidempään kun itse kuvittelee.
-Jokatapauksessa jonkunlainen hedelmöittyminen on täytynyt tapahtua kun kerran "tuulimunatyttö" on keskuuteemme saapunut ! ;)
minä muistan sinun kirjoituksia tuolta odotus palstalta.minäkin olin siellä onnellisen tietämättömänä tulevasta keskenmenosta.valittelin pahaa oloa yms.km.rv.17.
nyt sitten täällä.mulle on tehty kaavinta kaksi kertaa.molemmilla kerroilla se onnistu ihan hyvin ja eikä heräämisenkään jälkeen ollu mulla pahaa oloa ollenkaan,paitsi henkisesti.palelti vaan kauheesti kun heräilin,hoitaja antoi lämitetyn viltin.vuotoa tuli pari viikkoo aika niukasti.mutta silloin ku mulle ei tehty kaavintaa niin vuoti kuukauden verran ja tuli joitain hyytymiä ja pieniä kalvon paloja,eli minusta kaavinta on kuitenki parempi.en päässyt sairaalasta kotiin samana päivänä,seuraavana.
jaksuja sinulle....
Hei!
Mulla todettiin myös toissapäivänä rv 8 tuulimuna.
kuitenkin mua jäi vaivaamaan kun lääkäri ultrasi mua ehkä korkeintaan puoli min. ja tokaisi vaan tylysti että tyhjä pussi.Kirjoitti lähetteen sairaalaan ja thats it..
Te kaavinnan/lääkkeellisen tyhjennyksen kokeneet,tehdäänkö siellä ennen toimenpidettä vielä ultraus?Olen kait liikaa lukenut juttuja noista "muka" tuulimunista,että pelottaa jos siellä onkin joku..
Muista pyytää että ultraavat, kun menet sairaalaan, jos eivät meinaa sitä tehdä. Sulla on kuitenkin oikeus varmistaa asia oman mielesi rauhoittamiseksi. Ja virheen mahdollisuushan näissä on, ja ihmeetkin ovat mahdollisia, mutta parempi kun ei niihin silti liikaa luota.
Mietiskelin myös, että mitä jos lääkärit eivät enää ultraisi ennen kaavintaa, ja kaavinnassa paljastuisikin että siellä on sikiö, niin salaavatkohan ne asian sitten ja väittävät että tyhjä oli, vai riittäiskö heillä pokkaa kertoa että nyt on sattunut pienenpieni moka?
Onko sulla paljon raskausoireita? Mulla on niin paljon että tuntuu tosi järjettömältä ajatus ettei siellä ketään ole. Mutta kuulemma näin kyllä voi asiat olla.. :(
Joo kyllä mulla on ihan normaalit raskausoireet.
Tuntuu todella.. todella pahalta olla tässä olevinaan raskaana kaikkine "mahoineen" jne..
Haluaisin sen kaavinnan/lääkkeelisen(kumpaan nyt sitten päädyn) nopeasti pois ,että voisin taas elää ja olla normaalisti ja pääsisin tekemään sitä surutyötä kunnolla,nyt kait hormooneista johtuen mielialat heittää häränpyllyä kokoajan,ja töissäkin pitäisi jaksaa..
tekisi mieli paeta vuorille..
Mä mietin myös tuota samaa,että jos kaavinnassa paljastuisinkin elävä sikiö..
Tai pahempi ehkä se lääkkeellinen kun et koskaan saisi edes tietää..
Kyllä mä meinaan sen ultran pyytää,juuri oman mielenrauhan takia..
Töissä vaan pitää olla, ei tähän pettymykseen ja hermoiluun sairaslomaa saa, vaikka ei yhtään pysty keskittymään työasioihin eikä huvita keskustella kenenkään kanssa. Viime yönä ja tänä aamuna on ollu niin rajua pahoinvointia ja aamulla tuli jo jonkin verran kirkasta verta, että sanoin pomolle etten tiedä jaksanko koko päivää tänään olla. Päivä kerrallaan tässä vaan mennään ja sinnitellään sinne kaavintaan. En mäkään muuta toivo kuin että se olis jo ohi ja sais aloittaa taas kerran kaiken alusta. Tosin meillä ei miehen kanssa oo pätkääkään haluja nyt hankkiutua uudelleen raskaaksi kun näin rankkoja on olleet molemmat raskaudet. Ei yhtään tee mieli alkaa tätä samaa showta ja epävarmuutta alusta.
todettiin elokuussa rv 12. Sain kyllä sairaslomaa heti ultrauksen yhteydessä 6 päivää ilman, että erikseen pyysin ja töihin en kyllä olisi kyennytkään surun kanssa.
Mulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, ja tyhjennys päivänä ei kyllä enää ultrattu, varmaan koska olis kuitenkin pitänyt olla jo niin pitkällä. Enkä kyllä tajunnu pyytääkkään. Tyhjennyksen jälkeen kysyttiin myös, että onko mulla tarpeeksi sairaslomaa, vai tarviinko lisää... En halunnu lisää, kun saikkua oli vielä muutama päivä jäljellä.
On se hyvä että edes joissain paikoissa lääkärit ja hoitajat huomaa ottaa huomioon potilaan henkisen olotilan, vaikka fyysisesti homma oliskin suht hanskassa. Meillä ei kukaan edes kysynyt, lääkäri vaan taputti muodollisesti ja jäykästi olkapäälle, kun pillahdin itkuun ultran jälkeen. No, en kyllä itsekään siinä tilanteessa tajunnut sairaslomaa ajatella.. Onneksi pomo töissä on ymmärtäväinen ihminen ja antoi mulle loppuviikon vapaata, viime viikolla siis.
Tuulimuna aiheuttaa ihan normaalit raskausoireet. Vatsa kasvaa, pahoinvointia ilmaantuu ym....istukka kun on olemassa, vaikka sikiötä ei ole.
Oon pahoillani tilanteestasi. Itsellä asiat samalla lailla. Lasta yritetty reilu puoltoista vuotta. Clomeilla saatiin raskaus aikaan joka sit meni kesken rv5 6 (heinäkuussa). Toinen raskaus saatiin aikaan taas clomeilla. Eile kävin ultrassa rv6 5. Ei vastaa viikkoja. Pussi kiinni kohdussa mut sikiökaikuja ei. Eli tuulimuna epäily. Ens ti sairaalassa kontrolli ja ite oon kyllä jo asennoitunu et kaavintaan joudun. Kaavintaa ei oo ennen tehty joten siitä en voi kokemuksia kertoa. Ite kauhulla sitä ajattelen. Kyllä voi koskee ja kovaa taas sieluu n... Jaksamisia siule.
tuossa kesällä. Takana kaksi keskenmenoa (toinen ku) ja kaksi lasta. Menin alkuraskauden ultraan, jossa todettiin sikiöpussi ilman sikiötä, tuulimuna epäily.
Sain ajan verikokeeseen (hcg) ja uuden ultra ajan viikon päähän. Olin ihan varma että kyllä siellä vauva on, oireet oli niin vahvat. Ja niinhän se olikin! Nyt rv 22 menossa, pieni mahassa nyrkkeilee!
Voimia ja jaksamista kaikille, kyllä se siitä iloksi muuttuu jossain vaiheessa ainakin!
Sanattomaksi vetää. Olen tukenasi ajatuksin =(
Noh, nyt sitten oireet katosi yhdessä yössä. Eilinen päivä oli karmea, oksetti aamusta iltaan ja oli vähän lämpöä ja palelsi ja heikotti ja vatsa oli kipeä eikä tehnyt mieli syödä mitään. Yöllä heräsi autuaaseen tunteeseen, ei ollut pienintäkään oiretta raskaudesta, ei pahaa oloa kuten tähän mennessä jokaikinen yö, ei levotonta oloa tms. Ja aamulla heräsin ihanaan, oireettomaan päivään. Vain lievänlievää öklötystä on tunnettavissa, ja enimmäkseen se on eilisen päivän jäljiltä nälkä mikä mahassa kipristelee.
Voi kunpa tämä kaikki nyt vaan olisi ohi nopeasti että saisi jatkaa elämää eteenpäin. Nyt on sellainen pysähdyksen aika, en saa mitään tehtyä, mikään ei huvita, ei PYSTY mitään kun on ollut huono olo. Mutta ehkä tänään on erilainen päivä, ja huomenna sitten sairaalaan kuulemaan lopullinen totuus ja sen jälkeen pääsen vauvattomasta raskaudesta eroon. Hallelujaa, ehkä se toivo pilkahtelee sittenkin jossain!
