Olen vasta 16 vuotias, mutta minulle ujous ei ole luonteenpiirre vaan ongelma, joka haittaa jokapäiväistä elämää. Menin aivan uuteen kouluun, ja aivan uuteen kaupunkiin, ja luokasta en tuntenut ketään. Nyt voin jotenkin keskustella kahden ihmisen kanssa, koska he ovat itse tulleet juttelemaan minulle. Itse en kehtaisi edes tervehtiä. Pelkään aivan liikaa mitä muut ajattelevat. Olen omasta kaupungistani kavereiden kautta tutustunut kivoihin poikiin, mutta en minä heille uskalla puhua. Kerran eräs poika sanoi minulle mesessä että oli kiinnostunut, mutta en puhunut mitään, hän ajatteli että en pidä hänestä, ja silloin hän jo seurustelu toisen tytön kanssa. En ole ikinä seurustellut, (en ole ainut ikäiseni joka ei ole, tiedän) ja se tuntuu koko ajan kaukaisemmalta ajatukselta, koska taas tulee mieleen mitä muut ajattelevat jos en voi edes puhua seurustelu kumppanin kanssa kasvotusten mistä vain. Pystyn kyllä hyvin puhumaan vaikka koulun pääsykokeissa tai työhönottohaastattelussa, mutta ikäisilleni on todella hankala puhua. Onko kellään samanlaisia ongelmia? Miten pääsisin eroon "mitä muut ajattelisivat" ajatuksesta? Onko mitään ideoita?
Ujous on ongelma
ninnuliinuliini
41466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse pelkään että ihmiset pitävät minua hidasälyisenä häirintyynenä pelottavana hörhönä
:-(
mutta ihan normaali ihminen olen kuten muutkin
mutta mitä sinä pelkäät?
en ole kyllä koskaan ajatellut sitä pelkona, mutta sitä mitä muut aivan yleisesti ajattelevat. en osaa oikeastaan määritellä sitä. vaan että ettei kenellekkään tule mieleen että olen jotenkin tyhmä tai ihan outo jos teen jotain. (tykkään puhua, huomaat sen varmasti) mutta se ihmetyttää että miksi en uskalla tervehtiä. miksi kukaan ajattelisi et "ompas seko tyyppi" jos tulee tervehtimään. enhän itsekään ajattele niin..
Kuule,
voin kertoa että olin ihan samanlainen ujo,ehken vielä pahempi kuin sinä.
Pelkäsin jopa katsoa ihmisiä päin,jouduin jopa vaihtamaan kadun puolta ettei vaan katseet kohtaisi.
Ihmettelin itsekkin mistä tälläinen pelko minulla oli,ja en osannut oikein sitä itselleni edes selvittää kun se ei oikein ollut tavallista ujoutta,minä vaan pelkäsin ja pelkäsin.
Jälkeen päin olen ajatellut että se oli epävarmuutta,pelkäsin kai että minulle nauretaan tai sanotaan pahasti koska olen tälläinen.
Mutta sitten sain uuden ystävän ja avasin rohkeasti suuni,huomasin että olen ihan samanlainen kuin muutkin ja minut hyväksytään.
Tuon kaverini kanssa opin puhumaan pelkäämättä ja sain siitä itseluottamusta sen verran että itseluottamukseni kasvoi ja ujous hävisi.
Suosittelen että ole ROHKEA,ainoastaan olemalla rohkea saatat karistaa ujoutesi pois.
Hae kesätöihin kaupan kassalle tai muuhun vastaavaan asiakaspalvelutyöhön, niin väkisinkin alkaa tottumaan vieraiden ihmisten kanssa kommunikointiin. Ja mene mukaan kaikenlaisiin harrastuksiin, joissa tapaat muitakin. Mitä enemmän olet/joudut sosiaalisiin tilanteisiin sitä helpommalta kommunikointi alkaa tuntua.