On myös muistutettu et Lestadiolaisuudesta vain tähteet tulevat autuaaksi?
Jorma Ojalan kokooma teos Lars Leevi Lestadius, tiedemies ja pappi, sisältää mielenkiintoisia tapahtumia Lestadiolaisuuden alkuajoilta ja jos me olemme Lestadiolaisia, niin meillä pitäisi olla sama oppi kuin silloinkin julistettiin.
13 tammikuuta 1850: Neljännen rukouspäivän saarnassaan Lestadius puhuu syntien tunnustamisen välttämättömyydestä. Vasta silloin katumus on todellinen ja sydän valmis vastaanottamaan vakuutuksen Jumalan lapseudesta.
Sen tähden tuli Daavidille heti omantunnon vaiva, kun Naatan soimasi häntä. Ei hän jaksanut enää salata eli peittää pahoja tekojansa...
Mutta tämänaikaiset fariseukset ja armonvarkaat sanovat: Ei ihmisen tarvitse maailmalle huutaa syntejään. Tunnustakoon Jumalan edessä eli pitäköön salarippiä, jos niin tarve tulee. Mutta mikä tunto se on, joka ei tahdo syntejään tunnustaa?
Kirjassa kuvataan kun suruttomat syyttivät Lestadiolaisia siitä et he tuomitsevat ihmisiä helvettiin, mutta saivat raamatullisen vastauksen, sillä itse Jumala on sanonut ja luvannut tuomiopäivänä tuomitsevansa helvettiin jokaisen katumattoman, kääntymättömän ihmisen, sillä Lestadiolaisuudessa on vain kerrottu miten ihmisen käy jollei täällä armonajassa tee totista katumusta ja parannusta.
?:Lestadiuksen Karesuannossa pitämä tarkastussaarna viittaa heränneiden keskuudessa nousseeseen kritikkiin:"Kuka teidät herätti? Muuan koira rupesi haukkumaan, ja siitä muutkin koirat heräsivätja rupesivat haukkumaan. Lopulta koirat rupesivat haukkumaan joka kylässä ja penikat rupesivat vinkumaan. Siitä ihmiset heräsivät.
Todistakaa, todistakaa, te Jeesuksen lampaat, onko koira purrut tai haavoittanut teitä. Todistakaa te pienet karitsat, olenko minä ajanut teitä metsään. Olenko minä purrut teidän sydäntänne niinkuin vihainen koira...?
19.Toukokuuta: Helluntaipäivän saarnassaan Lestadius korostaa julkisen synnintunnustuksen välttämättömyyttä. Julkinen häpeä on ratkaiseva isku kunnian perkelettä vastaan. Kun ihminen koettaa väistää tämän nöyryytyksen, kunnia estää häntäkokemasta sydämessä tapahtuvaa sovitusta:
Älä huoli armonvaras, et sinä pääse taivaanvaltakuntaan, kun sinä vähän silität entistä Jumalatonta elämääsi, heität muka juopumuksen, varkauden, huoruuden, ja viinakaupan pois, ja sen oman parannuksesi päälle omistat armon ja sanot sitten heränneille, jotka kysyvät sydämesi tilaa: Ei tarvitse maailmalle huutaa; minulla on tkemistä Jumalan ja ei ihmisten kanssa; en tarvitse ripittää itseäni ihmisten edessä...Mutta, etpä muista armonvaras, kuinka kävi Ananiaalle ja hänen vaimolleen, jotka kätkivät yhden osan omaisuudestaan, valehdellen, että olivat kaikki tuoneet Pietarille..Sinä tahdot mennä taivaaseen kunnian kanssa, ahneuden kanssa, maailman rakkauden kanssa...
Jorma Ojalan kokooma teos Lars Leevi Lestadius, tiedemies ja pappi, sisältää mielenkiintoisia tapahtumia Lestadiolaisuuden alkuajoilta ja jos me olemme Lestadiolaisia, niin meillä pitäisi olla sama oppi kuin silloinkin julistettiin.
13 tammikuuta 1850: Neljännen rukouspäivän saarnassaan Lestadius puhuu syntien tunnustamisen välttämättömyydestä. Vasta silloin katumus on todellinen ja sydän valmis vastaanottamaan vakuutuksen Jumalan lapseudesta.
