Kymmenen käskyä
1. Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä näistä on tärkein, hän vastasi: (Matt. 22: 37-40) 37. "Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Mistä tämä Jeesuksen tulkinta on peräisin? Siitä, että käskyt 1.-3. koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan ja käskyt 4.-10. ihmisen suhdetta lähimmäiseen, joten hänen tiivistyksensä on looginen ja selvä.
Muita syntilistoja ihminen ei voi tehdä eikä asettaa sen enempää itselleen kuin muille. Ihminen kun ei pysty näitä käskyjäkään täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain synnin tunto, katumus ja saadun synnin päästön uskolla omistaminen. Muuta pelastusta ihmisellä ei ole. Uskova kilvoittelee synnin pois panijana. Vain siten uskova säilyttää hyvän oman tunnon ja säilyy Jumalan lapsena.
1. Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä näistä on tärkein, hän vastasi: (Matt. 22: 37-40) 37. "Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Mistä tämä Jeesuksen tulkinta on peräisin? Siitä, että käskyt 1.-3. koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan ja käskyt 4.-10. ihmisen suhdetta lähimmäiseen, joten hänen tiivistyksensä on looginen ja selvä.
Muita syntilistoja ihminen ei voi tehdä eikä asettaa sen enempää itselleen kuin muille. Ihminen kun ei pysty näitä käskyjäkään täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain synnin tunto, katumus ja saadun synnin päästön uskolla omistaminen. Muuta pelastusta ihmisellä ei ole. Uskova kilvoittelee synnin pois panijana. Vain siten uskova säilyttää hyvän oman tunnon ja säilyy Jumalan lapsena.
Vastaukset 110
Vanhimmat
...profiilipalstalla - omalla nimelläsi? Kaikki siellä on salattua muilta!
Terveisin - täysin avoin, Alpo Murberger.
Vaikea on sisäistää, että esim. 3. ja 4. käsky olisivat syntiä.
3. Pyhitä lepopäivä.
Mitä lepopäivän pyhittäminen sinulle tarkoitaa? Mitä se tarkoitaa vl yleensäkkin? Tai mitä se tarkoitaa erityisesti ison perheen äidille? Onko hänellä lepopäivää lainkaan? Onko lepopäivän pyhittäminen "muodollinen" tapa. Lista asioita joita ei sovi tehdä?
Jos ja kun lepoäivän pyhittäminen menee ulkoisen jumalanpalveluksen harjoittamiseen ilman ymmärrystä siitä miksi tuo käsky on annettu muutuu tuo käsysana "tyhjäksi ja merkityksettömäksi".
Pyhitää lepopäivä - ei ole tapakultuurin noudattamista ja listaa siitä että kun noudatat näitä sallittujen ja kiellettyjen asioitten listaa olet "pyhittänyt" lepopäivän. Vaan asialla on syvällisepikin merkitys. Lepopäivä on tarkoitettu Jumalasuhteeni hoitmiseen. Ja siihen että mieli sielu mutta myös ruumis saavat sen levon josta raamattu sanoo näin.
ps23
1 Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Tästä voimme kasvattajina olla montaa mieltä. Kuitenkin pohjimiltaan voisimme ihanteena ajatelle että isän ja äidin tehtävänä olisi ohjata lasta oikealle tielle.
Jollain tasolla ajattelen että tuo käsky on kaksi suuntainen siten että toisaalta lapsen tulee kunnioitaa vanhempieaan. Toisaalta vanhemman on ansaittava lapsen kunnioitus. Eli kunnioitus ei koskaan saa perustua auktoriteetiin.
Jos vanhemmat täyttävät kasvatustehtävässään sen ajatuksen jonka Jeesus kiteytti - lähimmäisen rakkauden. Vanhemmat myös "anasaistevat tulla kunnioitetuksi".
Väitämättä nousee kysymys siitä että pitääkö ei-uskovaa vanhempaa kuinnoitaa. Kyllä pitää. Isällä ja äidillä on aina lapseen nähden sellainen "etulynöntiasema" että he ovat eläneet pidmpään ja sitä kautta myös ehkä oppineet elmässään yhtä ja toista. Tai ainakin näin pitäisi olla.
Kuitenkin arvojärjestys tässäkin kohdassa menee aina niin että Jumalaa pitää rakastaa yli kaiken. Jumalan tahto pitää olla aina ihmisen elämässä ensimmäisellä sijalla.
Jos sinä rikot sitä vanhempien tahtoa vastaan jolla vanhemmat kasvattavat sinua kaikessa rakkaudessa sinä rikot myös Jumalan sanaa vastaan.
Vanhemmat tekevät virheitä ja Jumalan sanan valossa ajateltuna heidän pitäisi myös pystyä myöntämään erehdyksensä.
Tämä on monitahoinen asia mutta suoralta kädeltä ajateltuna vanhempien kunnioittamiseen liityy lähimmäisenrakkaudesta asioita joita ei missään muussa suhteessa koetella samalla tavalla.
Vanhemman ja laspen välinen suhde on erityinen. Kunnioitus ei ole sama asia kuin totella mielivaltaa. Vaikka se kuitenkin aina nostetaan tässä yhteydessä esille. Mielivalta nimittäin rikkoo lähimmäistä vastaan jne..
tai tulkitsematta jättäminen tuottaa ajatuksia ja tekoja, jotka ovat suhteessa käskyjen antajaan. Käskyjen antajan tahdon rikkominen on syntiä, josta aloittaja puhuu =)
Pyhitä lepopäivä.
V 99 katekismus selittää: "Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus. Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia... Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme Hänet pois elämästämme."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa miten Uuden liiton seurakunnan tulee noudattaa kolmatta käskyä: "Yhteiseksi erityiseksi kokoontumispäiväksi kristityt valitsivat kristillisessä vapaudessa sunnuntain eli Herran päivän. Sillä Kristus nousi ylös kuolleista sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Hän toi meille oikean levon, kun hän voitti synnin ja kuoleman. Luther selittää edelleen mihin Jumala velvoittaa meidät kolmannessa käskyssä: "Jumala velvoittaa meidät koko elämämme ajan joka päivä pitämään sanansa jumalallisessa kunniassa, kuulemaan sitä ja elämään siitä."
(Joh. 8:47) "Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta."
Luther jatkaa "Jumalan sanan halveksimista on sen jumalallisen arvon väheksyminen. Se tapahtuu karkeasti, kun Raamattua ei pidetä Jumalan sanana ja kun Jumalan sanaa ei käytetä, kuulla, lueta eikä tutkita eikä käytetä sakramentteja."
(Jaak. 1:22) "Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne."
Luther jatkaa Vähässä Katekismuksessa: "Kun ihminen halveksii Jumalan sanaa, hän halveksii itse Jumalaa. Samalla hän hylkää Jumalan hyvän aikomuksen, Jumala kun haluaa pelastaa hänet sanansa kautta."
(Jes 66:2) "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa."
(Ap.t. 17:11) "Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa."
Luther jatkaa: "Ne tavat ja teot, jotka tehdään irrallaan Jumalan sanasta, ovat Jumalan silmissä epäpyhiä, loistakoot ja häikäiskööt kuinka paljon tahansa."
V 99 katekismus selittää: "Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme. Vanhempien tehtävänä on suojella lasta huolehtimalla hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä tuntemaan Jumala ja rakastamaan lähimmäistään. Lapsella puolestaan on tarve ja oikeus voida kunnioittaa vanhempiaan."
(Sananl. 20:20) "Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu yön pimeään."
Absalom, joka nousi isäänsä vastaan, tarttui hiuksistaan puuhun ja siihen hänet tapettiin.
Joka turmelee yhden näistä pienemmistä, turmelee minut. Parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
(Ef. 6:1-4) 1. "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. 2. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: 3. "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". 4. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."
Lutherin mukaan: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä."
Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessa miksi meidän tulee kunnioittaa vanhempia: "Jos kunnioitamme vanhempiamme, kunnioitamme Jumalaa. Jos halveksimme vanhempiamme, halveksimme Jumalaa."
(1. Piet. 2:15) "Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille."
Luther jatkaa: "Kunnioittaminen on paljon suurempi asia kuin rakastaminen, koskapa siihen ei ainoastaan sisälly rakkaus, vaan ikään kuin salattuun majesteettiin kohdistuva alistuvaisuus, nöyryys ja pelko." (Room. 13:1,2) "Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,... 2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa."
(5. Moos. 27:16) ´Kirottu on jokainen, joka ei kunnioita isäänsä ja äitiänsä.´ Ja koko kansa sanokoon: ´Àamen´. Kirottu on se puoliso, joka yllyttää lapsia toista vanhempaa vastaan. Luther jatkaa Vähässä katekismuksessa milloin kunnioitamme vanhempiamme: "On siis teroitettava nuorille, että heidän tulee pitää vanhempiaan Jumalan sijaisina ja ajatella, että vaikka isä ja äiti olisivat halpa-arvoisia, köyhiä, raihnaisia ja äreitä, he ovat kuitenkin Jumalan antamia. Älkööt menettäkö heille kuuluvaa kunnioitusta elintapojensa tai virheittensä tähden... Heitä kohtaan on puheessakin käyttäydyttävä nuhteettomasti, ei saa tiuskia heille, ei uhmata eikä pauhata, vaan mukautua ja vaieta, vaikka he menisivätkin joskus liian pitkälle." ja milloin emme saa olla kuuliaisia: "... Meidän tulee kuitenkin totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä."
jotka tehdään irrallaan Jumalan sanasta, ovat Jumalan silmissä epäpyhiä, loistakoot ja häikäiskööt kuinka paljon tahansa."
Kun Pyhän Hengen eläväksi tekemä Jumalan sana on se siemen, josta elävä usko kasvaa, ei ole ihme, että Luther näkee työt, jotka uskossa tehdään ja toimitetaan, pyhinä. Kun taas teot, jotka tapahtuvat ihmismielen nouteeksi ja ihmiskunnian kiillottamiseksi, ovat kuin ovatkin epäpyhiä ja siis synniksi luettavia tekoja.
neljäs käsky täyttämättä, vaikka Hengen halu siihen on ollutkin.
"Isä meidän, joka olet taivaissa...anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi..."
3. ja 4. käsky ovat kehotuksia tekemään jotain. Syntiin taas viitataan 'älä'-tyyppisillä käskyillä.
Olen usein miettinyt tuota asiaa kuin esim. raamatussa kerrotaan että eläkää näin ja näin jne. joita sitten kunnioitetaan ja niin eletään. Sitten raamatussa lukee esim. ihmisen tappamista kehoituksia yms. jota me emme kuitenkaan kunnioita ja toimita niin.
Sitten tietenkin on esivaltaa kunnioittaminen, mutta miten pitkälle esivaltaa tulee sitten kuunnella?
Nykyään esivalta=hallituksella ynnä muilla on lakeja kuten ihmisten sukupuolen syrjimisenn esim. naispappeuden kieltäminen. Sotaan osallistutaan vaikka on kielto "älä tapa"....
Ja vaikka ramattu kertoo että esivalta on Jumalalta peräisin niin onhan sitä ollut kaikennäköistä esivaltaa natsisaksaa jne. voiko nekin olla Jumalalta peräisin?
Kukaan ihminen ei pysty edes yhtenä päivänä täyttämään Jumalan käskyjä (kymmentä käskyä). Jotakin tai joitakin niistä hän rikkoo joka päivä. Jäljelle ihmiselle ei jää kuin turvautuminen Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Muuta mahdollisuutta ei ihmisellä ole Jumalalle kelvatakseen. Mutta se ei ole automaatio. Ihmiseltä kysytään synnin tuntoa ja katumusta. Ilman niitä ei ole myöskään armoa.
on todellista ja oikeaa vain, kun sen Jumala ihmisessä synnyttää.
Niin on myös armo, jota yksikään ei voi anasaita, kotoisin Jumalasta.
Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Vuoden 99 katekismus selittää: "Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan." (Matt. 6:21) "Missä on aarteesi, siellä on sydämesi."
Jos ihminen on itsekäs, on hänen aarteensa omassa itsessään. Hän kuvittelee olevansa langennutta lähimmäistään parempi, eikä anna tälle hänen hairahdustaan anteeksi. Hän korottaa itsensä Jumalan rinnalle kuvittelemalla olevansa synnitön tai langennutta parempi: "en minä nyt sentään tuohon syntiin sorru tai en minä nyt sentään jatkuvasti lankea." Hän unohtaa, että Jumala on hänet luonut. Ihminen ei luo elämää. Kuinka siis ihminen voisi olla Jumalan veroinen?
(Luuk. 10:27) "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi"
Jos ihminen ei anna katuvalle anteeksi tämän hairahdusta, tarkoittaa se sitä, että hän on luopunut rakkaudesta Jumalaan ja haluaa Jumalan kohtelevan itseään samoin. Ts. että Jumala ei anna hänelle itselleen anteeksi hänen rikkomuksia. Helpompi on porton käydä ahtaasta portista sisään kuin rikkaan tulla Taivasten valtakuntaan. Omavanhurskas on rikas, jolta itseltä puuttuu synnintunto. Hän kuvittelee olevansa niin hyvä, että hän ei tarvitse armoa omien syntien sovittamiseksi. Siksi hän ei valvo omien syntien korjaamisessa. Hän valvoo toisten tekemisissä tai tekemättä jättämisissä, synneissä tai kuvitelluissa synneissä. Näin hän korostaa omaa paremmuuttaan ymmärtämättä, että juuri sillä hän osoittaakin omaa pienuutta ja Jumalalle kelpaamattomuutta. Lähimmäistä kohtaan hänellä ei ole armoa. Tämän synnin teko on Jumalalle kauhistus. Se on vakavin synti, mihin ihminen voi syyllistyä. Siitä synnintunnon saanti on vaikeinta. Jeesus ei moittinut ketään niin kuin hän fariseuksia moitti. Lue Matt. 23:13-36. Fariseukset olivat tuon ajan omavanhurskaita.
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa mitä on epäjumalan palvelu: "Kun ihminen turvaa johonkin luotuun oikean Jumalan sijasta, hänen turvautumisensa on epäjumalan palvelua. Kaikki, mitä ihminen pitää oikeaa Jumalaa rakkaampana ja tärkeämpänä, on epäjumalan palvelua... Epäjumalan palvelun synti ilmenee sekä karkeana että peitettynä... Peitetty epäjumalan palvelu. Sitä ihminen harjoittaa sisimmässään ilman ulkonaisia palvontamenoja. Hän pitää sydämessään luotuja jumalanaan, pelkää ja rakastaa niitä ja turvaa niihin ikäänkuin Jumalaan. Peitettyä epäjumalan palvelua ovat: a) turvaaminen omaisuuteen, rikkauteen, rahaan ja tavaraan, b) turvaaminen valtaan, asemaan, virkaan, c) turvaaminen itseensä tai toisiin, d) jonkin himon orjana oleminen, e) luottaminen siihen, että ihmisen kohtalon määräävät tähdet..."
Siis turvautuminen rauhanyhdistykseen, tai sen johtokuntaan, SRK:hon tai sen johtokuntaan, tai johonkin puhujaan, tai johonkin muuhun Jumalan sanan sijaan on epäjumalan palvelua.
(Jer. 17:5) "Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan voimaksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta."
Luther selittää 1. käskyä Vähässä Katekismuksessa mitä on oikea jumalanpelko: "Oikea jumalanpelko on sitä, että me aina elämme Jumalan kasvojen edessä ja lapsenomaisella, kunnioittavalla pelolla ja pyhällä arkuudella kavahdamme vähimmässäkin Jumalan tahdon loukkaamista. Jumalaa pelkäävä ihminen ei kauhistu eikä pakene Jumalaa, vaan pelkää ja varoo synnin tekemistä, koska hän rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa millainen ensimmäinen käsky on toisiin käskyihin verrattuna: "Ensimmäinen käsky on pääkäsky. Siihen sisältyvät jo kaikki muutkin käskyt. Sillä vain se noudattaa niitä oikein, joka sydämessään noudattaa ensimmäistä käskyä. Sen tähden kaikkien seuraavien käskyjen selitys alkaakin sanoilla: "Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin..." Luther sanoo: "Jos sydän suhtautuu näin Jumalaan, se on täyttänyt tämän ja kaikki muutkin käskyt. Ja taas toisaalta se, joka pelkää ja rakastaa jotakin muuta taivaassa ja maan päällä, se ei pidä tätä eikä mitään muutakaan käskyä maan päällä."
