Olen niin rikki. Kaiken jälkeen tuntuu että olet vain pitänyt mua pilkkanasi. Pahinta on että pikkuhiljaa vaan etäännyt ja viilenet muttet sano suoraan etten tahdo nähdä etkä olla tekemisissä.
Kaikki ne hauskat jutut jotka meillä oli, ei näköjään merkkaa mitään eikä se että tiedät etten ole vahva tällä hetkellä koska elämä on satuttanut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Sanoinkin sulle että musta tuntuu niin pahalta, kun et nähtävästi halua enää olla ystäväni, en tiedä mitä olen sulle tehnyt, paitsi välillä näyttänyt pahaa oloani, ehkä sitten et kestä sitä. En mä sillä, ymmärrän kyllä mutta sano edes suoraan koska tämä satuttaa eniten.
Olet ainoa ihminen josta olen välittänyt pitkään aikaan ja tietysti sunkin piti olla pelimies joka aikansa pyörittää hölmöä naista ja sitten loittonee. Se tässä kauheinta on että oikeastaan tiesinkin sen ja silti tyhmänä vaan menin ja uskoin että oikeasti pitäisit minusta.
Yritän nyt vaan saada itseni ehjemmäksi, ehkä se pikkuhiljaa onnistuu. Yksin itken itseni uuvuksiin ja sinut pois sydämestäni, niin on paras. Tuntuu vaan niin hirveän yksinäiseltä huomata, että sinä et välitä, eikä oikein kukaan muukaan.
Kaikki ne hauskat jutut jotka meillä oli, ei näköjään merkkaa mitään eikä se että tiedät etten ole vahva tällä hetkellä koska elämä on satuttanut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Sanoinkin sulle että musta tuntuu niin pahalta, kun et nähtävästi halua enää olla ystäväni, en tiedä mitä olen sulle tehnyt, paitsi välillä näyttänyt pahaa oloani, ehkä sitten et kestä sitä. En mä sillä, ymmärrän kyllä mutta sano edes suoraan koska tämä satuttaa eniten.
Olet ainoa ihminen josta olen välittänyt pitkään aikaan ja tietysti sunkin piti olla pelimies joka aikansa pyörittää hölmöä naista ja sitten loittonee. Se tässä kauheinta on että oikeastaan tiesinkin sen ja silti tyhmänä vaan menin ja uskoin että oikeasti pitäisit minusta.
Yritän nyt vaan saada itseni ehjemmäksi, ehkä se pikkuhiljaa onnistuu. Yksin itken itseni uuvuksiin ja sinut pois sydämestäni, niin on paras. Tuntuu vaan niin hirveän yksinäiseltä huomata, että sinä et välitä, eikä oikein kukaan muukaan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kuulosti niin tutulta tuo tilanne. Se on totta, että olemme etääntyneet aika paljon.
On minulla käynyt mielessä, että sinulla on paha olo, mutta et arvaakaan, kuinka
paljon pahaa oloa minä olen tuntenut juuri tämän jutun tiimellyksessä. Voi olla ihan
mahdollista, että ajattelet minun vain pelaavan, mutta se ei ole totta. Olen itsekin
tunneihminen, vaikkakaan en näytä tunteitani aina selvästi.. Joskus ne tunteet tekevät
sellaista jojo-liikettä. Pelkään että alkaisin tuntea yhtä voimakkaasti sinua kohtaan,
kuin aiemmin.. Tuntuisi liian pahalta menettää..
Niin, olen minäkin erehtyväinen ihminen...
puuttua täältä sivusta. Kun tuntuu tutulta. Ei se ole mikään syy unohtaa, että pelkää tuntevansa voimakkaasti. Se on syy olla yhdessä. Miksi tämän pitäisi olla jo ohi. Etkö sinä voisi antaa minulla mahdollisuutta?
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Helpoin ja paras tapa unohtaa joku, on unohtaa kokonaan hänen olemassaolonsa. Poissa silmistä jne... Sattuu tottakai, mutta vain sen pienen hetken, ennenkuin elämä taas jatkaa matkaansa. Suosittelen!
