Täällä on taas yksin ollu lasten kans,takana tosi raskas ja vaikea päivä...oon nyt varma ettei tässä oo enää muuta mahollisuutta kuin kuolema mulle,ei tämä elämä voi enää tästä muuttua enkä minä pysty muuttumaan...nyt on koko asunto sekasin,murot lattialla,kaikki tavarat vedetty kaapeista ulos en jaksa enää tehdä mitään...lapset on sotkeneet koko talon,haukuin 5v täydeksi paskasta,ravistelin 2v olkapäistä kun heitti kirjahyllystä lasituopin maahan ja se särkyi...jos minä kuolisin kuka huolehtii lapsista...kun kukaan ei koskaanauta niin en minä voi enää elää
Päätös on tehtävä nyt
väsynyt äiti
101635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
otas nyt vähän lukua. Vedä syvään henkeä ja yritä rauhottua.
Mistä päin olitkaan? En nyt muista, taisit aikasemmin kertoa enemmän tilanteestasi, mutta onkos sulla miestä ollenkaan, vai oletko yh?
Taisit mainita jotain, että sukulaisista ei ole apua, etkä ketään muutakaan tunne joka voisi auttaa.
Oletko pyytänyt kodinhoitoapua, tai mitään virallista tietä.
Soita nyt sossuun ja vaadi heti joku tulemaan sinne
huolehtimaan lapsista. Itse et nyt siihen pysty.
Varmaan sielläkin paikkakunnalla on sosiaalipäivystys, johon voit soittaa. Kerro tilanteestasi ja vaadi apua.
Soita vaikka johonkin auttavaan puhelimeen, mikä vain löytyy paikkakunnalta. Seurakunnan diakonissalle tai ihan mihin vaan. Älä enää edes yritä pärjätä yksin. Jos asuisin sielläpäin juoksisin hätiin, mutta taidat asua toisella puolella Suomea. Minä asun enempi etelä-Suomessa.
Annan sulle mun sähköpostios. jos haluat jutella ja kertoa tilanteestasi enemmän, joskus voi auttaa, kun edes joku kuuntelee, vai mitä?
Tässä tulee [email protected] kirjota.
Moi!
on se hyvä että kaltaisiasi HYVIÄ IHMISIÄ on vielä olemassa.Sinunlaistasi olisin tarvinnut noin vuosi sitten, mutta onnekseni minulla on ollut ystävä vierelläni ja kannustanut eteenpäin.
Meille tarjottiin MTT:stä kotiapulaista joka auttaa siivoamisessa ja lastenhoidossa?Miten on sinulla oletko MTT:n asiakas ja onko sinulla mahdollisuutta tähän?Onko sinulla miestä tai jotain muuta henkilöä siinä apuna?Yritä soittaa nyt apua itsellesi silä kuolema ei todellakaan ole ratkaisu mihinkää.Susta tuntuu nyt tosi pahalle mutta se kyllä helpottaa kun saat oikeenlaista hoitoa.Paljon voimia!
Luin noita sinun muita tekstejä niin kannattaa nyt varata aika omalääkarille.Kertoa hänelle tilanteesi niin sitä kautta rupeat saamaan apua.Voit ottaa myös sossuun yhteyttä koska auttavat sieltä myös.Ja vaikka saisit lapset hetkeksi pois niin kannattaa hoitaa myös oma mielenterveys.Ettei olotila johda masennukseen ellet sitten jo ole.Mutta kannattaa oikeasti hakea apua ettei tapahdu mitään peruuttamatonta.Toivotaan että elämäsi helpottuu =)
Voimia sulle. Kun on väsynyt ja lopenuupunut ei ole muuta mahdollisuutta kuin löytää joku joka ottais lapset vaikkapa yhdeksi yönseuduksi, että saisit levätä.Ei loppujen lopuksi ole väliä miltä koti näyttää , käytä energiasi lapsiesi hyvinvointiin.
Huomasin vasta nyt viestisi.
Hei, ei sotkuisen talon takia kannata itseään tappaa. Taloja palaakin, ihmisiä häädetään kodeistaan, ihmisiä asuu teltoissa ja pahvilaatikoissa. Mutta elämä jatkuu ja lapset kasvavat.