Siis 1. käskyä rikkova rikkoo kaikkia kymmentä käskyä.
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
V 99 katekismus selittää: "Kun Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin."
Luther selittää: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä."
(2. Tim. 2:19) "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu Herran nimen". (Matt. 7:21) "Ei jokainen, joka sanoo minulle: ´Herra, Herra´, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
Se, joka ei tee Isän tahtoa, ei pääse taivaaseen. Siis ihmisen tulee kilvoitella Jumalan sanan täyttäjänä, ei sen rikkojana.
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa miten Jumala varoittaa meitä väheksymästä toista käskyä: "Kristuksen omaksi tunnustautuvan elämässä uskollisuus ja rehellisyys, tunnollisuus ja vastuuntunto kaikissa asioissa sekä kotona, työssä että muualla ja niihin yhdistyneinä ystävällisyys, tyytyväisyys ja iloinen mieli ovat jaloja uskon todistuksia. Jumala haluaa, että me tunnustamme hänen nimeänsä ihmisten edessä. Se tapahtuu varsinkin siten, että opetamme Jumalan sanan puhdasta oppia, puolustamme sitä vääriä oppeja vastaan ja annamme kaiken omamme alttiiksi Jumalan kunnian ja sielujen iankaikkisen pelastuksen tähden."
Älä tapa.
Jeesus opetti, että ihminen ei kykene täyttämään käskyjä. (Matt. 5:21-22) "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ´Älä tapa.´ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion."
Luther selittää tätä käskyä kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille: "On kuitenkin kuohuttavaa, että Jumala puhuu niin yleisesti tuomiten kaikki, hurskaat ja pahat. Olisihan hänen toki pitänyt tästä erottaa erikseen pyhä farisealaiskansa! Mutta erottamatta ketään hän sanoo: Te olette kaikki tyynni murhaajia. Ehkä sanot: En suinkaan tahdo tappaa ketään. Niinpä niin, ystäväni, osaathan sinä olla hurskas, jos vain noudatetaan sinun mieltäsi ja ollaan sinulle ystävällisiä. Mutta jos sinulle tehdään vääryyttä ja vahinkoa, ilmenee aivan heti, voiko mielesi olla ystävällinen ja hyvänsuopa vihollistasi kohtaan. Ei suinkaan riitä se, ettet ole ketään ottanut hengiltä. Vaikka oletkin pidättynyt kätesi verta vuodattamasta, sydämesi pohja on kuitenkin myrkytetty. Et sinä vihollisellesi mitään hyvää suo. Kun hänelle käy pahoin, hymyilet salavihkaa tai kun hänen käy hyvin, kadehdit häntä. Tätä juuri sanotaan tappamiseksi, ei tosin ulkonaisesti, mutta sisimmässä."
Pyydän lukijaa kiinnittämään erityistä huomiota Lutherin pilkkaan (Olisihan hänen toki pitänyt tästä erottaa erikseen pyhä farisealaiskansa!) pyhää farisealaiskansaa (= omavanhurskaita ihmisiä) kohtaan, joka ei ymmärrä käskyn ydintä.
Luther selittää viidettä käskyä: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa."
V 99 katekismus selittää: "Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa."
Edelleen v 99 katekismus selittää: "Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme. Sen sijaan meidän on annettava anteeksi ja luovuttava kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan."
(Room. 3:13-18) "Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, 14. heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. 15. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, 16. tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. 17. Rauhan tietä he eivät tunne, 18. jumalanpelko on heille vieras." (Room. 13:10) Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa."
Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessa milloin tapahtuu synti viidettä käskyä vastaan: "Sydämemme on kylmä lähimmäistämme kohtaan tai jätämme hänet avutta, kadehdimme häntä, vihastumme häneen tai pidämme jatkuvaa vihaa häntä kohtaan."
Luther jatkaa: "Jumala on antanut vanhemmille oikeuden ja velvollisuuden rangaista kohtuullisesti lastensa tottelemattomuutta. Samoin esivallalla on oikeus ja velvollisuus rangaista pahantekijöitä ja suojella isänmaata tarvittaessa aseinkin sen vihollisia vastaan. Kristityillä ei ole lupaa ottaa kostoa omiin käsiinsä, mutta hän voi kuitenkin hakea itselleen oikeutta laillisessa järjestyksessä, jolloin Jumala kostaa pahantekijöille esivallan kautta."
(Mal. 2:16) Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot.
Näin Jumala rinnastaa avioeron hakijan veriteon tekijään. Jos huorintekijä rikkoo kuudetta käskyä, rikkoo avioeron hakija Jumalan sanan mukaan viidettä käskyä. Maallisen oikeuden valossa viidennen ja kuudennen käskyjen rikkomisessa on erittäin merkittävä ero. Viidennen käskyn rikkojalle kuuluu tuomioistuimen tuomio. Viidennen käskyn rikkojan rikkomus ei vanhene. Viidennen käskyn rikkojat saadaan 90%:sti kiinni teostaan ja heidät määrätään vankilaan. Kuudennen käskyn rikkojalle ei ole olemassa maallisen oikeuden tuomiota.
(Neh. 4.8) "Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta."
(1. Tess. 5:14-15) "Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 15. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille."
Luther jatkaa: "Autamme lähimmäistämme rientämällä avuksi, kun hän tarvitsee apuamme." Näin toimivat oikein uskovat.
Luther jatkaa: "Meillä tulee aina olla lähimmäistämme kohtaan kärsivällinen, armahtavainen ja anteeksiantava mieli."
Luther jatkaa selitystään miten saamme armahtavaisen sydämen: "Sydämemme tulee armahtavaiseksi lähimmäistämme kohtaan, jos sydämessämme tunnustamme omat syntimme Jumalalle ja uskomme, että hän on sovittanut ne kaikki niin kuin lähimmäistemmekin synnit. Silloin muistamme, että Jumala on luonut lähimmäisemmekin omaksi kuvakseen ja on lunastanut hänet. Muistamme myös, että hänenkin ainoa lohdutuksensa syntihädässä on Jumalan armo Kristuksessa."
Älä tee aviorikosta.
(Matt. 5:27-28) "Teille on opetettu tämä käsky: ´Älä tee aviorikosta.´ 28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."
Luther selittää tätä käskyä kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille: "Tämä on nyt se Jumalan maailmalle antama suuri kunnia: se on huorintekijöitä täynnä! Kyllä kai Jumala ansaitsisi meidän vihastuksemme, kun hän tällä tavalla häpäisee ja herjaa meitä! Ja päälle päätteeksi tekemättä yhtäkään poikkeusta. Etkö nyt tästä huomaa, ettei Jumala pidä sinua puhtaana. Tämä käsky on meidät kaikki häpäisevä herjausnimi. Vaikka me näet emme maailman nähden julkisesti tekisikään huorin, tapahtuu se kuitenkin sydämessämme. Tilaisuuden tullen tekisimme huorin itse teossakin. Tämä tauti on nimittäin juurtunut kaikkiin ihmisiin erotuksetta. Mieheen ja naiseen, nuoreen ja vanhaan. Kaikki olemme saman sairaalan potilaita. Tämä tartunta ei liioin ole punaisessa nutussa, jonka voimme riisua yltämme. Me olemme sen tuoneet mukanamme äidinkohdusta. Se on läpikotaisin tunkeutunut lihaan ja nahkaan, ytimiin ja luihin ja kaikkiin suoniin. Tosin sanot, että monihan elää kunniallisesti. Niinpä niin, mutta minäpä en puhukaan teoista, vaan itse luonnosta. Jumala ei anna ulkomuodon itseään pettää. Hän tutkii meidät sisintä myöten. Jumalan armo tai esivallan uhkaava miekka hillitsevät muutamia ulkonaisesti rikkomasta tätä käskyä, etteivät joutuisi julkisen häpeän alaisiksi. Ellei näin olisi, saisimme varmastikin nähdä, mitä sydämissämme asuu."
Luther selittää kuudetta käskyä: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa minkä järjestyksen Jumala on asettanut avioliittoon: "Siinä mies on vaimon pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää. Jumala tahtoo, että tämä järjestys toteutuu molemmin puolin uhrautuvassa rakkaudessa ja että avioliitto on siten onnellinen."
V 99 katekismus selittää: "Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea... Avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten avioliittoa."
Voiko ihminen halveksia Jumalan luomistyötä? Seksuaalisuus on meissä jokaisessa, meillä kellään ei ole oikeutta halveksia ja hyljeksiä sitä. Puolisossa olevaa seksuaalisuutta tulee kunnioittaa samoin kuin kaikkia muitakin Jumalan hänelle antamia lahjoja. Puoliso tappamallako kuvittelet suojelevasi omaa ja toisten avioliittoa? Tai juoruja kuultuasiko kuvittelet voivasi rynnätä hajoittamaan jonkun rauhanyhdistyksen jäsenen perheen?
(Mark. 10:9) "Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Jumala haluaa, että jokainen avioliitto ja koti säilyy ehjänä. Tämä on Jumalan tahto.
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa voiko saada anteeksi synnin kuudetta käskyä vastaan: "Jumala antaa mielellään anteeksi synnin kuudetta ja kaikkia muitakin käskyjä vastaan Kristuksen tähden, koska Kristus on sovittanut kaikki synnit. Saamme katuen tunnustaa Jumalalle syntimme, turvautua hänen armoonsa ja aloittaa elämämme ikäänkuin alusta."
(Room. 5:20) Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi."
Katumus syntyy Jumalan vaikutuksesta. Sitä ihminen ei voi kyseenalaistaa. Jumalan lapsen tehtävä on julistaa katuvalle synninpäästö, oli tuo synti mikä tahansa. Jumala ei antanut ihmiselle tuomiovaltaa. Jumalan sana tuomitsee syntejään katumattoman synteihinsä. Mutta jos ihminen katuu, tulee hänelle antaa anteeksi.
Älä varasta.
Luther selittää: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa: "Jumala varjelee seitsemännessä käskyssä lähimmäisemme ajallisen omaisuuden."
V 99 katekismus selittää: "Raha ja omaisuus ovat Jumalan hyviä ja tarpeellisia lahjoja. Samalla ne ovat ihmiskunnan yleisimpiä epäjumalia... Emme saa varastaa rahaa tai omaisuutta emmekä hankkia niitä itsellemme petoksella. Varkautta on myös yhteisen omaisuuden anastaminen ja vahingoittaminen. Ihmisten hyväksikäyttö, vastuuttomuus työssä ja keinottelu ovat edun hankkimista toisten kustannuksella..."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa millaisia asioita kuuluu ihmiselämän järjestyksiin omaisuudesta puheenollen: "Jumalan säätämiin ihmiselämän järjestyksiin kuuluvat mm. työ ja palkka, raha ja omaisuus sekä oikeudet ostaa, myydä, omistaa, perustaa yrityksiä ja harjoittaa liiketoimintaa. Ihmisellä on oikeus hankkia ajallista omaisuutta rehellisin keinoin, ja hänellä on siihen omistusoikeus."
Luther jatkaa: "Jumala kieltää seitsemännessä käskyssä kaiken varastamisen eli kaiken toisen omaisuuden luvattoman ottamisen lähimmäisemme vahingoksi. Tätä syntiä ovat mm. seuraavat asiat: 1. ryöstö, 2. varkaus, 3. varastettuun tavaraan ryhtyminen, 4. petoksella ja lähimmäisen vahingolla hankittu hyöty kaupassa, 5. koronkiskominen, 6. kevytmielinen velanotto ja velan maksamatta jättäminen, 7. laiskottelu, 8. sydämen halu vieraaseen omaisuuteen, kateus, itsekkyys ja ahneus, 9. yhteisen omaisuuden käyttö omiin tarkoituksiin, sen tuhlaaminen ja huono hoito. Veropetos ja muu yhteiskunnalta tai yhteisöltä varastaminen."
(Luuk. 19:8) Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
Sakkeus edustaa Jumalan sanan mukaista uskovan käyttäytymistä.
(Hebr. 13:16) Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
(1. Kor. 10:24) Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Luther selittää: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen."
V 99 katekismus selittää: "Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan. - - Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä. Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. - - Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan."
Jaakobin kirjeessä verrataan kieltä pieneen tuleen, joka voi sytyttää suuren metsäpalon (Jaak. 3:5). Sanat voivat synnyttää työpaikalla, avioliitossa, perheessä ja suvussa sellaista katkeruutta, että ihmissuhteet myrkyttyvät koko loppuelämän ajaksi. Kielen myrkyllä voidaan vahingoittaa lähimmäistä niin syvästi, että hän ajautuu jopa itsetuhoon.
(Matt. 12:36, 37) "36. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. 37. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."
Joskus on tarpeen myös vaieta. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan.
Luther selittää Vähässä katekismuksessa mitä Jumala kieltää kahdeksannessa käskyssä: "Jumala kieltää meitä lausumasta mitään pahaa lähimmäisestämme, ellei se tapahdu Jumalan käskystä ja velvoituksesta."
Jumalan sanasta ei löydy velvoitetta puhua ja levittää kaikkinaisia valheita sisaresta tai veljestä, raadella kenenkään uskovan perhettä riekaleiksi eikä sitä, että kummin tulisi hajottaa kummilapsen perhe. Sen sijaan Jumala velvoittaa minut varoittamaan ja nuhtelemaan näin toimineita, kehottamaan heitä tekemään synneistään parannus sekä varoittamaan heistä kaikkia muita.
Luther jatkaa selitystään mikä on väärää todistusta: "Väärää todistusta ovat kaikki pahan sydämemme ajatukset ja puheet lähimmäisestämme, jotka vahingoittavat hänen kunniaansa ja mainettansa."
(Sananl. 19:5) Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu.
(Jes. 10:1-2) Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka katalia päätöksiä tekevät 2. estääkseen heikkoja saamasta oikeutta, riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan, anastaakseen leskien varat, ryöstääkseen orpojen perintöosan.
(Sananl. 17:15) Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.
(Luuk. 23:24) Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa.
Luther jatkaa selitystään mikä on väärää todistusta: "Kun puhumme lähimmäisestämme petollisessa ja pahassa tarkoituksessa toisin kuin asia on ja vaikenemme totuudesta."
(Joh. 8:44) Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
(Sananl. 11:13) Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.
(Jaak. 4:11) Älkää panetelko toisianne, veljet.
(Luuk. 6:37) Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.
Luther selittää miten meidän tulee puhua lähimmäisestämme: "Jos siis tapaat suunsoittajan, joka juoruilee toisesta ja parjaa häntä, niin sano hänelle vapaasti vasten kasvoja niin, että hän sävähtää punaiseksi. Näin oppii pitämään suunsa kiinni moni, joka muuten voisi saattaa jonkun ihmisraukan huonoon maineeseen, josta tämä vaivoin voi vapautua. Kunnia ja hyvä maine ovat näet helposti riistetyt, mutta niitä ei hankita helposti takaisin."
(1. Piet. 4:8) Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
Yhdeksäs käsky ja varastamisen kieltävä seitsemäs käsky ovat luonteeltaan samankaltaisia. Käskyjen erona on niiden kohde ja teon luonne. Varastamisen kohteena on yleensä irtain omaisuus ja teko on salaa tapahtuva. Yhdeksännen käskyn kohteena on kiinteä omaisuus, jonka tavoitteleminen on pitkälle harkittua, jopa lailliselta näyttävää menettelyä.
Luther selittää: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia, emmekä ota sitä haltuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen."
V 99 katekismus selittää: "Meidän on suojeltava ja puolustettava lähimmäistä, vaikka se edellyttäisi luopumista omista oikeuksistamme. Jumala kieltää tavoittelemasta etua toisen kustannuksella, vaikka keinot olisivat laillisiakin."