Juuri noin se on, aika parantaa!
Mulla on niin ikävä niitä hetkiä kun tuntui että tiesit mitä ajattelen ja toisinpäin. Elämä on vienyt meitä molempia eteenpäin ja eri suuntiin, mutta silti olet mielessä.
Ja kaikki ne kerrat kun yhdessä naurettiin ties mille hulluille asioille, en ole kenenkään kanssa sellaista kokenut, ja mulle se kaikki oli ainutlaatuista, vaikka tiesin toisaalta että ei tästä koskaan mitään tule ja loppupeleissä tulen vain satuttamaan itseni. Mutta silti vaan päästin itseni tuntemaan liikaa ja nyt en pääse irti.
Kai se niin on että valitsen aina väärin ja onni karkaa päivä päivältä kauemmas. Monta vuotta kielsin itseäni tuntemasta mitään ja sitten kävi näin. Mun menneisyyden traumat satuttaa vieläkin ja kaikki se paha mitä mulle on tapahtunut, saa tän tuntumaan vielä pahemmalta.
Tuskin olet hän mutta haluan kuitenkin sanoa että kaikesta huolimatta olet ainutlaatuinen ja toivon ettet käytä sitä hyväksesi, koska tunteilla leikkiminen sattuu joskus ihan liikaa.
..voi antaa mahdollisuutta, koska sinä olet myös osallisena tähän etääntymiseemme.
Jos tuntee liikaa nimenomaan yksipuolisesti tai tilanne on vaan yksinkertaisesti
ihan mahdoton yhteisen tulevaisuuden kannalta, olisi todellakin viisainta ottaa
etäisyyttä ja unohtaa... Varsinkin kun takana on kokemani tunteiden vuoristorata...
kirjoitin 2:ssa persoonassa, mutta viestini on sekä sinulle, että hänelle ;)
..kylmää toimintaa, mutta jos yhdessä olo satuttaa myös, kannattaa ottaa sitä
etäisyyttä ja unohtaa...
Itse ainakin kaipaan häntä aina ajoittain. Olen kuitenkin jo hyvän aikaa sitten
puuttunut turhiin kuvitelmiini järjellä, etten menettäisi sitä.. siis järkeä.. :)
..paljoa sanottavaa. En millään haluaisi elätellä sinun suhteen enää mitään suurempaa
toivoa, koska sitä ei oikeasti ole. Kuten itse varmaan sisimmässäsi tunnet, emme ehkä
edes sopisi yhteen noin "pidemmällä aikataululla" :) Voin toki olla väärässäkin, koska
sinun seurassasi aika käy harvoin pitkäksi... Noh, kerroin jo etten halua satuttaa itseäni
enää.
Tietääkö hän menneisyyden traumoistasi? En ole ihan varma, mitä tarkoitat, mutta voin
toki arvailla mielessäni.
Minulla on yksi kysymys.. :) Muistatko sellaista tilannetta, että keskustelu soljuu
ympärillä ja siinä sivussa satut vilkaisemaan silmiini samaan aikaan, kun minä katson
sinua. Minun yllätyksekseni purskahdat nauruun ja käännyt pois päin minusta.
Muistan tollasen tapauksen menneiltä ajoilta. En tiedä muistaisiko hän.
ollaanko me tarpeeksi aikuisia ja vahvoja katsomaan, mitä tuleman pitää?
jos oot mies, toi kuulostaa enemmänkin kuin tutulta tilanteelta. =) mun on ikävä tätä miestä.. ehkä eniten siksi ettei olla nähty pitkään aikaan.
viestisi "kosketti"....Omalla kohdalla juttu on niin, että todella kuvittelin, että välillämme on jotain suurempaa. En siis ole kyseisen miehen kanssa ollut suhteessa tai muuta, joten aika mahdotonta, että olisit hän...
