Itse en muinoin hakenut lääkikseen, koska pelkäsin, että potilaat kuolevat käsiini. Edellytyksiä olisi kaiketi muuten ollut, mutta tuo pelko...
Olenko ainoa tuon pelon kanssa?
Ammattina lääkäri olisi ihan mielenkiintoinen, mutta pelkoni vei mut vähemmän vastuulliselle alalle. Jos tyrin niin ei ainakaan ihmisiä kuole.
Olenko ainoa tuon pelon kanssa?
Ammattina lääkäri olisi ihan mielenkiintoinen, mutta pelkoni vei mut vähemmän vastuulliselle alalle. Jos tyrin niin ei ainakaan ihmisiä kuole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulemma se vastuullisin ammatti on sairaanhoitajilla, ja lääkärit käyvät sairaaloissa vain kääntymässä.
Tokihan se on ikävää, että potilaita kuolee, mutta se on vain väistämätöntä. Ei se kivalta tunnu, mutta pitää muistaa se, ettei mikään ole ikuista, eikä kuolema välttämättä ole kenenkään vika. Kukaan ei ole varsinaisesti kuollut käsiini, mutta naapurihuoneessa kuitenkin. Kohtasin kuolemaa ensimmäisen kerran ensimmäisessä työpaikassani lääkärin sijaisena. En osannut pelätä kuolemaa, enkä pelkää vieläkään, sillä tiedän, etten ollut mitenkään syyllinen kenenkään kuolemaan, vaan tein kaikkeni potilaan hyväksi. Turha sitä kuolemaa on pelätä, se kun on vain osa elämää.
ennemmin tai myöhemmin potilaita kuolee. Ja ennemmin tai myöhemmin myöskin kuolee niin, että jälkeenpäin pohtii, olisiko kuoleman voinut estää jos olisi heti hoksannut jotain juttuja ja heti aloittanut oikeat hoidot. Asian kanssa on vain elettävä.