Sen tähden tuli Daavidille heti omantunnon vaiva, kun Naatan soimasi häntä. Ei hän jaksanut enää salata eli peittää pahoja tekojansa...
Mutta tämänaikaiset fariseukset ja armonvarkaat sanovat: Ei ihmisen tarvitse maailmalle huutaa syntejään. Tunnustakoon Jumalan edessä eli pitäköön salarippiä, jos niin tarve tulee. Mutta mikä tunto se on, joka ei tahdo syntejään tunnustaa?
Kirjassa kuvataan kun suruttomat syyttivät Lestadiolaisia siitä et he tuomitsevat ihmisiä helvettiin, mutta saivat raamatullisen vastauksen, sillä itse Jumala on sanonut ja luvannut tuomiopäivänä tuomitsevansa helvettiin jokaisen katumattoman, kääntymättömän ihmisen, sillä Lestadiolaisuudessa on vain kerrottu miten ihmisen käy jollei täällä armonajassa tee totista katumusta ja parannusta.
?:Lestadiuksen Karesuannossa pitämä tarkastussaarna viittaa heränneiden keskuudessa nousseeseen kritikkiin:"Kuka teidät herätti? Muuan koira rupesi haukkumaan, ja siitä muutkin koirat heräsivätja rupesivat haukkumaan. Lopulta koirat rupesivat haukkumaan joka kylässä ja penikat rupesivat vinkumaan. Siitä ihmiset heräsivät.
Todistakaa, todistakaa, te Jeesuksen lampaat, onko koira purrut tai haavoittanut teitä. Todistakaa te pienet karitsat, olenko minä ajanut teitä metsään. Olenko minä purrut teidän sydäntänne niinkuin vihainen koira...?
19.Toukokuuta: Helluntaipäivän saarnassaan Lestadius korostaa julkisen synnintunnustuksen välttämättömyyttä. Julkinen häpeä on ratkaiseva isku kunnian perkelettä vastaan. Kun ihminen koettaa väistää tämän nöyryytyksen, kunnia estää häntäkokemasta sydämessä tapahtuvaa sovitusta:
Älä huoli armonvaras, et sinä pääse taivaanvaltakuntaan, kun sinä vähän silität entistä Jumalatonta elämääsi, heität muka juopumuksen, varkauden, huoruuden, ja viinakaupan pois, ja sen oman parannuksesi päälle omistat armon ja sanot sitten heränneille, jotka kysyvät sydämesi tilaa: Ei tarvitse maailmalle huutaa; minulla on tkemistä Jumalan ja ei ihmisten kanssa; en tarvitse ripittää itseäni ihmisten edessä...Mutta, etpä muista armonvaras, kuinka kävi Ananiaalle ja hänen vaimolleen, jotka kätkivät yhden osan omaisuudestaan, valehdellen, että olivat kaikki tuoneet Pietarille..Sinä tahdot mennä taivaaseen kunnian kanssa, ahneuden kanssa, maailman rakkauden kanssa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
13 tammikuuta 1850: Neljännen rukouspäivän saarnassaan Lestadius puhuu syntien tunnustamisen välttämättömyydestä. Vasta silloin katumus on todellinen ja sydän valmis vastaanottamaan vakuutuksen Jumalan lapseudesta".
Kyllä näin on asian laita, tyhmien neitseitten ei myöskään tarvinnut puhdsistaa tuntoaan eli tuoda tekojaan valoon.
Mutta tämänaikaiset fariseukset ja armonvarkaat sanovat: Ei ihmisen tarvitse maailmalle huutaa syntejäänan".
Näinhän sanovat "jotkut" tänäkin päivänä että ne on annettu anteeksi jo vuonna 33 eikä niitä tarvitse enään huudella, uskoo vain.
Onhan se hyvä luulla toisista ja valehdella heitä, kun itsellä on matunto sidottuna.
Se on justiinsa päinvastoin, mitä avaaja väittää. Nämä lakihenkiset kirjoittajat täällä ovat omat tuntonsa poltinraudalla merkinneet. Heillä on salattuja syntejä omalla tunnollaan.
Ne, ja me jotka Kristukseen uskomme ja Jumalan sanaan luotamme, olemme pesseet vaatteemme ja valkaisseet ne Karistan verellä.
Aamen hallelujaa kiitos Jeesus.
Tekstien lainaaminen ilman tekijän lupaa on rikos.