Voisin arvata, mitä saattaisit tarkoittaa tolla "pidemmällä aikavälillä"--> sille oikealle sanoisin siihen liittyen, ettei elämää kannata liian pitkälle suunnitella ja eletään päivä kerrallaan. Ja sen huomasin hänestä, että ainakin hän viihtyi seurassani, koska tuli usein juttusille, joten kaipa minä ihan mukava ajanviete hiljaisena hetkenä olin?
Eräs trauma, jonkinlainen? itselläni on ja ohimennen ollut puhe...
Ja tämä katse...hyvinkin mahdollista, että minulle olisi tollainen tilanne sattunut...ainakin katseemme kohtasivat usein.
En kuitenkaan ole vuosia kyseistä kaveria ikävöinyt ja nyt hiljaisuudesta olen huomannut, että oli virhe niin kovin ihastua häneen...eihän hän edes vaivaudu sanomaan tai kertomaan mitenkään, ettei häntä kiinnosta...se jää epäselväksi näemmä ikuisiksi ajoiksi.
niin pahalta tuntuisi tietää että olen satuttanut sinua noin pahasti! :(
Tuo kuvaamasi tilanne tuntuu jossain määrin tutulta, tosin jos se on se jota nyt mietin niin siitä on aikaa n. abaut 5-6 vuotta...?
Ja olen kyllä miettinyt tuota meidän "yhteensopivuutta" ja tullut siihen tulokseen että se on melko mahdoton yhtälö :D Tiedät varmaan itsekin miksi jos olet hän. Joskus tunteet eivät vain riitä, jos ei ole mitään yhteistä muuten. Ja ne piirteet jotka olen huomannut meissä olevan samaa ovat niin omituisia, joskus oikein huvittaa :)
Sinusta on vain niin vaikea päästää lopullisesti irti... Olen yrittänyt jo vaikka kuinka kauan mutta ei ole vielä onnistunut. Pompsahdat aina mieleeni jostain pienestä typerästä asiasta tai jostain tapahtumasta ja sitten on taas ikävä. Järki jäässä ja tunteet kuumana :)
En ollut muuten tuo edellinen kirjoittaja.
olla minulle. Jos se eräs tietty henkilö ajattelisi noin, niin silloin olisi ihan pakko todeta, että taisin rakastaa häntä enemmän kuin hän minua. Vaikka sellainen epäilys on kyllä aiemminkin tullut mieleen, en tiedä olenko vain turhan epäluuloinen... Rakkauden suhteen olen kai aina ollut vähän hullu, valmis yrittämään aina uudestaan tämän tietyn henkilön kanssa. En tiedä onko vain omaa kuvitelmaani, että tuntuu kuin meitä yhdistäisi jokin aivan erityinen side, jota edes aika ei voi hävittää...?
- ei ap., sivusta huutelen...
minulla ja tällä miehellä on useinkin katseet kohdanneet, ja hän on pyörinyt ympärilläni milloin mistäkin syystä, yritys on ollut kova ja täytyy sanoa et useimmiten kun hän katsoo minua niin muistan ne alkuaikojen höpötykset niin jotta minua alkaa ihan pakosta naurattamaan, ei mun nauru ole pahanilkisyyttä vaan sitä että pidän hänestä... pidän edelleen... et halua satuttaa itseäsi enempää? miten olen naisena satuttanut sinua, haluan hyvitää jos olen pahoittanut mielesi.... muistan montakin tuollaista tapausta menneiltä ajoilta... mutten voi mitenkään olla varma että olisit juuri hän jota kaipaan?
..ajatella, että meitä yhdistää jokin side. Nykyään tämä side aiheuttaa sen,
että emme vissiin osaa käyttäytyä normaalisti toistemme seurassa. Omalta osaltani
niin on ollut aina. Kovinkaan usein hän ei ole päässyt näkemään sitä arkisinta
minääni. Silti voisin ajatella, että hän taisi rakastaa minua, kuten minäkin
häntä. Voisin myös ajatella, että hän on voinut saada päähänsä sellaisen ajatuksen,
että hän rakasti enemmän minua, kuin minä häntä.. Niin minäkin voin ajatella...