Ahneus on epäjumalanpalvelusta (Kol. 3:5). Ahne ihminen ei ole Jumalan valtakunnan perillinen. (Ef. 5:5). Ahneus on kaiken pahuuden juuri. (Tim. 6:10).
Isossa katekismuksessa Luther mainitsee esimerkkejä käskyn rikkomisesta: "Asiat, joita tämä käsky koskee, tapahtuvat siis enimmäkseen niiden riitajuttujen yhteydessä, joita käsitellään tuomioistuimissa. Joku pyrkii niiden avulla voittamaan lähimmäiseltään jotakin. - - Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun riidellään tai käräjöidään suuresta perinnöstä, kiinteistöstä tai muusta sellaisesta. Silloin kaivetaan esiin ja otetaan avuksi kaikki, mikä hivenenkin vivahtaa oikeudelle - - niin, että oikeus pakostakin siirtyy vääryyttä tekevän puolelle ja hän saa omaisuuden haltuunsa sellaisin oikeusperustein, ettei kukaan voi niitä moittia eikä esittää mitään vaatimuksia. - - Samanlaista tapahtuu myös normaalien kauppatoimien yhteydessä. Toinen sieppaa jotakin toisen käsistä niin viekkaasti, että tämän on pakko jäädä nuolemaan näppejään. Hän voi myös hätyyttää ja ahdistaa toista omaa etuaan ja hyötyään tavoitellen niin, ettei tämä, ehkä ahdinkoon joutuneena tai velkaantuneena, pysty pitämään puoliaan eikä luopumaan omastaan tappiotta."
V 1999 katekismus selittää: "Käskyt vaativat tekemään oikein silloinkin, kun mikään yhteiskunnallinen laki ei siihen velvoita."
Tähän uskovaa ohjaa myös omassa tunnossa kuuluva Jumalan ääni.
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Luther selittää: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme houkuttelemalla, pakottamalla tai vieraannuttamalla riistä lähimmäiseltämme hänen vaimoaan, palvelusväkeään tai karjaansa, vaan kehotamme kaikkia pysymään tehtävissään ja täyttämään velvollisuutensa."
Jollei puolisoiden välillä ole avioehtoa, pätee sääntö, että he omistavat yhteisestä omaisuudesta puolet.
V 99 katekismus selittää: "Jumalan luomaan maailmaan kuuluu muutakin kuin aineellinen omaisuus. Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset, joiden kanssa elämme ja teemme työtä... Meidän tulee suojella ja tukea kaikkea lähimmäisen elämänpiiriin kuuluvaa... ja asettumalla lähimmäisen osaan löydämme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Kekseliäs rakkaus etsii kaikissa tilanteissa tavan palvella."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa mihin Jumala velvoittaa meidät näissä (9. ja 10.) käskyissä: "Hän tahtoo, että me autamme uskollisesti lähimmäisiämme ja velvoitamme jokaista pysymään vakaasti sillä paikalla ja siinä tehtävässä, minkä Jumala on hänelle antanut."
(1. Moos. 39) Joosef vaati Potifarin vaimoa olemaan miehelleen uskollinen.
"Meidän on suojeltava ja puolustettava lähimmäistä, vaikka se edellyttäisi luopumista omista oikeuksistamme. Jumala kieltää tavoittelemasta etua toisen kustannuksella, vaikka keinot olisivat laillisiakin."
jotain uutta ja ihmeellistä?
Mikäli uskovan usko on oikea, niin hänelle se on itsestään selvyys.
Ellei usko ole oikeaa, on hänelle lähimmäisen hyvinvoinnin sijaan oma etu ja kaikki teot oman edun maksimoimiseksi itsestään selvää. Häntä ei kiinnosta lähimmäisen hyvinvointi. Häntä kiinnostaa vain oma etu ja sen maksimointi. Tämä ihminen ei täytä Jumalan käskyjä.
Ei tässä mitään uutta ole. Kertauksen vuoksi lueskelin nuo lävitse. Ajattelisi todella että nämä asiat olisivat jokaiselle uskovaiselle seviä asioita. Kuitenkaan ne eivät aina näytä sitä olevan.
Käytää toista hyväksi on vastoin Jumalan sanaa vaikka se olisi "lailista". Juuri näin sen pitäisi olla. Mutta näin se ei kuitenkaan näytä todellisuudessa olevan.
Ja tämä koskee myös sitä tilannetta jossa vl käytää hyväksi "epäuskoisia". Jumalan sanan valossa näin ei pitäisi olla. Ja kuitenkin tästä asisiasta keskustellaan täällä tuon tuostakin.
jo kauan seurapuheiden kummallisuudet. Syntiä ei saarnata enää synniksi. Eikä käskyjä ja niiden sisältöä selitetä. Kaikkea muuta: SRK:n outoja syntiluetteloita, yleistä seurakunnan kaikkivoipaisuutta ja Kristuksen vähättelyä. seurakunnassa kasvava oma tunto, outo lähimmäisiä karsiva me usko ja muut väärät opit.
Jos todella puhutaan synnistä, mitä se on?. Synti on Johanneksien jälkeen ollut ”sydämen irtaantumista Jumalasta, siis kolmiyleisestä sellaisesta. siis Jumalalasta, Jeesuksesta ja PH;sta. Elät vaikka kuinka lain alla, kuten käskyt on, mutta unohdat Jeesuksen, olet surman oma.
Aina pitää kuitenkin ajatella, mitä Jeesus tekisi juuri tässä tilanteessa ja se selviää lukemalla Luukaksen viimeisen luvun, jossa selviää, että on tunnettava kirjoitukset, ja käskythän on juuri niitä. Mutta kun ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä, Hän saa sydämessä johdatusta, jollin käskyt ovat elämänohjeita.
Se mitä usein peräänkuuluta, antoiko Jeesus ohjeen etsiä synninistuntoa vai evankeliumia, sen kun huomaa tulee helposti uskoon.
Se vain ihmettelee, että juuri VL taustaisilla ihmisellä tuntuu olevan paljon painiskelua synnin kanssa ja meillä jotka olemme Herrassa on hieman helpompaa, koska olemme jättäneet asiat Jeesukselle.
viilataan pilkkuja :)
mutta Jeesus käski etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja kaikki sen ohessa annetaan.
Myös se synnintunto. Tiedätkö miski vl painiskelevat sen synnin kanssa niin kovasti? Olen tullut ajatelleeksi että siinä ei ehkä kilvoitella uskossa pysymisessä vaan yhteisössä pysymisessä. Synnin tunto tulee siitä että rikkoo yhteisön säätöjä vastaan.
Asialla on aikain kaksi puolta. Toisaalta sääntöjen tarkoitus on varjella ihmisen uskoa mutta siten ei lainkaan huomata että nuo hyvää tarkoitavat säänöt kaatavat sinne omavanhurskauden ojaan.
Joidenkin asioiden tarkoitus on puhtaasti osoitella "epäuskoisia" sormella.
Vl on paljon asiota joita tulee noudataa nimenomaan yhteisössä pysymisen ehtona. Ei siis uskon ehtona. Ja se mikä tässä onkin vaarallista on Juuri se että osoitamme kuuliaisuutta väärälle taholle.
Vaikka osoittaisimme kuuliaisuutta "oikeassa asiassa" taho jolle sitä osoitamme on väärä.
Näin se kuitenkin VLssä on, mutta kristikunnassa laki oli Johannekseen asti.
Jättää asiat Jeesukselle= armon varaan.
Saa levätä ,eikä kaiken aikaa tarkkailla omia tekoja.
Jeesus antaa voiman voittaa myös synnin.
Joskus voi olla uskovallakin asioita, joihin/ tai mihin lankeaa uudestaan ja uudestaan. Silloinkin saa olla vain armon varassa.
Se taas ei tarkoita sitä ,että tahallaan syntiä etsisi.
Juuri eräs ihminen kirjoitti ,että hän huusi Jumalaa avuksi erään synnin vuoksi, koska tunsi himoa langeta tähän syntiin. Hän oli taistellut ja taistellut, mutta langennut..
Silti vakuutin hänelle, että hän saa luottaa Jumalan armoon ,jos sydämessään avuksi Jumalaa huutaa.Kiitos Jeesukselle.
avauksen aiheesta omavanhurskauden hyväksymiseen tai sen liittämiseen VAIN SRK:ta ja rauhanyhdistyksiä koskevaksi? Omavanhurskaat kaikissa uskontosuunnissa ovat juuri niitä, jotka vaativat toisilta pilkun tarkkaa käskyjen, myös heidän itsensä kehittelemien käskyjen, noudattamista, mutta jotka (omavanhurskaat) itse ovat niin pyhiä, että (Jumalan) käskyt eivät koske heitä itseään.
Avauksen tarkoitus on hälventää tätä ristiriitaa ja erottaa se, mikä on Jumalan käskyjen ja tahdon mukaista ja mitä ovat omavanhurskaiden väärät vaatimukset erilaisista syntiluetteloista.
Tällä palstalla on kirjoitettu toinen toistaan kummallisempia, Jumalan sanan vastaisia syntiluetteloita. Minun viestini on - niitä ei tarvita. Jumalan käskyt ovat ihmiselle jo "liikaa". Niitäkään ihminen ei voi täyttää. Hän ei tarvitse niiden lisäksi muita syntiluetteloita. Joka sellaisia laatii ja levittää, on itse omavanhurskas ja kuvittelee jakelevansa lähimmäisille "jumalana" Jumalaakin pätevämpiä käskyjä. Näin tällainen ihminen osoittaa itsensä omavanhurskaudesta eläväksi. Omavanhurskas ei peri Jumalan valtakuntaa.
Siis pitäytykäämme Jumalan käskyissä ja kilvoitelkaamme niiden täyttäjinä. Lähimmäistä kohtaan taas meidän tulee olla armahtavia. Vaikka veli tai sisar rikkoisi meitä vastaan 77x7 kertaa ja niin usein, kuin hän palaa luoksemme ja sanoo, minä kadun, on meidän annettava anteeksi hänelle hänen syntinsä, oli se mikä tahansa. Jollemme me armahda lähimmäistä, ei Jumalakaan armahda meitä. Meillä ei ole kellään varaa paukutella henkseleitä siitä, miten hyvin me olemme käskyt täyttäneet. Olemme kaikki tyynni toinen toistamme kelvottomimpia käskyjen täyttäjiä. Siksi me kaikki tarvitsemme armoa ja anteeksiantamusta. Muuta mahdollisuutta meillä ei ole Jumalalle kelvataksemme.
jooko...
Heitin tuon komntini oikeastaan "vain" kepe...:lle kun hän sanoo että kumpaako tulee etsiä synnintuntoa vai evankeliumia.
Viilaan siis pilkkuja ja totean ettei kupaakaan vaan Jumalan valakuntaa. Joka muuten HT sivuaa tuota mistä sitten jatkat tätä ketjua.
Eihän toki omavanhurskaus ole SRK ongelma. Omavanhurskaus taitanee olla jokaisen kristillisen yhteisön ongelma. Ja se taitaa olla myös yhdenlainen ihmisyyden olemus. Ja juuri sen takia ajttelenkin että se Jumalan valtakunnan löytyminen ja siinä pysyminen onkin se uskon keskeisin asia.
Juuri siihen kiteytyy tuo lähimmäisen rakkaus. Vaadimmeko muilta lain täyttämistä vaikka itsellämme ei ole aikomustakaan täytää sitä.
Tämä on asia joka on lähellä meitä jokaista.
Tiedän HT jääväni toiseksi tässä telogisessa pohdiskelussa. En minä sinun kanssasi erimieltä ole. Vaan lähinnä puhumme samasta asiasta.
MIKÄ on syntiluetteloitten tarkoitus HT? Oletko koskaan ajatellut? MIKÄ on niiden kaikkien SRK määrittämien - on tapana - asioitten tarkoitus?
Onko niiden tarkoitus viimekädessä varjella kenenkään uskoa? Ja mikä ero niillä on kymeneen käsykyyn? Kyllä minä tiedän jo mitä vastaat. Tai olet jo siihen itseasiassa vastannut.
Usko herätää halun elää kymmenn käskyn mukaan? Eikkö? No miksi se sitten ei herätä halua elää noiden syntiluetteloitten mukaan? Näinhän SRK:laisuudessa kuitenkin tunnutaan ajattelevan?
"Avauksen tarkoitus on hälventää tätä ristiriitaa ja erottaa se, mikä on Jumalan käskyjen ja tahdon mukaista ja mitä ovat omavanhurskaiden väärät vaatimukset erilaisista syntiluetteloista."
Näin on. Tämän pitäisi olla uskovaiselle ihan selvä asia. Kutenkin kun katostaan tuota kymmentä käskyä niin voidaanko käskyä
- kuinnioita isääsi ja äitiäsi
tulkita siten että lapsen on alistuttava aikuisen mielivallan alle. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä että käskyjäkin voidaan lukea mielivaltaisesti. Ja niitä SRK luetaan siten että ne rikkovat juuri sitä lähimmäisen rakkauden perjaatetta jonka nostat esille.
Kyllähän sinäkin sen keskesisen ongelman olet lötänyt joka tätäkin palstaa hengissä pittää. Se mitä SRK sanoo on absoluuttisesti oikein ja se mitä sinä sanot on absoluuttisesti väärin jos olet erimieltä asioita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029646364
Luitkin ehkä tämän x-vl viestin. Kuitenkin se kuvaa hyvin käytännön esimerkin kautta juuri sitä kuinka omavanhurskaus vieroitaa meidät Jumalasta. Se on hyvin tehokasta. Vaikka näitä "toisenlaidan syntejä ei vl näytä pitävän minään".
Myönnän että eksyin siksi ettei tämä palsta ole yleiskristillinen vaan keskustelua vl:sta. Ja ajattelin että viestisi kosketteli yksin omaan tämän palstan aihetta.
Kiitos kirjoituksestasi. Vastasin esittämiisi kysymyksiin jo tähän ketjuun kirjoittamissani kohdissa. Ne kun luet saat vastaukset.
Kenenkään kristityn ei mielestäni pitäisi hyväksyä muita syntilistoja, kuin mitä avauksesta löytyy. Käskyjä pitää tarkastella, kuten Luther teki - käsky ja mitä se on. Olen ajatellut kirjoittavani tähän ketjuun kunkin käskyn selitykset (muutkin, kuin jo kirjoitetut 3. ja 4. käskyt).
että jaksaisiko joku tehdä vertailuaj Lutterin ja SRK tulkintojen välillä vertailuja. Nimmittäin jo ajatus siitä että "omatuntuo kasvaa seurakunnassa (ajallinen)" jne johtaa tilanteeseen jossa SRK:n tulkinta kymmenestä käskystä on Lutterin mukainen. Ja jos joku väitää muuta on väärässä.
Sekoitanko asioita? Ehkä? Mutta pitävätkö vl Lutterin opetuksia kiistatta oikeina? En siis kysy sinun mielipidettäsi asiasta vaan sitä että oletko ajatellut onko Luttrin opetusia kohtaan koskaan esitetty kriitiikkiä?
Kun minulla on sellainen mielikuva että asiaan liityi jotain jota en saa mileeni?
Toisaalta Lutteirin opetuksita kuulee myös ihmeelisiä tulkintoja ei vain vl vaan muuallakin?
Lutterista nyt höyryät?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther
Se on totaalisen väärä väite.
Omatunto on Jumalan heikko ääni ihmisessä, joka säilyy, mikäli ihminen ei sitä paaduta. Omatunto on Jumalan - ei SRK:n, rauhanyhdistyksen eikä kenenkään tai minkään muun ääni. Ihmiset - myös SRK:n ja seurakunnan vallanneet omavanhurskaat voivat vain paaduttaa sitä väärällä opetuksellaan.
Miten ihminen säilyttää oman tunnon äänen? Vain siten, että hän kilvoittelee Jumalan sanan täyttäjänä, katuu syntejään ja uskolla omistaa saadun synnin päästön. Vain siten ihminen säilyttää oman tuntonsa puhtaana.
Kaikki oman tunnon kasvuväitteet seurakunnassa ovat vääriä.
