Olen kiinnostunut tietämään onko täällä paljon suomalaisia jotka ovat naimisissa muslimin kanssa? Millaista elämänne on? Mitä vaikeuksia/ihanuuksia olette kohdanneet? Vaihdellaan mielipiteitä!
suomalainen+muslimi?
minä myös
13730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä olen naimisissa muslimimiehen kanssa ja olen itsekkin sittemmin kääntynyt. meidän elämämme on ihan normaalia parisuhdetta, enimmäkseen hyvin rauhallista ja onnellista mutta kyllähän niitä vastoinkäymisiäkin aina joskus tulee! pääasia on molemmin puolinen kunnioitus toisen vakaumusta kohtaan! kyllä aluksi tietysti tulee väärinkäsityksiä jos ei tiedä toisen uskonnosta ja siihen liittyvistä tavoista mitään! mutta minä ainakin olen onnellinen!
Kiva kuulla etten oo ainoa muslimin kanssa naimisissa oleva suomalainen:) Mä tosin oon säilyttäny oman uskoni ja mieheni omansa. Oot niin oikeessa kun sanot että pääasia on molemminpuolinen kunnioitus, se on kaiken a ja o! Mekin ollaan yhdessä oltu pian 5v eikä loppua näy! Kun on valmis toisen uskon kunnioittamiseen ja kompromisseihin, voi saada niin paljon! Onko miehesi suomalainen vai mistäpäin?
Tähän en voi muuta kuin onnitella, että olet pitänyt oman uskosi! :)
Siis oletusarvona Kristinusko
kaikkea hyvää toivottaen
[:::mankind:::]
mun mies on marokosta, tullu suomeen yli kymmenen vuotta sitten. yhessä ollaan oltu kolmatta vuotta! täytyy sanoo että kyllä miehet on samanlaisia aika monessakin asiassa oli ne sitten mistä maasta tahansa ja uskonnoltaan mitä tahansa! mutta kyllä muslimimies kohtelee naistaan parhaiten!
"mutta kyllä muslimimies kohtelee naistaan parhaiten!"
Mitähän varten niin usein esiintyy ilmaus "muslimimies ja hänen naisensa"?
Mies ja hänen duuninsa, mies ja hänen autonsa, mies ja hänen naisensa,.... ?
Onkohan niin että sanaa "puoliso" vierastetaan, koska sisältää piilevän viestin siitä että kyseessä ei olekaan yksipuolinen omistussuhde.
... se on vain puhekieltä! musta tuntuu ainakin hölmöltä kutsua itseäni puolisoksi. minä olen mieheni nainen ja hän on minun mieheni!
"musta tuntuu ainakin hölmöltä kutsua itseäni puolisoksi. minä olen mieheni nainen ja hän on minun mieheni!"
No et varmaan ole ainut, josta asia tuntuu hölmöltä. Uskonnollisissa parisuhteissa yleensäkin on sellainen ajatus että suhteen aloitusrituaali antaa puolisoille peruuttamattoman omistusoikeuden toisiinsa (ja miehille vielä paremman). Oikeastihan pitäisi olla kyse siitä että puolisot vapaasta tahdostaan haluavat taittaa taivalta yhdessä ilman lukkoon lyötyjä omistus- ja valtasuhteita.
Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, josta viimeinen naimisissa. Suhde itsessään on kaikin puolin täydellinen, vaikeudet ovat tulleet enemmänkin ulkopuolelta muiden ihmisten asenteista. Joskus ja varsinkin alussa on ollut vaikeuksia ihan jokapäiväisten juttujen kanssa, mutta kompromisseja on tehty paljon ja varmasti tehdään aina hamaan tulevaisuuteen. Siitä olen kyllä samaa mieltä että muslimimies kohtelee naistaan parhaiten, ainakin jos omia aikaisempia suhteitani suomalaismiehiin vertaa. Itse olen myös säilyttänyt oman uskontoni, ainakin noin niinkuin nimellisesti. En ole nimittäin koskaan ollut kovinkaan uskonnollinen edes mitä omaan uskontooni tulee.
Ootteko aikonu jäädä Suomeen pysyvästi vai mitkä on tulevaisuudensuunnitelmat? Etenkin jos on käyny arabikulttuuri-maassa tai edes monikulttuurisessa Euroopassa, tuntuu Suomi sen jälkeen niin kylmältä ja rasistiselta, että mieli tekis pois..