Ei tuo side koskaan katoa. Muistaisin hänet varmasti lopun ikääni, vaikka emme
kohtaisikaan koskaan enää.
edellisistä kirjoittajista, mutta täytyy sanoa, että en muistanut, mutta nyt muistan. En muista mutta tunnen, että se on hyvin tuttu. Muistan itsekin jotain tuollaisia hetkiä :) Ja jotenkin tuossa on paljon samankaltaisuutta kuin niissä, jotka muistan.
Hmm, en minä ole ajatellut, että ei sovittaisi yhteen "pidemmällä aikataululla", päinvastoin..
mikä yhdistää? Jotenkin kuulostat pelottavan tutulta, vaikka en nyt usko että hän olet. Itse asiassa muistan kuvaamasi kaltaisia tilanteita, niitä on tainnut ehkä olla useampikin.
Rakkaudesta...kai voi sanoa että rakastan tietyllä tavalla, mitä se rakkaus sitten onkin, kai se on sitä että haluaa että toisella on kaikki hyvin ja ymmärtää että välttämättä se ei tarkoita sitä että saisin hänet itselleni. Ja että yhdessä on hyvä olla ja toista on ikävä kun ei nähdä ja sellainen lämmin olo tulee kun on lähellä.
Ja kyllä sen kestän etten saa sua mutta sitä en että olisit leikitellyt kanssani.
Niin, ollaanhan me aika erilaisia, mutta koska mistään mitään varmaksi tietäisi. Tosin tästä emme varmaan koskaan varmuutta saa. Ehkä, jos olisimme tavanneet muutama vuosi sitten, olisi rohkeutta tehdä asioita toisin...
Mutta mulle riittää jos olemme ystäviä, en halua menettää sinua, jos se vain sinulle sopii?
olenhan minä mies, mutta en ehkä sanoisi, että emme ole nähneet pitkään aikaan.
Se on tietenkin suhteellista... :) Onhan siitä jo "jonkin aikaa"..
juuri tuon tapaista syvää välittämistä, kun puhuin rakastamiseta. Sitä kai
se rakkaus on pohjimmiltaan, luulen.. Olen minäkin jo tottunut ajatukseen,
että emme tule olemaan yhdessä. Kyllä minulle ystävyys sopii hyvin. Itseasiassa
paljon paremmin, kuin hetkinä, jolloin tunsin paljon syvemmin...
ajatellut aiemmin, että ei kukaan ole minulle niin sopiva, kuin juuri sinä tai
siis hän.. :) Nyt jotenkin epäilyttää koko asia... En jaksa enää uskoa siihen...
olen se jonka oli pakko vastata ekana...
Mutta kyllähän me olemme tarpeeksi vahvoja ja aikuisia... pakko katsoa ettei tartte jälkikäteen katua. En itse näe vaihtoehtoja, tottakai katsomme mihin tämä johtaa.
jonka oi pakko vastata sille, jonka oli pakko vastata, en siis ollut se eka
päättää uskoa, saa ihmeitä aikaan.
Kuulostaa tyhmältä, mutta on totta.
viime keväänä. Tai muistan tilanteen, jossa teki mieleni koko ajan katsoa silmiisi, mutta keskustelu ei antanut siihen luonnollista aihetta. Jouduin katsomaan häntä jotenkin ei-luonnollisesti. Hän istui hieman sivulla ja minulla ei ollut mitään syytä katsoa, vain sisäinen pakko.. mutta naurua en muista siihen liittyneen.
No tämä oli ihan sivusta ja ihan toiselle miehelle, tuli vaan mieleen huomasikohan hän..
oli joskus samanlainen tilanne menossa, niin siks pitää kommentoida, että tosi surullista lukea tuota: "kuin hetkinä, jolloin tunsin paljon syvemmin"
Kai suhun sattuis jos tietäisit et hän on tarkotuksella lakastuttanut tunteensa suhun eikä tunne sua kohtaa enää niin syvästi.