Mikäli aikoo osoittaa Lutherin opetuksen vääräksi, täytyy se tehdä raamatulla perustellen. Sillä Luther on oman opetuksensa perustellut. Sillä hänen opetuksensakin on kumottava. Mutta rohkenen väittää, montaa kohtaa ei ole löydettävissä, jossa voidaan raamatulla osoittaa hänen opetuksensa vääräksi. Kas, kun Lutherilla oli korkea moraalinen asenne siihen, että hän ei väittänyt mitään, jollei ollut etsinyt vastausta väitteelleen raamatusta. Hän myönsi, jos joku mielipide on hänen omansa eikä hän ollut perehtynyt siihen raamatun valossa.
Lutherin opetuksen piikkiin on liitetty paljon myös valheita ja panettelua häntä vastaan.
Vastaan siis Lutherin ajatuksin - oikea oppi ja usko löytyy ja on perusteltavissa vain raamatulla. Luther on hyvin, hyvin monessa oikeassa. Hänen opetuksensa pätee yhä, mutta sitäkin on syytä verrata ja tarkastella raamatun valossa. Luther oli samalla tavoin erehtyväinen ihminen - kuten muutkin ihmiset.
että hänen oppiensa "heikoinlenkki" on se että moni asia on muuttunut hänen elinajan jälkeen.
Ja tästä sitten seuraa se että joudutaan ihan erillaisten eettisten pohdintojen eteen. Tiedetään syy tiedetään seuraus ja se miten se voidaan vältää.
Esim
tupakointi - kehkosypä -> tuakointia ei kuitenkaan vl pidetä syntinä vaan pahana tapana.
Ylipaino - sydän ja verisuonitaudit -> ylipainon välttäminen
Eli vaikka tiedetään syy seuraussuhteet. Kun ihminen tekee näin riski tiettyihin asioihin kasvaa. Huvittavinta on joku ylinopeuden ajaminen -> sitä ei pidetä minään
Tai sitten se että tiedetään että jatkuvan stressin riittämättömän levon ja jatkuvan paineen alla eläminen -> vaikuttaa aina kielteisesti ihmisen hyvinvointiin -> päin vastoin vl näytetään ihannoivan tätä.
Ihmnen joka voi pahoin hänellä on myös tapana "panna ympäristökin kärsimään siitä".
Onko itseaihetettu kärisimys Jumalan koettelemusta? Minusta se on ennemmin Jumalan sallimusta?
En tiedä saatko ajatukseni päästä kiinni. Mutta ajattelen että Jumalansanalla hoidettu omatunto ohjaa meitä myös elmään "raitista elmää". Ei vain hengellisessä mielessä. Eli punnitsemaan elmän arkisissakin asioissa sitä mikä on meille hyväksi ja mikä taas pahaksi.
Jos emme pidä huolta myös itsestämme olemme hyvin pien kyvyttömiä pitämään huolta toisista.
Minua oikeastaan hämmästyttää se että kuinka yleistä vl on ajattelumalli että vl elämäntapa = terveet elämäntavat.
Tietyiltä osin väite pitää paikanssa kuitenkaa vl tapa ei itsessään täytä terveen elämäntavan kriteerejä. Esim se mikä on yllättävää on se kuinka moni vl jolla on vanhuudeniän sokeritauti ei tosiasiallisesti rajoita sokerin käyttöä juuri lainkaan. Tai ei muutenkaan muuta elämäntapoja terveellisempään suuntaan. (Tämä ei ole vain vl ongelma eipä silti mutta..)
Ja asioita on muitakin. Enkä nyt tarkoita asketismia vaan sitä että ajattelisi että Jumalan sana ohjaisi meitä kohtuuteen. Ja kohtuus elämsässä asettaisi elämän muutenkin uomiinsa siinä mielessä että meillä aidosti olsi aikaa vaikka kohdata lähimäminen..
Eikä niin että me vain kävelemme toinen toisemme ohi kohtaamatta toista ihmistä lainkaan. Tai olemme työnarkomaneja joille vain työllä on väliä. Muu ei merkiste mitään. Tai meidän pitää "päteä" ry töissä... Olla niitä super-emäntiä ja istäntiä.
Ja siinä kohtaa mailma on muuttunut mikä Lutherin ainakan oli kohtuus on nyky tietämysken valossa jotain muuta.
Ajatuskeni lienevät käsittelevän enemmänkin ajallisia asioita. Mutta jos jossain kohdassa noudatamma vuosisatojen takaisia käytäytymismalleja ja pidämme niitä ehdottomasti oikeina. Pitäisi meidän samalla lailla suhtautua kaikkeen. TV/tietokone,puhelin,autot...
Sekavia ajatuksia, koitakaa saada niistä jotain tolkkua...
sitten raamatun kirjoittamisen ja kokoamisen, mitä Lutherin ajoista. Jos siis väheksyt Lutherin opetuksia vanhentuneina, mitätöit samalla koko raamatun opetuksen. Luther perusteli kaiken opetuksensa raamatulla. Luther korosti tätä raamatun ylivertaista auktoriteettia. Luther ei siis opetuksessaan luonut uutta, vaan korosti raamatun ainutlaatuisuutta koko opin perusteena.
Olennaista ei ole se, ovatko ajat muuttuneet, vaan se, onko ihminen muuttunut. Olennaista on se, että ihminen ei ole muuttunut. Ihminen toimii yhä vastoin Jumalan sanaa, käskyjä, Vastoin Jumalaa, vastoin lähimmäistä.
Mikä on uskon ydin? Onko se se, että askaroimme ajallisissa ja eettisissä pikku ongelmissa, mutta ummistamme silmämme omalle ja lähimmäisten pahuudelle?
Miten arvotat mainitsemasi eettiset ongelmat: tupakointi, ylipaino, stressi, itsestään huolta pitäminen, oman pahan mielen purkaminen lähimmäisiin, onko aikaa lähimmäisille? Mikä niistä on mielestäsi syntiä ja millä perusteella?
Kirjoitin tähän ketjuun kaikkien kymmenen käskyn selitykset ja yhteenvedon kymmenestä käskystä. Pyydän, että luet ajatuksella läpi kunkin käskyn selitykset ja kerrot sen jälkeen, mikä eettisistä ongelmistasi ovat syntiä ja millä perusteella (mitä käskyä vastaan ne ovat)?
"Miten arvotat mainitsemasi eettiset ongelmat: tupakointi, ylipaino, stressi,(korjaan tämän siten kun sen ajattelen. Saatoin kirjoitaa sen väärin edelliseen) itsestään huolta pitättömyys, oman pahan mielen purkaminen lähimmäisiin, onko aikaa lähimmäisille? Mikä niistä on mielestäsi syntiä ja millä perusteella?"
Nämä kaikki lähtee siitä omasta itsekyydestä. Nämä asiat monellakin tavalla osoittavat sitä minun piitaamattomuutta lähimmäisiäni kohtaan... Minä haluan näillä asioilla nimenomaan ruokkia omaa itskyyttäni.
Tupakkaa pidän riipuvuutena. Tupakkariipuvuus halitsee tupakoijaa tavalla jota en pidä "uskovaiselle sopivana". Oletko koskaan tupakoinut? Minä olen ja minä en voisi omantuntoni takia tupakoida juuri niiden seurausten takia. Minä halusin nimenomaan luopua niistä istekyyden kukasita jota tupakointi elässäni kylvi.
Syntiä näissä on se että se että nämä "teot" osittavat kuinka vähäpätöisenä ja arvottomana pidän sitä elmää jonka Jumala on minulle antanut. Ja näiden asioitten kautta tulen rikkoneeksi myös lähimmäistä vastaan. En viiti enkä halua enkä jaksa tehdä asioita lähimmäiseni hyväksi.
Ikäänkuin elämä ei olisi arvokasta ja sen voisi elää miten tahansa. Piitaamatta siitä miten elän ja mitä elämän valinnoista seuraa lähimmäisillleni.
En muista raamatun paikkaa mutta siinä todetaan että älä saastuta Pyhän Hengen temppeliä. Tätäkin paikaa selitetään kahdella tavalla. Hengellisesti ja ajallisesti.
Jos minä teen itselleni asioita joita en voisi lähimmäiselleni tehdä niin kuinka minä sitten tämän käskyn valossa lähimmäistäni kohtelen - Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. JOs minä laiminlyön itseäni kaikessa lyönkö minä laimin lähimmäistänikin kaikessa.
Minusta jotenkin tuntuu että näin käy. Ja minusta se raamatun sanan valossa tuntuu synniltä.
Ei ole kyse Lutherin väheksymisestä vaan siitä että jos me annamme itsekyyden hallita elämäämme vähän tyyliin - onhan kaikki kuitenkin maksettu - mielestäni menemme ulos sekä raamatusta että siitä mitä Luther asiasta selitää.
Eettisissä valinnoissa on aina kyse ihmisen itsekyydestä. Emmekä taida näissä päästä täydelliseen ymmärryksen täällä ajassa. Imisen istekyys ja halu ajaa vain omaa etuaan ei ole mihinkään muuttunut. Eikä ihmisen halu elää Jumalan sanan mukaan ole "lisääntynyt". Yhtä niskuroivia me kaikki ollaan tänäkin päivänä.
En tiedä tulinko vieläkään ymmärretyksi. Mutta ajattelen että oman elämämme valinnat vaikuttavat lähimmisiimme. Ja sitä kautta jokaisen pitäisi ymmärtää myös oman elämänsä arvo. Voiko oman elmän elää miten vain. Voi mutta jos elämme elämäämme niin ettemme välitä itsestämme emme usimmiten välitä myöskään muista.
Ei siis kys ole varinaisesti jostain yksitäisestä teosta. Tee näin tai tee noin vaan siitä että meille nousee elämässä väärät asit tärkeiksi.
Minulle ainakin on auennut se näköala että muistamalla pitää huolta myös itsestäni voin saada voimavaroja pitää huolta toisista. Kovin paljoa ei tarvitse "rötväillä" että se alkaa näkyä myös ulospäin.
Ymmärrän sen että elämässäni on reunaehdot jotka monelta puutuu. Minun elämäni on monella tapaa ehdollista. Ja tiedän että omilla valinnoilla voin valita elmää vastaan. Jos valitsen "väärin" elämässäni kaiki alkaa mennä penkin alle.
Eikö olsi itsekyyttä se että jättäisin omaa "laiskuuttani" ja "viiteseliäisyyttäni" tekemättä elämäni hyväksi sen mitä sen hyväksi on vielä tehtävissä. Ja sitä kautta saan "resuseja" suhteessa lähimmäisiini.
Ehkä ajatusmallini on väristyneet siksi että tiedän että omat teo vaikuttavat suoraan siihen mitä voin tai en voi tehdä. Minulle elämän rajallisuus on kokoajan läsnä. Mitä se ei ole "terveille".
Eli olen joutunut mutta myös saanut valita mikä elämässä on oikesti tärkeää. Ja minulle perhe on ollut aina etusijalla ja ihmiset. Ei se että minä päden jossain "kissanristiäisissä". Olisin tullut valituksi vaikka mihin luottamustehtävään jos olsi asettunut ehdolle. Minulle kuitenkin ajallista pätemistä tärkeämpää on ollut se että päivä kerrallaan päästäisiin eteenpäin.
Ja siihen on tarvittu palon eettisiä valintoja. Elämää tulee elää tietyllä tavalla jota siinä edelytykset säilyvät. Ja kuitenkin kuolema on HT jokapäivä läsnä. Elämäni voi päätyä tässä ja nyt tai sitten saatan saada vielä paljon "lisäaikaa". Siinä suhteessa elämä on Jumalan kädessä. Ei Jumala antanut minulle oikeutta hakea kuolemaa omilla teoillani? Antoiko sinulle?
omista lähtökohdistasi hyvin. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulee pitää huolta itsestään ja terveydestään. Moni terveyttä vaarantava teko/tapa vahingoittaa samalla muita (passiivinen tupakointi tupakoitsijan savustettavana ollessa). Ylipainoon ei aina tarvita omaa itsekästä syytä. Ylipainon voi aiheuttaa myös geenivirhe, jolloin ihminen lihoo, vaikka söisikin normaalisti. Toki useimmiten syynä on se, että syö enemmän, mitä kuluttaa ja lihoo sen vuoksi. Se on toki oikein, että tekee kaikkensa välttääkseen lihomista. Mutta lihomista en osaa pitää syntinä enkä löydä sille käskyjen selityksistäkään perusteita, että sitä voisi syntinä pitää.
Se, että pidät tärkeänä lähimmäisen hyväksi toimimista ja oman itsen hyvinvoinnista huolehtimista ovat oikein. Niiden suhteen olen kanssasi samaa mieltä.
pitää kuitenkin olla, tässä painoasiasssakin. Emme ole samalla viivalla mutta siihen mitä syö jokainen voi myös vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Huonsoti hoidettu sokeritasapaino on varmasti yhtä vahingollista kuin tupakointi. Siitä emme taida päästä yli emmekä ympäri. Sokeritasapaino välillisesti myös usein vaikutaa ihmisen mielentilaan tekee huonoa oloa ja sitäkautta se heijastuu lähimmäisiin ihan välittömästikin.
Eli ajattelisi ettei uskovaisen "olemukseen" kuuluisi sellaiset elämäntavat joilla hakemalla haetaan ongelmia. Niitä voidaan hakea ihan tietoisesti omilla valinnoilla.
Esimerkiski Älä tapa käskyä on selitetty siinä merkityskessä ettei uskovaisen omalla käytöksellään tule ottaa tietoisia riskejä - kuten vaikka ylinopeuden ajaminen. Tokihan siinä rikotaan maallisia lakjejakin mutta juuri se että sillä laki on säädetty juuri siksi ettemme ottaisi niitä turhia riskejä.
Riskikäyttäytymistä on vastustettu myös toisella raamatun kohdalla - Älä kiusaa Herraa sinun Jumalaasi (sanamuoto?).
Eli ei ole kyse yksitäisestä teosta vaan enemmänkin "elämän hallinnasta" kokonaisuudessaan. Eletään niin ettei haeta niitä tietoisia riskejä.
Kuten tuo ylipaino - jos juon 1½ litraa sokerilimua karkkia ja sipsejä monta kertaa viikossa enkä juuri liiku -> taitaa ylipaino olla rehellisesti itse hankittua. Minä valitsen sen että lihotan itseäni ja sitä kautta otan "vastuun" niistä seuraukista. Jos siis tulee näitä vastattavia asioita -> sokeritasapaino alkaa heittämään -> jatkan samaa rataa ja totean vain että minkäs teet -> Kiellän jyrkästi että itselläni olisi osuutta asiassa. -> toki sokeri ei yksitään laukaise sokeriaineenvaihdunnan häiriötä mutta hankimalla ylipainoa tarpeeksi lähes jokaisella on mahdolisuus se hankkia.
Syntiä ei siis minusta ole yksittäiset teot vaan se että emme ole rehellisä. Valehtelemme niin itselle kuin muillekkin.
Ymärsitköhän mitä ajan takaa. Olla rehellinen omassa elämässään. Niin elämäntavoissa kuin muussakin. Uskaltaa myöntää itselleen ettei joku osa-alue elämässä ole sillä mallilla kuin pitäisi. Uskovaiselta edellytettäisiin sellaista perusrehellisyyttä elämänsä äärellä.
Siinä vaiheessa kun ihminen istuu kahvipöydässä ja syö 5 suklaamokkapalaa ja ihmettelee kuin sokerit eivät pysy oikein kohdallaan - > näen punaista -> kyse ei ole tiedon puuteessta vaan tietoisessa valheessa elämisestä.
Ei siis ole kyse tästä itse teosta sinänäs vaan siitä tavasta elää "kuplassa". Tälläinen tapa elää leviää helposti suhteisiimme lähimmäisiä kohtaan. Halutaan nähdä asiat aina "parhainpäin". Halutaan nähdä väärintekemisessäkin oikeutus.
Joskus on sanottu että uskon vastakohta ei ole epäusko vaan penseys. Täydellinen piitaamattomuus/ylimielisyys/vähättely.
Piitaamattomuus itseäkohtaan on äkkiä piitaamattomuutta lähimmäistä kohtaan jopa Jumalan sanaa kohtaan.