Kannattaa muistaa ainakin sellaisen, joka esiintyy täällä kristittynä.
Lestadiolaisuus levisi aikoinaan suomen suurimmaksi herätysliikkeeksi juuri sen takia että siellä opetettiin luopumaan synnistä. Jumala siunasi tämän herätyksen ja siksi se hetkessä levisi kaikkiin pohjoismaihin.
Nykypäivänä se on kaukana siitä mistä se kerran alkoi, mutta tulee aika kun sinne puhaltaa uudet Pyhänhengen tuulet, ja silloin synnintunto tulee takaisin.
Tämän päivän ongelmana on se että siellä katsotaan ja tutkitaan itseään, mutta ei Kristusta, joka on tehnyt tyhjäksi kaikki Saatanan teot.
Itsensätutkistelua tarvitaan vain siihen että tietää mistä on tehtävä parannus, eli missä on tultava muutos elämään. Ei siihen että kehutaan kaverille kuinka huonoja ollaan.
Jeesus on täydellinen Jumalan voima korjaamaan ihmisen, ja sen minkä Jumala korjaa ei ole enää rikki.
Jos teemme uudelleen ja uudelleen parannusta samasta synnistä, niin se kertoo ettei meitä koskaan olekkaan korjattu. Anteeksi on voitu antaa, mutta se on vielä kaukana korjatusta elämästä.
Se on oikein että uskoo synnit anteeksi, mutta pitäisi uskoa myös että Jeesus asuu meissä täydellisenä Jumalana jolla on valta ja taito korjata suurinkin syntinen.
Me muutumme Kristusta katselemalla, emme omaa syntisyyttä ja huonoutta katselemalla.
Heräyksestä ovat jotkut saarnaajatkin muistuttaneet.
Tuosta mainitsemastasi parannuksen tekemisestä uudelleen ja uudelleen, kertoo ettei koskaan olekaan korjattu, pitää varmasti paikkansa, sillä ihminen kun käsittää syntisyytensä Jumalan edessä, niin hän Daavidin tavoin joutuu kerjäämään armoa, sillä omatunto todistaa hänelle et hän on helvetin ansainnut. Tällaiselle ihmiselle Herra ilmestyy sanassa, sillä henki valaisee ja sytyttää uskon, mutta ihminen joka ei ole vielä ollut sydämensärkymäpaikalla yrittää itse tehdä sovitusta parannuksen lupauksilla ja se rauhaton omatunto näkyy ahkerana anteeksipyytämisenä, mutta se ei auta mitään ellei ole sydän särkynyt.
Mutta Jumala joka uskon lampun sytyttää ihmisessä niin voima tulee myös Korkeudesta Valkeuden Isältä ja tällainen ihminen rupeaa julistamaan Jumalan tahtoa, aivan samoin kuin opetuslapset jotka saivat Pyhän-Hengen, sama henki, sama voima, sama oppi valaisee ympärille sillä elämän vettä janonut tulee itse elämänveden lähteeksi.
Jumalan siunausta sinulle Esa T .
Jumalan lapsen ei tarvitse kerjätä armoa.
Hänellä on "vapaa tykökäyminen armoistuimelle" ja hän voi huutaa: "rakas isä!".
Nimetön puhuu omavanhurskaan "uskosta", joka ei ole todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan ollenkaan, vaan epäluottamusta. Se paikataan sitten "nöyryydellä".
Joutuvatko teidän lapsenne kerjäämään vanhemmiltaan leipää ja rakkautta?
Harjoitat härskisti omavanhurskautta, ja tuomitset Jeesuksen verellään Jumalalle lunastettuja Jumalan lapsia lähes päivittäin täällä.
Koskas sinä alat kerjätä armoa?
Nimittäin ihminen ei pelastu ilman että hänet syntisenä KOKONAAN armahdetaan.
Omanvanhurskauden ja Kristuksen vanhurskauden sekahapate ei valitettavasti pelasta.
Jumala ei tule sinun vanhurskautesi paikkaajaksi taikka takuumieheksi.
Jos armo ja Kristuksen ansio eivät sinulle kelpaa ja riitä autuudeksi, niin takuulla käy huonosti.