..kun ei oikein ole mitään, mitä surra. En voi surra lasta kun sitä ei ole. Enkä jaksa surra istukkaa ja raskauspussia, mun mielestä ne joutaakin mennä sieltä aiheuttamasta pahoinvointia ja kipuja. Taidan olla vaan kylmettynyt ihminen..
Mulla on ihan samat fiilikset nyt.
Alkuun olin aivan rikki,mutta nyt kun tänään kävin toistamiseen polilla kuulemassa ettei siellä tosiaan ketään ole,niin odotan vaan sitä että saan nuo rippeet nopeasti tuolta pois ja olon normaaliksi.
Huomenna aamulla aika kaavintaan ja sen jälkeen toivottavasti koko homma on ohi.
Oli onni että kävin ultrassa aikaisessa vaiheessa,enkä odotellut np-ultraan saakka.
En ehtinyt varata edes neuvolaa vielä..
Ikävää että siinä nyt sitten kävi näin. Toisaalta, tieto on aina epätietoisuutta parempi, joten nyt tiedät mitä sulla on edessä eikä tarvitse enää luulotella eikä murehtia mistään, vaan huomisen jälkeen kaikki on ohi.
Annettiinko sulle kaavintaa varten jotain ohjeita, syömättömyydestä, kuinka kauan joudut olemaan sairaalassa, kauanko kaavinta kestää, oliko toipumisesta vielä puhetta?
Jep,mä sain kirjallisen ohjeen kaavinnasta,sekä lääkäri myös hieman kertoi tapahtumien kulusta.
Jotenkin tämän aamuisen käynnin jälkeen mieli rauhoittui,sattui niin mukava lääkäri.
Tämä samainen lääkäri tekee mulle huomenna sen toimenpiteen.
Toki jännittää se nukutus(koskaan ei ole vielä nukutettu),mutta muuten olen aikas positiivisin mielin huomenna menossa(jos näin voi sanoa).
Lääkkeellistä en halunnut,sen pitkäkestoisuuden/kipujen vuoksi.
Minun ensimmäinen raskauteni muutama vuosi sitten oli tuulimunaversio: en ollut ennen kuullutkaan koko asiasta, keskenmenoista kylläkin. Menin sairaalaan polille vuodon vuoksi (myös raskausoireet olivat hävinneet) viikolla 11 jotakin. Oli aika järkyttävää kuulla, ettei mitään vauvaa ole. Naislääkäri tökkäsi kertakäyttöhanskan ja lääkkeet mukaan ja tein siis lääkkeellisen tyhjennyksen. Ei mikään miellyttävä kokemus. Jälkitarkastuksessa kuitenkin todettiin, ettei kohtu ollut täysin tyhjä ja niinpä jouduin seuraavaksi päiväksi sairaalaan kaavintaan. Silloin valinta harmitti, jouduin tavallaan käymään läpi saman keskenmenon kahteen kertaan. Siksi itse menisin mieluiten kaavintaan, jos kahdesta kurjasta pitää valita.
Muutamaa kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta koko alkuraskaus meni vuotoja seuratessa ja pelätessä: kun menin alkuraskaudessa (tuulimunan pelossa) ultrattavaksi, nuori erikoistuva lääkäri ei löytänyt sikiötä ja totesi keskenmenoksi. Hän ei ilmeisesti ollut asiasta varma, joten hän määräsi vielä verikokeen (joissa raskaus näkyi) ja onneksi vielä yksityisellä ultrassa, jossa näkyi sittenkin sydämensyke!!! Kun soitin polille ja peruin jälkitarkastusajan (siis "keskenmenon"), hoitaja tokaisi, että onneksi ei tehty mitään! Siis kaavintaa tms. Lisättäköön, että saimme terveen pojan, mutta ilmeisesti istukkani ei tullutkaan kokonaisena ulos vaan sen seurauksena jouduin kaavintaan n. 3 viikkoa synnytyksestä. Toinen poikamme syntyi reilua paria vuotta myöhemmin kiireellisellä sektiolla, joten haastava oli tilanne silloinkin! Voimia kaikille vauvaa toivoville, toivon onnea ja jaksamista!