Ja ajattelen että juuri tämä penseys/piitaamattomuus näkyy juuri sellaina hedelminä että emme välitä tupakoidesamme muista. Tai syön talon tyhjäksi herkuista jakamatta niitä muiden kanssa. Ymmärrätkö? Asenne on se joka on väärin ei välttämättä teko itsessään? On siis siitä tavasta/asenteesta millä suhtaudun toiseen ihmiseen. Ja toinen on se tieotoinen itsepetoksessa eläminen. Pitää pysytyä myöntämään rehellisesti oman elämänsä ongelmakohdat.
perustelusi.
Meillä kaikilla on monia huonoja tapoja. Milloin ne muuttuvat synniksi? Siinä on syytä valvoa. Olet oikeassa, että synniksi ne muuttuvat, kun tavoillamme aiheutamme lähimmäiselle mielipahaa/vahinkoa jne. Siinäkin olet oikeassa, että on väärin, että ei eletä tapojen kanssa rehellisesti. Olen seurannut montaa ylipainoista. Suurimmalla osalla on taipumusta ihmetellä omaa liikalihavuuttaan, mutta sitä, että he ovat itse syypäitä tilaansa, heistä harva myöntää. Epärehellisyys on aina synti. Mutta on myös niitä geenivirheellisiä ihmisiä, joiden on hyvin vaikeaa millään dieetilläkään pysyä optimipainossa. Erityisesti niiden, jotka fyysisistä syistä eivät pysty edes urheilemalla kuluttamaan normaalia energiamäärää. Joillakin vaatii melkoista etsimistä löytää oikeaa urheilulajia, jolla voi kuluttaa syötyä energiaa. Taas syömättömyydellä ei kukaan voi laihduttaa. Jokainen tarvitsee päivittäin jotain ruokaa. Itse lastaan yli puolet lautasen pinta-alasta salaattia, jolloin sille sopii enää vähän lämmintä ruokaa. Annos on monipuolinen, ravitseva, mutta energiamäärältään sopiva. Syön vain yhden lämpimän aterian. Keinoja on monia. Kunkin valitkoon itselleen sopivimmat, mutta olennaista on olla itselleen ja muille rehellinen.
Nykyisin tulisi noudattaa Suomen lakia, eikä vanhentuneita rautakautisia pykäliä.
Tällä palstalla ja tässä keskustelussa on tarkoitus puhua uskoon liittyvistä asioista. Ei maallisista. Uskovan ainoa ohjenuora on raamattu. Siihen minä vetoan. Sinä vetoat maallisiin. Ihmisen tulee totella enemmän Jumalaa, kuin ihmistä. Mikäli laki on Jumalan sanan vastainen, tulee toimia Jumalan sanan mukaisesti. Me uskovat kilvoittelemme Jumalalle kelvataksemme. Se edellyttää kilvoittelua Hänen käskyjensä täyttäjinä. Sen Sinä tahdot mitätöidä. Siksi otsikko.
Suomen laki on monilta osin läpimätä: mm. hedelmöityshoitolaki, joka sallii keinohedelmöityksen mm. naispareille, naispappeus, joka on raskaasti raamatun vastainen. Monelta osin lain kirjain ja henki on kuollut. Niitä ei noudateta. Eivät viranomaiset, tuomioistuimet, mitkään valitus- tai kanteluviranomaiset. Elämme mielivallan yhteiskunnassa.
siinä, että Jumala on olemassa ja luonut ihmisen, on loogista, että Jumalalla on sanansa sanottavana sen hyvän puolesta, jonka hyvän Jumala tuntee =)
Synti on hyvän ja oikean vastakohtana sitä todellisuutta, jota Jumala vastustaa.
Onko raamatullista
vastustaa avioeroa Jeesuksen sanaan vedoten? (Mark. 10:2-12)
kieltäytyä aseista Jeesuksen opetuksen perusteella? (Matt. 5:38-39)
jakaa omaisuutensa köyhille Jeesuksen opetuksen perusteella? (Luuk. 18:18-23)
vaatia homoseksuaalisten tekojen kriminalisointia ja niiden rangaistukseksi kuolemanrangaistusta Mooseksen lain perusteella? (3. Moos. 18:22, 29)
vastustaa kuolemanrangaistusta raamatulliseen etiikkaan vedoten? (esim. 2. Moos. 20:13)
vaatia maailman köyhimmille maille velka-armahdusta vetoamalla vanhatestamentilliseen riemuvuosikäytäntöön? (3. Moos. 25)
laskea Raamatun kirjainten lukuarvoja ja nähdä niissä kätkettyjä ennustuksia tulevaisuudesta? (vrt. Ilm. 13:17-18)
lukea Vanhan testamentin kertomuksia vertauskuvina ihmissielun ja Jumalan välisestä suhteesta? (esim. Laul l. 2:16-17)
Lähde:
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/01_tulkintamalleja.html
Olenko siis Jumala?
Vai ihanko sinä tosissasi puhut pehmoisia?
Jumala Pyhän Henkensä kautta puhuu, Jumalan tahdoksi.
sitten kestääkö tietosi Raamattuin jälkeen,
sitten saat ja saamme vastauksen 'oletko Jumala'_STA!
aiheen ja - pysymään siinä.
tiedon määrää ja laatua uskon sijaan.
Sinä olet hyväuskoinen ja joku tai jotkut vetävät sinua höplästä kuin pässiä narusta.
Avauksen sisältö on alkukantaista, epäkäytännöllistä ja typerää asiaa. Kymmentä käskyä ei kenenkään pitäisi ottaa kovin vakavasti, koska ne ovat Raamatusta, joka on kokoelma vanhoja paimentolaistarinoita.
jakelet tuomioitasi. Mistäs tiedät, että edellä kirjoittaneella ei ole Pyhää Henkeä? Mikäli hänellä se on (kuten uskon) ei Pyhä Henki hänessä voi opettaa vastoin Jumalan sanaa. Mikäli hän kilvoittelee hyvän oman tunnon säilyttääkseen Jumalan käskyjen täyttäjänä, Pyhä Henki asuu hänessä ja hän säilyy oikeassa uskossa.
väärän uskosi. Voisitko nyt kertoa, mihin Sinä uskot, kun mitätöit raamatun ja Jumalan sanan ja arvovallan? Uskotko ihmiseen vai uskotko sielunvaellusoppiin, tähtiin vaiko kuuhun?
Sen verran uskoo metaskeemakin alkukantaisiin, typeriin asioihin, ja kokoelmaan vanhoja paimentolaistarinoita, että Pyhän Hengen pilkka on vielä tekemättä. Onneksi.
Luepa kaikki tekstit, joihin on linkki galleriasivuiltani. Jospa jotkin asiat siinä sinulle selviäisi.
Uskon tosiasioihin. En mielelläni paimentolaistarinoihin.
Luepa täältä, niin alat ehkä hiukan ymmärtää mitä pidän totena:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Satuolentoa ei voi pilkata tai ainakaan se ei voi oikeasti loukkaantua pilkasta.
Minä taas ajattelen tuosta totuus hommasta niin että kun puhutaan tieteestä se on asia erikseen ja kun uskonnosta niin se on myös asia erikseen. Tiedettä ja uskontoa ei pitäisi sekoittaa keskenään.
Usko on joko luuloa, tietoa tai arvausta. Uskonto on aina luuloa, jos se määritellään uskoksi yliluonnolliseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieto
On tekemättä, ja olen iloinen siitä. Katsos,ystäväiseni, ihan perusasioita on, että hyvyys ja pahuus ovat elämän vastavoimia. Jos olisit antautunut pahuudelle, et olisi täällä kirjoittamassa ainkaan "oikeudentajuun", tai miksi sitä itse kutsutkin, nojaten. Se oikeudentaju on hyvyyttä, jonka olemassaoloa et halua tunnustaa. Olet keksinyt sille sattuman tai jonkn muun selityksen. Mutta hyvyys tai pahuus toista kohtaan ei ole sattumaa. Jos haluaisit pahaa esimerkiksi kaikille palstalaisille, toivoisit heidän elämäänsä kaikkia kauheuksia, manaisit, kiroaisit ja noituisit ja yrittäisit saada mahdollisimman huonon olon kaikille aikaan. Mutta jos haluaa hyvän olon jollekin, ei tarvitse kuin vaikkapa avata ovi tai hymyillä. Mutta kuten sanoin, kumpikaan ei ole missään tapauksessa sattumaa.
Muista kuitenkin, etten käännytä sinua mihinkään. Noin ajatteleva ihminen kuin sinä olet, tajuaa asioita itsekin.
Tuohon listaan, johon pyyysit vastauksia Raamatunkohtiin, haluan kommentoida lyhyesti. Hannestapani on oikeassa. Kymmenen käskyä on kaikki, mitä tarvitaan. Jos etsit absoluuttista vastausta Raamatun kirjoituksiin, on syytä muistaa, että Vapahtaja on asettanut mm. tappamiselle niin kovan rajan, että kaikki olemme tappajia jo pelkästään vihastumalla lähimmäiselle. Siksi ei ole absoluuttista totuutta esimerkiksi juuri tappamiselle. Samaa menetelmää tulee noudattaa koko Raamatun läpi. Kaiken yli on rakkaus, ja sen kaverina totuus.
"Jos etsit absoluuttista vastausta Raamatun kirjoituksiin, on syytä muistaa, että Vapahtaja on asettanut mm. tappamiselle niin kovan rajan, että kaikki olemme tappajia jo pelkästään vihastumalla lähimmäiselle. Siksi ei ole absoluuttista totuutta esimerkiksi juuri tappamiselle. Samaa menetelmää tulee noudattaa koko Raamatun läpi. Kaiken yli on rakkaus, ja sen kaverina totuus."
Olet oikeilla jäljillä. Raamatusta ei löydy absoluuttisia mortaalisia ohjesääntöjä. Itse asiassa Raamattu on erittäin surkea moraalisena ohjenuorana.
>Itse asiassa Raamattu on erittäin surkea moraalisena ohjenuorana>
Minusta ei ollenkaan surkea. Olisiko lähestymistapani Raamattua kohtaan sitten suhteellisempi kuin sinun? Mutta et kommentoinut hyvyydne ja pahuuden olemassaoloa mitenkään. Olet joskus esittänyt jotakin sen suuntaista, että kaikki on sattumaa. Voit nytkin kommentoida jos haluat, ja lähinnä toivon kommenttia juuri noiden voimien suhteen.
>Olet oikeilla jäljillä.>
Kiitos rohkaisusta;) Yritän olla hereillä, niin ehkä löydän sateenkaaren pään.
Mikä sinun mielestäsi sitten olisi hyvä moraalin ohjenuora? Älä vain sano että jokainen ihminen tietää itse moraalinsa rajat, sillä se ei mene läpi.
Milläs Metaskeema kalibroit moraalin?
Suomen laki on hyvä ohjenuora moraalille. Siitäkin lipsutaan hyvin monesti. Raamatun moraaliset ohjeet ovat usein joko lainvastaisia tai liian tiukkoja tai jopa turhia.
Raamatun moraaliset ohjeet ovat ristiriitaisia. Yhtäällä Jumala tappaa ihmisiä ja aiheuttaa heille hirveitä kärsimyksiä ja toisaalla käsketään ihmisiä olemaan täydellisiä, niinkuin taivaallinen isä täydellinen on.
Hyvä ja paha ovat sellaisia asioita, joiden määritelmä vaihtelee jonkin verran yksilöittäin. Jonkun mielestä on oikein tappaa eläimiä, mutta toinen ei hyväksy tappamista, eikä edes tapetun eläimen lihan syömistä. Monia muitakin esimerkkejä voisi ottaa moraalisten normien eroavuuksista. Uhrautuvaisuus toisten yksiöiden hyväksi on aina yleisempää, mitä läheisempää sukua tämä yksilö on uhrautuvalle yksilölle. Lisäksi moraaliseen käyttäytymiseen vaikuttavat resurssit. Mikäli jollakulla on rahaa vain omaan elämiseen, hän ei niin mielellään anna hyväntekeväisyyteen. Silloin kun on ylimääräistä rahaa, sitä helpommin annetaan.
Yrität selvästi luikerrella vastauksesta, tai sitten et oikeasti ole miettinyt asiaa. Ajattelin ihan perusasioita kysyä. Esimerkiksi mitä sanot lapselle, kun hän ottaa toisen kädestä tavaran? Tai annatko lapsen lyödä uudelleen, jos hän lyö kaveria, vai kiellätkö häntä tekemäst niin uudestaan?
Entä teetkö itse jonkin asian salassa, mitä et julkisesti tee? Esimerkiksi käytät jotakin nautintoainetta, mitä tahansa, mutta annat julkisesti ymmärtää, ettet ole riippuvainen siitä.
Moraalipuolelle siirryttäessä, käveletkö sammuneen ohi, kun hän makaa oksennuksessaan? Jos juopunut pyytää, annatko hänelle rahaa? Jos olet hoitaja, päästätkö hänet ensiapuun, kun hänellä on päässä ruhje, ja vaikka odotusaula on täynnä väkeä?
Entä otatko vastaan lahjuksen, pienenpienekin, jos sinulle sitä ovelasti tarjotaan, esimerkiksi lounaan, ja huomaat sen vasta istuessasi ruokapöydässä?
Elämä on täynnä valintoja, ja niiden valintojen välillä on hyvän ja pahan taistelu. Esimerkiksi koulukiusattu poika tuntee pahan vaikutuksen nahoissaan, ja kiusaajat ovat juuri tuon pahan endorfiinin vallassa ja hurmiossa, kun alistavat toista joko henkisesti tai fyysisesti. Kenellekään ei jää epäselväksi, onko kiusaaminen hyvä vai paha asia.
En yrittänyt luikerrella, vaan selittää miten asiat ovat. Selitin ehkä liian lyhyesti ja et ehkä siksi ymmästänyt.
Näkemykseni on se, että hyvä ja paha ovat evoluution tuoteita.
En jaksa vastata noihin esimerkkitapauskysymyksiin muuta kuin että soveltaisin niihin Suomen lakeja.
Ihmisoikeudet ja Suomen laki, tai laki yleensä, mistä ne ovat noussee?
Se mitä lakiin on kirjoitettu, ei ole samaa kuin oikeus. Ja että oikeus toteutuisi, tarvitaan oikeudenmukaisuutta. Korkein ohje oikeudenkin alueella on Jumalan ikuinen laki, jonka ilmentymä on 10 käskyä.
Toinen vaihtoehto sille on ihmisjärki luonnonoikeuden tulkinnassa. Ihmisen tekemä ja toimeenpanema laki on äkkiä kohdannut puutteellisuutensa ja rajallisuutensa. "Luonnonlaki", lainalaisuudet koskevat myös ihmisen olemusta ja toimintaa ja siten myös oikeudellisia perusasioita. Hyvällä yhteiskunnalla on järjestyksensä, jonka mukaan ihmisen toiminnan tulee ohjautua ja tämä luonnollinen järjestys on ihmisten asettamien maallisten lakien ylä- ja ulkopuolella. Lait ovat vain ihmisen yritystä saattaa maallinen laki sopusointuun luonnollisen oikeuden kanssa.
Sitten vielä kysymys tuomitsemisvallasta. Jos ihmisjärki on luonnonoikeuden tulkki, tuomiovaltakin on ihmisen. Eli siis aika epävarmoissa ja epävakaissa käsissä...
ja Suomen tai minkä tahansa kristityn maan lakeja. Tulet huomaamaan, että koko lainsäädännön ydin nojaa kymmenen käskyn selitykseen. Helpotin Sinua tähän ajattelutyöhön kirjoittamalla kunkin käskyn selitykset ja niiden yhteenvedon tähän ketjuun. Niiden perusteella tehtävästäsi tulee helppo.
Oliko tuo vain retorinen heitto vai haluatko oikeasti tietää. Aiheesta on olemassa tutkittua tietoa. Suosittelen esimerkiksi kirjaa Hyväluontoinen.