Muuten meilläki kaikki hyvin mut ystäviä on vaikee saada ja ennakkoluuloihin pitää aina olla selittelemässä. .
mä oon asunu keskieuroopassa ja ollu kuukausia mieheni kotimaassa ja täytyy myöntää ettei oo kauheesti tehny mieli tulla takasin . täällä on ihmiset niin ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia verrattuna esim. keskieurooppaan. saattaa olla että jossain vaiheessa muutetaan mieheni kotimaahan, kunhan nyt opin ensin arabiaa sujuvasti! ystävät on aika vähissä meilläkin!
Surullinen asia tuo rasismin lisääntyminen. Muistan hyvin ajan, kun Suomessa oltiin ylpeitä siitä, että meillä ei juurikaan esiintynyt rasismia (paitsi mustalaisia kohtaan). Itse asiassa silloin tuli katseltua vähän nenänvartta pitkin muita eurooppalaisia ja myös amerikkalaisia. Eipä oikein enää ole aihetta hirveästi ylpeilyyn.
Käsittääkseni ei-rasisteja on kuitenkin Suomessa valtaenemmistö, mutta ne, joilla ei ole pahaa sanottavaa, eivät yleensä sano paljoakaan. Niinpä tuo rasismi korostuu liiaksikin.
se on valitettavaa mutta totta! suomesta tulee kokoajan rasistisempi, huomasin nauttivani elämästä paljon enemmän muualla kun ei tarvinnut ottaa toisten haukkuja ja syljeskelyä koko ajan vastaan. helsinki nyt on vielä siedettävä paikka vaikka kyllä täälläkin tuntee itsensä friikiksi, näin suomalaisena muslimina. onneksi löytyy vielä sellaisia ihmisiä kuin sinä, ystäväni aabraham, kiitos sinulle siitä! minä täällä!
EN TIEDÄ MISTÄ SUOMALAIS-ULKOMAALAISET PARIT KEKSIVÄT KAIKENMOISET KULTTUURIERONSA...TOTTAKAI PARIT TULEVAT ERI KULTTUUREISTA, MUTTA JOS KAHDELLA IHMISELLÄ TOIMII PÄÄKOPPA NORMAALISTI EIKÄ YHTEISELÄMÄÄ SANELE PELKKÄ KORAANI, LUULISIN ETTÄ YHTEISELO VOISI OLLA YHTÄ HELPPOA/VAIKEAA KUIN SUOMALAISMIEHEN KANSSA.ITSE OLEN OLLUT 7 VUOTTA KIHLOISSA MIEHEN KANSSA, JOKA ON MUSLIMI, AINAKIN NIMELLISESTI.NAIMISIIN EMME OLE MENNEET ENKÄ USKO ETTÄ MENEMMEKÄÄN. RAKKAUS MEITÄ YHDESSÄ PITELEE, EI NIMELLINEN/PAPERIAVIOLIITTO. LAPSIA MEILLÄ ON KAKSI, MINÄ OLEN KRISTITTY, LAPSEMME KUULUVAT VÄESTÖREKISTERIIN. YHDESSÄ OLEMME PÄÄTTÄNEET ETTÄ LAPSET SAAVAT ITSE KOULUSSA VALITA, HALUVATKO MENNÄ USKONNONTUNNEILLE TAI ISLAMIN OPETUKSEEN. YHTEISELÄMÄ MEILLÄ ON AINA OLLUT ONNELLISTA, MIEHENI ON AIKA RAUHALLINEN LUONNE. ALUSTA ASTI MEILLÄ ON OLLUT TAPANA SIIVOTA YHDESSÄ, MIEHENI PESEE VAATTEENSA, LAITTAA RUOKAA JA ON MUUTENKIN IHANA. USKONNOSTA MEILLÄ EI KOTONA PUHUTA LAINKAAN, EIKÄ ARVOSTELLA LIIKAA TOISEN KULTTUURIA. SUOMALAIS NAISISSA ON EHKÄ SE VIKA, ETTÄ MUSLIMIMIEHEN TAVATTUAAN HE ANTAVAT KAIKEN POIS, OMAN KULTTUURINSA, OMAN KIELENSÄ, USKONTONSA, JOPA RUOKATOTTUMUKSENSA, MUSIIKKIMAKUNSA. MITÄ IDEAA TÄLLAISESSA ON? TOSI RAKKUS EI VAADI MITÄÄN TALLAISTA, AINAKAAN MINUN MIELESTÄ...