Saman kuin Lestadius, Luther, Apostolit, Daavid kun oma synnillinen elämä kauhistaa kun Jumala valaisee ihmisen oman ansion, huomaa ennen tätä kokemusta usko on kuollutta ja rohkiasti ihminen syntiä tekee ja elää synnissä mutta ei ole Jumalan lapsi vaan umpi pakana ja hedelmät sen mukaiset, mutta tästä tilasta kun Jumala herättää nukkuvan omantunnon näkemään mihin ihmisen oma ansio vie niin ihminen joutuu omalle kohdalleen huutamaan syvyydestä armoa sillä syvyys pauhaa ympärillä ja sieltä ei ole tietä kuin ylöspäin, ellei halua iankaikkisesti vajota helvettiin.
Omassavanhurskaudessa vaeltavilla ei näitä kokemuksia ole vaan kuollutta uskoa vaikka muille jakaa, ja jos heille muistutetaan et totisen katumuksen ja parannuksen takana on elävä kristillisyys niin he kieltävät sen ja vastustavat, etteivät he koskaan ole maailmassa ole ollut vaan kaikessa tulee esille heidän siveys johon he luottavat ja uskonsa perustavat, sillä he luulevat et he ovat ikäänkuin luonnollisen perimisen kautta uskon saaneet ja se heille riittää. Kannatta tutkia tarkkaan Jumalan vanhurskauttamien ihmisten entistä elämää ja minkälaiseksi se on muuttunut kun Jumala on lapsekseen ottanut ja uskon lahjan antanut, se vain, et tämä valkenee monelle vasta tuomiopäivänä, ja moni saa huomata ettei lapsi oikeutta olekaan kun onkin perkeleen lapsena ja häntä palvellut ikänsä, vaikka täällä armonajassa kaikki pitäisi kunkin omalle kohdalle valjeta, sillä täälläpuolen kuolemaa muutos on mahdollinen, ei enään kuoleman jälkeen ja yksikään ei tiedä milloin lähdön hetki on, mutta onnellinen ihminen on se joka on antanut Jumalan piiskata ja puhdistaa itsensä sillä kaikkia joita Isä rakastaa, niin häntä myös rankaisee mutta voi niitä jotka ilman kuritusta ovat eivät he ole lapsia vaan äpäriä.
Jumalan valtakunta alkaa täälläpuolen kuolemaa ja sinne ei tulla omin neuvoin vaan Jumalan pitää vetää ihminen valtakuntaansa, eli johdattaa ja sellaisten kautta jotka itse ovat sinne päässeet, samaa tietä kuin mistä puhuvat, sillä ei sokea voi sokeaa johdattaa vaan yhdessä he kuoppaan langeavat.
Raamattu kuvaa eroa, mikä on syntisen ja synnittömän välillä vaikka he molemmat uskovat ja suullaan tunnustavat Jeesuksen sovitustyön, mutta perusta heillä on eri.
Jos ihan suoraan sanoo: sinä et näistä asioista ymmärrä enempää kuin sika päivännoususta!
Aivan turhaan selvittelet!
Kunhan purat omaa kaunaasi niitä kristittyjä kohtaan, jotka uskovat armosta.
Jos sinulla lapsuudessa oli tyly ja kova isä, ei se tarkoita samaa Jumalasta.
Käyttäisit aikasi tutkimaan omaa syntisyyttäsi ja oman pyhyytesi kelvottomuutta Jumalan edessä.
Jos se armo sinulle annetaan, jää kivien heittely varmasti vähemmälle. Silloin sinulle tulee todellinen hätä.
Nämä sinun vuodatuksesi kertovat, ettet ole edes ahtaasta portista käynyt sisälle. Koko uskominen on sinulle pelkkää teoriaa ja omaavanhurskautta.
Rupeas kiiruusti etsimään häävaatteita. Pasuuna voi soida piankin.
Et löydä tietä Herran luo kivet kädessä!
------------
Meidän autuutemme ei ole kerjäämisessä, vaan luottamuksessa Jumalan lupauksiin. Siinä on todellinen uskon kuuliaisuus.
Onko sinulla lupa tehdä Jumalasta valehtelija?
Suututtaa aivan tuo Nimetön!
Milloin sinä tulet syntiseksi?
Mitään muuta et tee kuin tuomitset täällä muita,
latelet ulkoa oppimaasi, vaikka sanakaan ei ole käynyt sydämeen.
Tuollainen omavanhurskauden paksu pöyhkyri yllä, miten luulet mahtuvasi ahtaasta portista? Uskosta et tiedä edes mitä se todella merkitsee!