Kymmenen käskyä ovat jo kuitenkin vanhentunutta lainsäädäntöä. Nykyaikana niistä ei enää tarvitsisi erityisemmin välittää, koska Suomessa ne eivät ole virallisessa käytössä. Suomessa lait säädetään demokraattisesti.
Moraalista, laista ja synnistä kestäisi jutella loputtomiin,onhan niitä jo ihmislajin mittainen aika pohdittu emmekä tämän viisaammiksi ole tulleet. Ne kyllä ovat hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä, etenkin kun alkaa peilata omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään niitä vasten
Moraalissahan on kysymys sisäisistä valinnoista, mutta se ei edellytä välttämättä taustalleen kirkkoa tai Jumalaa, vaan oikeastaan ihmisen ajattelua ja päättelyä ja siinä rinnalla kuitenkin kykyä ajatella asioita muidenkin kuin itsensä kannalta. Hyvä/paha-akselilla liikkuminen vaatii ihmiseltä kehittyneisyyttä ja pitkällistä kokemusta lajina,mutta silti se on lopulta aina vain yksilön henkilökohtainen näkemys asiasta. Absoluuttinen oikean ja väärän lähde puuttuu.
Juuri tuo absoluuttisen oikean ja väärän lähteen puuttuminen, henkilökohtainen näkemys liittyneenä siihen toiseen ikuisuuskysymykseen, onko ihminen pohjimmiltaan taipuvainen hyvään vai pahaan, tekee moraalista tavallaan hyvin haavoittuvan. Sitä hyvää, jota minä tahdon, minä en tee, ja sitä pahaa, jota en tahdo, minä teen. Kykeneekö ihminen itsessään olemaan korkeasti moraalinen? Kykeneekö tekemään hyviä tekoja, ajattelemaan aina yhteistä ja toisen etua ennen omaansa, valitsemaan aina sen oikean, jos väärän teon määritelmä on pelkästään oma tai toisten ihmisten inhoreaktio asiaan?
Ihmisikä ei riittäisi kaikkien maailman lakien lukemiseen, vaikka ne käännettäisiin ihmisen omalle kielelle. Näin arvelen. En tiedä kuinka paljon on olemassa lakeja, mutta tiedän että niitä on paljon. Kaliforniassa pelkkä moottoriajoneuvoja koskeva lainsäädäntö käsittää 2500 tiheään kirjoitettua sivua.
Ja ajatteles, kaikki maailman lakikirjat mahtuvat yhden Raamatun sisälle, loppujen lopuksi.
Et ole miettinyt hyvän ja pahan todellista olemassaoloa. Lueskelin sinun ja JIA:n välistä sanailua, ja kallistun vahvasti ajattelemaan JIAN:n tavoin. Sinä pyristelet nyt jossakin sellaisessa jota et taida itsekään kyetä selittämään.
Jos vetoat Suomen lakeihin, ja selviäisit niiden avulla kaikesta hyvästä ja pahasta, olisit aika heikoilla. Itse asiassa olisit täsmälleen samassa tilanteessa ja tilassa kuin vl-johtokunta kirjoitettuine ja kirjoittamattomine sääntöineen. Suomen lait yltävät johonkin asti, mutta lähinnä se on sellaisten asioiden tilkitsemistä ennakkotapauksien paerusteella, joita Suomen kansalainen ei saa tehdä. Sama juttu vl-kansalaisella: Älä osta telkkaria, älä juo viinaa, älä käytä ehkäisyä, Sen sijaan mikä tahansa, mitä ei mainita lakien vastaiseksi, sallitaan.
Suomen laki tekee siis samaa, kieltää ja rajoittaa, mutta jos se olisi täydellinen, ei edustkuntaa tarvittaisi ollenkaan, eikö sen tehtävä nimittäin ole säätää lakeja? Toisin sanoen tilkitä kaikkia mahdollisia rakosia, joita ihmismieli pyrkii kiertämään.
Hyvän ja pahan ymmärtämisellä ei tätä onglemaa synny. Ymmärtämällä hyvän ja pahan olemassaolon ja vaikutuksen nimenomaan itsessään ihminen alkaa toimia niin, että hänen työnsä olisivat aina sellaisia, jotka tuottaisivat hyvää. Silloin ihmisellä ei ole tarvetta kiertää mitään. Tähän tarvitaan kaksi asiaa. Totuus ja Rakkaus. Pahan ylläpitämiseen taas tarvitaan valhe ja vääryys.
tarkoitustani. Ensinnäkin kymmenen käskyä eivät ole tietääkseni missään maassa sellaisenaan muodostaneet yksin sen lainsäädäntöä. Mutta niiden selitykset ja henki ilmenee lainsäädännön moraalisena pohjana ja lainsäädännön yksityiskohtia suuntaavana. 5. käsky Älä tapa ja 7. käsky älä varasta ovat lähes sellaisenaan lainsäädännössä kaikissa kristityissä maissa, toki käskyjen selityksiä vastaavissa tarkemmissa muodoissaan. Samoin 8-10 käskyt. Eikä ole kauaa siitä, kun Jumalan pilkka oli lailla kielletty, tai sunnuntairauhan rikkomisesta sai tuomion. Moni lähimmäistä kohtaan tehty teko on kielletty, kuten se käskyjen selityksen sisältöihin on kirjattu.
Tässä keskusteluketjussa ei ole ollut tarkoitus puhua lainsäädännön muotoutumisesta.
Avaus on tarkoitettu keskusteluun ainoasta oikeasta syntilistasta. Ei keskusteluun lainsäädännöstä eikä yksittäisistä laeista. Suomessa on melkoinen määrä lakeja, jotka ovat maallisen halutun järjestyksen tähden tarpeellisia, mutta joiden noudattaminen ei tuo sielulle rauhaa.
Sielu saa rauhan vain kilvoittelusta kymmenen käskyn täyttämisessä ja siinä kilvoittelussa tehtyjen virheiden korjaamisesta.
Ei tämä erityisemmin vakuuta:
Moraalisäännöt eivät voi olla geeneissä
Matti Leinonen mainostaa artikkelissaan Aamulehdessä 3.4.99 Frans de Waalin kirjaa Hyväluontoinen. Oikean ja väärän alkuperä ihmisissä ja muissa eläimissä, joka käsittelee simpanssien käyttäytymistä. En ole de Waalin teosta lukenut, eikä se ainakaan päällimmäisten joukossa ole luettavien jonossanikaan. Kritisoin siis Leinosen esittämiä ajatuksia, jotka merkitsisivät sitä, että suurin piirtein kaikki nykyaikaisten yhteiskuntatieteiden tulokset, menetelmät ja näkökulmat olisivat täysin päin mäntyä, jos nämä johtopäätökset olisivat tosia. Ongelmattomia de Waalin-Leinosen ajatukset eivät ole puhtaasti biologiseltakaan kannalta.
Leinonen näyttää ensinnäkin pitävän kiistattomana, että simpanssien käyttäytyminen olisi geneettisten, eikä siis ehdollistuneiden eli opittujen, mallien ohjaamaa. Tästä käytetään esimerkkinä pentujen hoivaamista, joka on kuitenkin "porukan" jatkuvuuden elinehto, on sen käyttäytyminen sitten opittua tai perittyä. Ehkä kirjassa on simpanssin laumakäyttäytymismallien geneettisyydestä vastaansanomattomia kokeellisia näyttöjä; ellei niitä ole, teos on alusta loppuun pelkkää humpuukia vailla sen paremmin luonnon- kuin yhteiskuntatieteellistäkään pätevyyttä. Jotkut aiemmat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että simpanssit ja "yksinkertaisemmatkin" apinat, jotka on pentuina ruokkinut metallinen tai muovinen keinoemo ilman yhteyttä lajitovereihin, eivät tule myöhemmin "ymmärtämään" mitään sen paremmin pentujen tuottamisesta kuin niiden hoitamisestakaan, vaikka ne aikuisina palautettaisiinkin lajitovereiden joukkoon, jos ne vain sinne kelpaavat. Tällaisia tutkimuksia raportoitiin populaaritieteellisissä julkaisuissa ja ohjelmissa esimerkiksi 1970-luvulla, kun behavioristit ja freudistit kiistelivät varhaislapsuuden ja muun kasvatuksen merkityksestä. Jos nämä toimet ovat opittuja, niin mitä sitten jää geneettisesti perityille malleille?
Monet lukijat lienevät nähneet TV:ssä Afrikan viidakossa kuvatun dokumenttielokuvan käyttäytymiseltään sotaisan simpanssipopulaation "arkipäivästä", vai liekö ollut juhla, jossa apinat metsästysretkelle lähtiessään kuin saaliinhimon lisäämiseksi rouskuttelevat suihinsa yhden ilmeisen terveen yksilön lauman pennuista, niin että se siitä hyväluontoisuudesta. Mutta ehkäpä juuri tämä olikin vain geneettisten "perverssien" lauma. Erään toisen sosiobiologistisen teorian, ns. tappaja-apinateorian mukaan, jonka eteläafrikkalaisen esittäjän nimeä en juuri nyt muista, perverssiä onkin kaikenlainen hyväluontoisuus, ja kulttuurin (vaivoin) sääntelemä "ikuinen ihmisluoto" on tappajan ja kannibaalin luonto. Tappaja-apinateorian empiiriset arkeologiset todisteet on sittemmin todettu väärin tulkituiksi. Mutta sitä ei voitane kiistää, etteivätkö moraaliselta kannalta tarkasteltuina perin härskit temput periaatteessa onnistuisi oikein "hyvin" niin ihmisiltä kuin simpansseiltakin.
Kognitiivisten taitojen evoluution peruskuvio nisäkkäillä on ollut se, että kerran kehittymään lähdettyään opittujen ns. ehdollisten refleksien järjestelmä, jonka "koneisto" on aivokuori cortex, on syrjäyttänyt geeneihin ohjelmoituneiden ns. ehdottomien refleksien järjestelmää. Ihmisellä kielelle perustuva rationaalinen ajattelu, johon liittyy myös tietoisuus, on sittemmin ilmeisesti biologisesti lyhyehkön ajan kuluessa "kaapannut" biologiselta ehdollisten refleksien järjestelmältä koneiston, ja valjastanut sen yhteiskunnallisen ns. kulttuurievoluution palvelukseen (kts. esim. Marty Sereno: A brain that talks, Discover 6/96)
Opittua on ihmisellä mm. silmien automaattinen yhteistoiminta, imeminen, pureskeleminen ja kävely. Esivanhempamme ovat ilmeisesti siirtyneet näkökykyyn liittyvien psyykkisten toimintojen osalta ehdollisten refleksien järjestelmään silmien vielä sijaitessa pään eri puolilla. Nielaiseminen tai oksentaminen, jos ruoka on jo kurkussa, on peritty ehdoton refleksi. Nenän sulkeminen vedessä on alle puolivuotiailla vauvoilla ehdoton, mutta yli puolivuotiailla ehdollinen refleksi. Jo puhuvilla lapsilla se on tavallinen puheesta opittu ja ajateltu rationaalinen toimenpide.
Leinonen vetoaa siihen, että ihmisellä ja simpanssilla on lähes 99% geeneistä samoja. Eipä siinä auttaisi edes 100.0% yhteisiä geenejä, jos ihmislapsi onnistuisi kasvamaan vastasyntyneestä aikuiseksi simpanssilaumassa joutumatta erikoisuutensa takia esimerkiksi ns. "pataan": tuloksena olisi simpanssien tapaan ehdollistunein refleksein käyttäytyvä ei-tietoinen olento, joka parhaansa mukaan yrittäisi matkia simpanssien elämää. Toisin päin tällainen vaihdannaisuus ei ainakaan vielä pelaa, sillä vaikka nimenomaan ehdollisten refleksien järjestelmä onkin kehittänyt aivomme suurin piirtein nykyiseen muotoonsa, ajattelu on ehdollisten refleksien järjestelmää suunnattomasti monimutkaisempi ohjausjärjestelmä.
Edelleen Leinonen antaa ymmärtää olevan kiistatonta, että moraalin perustana olisi myötätunto, psyykkinen tila suhteessa johonkin toiseen ihmiseen (tai eläimeen). Useimmiten vulgaariteoretisoinneissa on kuitenkin oletettu aivan päin vastoin lakien ja moraalisääntöjen palautuvan yksilöiden suhteiden sääntelyyn niemenomaan silloin, kun nämä taatusti eivät pidä toisistaan, vahinkojen minimoimiseen yhteisön kannalta ristiriitatilanteissa. Näiden näkemysten välillä on sellainen perustava ero, että ensin mainitun mukaan moraali on sisäinen yksilön ominaisuus, jälkimmäisen mukaan taas viimekädessä yksilön kannalta ulkoinen yhteisön säännöstö. Sellaisen säännöstönsä noudattamista yhteisö varmasti myös tavalla tai toisella valvoo, kuitenkin toisin kuin lakeja, joita valvoo tähän nimenomaiseen tarkoitukseen perustettu väkivaltakoneisto. Moraali on kyllä sikäli sisäistettyä, että moraalista vakaumusta noudatetaan yleensä silloinkin, kun varsinaista välitöntä rangaistusvaaraa rikkomuksesta ei ole, toisin kuin esimerkiksi sellaista lakia, jota ei ole moraalisesti sisäistetty, vaan pidetään jopa vahingollisena.
Laki ja moraali ovat toisiaan täydentäviä ja joskus myös vaihtoehtoisia normatiivisen sääntelyn järjestelmiä. Mitä korkeampi moraali, sitä vähemmän yhteiskunta joutuu käyttämään väkivaltakoneistoaan. Yhteiskunta voi toimia ainakin tilapäisesti moraalin varassa, vaikka lakia ei valvottaisikaan. Laki ja moraali eivät ilmeisestikään rakennu toinen toisilleen, vaan vastaavat samoihin haasteisiin eri keinoin. Lakisäädöksellä pitää menestyksellisesti toimiakseen olla myös moraalinen hyväksyntä, ja omista moraalisista vakaumuksista pyritään usein esimerkiksi politiikassa tekemään muitakin sitovia lakeja. Sellainen näkemys, että moraali olisi olemukseltaan yksilön ominaisuus eikä yhteiskunnallinen säännöstö, ns. hyve/pahemoraali, on analoginen sellaisen oikeustulkinnan kanssa, että juridista lakia rikkonut kansalainen on tuomittava vankilaan siksi, että "hän on roisto", mistä hänen rikkomuksensa nähdään vain todisteena, ei siis tuomion perimmäisenä syynä. Sellainen moraalikäsitys ei ole sovitettavissa yhteen nykyaikaisen oikeuskäsityksen kanssa.
On olemassa vielä muitakin normatiivisen sääntelyn muotoja, kuten "äidinmaidossa" äidinkielen tapaan omaksutut tavat, joiden periaatteessa ainoaksi tehtäväksi on jäänyt osoittaa henkilön kuulumista johonkin tiettyyn ryhmään, esimerkiksi "sivistyneisiin ihmisiin". Järjestöllisten normien piiriin tai siitä pois yksilö voi siirtyä vapaaehtoisesti. Lähinnä järjestöllisiä normeja ovat nykyisin myös ammattikuntien eettiset ohjeet, kirkkojen normit sekä mm. YK:n ihmisoikeuksien julistus jäsenhallituksille. (kts. esim. Oleg Drobnitski: Moraalikäsite)
Erityisestä uskonnollisesta normatiivisesta sääntelystä on kyse vain silloin, kun normia noudatetaan "sielun pelastukseksi". Jos uskontokunnan normi on omaksuttu tapana äidinmaidossa sen kummemmin sen sisältöä pohtimatta, se on tapa. Jos taas uskontoperäistä normia noudatetaan, koska ollaan vakuuttuneita nimenomaan tämän normin välttämättömyydestä, oli sen Jahven, Allahin tai Shivan kanssa sitten niin tai näin, niin kyseessä on moraalinen käyttäytyminen. Ja kyse oli tässä siis normeista, joita henkilö tosiasiallisesti noudattaa, ei sellaisista, joita hän vain pitää suotavina tai tarjoaa muiden noudatettaviksi.