En tiedä mitä sanoa.
Olen seurannut kirjoituksiasi viime syksystä lähtien. Myös mieheni iloitsi puolestasi, kun kuuli, että odotat.
Voisit perustaa vaikka fani-klubin, niin paljon myötäeläjiä on.
Muista, ettet vaivu epätoivoon. Aurinko paistaa vielä risukasaankin.
Nyt on kaikki ohi, kaavinta tehtiin eilen ja yöksi tulin kotiin. Nyt olo on kutakuinkin normaali, vähän väsyttää ja vuotelee mutta se kuuluu asiaan. Nyt on edessä parin kuukauden ehdoton vauvantekokielto, tarkoitus on tehdä vielä jonkunlainen kohdun varjoainekuvaus missä tarkistetaan että polyypit on todella poissa. Joten ensi vuonna palataan sitten taas asiaan. Nyt yritämme keksiä jotain muuta ajateltavaa loppuvuodeksi, joten enpä taida näillä palstoilla sitten pahemmin hillua.
Jaksamisia kaikille jotka lapsensaamisvaikeuksien kanssa taistelevat, ja kiitos kaikille myötätunnosta. :)
Mulle tehtiin se kaavinta myös eilen.
Vuoto on loppunut lähes kokonaan,hiukan tuntuu semmosta menkkamaista jomotusta vielä,onneksi sain mukaan kunnon särkylääkkeet..
Olo on tilanteeseen nähden helpottunut,se on VIHDOINKIN ohi..
Jaksamisia sulle,jospas me joskus sitten tuolla vaavi puolella vielä tavataan.. ;)
Sama täällä, vuotoa tulee enää vaan muutamia tippoja, mutta viimeksikin oli niin että sitä tiputtelua jatkui sit kuitenkin kolme viikkoa, ja välillä se vuoto jopa runsastui. Toivotaan kuitenkin että me molemmat nyt päästäis helpolla tämän kaiken ylitse.
Onko sulla muuten ollut olo hyvä ja tokenitko sairaalassa nukutuksesta hyvin? Mä heräsin nukutuksesta joskus klo 17-18 välillä ja pääsin sängystä ylös vasta myöhään illalla. Tosin pääsin sitten heti kotiin kun olin jaksanut käydä vessassa omin jaloin. Huono olo oli, vaikka sain vielä pahoinvointilääkettä ennen nukutusta. Ja tänäänkin on vielä välillä tullut heikko olo välillä mutta pääasiallisesti vointi on kyllä hyvä.
Parempaa syksyn jatkoa sulle äitee ja toivotaan tosiaan, että pian ollaan yhtä aikaa tuolla odottajien puolella. :) Meillä yritys alkaa näillä näkymin vasta tammi-helmikuussa.
Ajattelin kysäistä, että millainen olo sulla on näin pari päivää kaavinnan jälkeen? Onko kipuja? Mietityttää kun mulla on niinkun menkkakipuja kokoajan, särkylääkettä joutuu pari kertaa päivässä ottamaan eikä se siltikään kipuja kokonaan poista. Kai se kuuluu asiaan? Viime kaavinnan jälkeen oli tosi kovia kipuja mutta silloin kohtu oli niin iso ja sen kutistuminen oli kivuliasta. Nyt en oikein tiedä miksi on näin kipeä, kun ei kohtu nyt hääppöisen kokoinen ollut ja vertakaan ei tule muutakuin tiputtelemalla. No, ehkä tää on ihan normaalia, sitä nyt vaan on huolestunut jokaikisestä asiasta.
Ja anteeksi kun en ole vastannut,ollut niin kiirusta etten ole kerennyt koneella istumaan..
Mulla oli vuotoa sillon samana päivänä kun kaavinta tehtiin ja sitten se lakkasi..kahdeksi päiväksi,kunnes eilen töissä alkoi taas lorottamaan,vähän niinkun menkat olisi.
Kipuja mulla on myös,välillä koviakin.
Muakin vähän jännittää että onko tämä nyt ihan normaalia,mutta olo on muuten melko normaali niin ajattelin tässä vaan rauhassa katsella että loppuuko noi oireet.