Painu sängylle, ota lapset kainaloon ja kerro vaikka satuja. Murot pärjäävät mainiosti siellä lattialla ilman sinuakin.
että on sotkuista ja kaappien sisällöt lattialla. Siitä ihme kyllä selviää hengissä, vetää vain henkeä syvään ja jatkaa arkea. Jos on tottunut pitämään siistiä, mutta tekevien lasten kanssa ei enää kykenekään, kokee itsensä huonoksi äidiksi uudessa tilanteessa. Tulee mieleen ajat, kun olin itse tuossa samassa tilanteessa. Pelkäsin jos sukulaiset ampaisee kylään kun kaaos oli pahimmoillaan. Ja yleensä ne tulivatkin aivan kuin tilattuna. Jälkeenpäin kaaosta muistelee juhlana, kun lapset pakkaavat kimpsujaan ja lähtevät omiin huusholleihinsa. Toiveena, että taas tulisi kaaos mummon huusholliin lastenlasten myötä. Nauti ap. lapsistasi, sotkut ei mihinkään karkaa, mutta lapset aikanaan karkaavat.
nykyisin äideillä on ehkä jotenkin isommat odotukset itseään kohtaan ,tuosta äiteydestä, kun joka tuutista tulee tarinoita ihanne äideistä ja ihanne naisista, ihanne painosta ja pituudesta ja ties mistä. Avioliitotkin pitäis olla kun satua vaan ja sitten kun tavalliset ihmiset huomaa, et sehän onkin vaan normaalia tylsää arkea, he luulevat epäonnistuneensa.
Samoin äidit jotka väsyvät pyörittäessään sitä perheen arkea ja hoitaessaan lapsiaa, kun he väsyvät ja hermostuvat ja huutavat, niin heti syllistyvät ja kokevat olevansa aivan luusereita.
Ennen sellainen katsottiin äidin oikeudeksi ja aivan normaaliksi. Ei tarvinnut esittää olevansa mikään super ihminen tai äiti.
Kunhan jotenkuten sai lapset pidettyä kurissa ja ruoassa ja vaatetta päälle, niin se riitti.
Pääasia et pystyi perustarpeet tyydyttämään.
Kaikille ihmisille yritetään ulkopuolelta tuputtaa jotain ihannemallia. Ei enää kukaan kelpaa sellaisena kuin on. On joko liian laiha tai lihava. Arvot on jotenkin väärät. Pitää lapsista liikaa huolta tai ei tarpeeksi. Ei kukaan pysty olemaan sellanen mitä meiltä odotetaan. Pitäisi elää terveellisemmin, syödä mitä lääkärit sanoo, siten tulee kuolemattomaksi ja "pääsee taivaaseen". Kuitenkin kaikki ihanteet ja normit muuttuvat koko ajan, ettei perässä pysy.
Parasta vain käyttää omaa harkintaa ja tehdä vain sen mikä itsestä tuntuu järkevältä.
Se on myös tärkeää, että on itselle rehellinen, eli ei ainakaan itselle uskottele olevansa parempi ja jaksavampi ja tehokkaampi kuin mitä on. Se on aika hyvä alku todellisuuden tunnistamiseen.
epätietoisuus tuollaisen kirjoituksen jälkeen, joten
haluan vain vastata sulle, koska tämä äiti ei ehkä ehdi, että sain eilen häneltä sähköpostia ja hengissä on ja kertoi, et eilen meni pikkusen paremmin. Ehkä se siittä pikku hiljaa kuitenkin.
kerroit!
Ihmiselle tulee aina joskus epätoivon hetkiä. Kun niistä pääsee yli, on tosi onnellinen siitä, ettei kuitenkaan tehnyt mitään peruuttamatonta.
Asioilla on tapana järjestyä. Ei ehkä niin kuin olemme suunnitelleet, mutta jollakin toisella tavalla. Ja edessä on aina myös valoisia hetkiä.
Haluaisin rohkaista kaikkia nuoria äitejä jättämään huushollin hoitamisen vähemmälle silloin kun lapset ovat pieniä. Lapset ovat kaikkein tärkein asia. Kunhan he vähän kasvavat, hekin auttavat mielellään. Kyllä tuonkinikäiset lapset auttavat, mutta usein tulos ei ole aivan toivotunlainen. Mutta kun sen ottaa leikin ja oppimisen kannalta, ei tule turhia paineita.