"Geeniperäisenä" moraali olisi normatiivisen sääntelyn muodoista alkeellisin. Lait olisivat sitten ilmeisesti valtiollisiksi normeiksi korotettuja geenisääntöjä, jotka mahdollistaisivat "perverssien" toimittamisen laillisesti vankilaan tai hautaan, ettei yhteiskunta vain pääsisi "degeneroitumaan". Itse yhteiskunta olisi lopulta olemukseltaan päidemme sisälle geneettisesti ohjelmoituneiden tajunnallisten rakenteiden kuva, eikä siis niin, että tajuntamme olisi ulkoisen objektiivisen todellisuuden, niin yhteiskunnallisen kuin fysikaalisenkin, enemmän tai vähemmän yhtäpitävä kuva, jolle jälkimmäiselle käsitykselle sentään koko nykyaikainen tieteemme rakentuu.
De Waalin mukaan "tiede voi ottaa moraalin filosofien käsistä". Filosofia voi parhaimmillaan olla tiedettä, mutta tällainen sosiobiologismi on kyllä taatusti jotakin tyystin muuta kuin tiedettä, aivan riippumatta siitä, miten hyvää ja kaunista sen "oikean ikuisen ihmisluonnon" sitten kuvitellaankin olevan.
Moraali lienee syntynyt tavasta ja uskonnoista erillisenä itsenäisenä normatiivisen sääntelyn muotona eri heimojen ja kaupunkien tapojen sekä eri uskontojen normien vertailun muodossa niiden hyödyllisyyden kannalta yhteisöille suurin piirtein samaan aikaan kuin tiedekin, eli antiikin Kreikassa (Aristoteles ym.), Kiinassa (Kungfutse), Palestiinassa, Persiassa (Zarathustra), Intiassa (Buddha) ym. osapuilleen 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua ns. temppelivaltiojärjestelmän jostakin syystä romahdettua kautta eteläisen Euraasian. Kirjoitettuja valtiollisia lakeja (mm. Hammurabi) oli tuolloin jo tunnettu yli tuhat vuotta. Moraali on todellisuudessa normatiivisen sääntelyn muodoista kehittynein ja monipuolisin, mutta moraali ei ole absoluuttista. Esimerkiksi tieteessä, bisneksessä, taiteessa tai politiikassa on omat moraalisääntönsä, ja rajatapauksissa saattaa viimekädessä juuri tosiasiassa noudatettavasta moraalikoodista riippua, mikä mainituista elämänalueista jossakin tietyssä toiminnassa on kyseessä. Moraalin kehitys on riippuvaista tieteen kehityksestä, ja samalla se on myös tieteen vastaisen kehityksen eräs edellytys. Sosiobiologistisen humpuuki-ideologian Pyrrhoksen voitto tieteestä ei suinkaan merkitsisi moraalin saattamista tieteelliselle pohjalle, vaan sen ja monen muun sivistyksen edellytyksen totaalista romahtamista ainakin joksikin aikaa.
En ole löytänyt Raamatusta riviäkään esimerkiksi moottoriajoneuvoista. Mooseksen kirjoissa on paljon lakitekstiä, mutta useimmat näistä laeista eivät ole voimassa nykyaikana.
http://www.chronicon.com/noita/jumalanlaki.html
"Moraalisäännöt eivät voi olla geeneissä "
Muistaakseni kirjassa ei sellaista väitettykään.
"Kritisoin siis Leinosen esittämiä ajatuksia, jotka merkitsisivät sitä, että suurin piirtein kaikki nykyaikaisten yhteiskuntatieteiden tulokset, menetelmät ja näkökulmat olisivat täysin päin mäntyä, jos nämä johtopäätökset olisivat tosia."
Menetelmissä saattaa olla parantamisen varaa. Oletko tietoinen esimerkiksi postmodersismista, joka pukee poliittista korrektiutta kuvitteelliseen tieteen kaapuun?
"Leinonen näyttää ensinnäkin pitävän kiistattomana, että simpanssien käyttäytyminen olisi geneettisten, eikä siis ehdollistuneiden eli opittujen, mallien ohjaamaa."
Frans de Waal ei muistaakseni esittänyt tuollaista. Hän ei sulkenut pois kumpaakaan vaikutuskanavaa vaan mielestäni hän hahmotteli jonkinlaista geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta, jossa geneettiset ominaisuudet alstistavat ihmisen tai jonkin muun eläimen imemään moraalikoodin/käyttäytymismallit ympäristöstä.
"De Waalin mukaan "tiede voi ottaa moraalin filosofien käsistä". Filosofia voi parhaimmillaan olla tiedettä, mutta tällainen sosiobiologismi on kyllä taatusti jotakin tyystin muuta kuin tiedettä, aivan riippumatta siitä, miten hyvää ja kaunista sen "oikean ikuisen ihmisluonnon" sitten kuvitellaankin olevan."
Sitähän tiede usein on, että otetaan jotakin filosofeilta tieteen käsiin. Esimerkiksi tietoteorialle on löytynyt tieteellistäkin tutkimuspohjaa. Sinun kannattaa varoa, ettet juutu mihinkään tieteen käsitteellisiin hyytymiin, kuten kuuluisa Lysenko Neuvostoliitossa.
De Waal kritisoi kirjassa jonkin verran sosiobiologiaa ja ilmeisesti kirja kertookin pikemminkin evolutiivisesta psykologiasta kuin puhtaasta sosiobiologiasta. En ole itse aikaisemmin juuri pohtinut näiden käsitteiden eroa ja ne ovat siksi merkinneet minulle lähes samaa asiaa.
"En ole de Waalin teosta lukenut, eikä se ainakaan päällimmäisten joukossa ole luettavien jonossanikaan."
Mitkä kirjat mielestäsi saattaisivat kertoa paremmin moraalin avolutiivisesta kehityksestä vai oliko tämä asia sellainen, joka sinua ei kiinnosta?
On tilanteita, joissa jokin teko toiselle osapuolelle hyvä, mutta toiselle paha. Kun ihminen esimerkiksi lahjoittaa omaisuuttaan, hän tekee samalla itselleen pahaa mutta toiselle hyvää.
En oikeastaan jaksa ryhtyä selvittelemään ongelmiasi. Minulle Suomen laki ei ole ongelma. Eihän se täydellinen ole, mutta kelpaa moraaliseksi ohjeeksi paljon paremmin kuin Raamattu. Vai mitä mieltä olet esimerkiksi Mooseksen lain soveltamisesta ruotsissa?
http://www.chronicon.com/noita/jumalanlaki.html
"Ensinnäkin kymmenen käskyä eivät ole tietääkseni missään maassa sellaisenaan muodostaneet yksin sen lainsäädäntöä. Mutta niiden selitykset ja henki ilmenee lainsäädännön moraalisena pohjana."
Kymmenen käskyn pohjana ovat muun muassa Hammurabin lait. Tämä mainostamasi henki on paljon vanhempi kuin kymmenen käskyä.
Lakien alkuperää tarkoitan. En ole moottoriajoneuvojen asiantuntija enkä oikien voi kuvitella, minkälaisia lakeja niistä on annettu, mutta äkkipäätään arvelisin, että samnatyylistä säädäntöä kuin muistakin asioista annetut lait. Ja ne lait, missä esim. määritellään, mikä on moottoriajoneuvo tai minkä seikan suhteen vaikkapa autovero määrätään tai minkäpainoista asuntovaunua milläkin saa vetää, ovat enemmänkin kuin ihmisten välisiä sopimuksia tai eräänlaisia käyttöohjeita, joiden suhteen kysymys oikeasta ja väärästä nousee esiin vasta, jos niitä rikotaan sitten kun ne on säädetty ja tehty tiettäviksi. Tietysti niidenkin takaa löytää esim. turvallisuusasioita, jotka voi johtaa käskystä älä tapa- ja siitä, miten se on selitetty. Tai älä varasta, tai älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta.
On vaikea nähdä mitään moraalitonta itsessään siinä, että pikku autolla kiskottaa kartanon kokoista asuntovaunua, jos nimittäin saa autosta tehoja. Siinä pitää vain olla tyhmä. Tai tuhottoman rikas, mutta tuskin rikas pikkuautoilla ajelee. Vääryys tulee esiin vaikkapa siinä, että vaarantaa muiden ihmisten turvallisuuden. Tai varastaa säästämällä joissain maksuissa, valehtelee, antaa vääriä tietoja, tekee vastoin lakia.
Ei Raamatussa todellakaan ole lakeja kirjoitettuna, ei minkään maan lakeja. Ei lakeina. Mutta kaikki lait ovat siellä sellaisessa muodossa, että jos niitä noudattaa, ei mitään lakikirjaa erikseen edes tarvita.
Eikö hyvän ja pahan välisen tulkinnan olisi syytä olla täydellinen? Miksi sinulle epätäydellinen kelpaa? Käsittääkseni kritisoit vl-liikettäkin puutteiden, et täydellisyyden vuoksi.
Esimerkkisi ontuu pahasti, veliseni. Jos antaa jotakin toiselle, siitä ei koidu kuin hyvää. Kuka antaisi lapselle kiven, jos tämä pyytää leipää? Eri asia on, jos toinen pakottaa toisen antamaan esimerkiksi rahaa, mutta silloinhan on taas kyse pahan vallasta. Uhrautuminen hengellään tai terveydelläään toisen puolesta voisi olla sellainen asia, joka täyttäisi nuo kriteerit. Antaminen, uhraaminen ja uhrautuminen ovat muuten juuri sellaisia asioita, joihin laki ei velvoita. Lakia noudattaakseen ihmisen ei tarvitse vapaaehtoisesti antaa kenellekään mitään.
Ei minullekaan suomen laki ole ongelma. Enkä ole pyytänyt sinua minun ongelmiani selvittämään, joten ei sinun tarvitsekaan jaksaa vastata. Tämä on vapaaehtoista, ja voit valita, kenen kirjoituksiin jaksat vastata. Älä siis vastaa minulle.
Olet kuitenkin tämän palstan aktiivinen kirjoittaja, ja teet mielenkiitoisia väittämiä, joten haluan jatkossakin kommentoida niitä omasta näkökulmastani.
lukea historiasi uudelleen.
Hammurabin lait ovat syntyneet paljon Mooseksen saamien kahden lain taulun (kymmenen käskyn) jälkeen. Hammurabin lait olivat koston lakeja: silmä silmästä, hammas hampaasta. Sen sijaan kymmenen käskyä eivät ole koston lakeja. Näitä ei pidä sotkea keskenään.
Kerropa mikä on täydellinen hyvä ja perustele miksi?
2.Mooseksen kirja:
21:23 Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä,
21:24 silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,
21:25 palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.
Tällaisia lakeja ei wikipedian mukaan ollut Hammurabilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammurabin_laki
VT:ssä korostetaan monissa kohdin ankaraa toimintatapaa, kuten kirjoitat. Sitä se ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ole. VT:stä löytyy usko tulevaan Messiaaseen, armo ja anteeksianto.
UT:ssa korostetaan rakkautta, armoa ja anteeksiantamista.
Moni asia aukeaa toisella tavalla, kun oivaltaa sen, että raamatussa kerroituilla on maallinen ja hengellinen puolensa. Kumpaa ko kohdassa tarkoitetaan vai tarkoitetaanko molempia (maallista kirjaimellista ja/tai hengellistä) merkityksiä. Asioiden ymmärtämisessä auttaa merkittävällä tavalla rekisteriraamattu. Kun rekisteriraamatusta etsit kutakin asiaa käsittelevät raamatun paikat, kirjoitat ne itsellesi. Sen jälkeen kun olet tämän tehnyt, niin havaitsetkin, että ristiriitaa ei ole ja moni kohta aukeaa uudella tavalla.
Mielenkiintoista tutkimusmatkaa Sinulle.
En ole Uudesta testamentista vielä kerinnyt keräämään kahjoimpia kohtia, mutta teen sen kunhan kerkiän. Tässä kuitenkin joitakin aivän pölhöjä juttuja.
27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.
Tätä edellistä ei missään nimessä pidä ottaa kirjaimellisesti eikä myöskään vertauskuvallisesti, koska siitä seuraa vain harmia.
29 Jos oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis heitettämän helvettiin.
30 Ja jos oikia kätes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitä pois tyköäs! sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis helvettiin heitettämän.
31 On myös sanottu: jokainen joka emäntänsä hylkää, hän antakaan hänelle erokirjan.
32 Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.
Oletko koskaan pahentunut?
1. Kor. 10:8 "Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentäkolme tuhatta."
Kannattaa välttää sukupuolitauteja käyttämällä kondomia.
Löysin tällaisenkin linkin.
http://www.parse-error.com/uskontokritiikki/raamattukritiikki_uusi_testamentti.html
Jumala on täydellinen hyvä. Hän on totuus ja rakkaus. Mutta älä kysy, miksi Jumala haluaa luoda ihmisen maailmaan "testatakseen," uskooko ihminen Häneen vai ei. Se menee minun käsityskykyni yli. Mutta menee minun käsityskykyni yli sekin, että ihminen evoluution huipputuotteena syntyy tähän maailmaan, näprää hetken, ja kuolee pois. En löydä sillekään mitään suurempaa tarkoitusta, en ainakaan sitä, että minun tulisi syntyä vain noudattamaan Suomen lakeja. Tai Norjan, jos synnyn Norjaan.
Perustelen vielä yhdellä tavalla. Raamatun sanoma kertoo Jumalasta, joka on tämän maailman Luoja. Usein kuulee väitettävän, kuten sinäkin väitit, että Raamattu on vain kokoelma paimentolaistarinoita. Joskus joku kysyi minulta, miten vesi voi muuttua viiniksi. Vastasin kysyjälle, että jos on luonut koko maailman, ei tuo kovin suuri ihme ole. Vastaan samoin Raamatun kohdalla. Jos on luonut koko maailman, ei ole vaikeimmasta päästä tehdä sellainen kokoelma tekstejä, jonka itse haluaa. Siltä pohjalta minä sitä luen, ja tietysti kehotan muitakin lukemaan, kuten kristityn kuuluu.
Ja vielä yksi asia. Luin aloituksesi Mooseksen kirjasta ja oletan sinun odottavan, että joku menee lankaan vastaa siihen kirjaimellisesti. Uusi Testamentti on tullut täyttämään tuon lain, ja Vanhaa testamenttia on syytä lukea ikäänkuin sen "läpi". Raamatussa on mainittu vain Pyhän Hengen pilkka anteeksiantamattomana syntinä, ja vaikka tuossakin kohdassa puhuttiin synnistä, se ei suinkaan tarkoita, ettei Kristuksen sovitustyö ylettyisi tuon vaimon kohdalle. Kyseessähän oli huoruuden synti, eikö niin. Totesimme jo, että absoluuttista totuutta ei asioihin kovin helposti löydy, ja tämä täytyy muistaa. Jos kirjoittaisit samalta aikakaudelta jonkin ihan Raamatun ulkopuolisen toimintatavan luettelonmaisesesti, voisimme hämmästellä ja kauhistella sitäkin aivan samalla tavalla.
Jumala sanoo, tee mitä tahdot, mutta jos teet väärän valinnan, sinua kidutetaan ikuisesti helvetissä. Tämä hyvä herra ei ole vapaata tahtoa. Se on sukua miehelle joka kertoo tyttöystävälleen, "Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle". Kun mies sanoo tämän, kutsumme häntä psykopaatiksi vaadimme hänen vangitsemista/teloittamista. Kun jumala sanoo saman, annamme hänelle rakkautemme ja rakennamme kirkkoja hänen kunniakseen.
- William C. Easttom II
Psykopaatti ei uhraa uhrinsa puolesta ajatustakaan. Jumala uhrasi poikansa. Jumala ei vaatinut Aabrahmiakaan uhraamaan Iisakia, vaikka antoi tällaisen käskyn. Sen sijaan oman Poikansa Hän antoi ripustaa ristille. Näin Hän muuten teki senkin vuoksi, että psykopaatinkin synnit olisivat poispyyhityt. Me ihmiset emme mielellämme anna anteeksi psykopaatille, js hän sattuu vaikka jonkun läheisemme ryöstämään ja tappamaan.