Kuinkas sä muuten olet jaksellut?
Mulla on välillä mielialat heittelee,oiskos jotain hormoonihäröjä vielä..
.....
Joo eikö jännää tuo että välillä on vuodottomia päiviä ja sit yhtäkkiä alkaa taas lorisemaan. Mulla oli eilen tosi hyvä päivä, jaksoin töissä loistavasti eikä pisaraakaan verta tullu, mut illalla sit alkoi tosi kovat menkkamaiset kivut ja verta alkoi tulla. Mut sitten se loppui taas ja särkylääkkeillä pärjää hyvin. Tänään ollu taas ok olo ja jaksanut vähän urheillakin jo. Viime kaavinnan jälkeen vuotoa kesti 3 vk ja ihan samanlaista on-off vuotoa taisi olla joten saa nyt nähdä kestääkö yhtä kauan.
Kaikenkaikkiaan on positiivinen olotila, kun olo tuntuu jotenkin kevyeltä ja huolettomalta ja saa tehdä mitä tykkää ja syödä ja juoda mitä huvittaa. :) Ja ihanaa kun ei tartte stressata lapsenteosta nyt vähään aikaan.
Tulin pitkästä aikaa piipahtamaan näihin äitiyskeskusteluihin ja huomasin, että Bumble-Bee sulle on käynyt näin. Kirjoittelimme täällä yhtäaikaa 2006 loppukesästä/syksyllä. Tein positiivisen raskaustestin päivä sinun jälkeesi. Mun raskaus meni poikki n. rv 7/8:lla. Sinulla oli samaan aikaan pahoja vuotoja, ja epäilit keskenmenoa. Raskautesi kuitenkin jatkui tuolloin vielä.
Minä olen tuon kokemuksen jälkeen keskittynyt opiskeluihin ja työhön, vaihtanut kiivaasti parempaan. Ostimme uuden asunnon, ja muutto on ensi keväänä. Sitten olisi tarkoitus taas uskaltautua yrittämään. Vaikka nyt jo pelottaa mahdollinen keskenmeno. Keskenmenon jälkeen ei olla kertaakaan yritetty vaavia.
Voimia sinulle aivan hirmuisesti! Hyvää syksyä ja voimia ja haleja. Mulle sairaanhoitaja sanoi keskenmenon jälkeen, että hemmottele itseäsi. Tee sinä samoin. Elämä alkaa taas hymyillä, vähitellen...
Vai sinullekin kävi sitten ikävästi raskauden kanssa? :( Otan osaa. Eihän se koskaan ole kivaa eikä helppoa päästä näistä asioista yli, mutta kun ei voi jäädä paikalleen märehtimäänkään, niin kyllä elämä väkisinkin vie eteenpäin ja aurinko alkaa taas paistaa sinne risukasaankin.
Meillähän se eka raskaus meni kesken rv21 ja nyt tämä toinen rv9, tai siis ei tuulimunaa keskenmenoksi voi laskea mutta kuitenkin.. Ja kovasti ollaan yritetty löytää elämäämme muuta sisältöä ja hyvin ollaan siinä onnistuttu vaikka toki se vauva-ajatus siellä taka-alalla häilyy kokoajan. Mekin muutettiin ekan km:n jälkeen uuteen taloon ja aika on kulunut remontoidessa ja kissoja hoitaessa ja töitä tehdessä. Ja nyt taas keskitytään ihan muihin asioihin vähäksi aikaa, ei saada edes yrittää lasta vielä. Ulkomaille on tarkoitus lähteä talvella ja, no, yksinkertaisesti sanottuna keskitytään miehen kanssa nyt vain toisiimme ja olemassaolevaan kissaperheeseemme. Ja tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä, ihanaa ettei tarvitse stressata mistään! :) Jospa se joulukin tulisi tänä vuonna vähän valoisampana, kuin viime vuonna.
Jaksamisia sinne teille, ja sen vielä sanon että turha keskenmenoja on alkaa pelkäämään, kun niille ei kuitenkaan mitään voi. Tiedät sen varmasti itsekin. Mieli avoinna uuteen vuoteen ja uuteen yritykseen! :)