Näin itsekkin ajattelen mitä kirjoitit, ja erioisesti tuntuu hyvältä tällaiset kohdat. >sillä elämän vettä janonut tulee itse elämänveden lähteeksi< Tämä näkyy, että olet itse juonut siitä elämänveden lähteestä.
>Jumalan siunausta sinulle Esa T .<
Jumalan siunausta myös sinulle nimetön, ja Herra lisätköön Hänen tuntemistaan vielä runsaammin. Siunatkoon Herra sinua parhaalla siunauksellaan.
Ja sinä päivänä Pilatus ja Herodes tulivat ystäviksi.
Mihin kehoituksesi siis perustuu? Ei mihinkään!
Olen siis syntinen, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen olen vanhurskas pyhä ja puhdas.
Pitäisikö sinun tulla itse tuntemaan omat syntisi, ja luopua Jeesuksen verellä puhtaaksi pestyjen tuomitsemisesta.
Näin tehden kokisit itsekin miltä tuntuu elää vanhurskaana. Se on siis niin ihanaa, että et uskoisi. Kiitos Jeesukselle. Hallelujaa!!!
Jeesuksen nimessä, aamen!!!
Haukkuu Herran omat koirat, sillä varkaita on nurkissa, mutta Herra Jeesus on hyvin opettanut koiria vireänä vahtimaan ja haukkumaan heti kun varkaita ilmaantuu, jos vaikka muutkit koirat heräisivät.
Kaksituhattavuotta sitten Jeesuksen kimpussa olivat Nikodeemuksen uskonveljet, eli fariseukset, jotka kinasivat Jeesuksen kanssa et heillä on myös Isä taivaassa? Jeesus vastasi heille, et he ovat isästä perkeleestä, eikä hän syntiä tehnyt, saati valehdellut ja raamattu todistaa itse ettei perkele ja hänen joukkonsa tule taivaanvaltakuntaan, vaan ne jotka täällä armonajassa heräävät koiran haukuntaan ja hylkäävät perkeleen ja hänen menonsa...
Eivät farisealaiset tänäkään aikana usko mitä Jeesus on opettanut, vaan haluavat uskoa ilman katumusta, ilman parannusta, ilman uudestisyntymistä itsensä keskelle taivasta, mutta se usko tuottaa suunnattoman pettymyksen kun kaikki valkenee ja kaikki valkenee ennemmin tai myöhemmin mutta toivotaan et valkeus tulisi täällä ajassa parannukseksi, sillä raamatussa kuvatut fariseukset sylkivät Jeesuksen päälle ja huusivat ristiinnaulitse sillä eivät he kärsineet kuunnella Jeesuksen soimauksia vaan olisivat haluneet kuunnella vaan armonlupauksia omallekohdalleen, mutta ne eivät kuulu heille, vaikka kuinka yrittävät varastaa sitä, ei ennen totista katumusta ja parannusta, vaan vasta sen jälkeen.
Sillä portti on ahdas ja tie on kaita mikä elämään vie, mutta harvat ovat jotka sen löytävät. Se on niin ahdas et itse rakennettu uskokin jää ulkopuolelle, silläkään ei siitä portista mahdu. Tule armonvaras, portin kautta ovelle, äläkä yritä muuta kautta, sillä Jumala on itse sanonut et varkaat ja ryövärit tulevat muuta kautta, mutta varstamalla ei armoa saa.
Niin ketkä tekevät Jumalasta valehtelijan? Ne, jotka puhuvat samasta tiestä taivaanvaltakuntaan kuin Jeesus, vai Nikodeemuksen uskonveljet, jotka ovat siinä uskossa et ovat aina olleet oikein kristityiden kristityitä ja opettavat vihaamaan lakia, ettei kenellekään tulisi synnintuntoa, sillä sitä he eivät kärsi et joku rupeaisi tekemään katumuksen joka aikaan saa parannuksen, ei, sitä he, eivät salli, sillä heidän oppimestarinsa perkele vihaa sitä jos joku heräisi koiran haukuntaan ja vaihtaisi leiriä, saati rupeaisi myöskin haukkumaan. Turhaan on Jeesus sovitustyönsä tehnyt, sillä eivät fariseukset ole koskaan tarvinneet todellista sovitusta vaan aikovat vastata itse itsestänsä tuomarille.