Jos Jumalakuva vääristyy jonkin uskonnonnollisen liikkeen opetuksen vuoksi, se ei ole Jumalan sýy. Se on lähinnä itsensä ihmisen suuruuden (tai pienuuden) syy. Sinulla se ei ole vääristynyt, vaan sitä ei ole oikein vielä edes muodostunut. Voisit ihan itsekin pohtia näitä asioita, ja jättää Williamin ajatukset Williamin ajatuksiksi. Vai oletko sinä täysin samaa mieltä kaikissa asioissa jonkun muun ihmisen kanssa?
Mitään pahempaa en osaa keksiä, kuin kaiken pahan luoja. Toisaalta monet psykopaatitkin osaavat olla todella miellyttäviä kun sille päälle sattuvat.
Minä olen kuitenkin joskus kauan sitten kuullut että tuota teemaa olisi selitetty sieten että
- silunvihollinen olisi alunperin ollut yksi Jumalan enkeleistä. Kutenkin tuolle enkelille ei olisi kelvannut asemansa eikä osansa vaan hän olisi halunnut olla kaikkivaltias kuten Jumala.
Jumala ei siis nähdäkseno ole luonut pahaa vaan sallii pahan läsnäolon.
Voin olla väärässä.
Minäkin ymmärrän asian noin, kuten kuvasit. Pahan ilmentymä on juuri tuo langennut enkeli. Jos siitä jotakin hyvää pitää kaivaa, niin todetaan vanhan kristityn sanoin, että "ainakin se on toimelias."
Muuten pahan luomiseen ja syntyyn on vaikeaa ottaa mitään kantaa. Lienee syytä kysyä hyvin Raamattua tuntevilta palstalaisilta apua:) Ei minua oikeastaan ihmisjärjen vastaus aiheeseen kiinnosta. Mutta jos joku sattuu lukemaan, ja on perehtynyt aiheeseen Raamatun pohjalta, niin siitä vain.
Voisit kertoa, mitä pahaa Jumala on luonut. Jos pelkäät koiria, se saattaa olla kannaltasi paha. Jotakin tällaista?
Ei, luulenpa, että ajattelit kumota Jumalan niskaan kaiken sodista, ydinaseista, ilmastonmuutoksesta, saasteongelmasta, päihde- ja huumeongelmista sekä köyhyydestä asti. Ainakin niin totaaliselta sinun kommenttisi kuulosti. "Jumala on kuitenkin erittäin paha". Sinulla on taipumus dramatisointiin, veliseni.
Psykopaatit ovat miellyttäviä, jos se sopii heidän itsekkääseen ajatteluunsa, ja tällainen käytös edistää heidän omaa etuaan. Itsekkyys on jo sinänsä negatiivinen sana, ja edustaa minulle (pääsääntöisesti, ei absoluuttisesti) pahaa.
Olet päässyt siihen, että olet määritellyt mielestäsi erittäin pahan, eli Jumalan. Sen ajattelutavan perusteella janan toisessa päässä on jotakin. Mitä? Suomen laki ja demokratia on tullut kirjoituksissasi mainituksi jonkintyyppisinä ihanteina ja asioiden ohjeistajana, hyvän ja pahan määrittäjänä.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, onko jonkin kansakunnan tai valtion laki sellaisenaan säilynyt muuttumattomana tähän päivään? Kymmenen käskyä on aika vanha "lakikokoelma", ja yksinkertaisuudessaan muuten aika hyvä, jos vaivautuu ajattelemaan.
Tarina on muistaakseni peräisin eepoksesta Kadotettu Paratiisi. Raamatusta sitä ei löydy. En ole lukenut kyseistä eeposta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadotettu_paratiisi
Johanneksen ilmestys:
7. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
8. mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
9. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Kymmenestä käskystä 6. ja 9. suojelevat avioliittoa ja 4., 6., 9., ja 10. kotia ja perhettä. Avioliitto ja perhe ovat Jumalan erityisessä suojeluksessa.
(Room. 13:9) "Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa millainen ensimmäinen käsky on toisiin käskyihin verrattuna:
"Ensimmäinen käsky on pääkäsky. Siihen sisältyvät jo kaikki muutkin käskyt. Sillä vain se noudattaa niitä oikein, joka sydämessään noudattaa ensimmäistä käskyä. Sen tähden kaikkien seuraavien käskyjen selitys alkaakin sanoilla: "Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin..." Luther sanoo: "Jos sydän suhtautuu näin Jumalaan, se on täyttänyt tämän ja kaikki muutkin käskyt. Ja taas toisaalta se, joka pelkää ja rakastaa jotakin muuta taivaassa ja maan päällä, se ei pidä tätä eikä mitään muutakaan käskyä maan päällä."
Siis 1. käskyä rikkova rikkoo kaikkia kymmentä käskyä. Ts. yhtä käskyä rikkoneen synnissä mässäilevä omavanhurskaiden anteeksiantamaton joukko syyllistyy vähintään kymmenkertaiseen syntiin.
(5. Moos. 27:26) ´Kirottu on jokainen, joka ei tunnusta tämän lain käskyjä eikä elä niiden mukaisesti.´ Ja kansa sanokoon ´Amen.´
Miksi Luther aloittaa jokaisen käskyn selityksensä:
"Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa" ?
Eikö juuri siksi, että se vastaa Jeesuksen tiivistystä kustakin käskystä rakkauden kaksoiskäskyksi?
V 99 katekismuksen mukaan: "Käskyjen sisältö voidaan ilmaista sanomalla, että meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Meidän on kohdeltava muita niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan."
(Mal. 2:16) Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot.
Mitä Jumala kaikista käskyistä sanoo päätössanoissaan? Minä, Herra sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa mitä se on:
"Jumala uhkaa rangaista kaikkia niitä, jotka rikkovat nämä käskyt. Sen tähden meidän tulee pelätä Jumalan vihaa, niin ettemme riko näitä käskyjä. Mutta hän lupaa armonsa ja kaikkea hyvää kaikille, jotka pitävät nämä käskyt. Sen tähden meidän tulee rakastaa Jumalaa, turvata häneen ja mielellämme elää hänen käskyjensä mukaan."
Luther jatkaa ketä Jumalan rangaistus kohtaa:
"Jumalan rangaistus kohtaa jokaista katumatonta ja epäuskoista synninharjoittajaa, kutakin hänen omista synneistään."
Luther jatkaa:
"Jumalan ankaran uhkauksen tarkoituksena on, että jokaisen synnin kohdalla pelkäisimme Jumalan vanhurskasta vihaa ja kavahtaisimme syntiä... Meillä tulee olla puhdas sydän niin, että meillä on vain pelkkä puhdas, pyhä halu ja into kaikkeen siihen, mitä Jumala tahtoo... Käskyjen päätössanat liittyvät ensimmäiseen käskyyn, joka itse asiassa sisältää jo kaikki muutkin käskyt. Päätössanat osoittavat, että Jumalan käskyjä voi oikein noudattaa vain sellainen sydän, joka yli kaiken pelkää ja rakastaa Jumalaa sekä turvaa yksin häneen."
Luther selittää: "Se taas, joka on tehnyt tämän erityisen synnin Pyhää Henkeä vastaan, ei ole murheellinen siitä. Hän ei ole myöskään huolissaan sielunsa kohtalosta, vaan vaeltaa ylpeydessä ja kapinassa sydän lopullisesti paatuneena ja alistumatta selvän Jumalan sanan alle."
Luther jatkaa kykeneekö ihminen täyttämään Jumalan lain:
"Syntiinlankeemuksen jälkeen ei kukaan ihminen enää täytä Jumalan lakia niin, kuin Jumala tahtoo. Epäuskoinen ihminen ei täytä sitä ollenkaan, ja Kristukseen uskovankin kuuliaisuus on sangen vajavaista. Kristus on ainoa, joka on täyttänyt Jumalan lain."
Oikeuttaako Jumala rikkomaan Hänen käskyjään? Ei oikeuta. Toisaalta, koska Jumala on rakkaus (I Joh. 4:7-16), se tarkoittaa, että Jumala ei kosta yhdellekään ihmiselle. Tämä kosto aiheutuu isien tai äitien pahojen tekojen esimerkin voimasta. Siitä, että lapsi toistaa vanhempiensa esimerkkiä sukupolvesta toiseen aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Kunnes huono esimerkin voima saavuttaa kohtuuttomuuden rajan ja lapset, lähimmäiset tai virkavalta ryhtyvät toimenpiteisiin kyseistä rikollista vanhempaa tai jälkeläistä vastaan.
Herran rukous ...Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Tämä rukous on suorastaan irvokas, jos me emme anna anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet!
Sananpalvelijoille Luther selittää: ...Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
(2 Joh. 9) "Joka harhailee ja ei pysy oikeassa Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa." Jaakko. Sinä ja pj. laumoineen harhailette elämän perussolua - avioliittoa - koskevassa asiassa. Teillä ei ole Jumalaa.
Mitä Luther sanoo Katekismuksessa aviovaimoille? Yllyttääkö hän heidät miestään vastaan? Vanhemmille: (Matt. 18:6) Joka viettelee yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Yllyttääkö Luther lapset vanhempiaan vastaan? Totisesti ei.
Mitä Luther sanoo kaikille yhteisesti?
Luther selittää Vähässä Katekismuksessa:
"Jumala lupaa ajassa ja iankaikkisuudessa runsaasti siunata ja palkita kaikkia, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä. Jumala toteuttaa tätä lupaustaan niissä, jotka tunnustavat syntinsä ja turvaavat Kristuksen armoon sekä haluavat noudattaa hänen käskyjään sekä opin että elämän alueilla. Me voimme nimittäin rakastaa Jumalaa ainoastaan, jos meillä on usko Jeesukseen. Jumala antaa siunauksensa vain sulasta armostaan eikä uskovien tekojen tähden, sillä heidän kuuliaisuutensa ei ole täydellistä, vaan sangen vajavaista."
Lain vaatimus: (Matt. 22: 37-40) 37. "Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
(Hes. 34:16) Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. Syyllistyy ihminen minkä tahansa käskyn rikkomiseen, niin hänelle, jos hän syntiään katuu, kuuluu armo ja anteeksiantamus.
(1. Joh. 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
(Matt. 5:19) Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
(Matt. 7:21) Ei jokainen, joka sanoo minulle: ´Herra, Herra´, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
(Matt. 5:20) Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Amen, olipa hyvää ja "ruokaisaa" tekstiä!
Kiitos Jumalalle.!
keskustelijoiden kehnon ymmärryksen käskyistä, uskon ydinasiasta ja siitä mitä raamattu pitää sisällään.
Koko raamatun sisältö tiivistyy kymmeneen käskyyn ja niiden selityksiin ja erilaisiin ihmiskohtaloihin niiden huonoina tietoisina ja tiedostamattomina täyttäjinä. Raamatussa kerrotaan, miten käskyjen täyttäjinä kilvoittelevat perivät lopulta autuuden, mutta niitä tiedostamatta tai tahallaan rikkovat joutuvat koviin koettelemuksiin ja - lopulta tuhoon. Siinä ohessa kulkee Israelin kansan, Jeesuksen, opetuslasten ja heidän aikaisten ja jälkeisten seurakuntien historia. Vanhan Testamentin aika on tulevan Messiaan odottamista ja monilta osin lain kirjainta korostavaa, Uusi Testamentti painottaa uskovien laista vapautusta ja uskoa Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Mutta ei Jeesuskaan tullut kumoamaan lakia (kymmentä käskyä), vaan sen täyttääkseen, jotta meillä ihmisillä olisi Häneen uskovina mahdollista pelastua.
muuta syntilistaa ei ole.
Hyvä kun laitoit 10 käskyä esille.
kymmentä käskyä tulee toistaa, toistaa ja toistaa. Niiden avulla on tarpeen kumota kaikki täälläkin esitettävät muut syntilistat väärinä, tarpeettomina ja vahingollisina.
Tämäkin avaus osoittaa, miten kelvotonta käskyjen tuntemus on. Mitä se osoittaa? Sitä, että liian moni vl on luopunut oikeasta uskosta tietämättömyyttään, harhaan johdettuna jne.
Kuinka muutoin voisi kilvoitella Jumalan käskyjen täyttäjänä, jollei edes tunne käskyjä ja sitä, mitä se on (kunkin käskyn selitystä)?
Keille siitä kuuluu suurin vastuu? Opettajille = puhujille, jotka horisevat omia, opittuja, luultuja, uskottuja, tarkistamattomia ja raamatulla perustelemattomia ja suorastaan raamatun vastaista opetusta levittäessään. Toisaalta seurakunnan tehtävä on valvoa, että sen opettajikseen valitsemat opettavat oikein. Ellei, tulee seurakunnan vapauttaa moiset väärät opettajat. Näin ei ole kuitenkaan toimittu. Joten valvomattomuus on koitunut jo liian monen vahingoksi...
että nyt SRK on ilmoittanut, ettei mitään syntilistaa ole.
Mutta minunkin mielestä juuri 10 käskyä on se oikea syntilista.
SRK:n pitäisi palata raamatun mukaan uskomaan 10 käskyyn, se on oikea syntilista.
joka seuraa Kristusta opissa, elämässä ja kärsimisessä, on saanut usein "vapauttaa" korvansa kuulemasta oppeja, jotka eivät ole Jumalasta.
Tähän Jumala on heitä suorastaan ajanut. Hyvän tahtonsa mukaan =)
Seurakunta, joka on Kristuksen oma, ei ole maailman ja väärävanhurskaan mieleen. Siksi sitä ei tuo edellä mainittu joukko seurakunnaksi halua tunnustaa. Vaan mieluusti sitä hätyyttää milloin mitäkin "keppievankeliumia" hyväksi käyttäen.
Huomaatkos, mikä hirmuinen ristiriita syntyy siitä, jos SRK väittää, että mitään syntilistaa ei ole? Silloinhan putoaa koko evankeliumilta pohja pois. Jos mikään teko ei ole syntiä, niin mitä sitten saarnattaisiin anteeksi? Eihän silloin tarvittaisi koko evankeliumiakaan. Jos SRK on esittänyt, että mitään syntilistaa ei ole, merkitsee se, että SRK on luopunut kokonaan Jumalan sanasta.
SYNTILISTA ON, mutta VAIN avauksessa esitetty - kymmenen käskyä. Niitäkään ihminen ei pysty edes yhtenä elämänsä päivänä täyttämään. Siksi ihminen tarvitsee peljästystä synnin tähden, katumusta ja synnin päästön uskolla omistamista. Muuta mahdollisuutta ei ihmisellä ole Jumalalle kelvatakseen.
sitä minäkin jäin miettiin kun SRK ilmoitti, ettei mitään syntilistaa ole, että mikä sitten on syntiä.
Onneksi nostit nämä kymmenen käskyä tänne, tajusin, että näinhän se on, kymmenen käskyä ovat syntilista, jonka Jumala on antanut.
niin käy, tai oikein uskovat joutuvat ylivallan edessä vaikenemaan.
Olet toki oikeassa, mutta taistelijaluonteisena, jollaisia ihmisistä on alle promillen verran, kokemusteni jälkeen minä en voi vaieta. Vähintäänkin katson velvollisuudekseni huomauttaa väärästä opetuksesta. Jos me kaikki niin toimisimme, joutuisivat omavanhurskaat nurkkiin naukumaan eivätkä he pääsisi saarnatuoliin eivätkä alttarille. Silloin seurakunnassa vallitsisi rakkaus ja rauha. Olen tehnyt virkaurani sotilaana - rakuunaupseerina. Minuun on iskostunut hyökkäyksellinen puolustus. Hyökkään ja isken rämäpäisesti. Näin puolustan parhaiten sitä, mitä pidän arvossa ja jonka tehtäväkseni olen saanut. Mitä muutakaan usko on, kuin taistelua syntiä ja pahuutta vastaan? Ei uskova voi aina väistyä, vaieta tai paeta. Kyllä uskovan tulee myös kyetä seisomaan suorana vartiopaikallaan ja taistella, vaikka kuinka häntä väärin kohdeltaisiin tai vietäisiin polttoroviolle tai areenalle leijonien raadeltavaksi.