Piti vaa kommentoida ku olen kokenut miltä se tuntuu.
No jokatapaukses kuka se oikee olikaan vai oliko se joku vastaajista, niin sun tunteittes perusteella sanoinsin, et voisitte varmaa olla aika söpö pari. No jaa elämä on elämää. Eikä elämä oo elämisen arvosta, harvalle sellasta on tarjolla mikä siitä sitä tekis.
Itse tunnen vieläkin samanlailla, mutta tiedäthän etten ole koskaan paljonkaan tehnyt sen eteen että olisin sinua tavoitellut johonkin mitä et voi minulle tarjota. Jotenkin kaikki on vaan ajautunut siihen että huomasin pitäväni sinusta liikaa.
Välitän sinusta paljon, enemmän kuin uskotkaan mutta edelleenkään en aio tehdä asialle mitään. Elän elämääni eteenpäin ja yritän edelleen löytää jonkun joka rakastaisi minua. Sinä et koskaan pystyisi siihen, sillä tavoin kuin rakkautta tarvitsisin. Kyllähän sen tiedän, mutta se ei estä sitä mitä tunnen sua kohtaan.
että keskustelu jatkuu vaikka en ole edes itse paikalla... ;)
-se ei ap. sivusta
Koska olette tarkalleen ottaen tavanneet viimeksi ja missä ympyröissä? Kuinka todennäköistä on, että tapaatte vielä?
Kaikki on todellakin suhteellista...
että olisit hän, joka on tullut minulle ihan liian tärkeäksi. Ihan sydämeen koskee välillä,kun keskustellessamme ajatukset lähtee harhailemaan pivien reunoille...
Meidän välillä on sitä jotain, käsittämättömän läheistä ja ihanaa ja vasta henkisellä tasolla
ennemminkin "jonkin aikaa" kuin pitkä aika, vaikka aika onkin suhteellinen käsite. pitäisiköhän yrittää törmätä jossain? =)
Ehkäpä sä vaan ihastut aina siihen tiettyyn miestyyppiin, joka loppupeleissä on sulle aina se väärä.
keskittyisi siihen omaan poikaystävääsi kun olet sellaisen kerran hankkinut. minä en ole sinun päähän niitä tunteita kaatanut. itse sinä olet vastuussa tunteistasi, oli ne sitten mitä tahansa.
sitäpaitsi me olimme kavereita. and that's all we've had..
millä kirjaimella alkaa?
Sitten multa vaikka saattoi kuulostaakin! T:mies..
viesti sitten meni? :)
Kysymys tulee heti :). Pitikin kirjoittaa tänne jotain.. Hänelle joka luuli että olis ollut minulta tämä.. Kukahan oli joka kyseli;)
leikin, kerrot ensin ;)
En taida uskaltaa. No tummat hiukset ja siniset silmät.. Siinä oli jotakin. Ja sun vuoro jos oot mukana?
Toivon, ettei ikinä oltaisi nähtykkään...
Emme siis ole yksin. Mäkin toivon, etten olisi koskaan tätä henkilöä edes tavannut, niin pahasti hän sekoitti kaiken mun elämässä.
etten olisi koskaan nähnytkään Häntä, koska olin niin ihastunut ja se tuntuu tuskalliselta. Tulen loppuelämäni muistamaan hänet(m), vaikka meistä ei tule paria. Elämä vie eri suuntiin, mutta aina Hän on kuitenkin sydämessäni. En tule koskaan tuntemaan samoja tunteita kenenkään muun kanssa, mutta tunnen oloni kuitenkin niin yksinäiseksi, etten halua jäädä siihen olotilaan. Tavalla tai toisella jatkan elämää. Jos se ei täällä onnistu, muutan ulkomaille ja jatkan sitä elämäntyyliä, joka on minulle parasta.