Poikani sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa ja dysfasiaa ja autistismia, on kehitykseltään jälkeenjäänyt, arviolta 3-5 –vuotiaan tasolla ja hoidossa vakipaikalla Ylisen palvelukeskuksessa Ylöjärvellä.
Tässä elokuun lopussa ihmettelin miksi kotilomalääkedosetista puuttui Topimax ja Lyrica. Kysyin asiaa laitoksesta ja ilmeni ettei pojalleni ole annettu epilepsialääkkeitä viiteen päivään, selittivät että lääkkeenjaossa oli kyseiset lääkkeet päässeet loppumaan eikä tieto ollut kulkenut perille hoitajalle jonka olisi pitänyt korjata tilanne. Arvatkaapa tuliko viikonloppuna kohtauksia – 11 kohtausta, osa voimakkaitakin.
Eikä tässä vielä kaikki! Kolme viikkoa myöhemmin olivat onnistuneet antamaan pojalleni toisen hoidokin iltalääkkeet ja virheen huomattuaan heti perään kaksi pullollista lääkehiiltä. Omia lääkkeitä ei voitu tämän takia antaa. Minulle ei asiasta tietenkään kerrottu mutta viikon päästä kotilomalla huomasin ulosteen olevan ihan mustaa ja tunnistin siitä lääkehiilen käytön. Pakkohan heidän oli sitten tunnustaa että vahinko oli käynyt. Vielä viikonkin päästä tuli 9 kohtausta. Onneksi poikani on vielä elossa näiden törmäilyjen jälkeen – toisinkin olisi voinut käydä.
Nyt edetään sitten kantelu- ja oikeustoimilinjalla, mietin vielä uskallanko pitää poikaani ollenkaan laitoksessa, niin pahojen hoitovirheiden kohteeksi kun on joutunut. Hengenlähtö oli ollut lähellä ja minun luottamukseni hoitoon on minimissään ja sydämestäkin ahdistaa.
Tässä elokuun lopussa ihmettelin miksi kotilomalääkedosetista puuttui Topimax ja Lyrica. Kysyin asiaa laitoksesta ja ilmeni ettei pojalleni ole annettu epilepsialääkkeitä viiteen päivään, selittivät että lääkkeenjaossa oli kyseiset lääkkeet päässeet loppumaan eikä tieto ollut kulkenut perille hoitajalle jonka olisi pitänyt korjata tilanne. Arvatkaapa tuliko viikonloppuna kohtauksia – 11 kohtausta, osa voimakkaitakin.
Eikä tässä vielä kaikki! Kolme viikkoa myöhemmin olivat onnistuneet antamaan pojalleni toisen hoidokin iltalääkkeet ja virheen huomattuaan heti perään kaksi pullollista lääkehiiltä. Omia lääkkeitä ei voitu tämän takia antaa. Minulle ei asiasta tietenkään kerrottu mutta viikon päästä kotilomalla huomasin ulosteen olevan ihan mustaa ja tunnistin siitä lääkehiilen käytön. Pakkohan heidän oli sitten tunnustaa että vahinko oli käynyt. Vielä viikonkin päästä tuli 9 kohtausta. Onneksi poikani on vielä elossa näiden törmäilyjen jälkeen – toisinkin olisi voinut käydä.
Nyt edetään sitten kantelu- ja oikeustoimilinjalla, mietin vielä uskallanko pitää poikaani ollenkaan laitoksessa, niin pahojen hoitovirheiden kohteeksi kun on joutunut. Hengenlähtö oli ollut lähellä ja minun luottamukseni hoitoon on minimissään ja sydämestäkin ahdistaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan hän kuitenkin lapsesi, tosin en tiedä, että miten vanha.
Itselläni on myös kokemuksia sairaanhoitajien töppäilyistä ja siitä, että he eivät tunnusta tai raportoi väärien lääkkeiden antamista.
Onhan toi hirvee epäkohta, mutta itse en enää edes jaksa valittaa, kun energia menee siihen. Sairaanhoitajina on helvetin typeriä ja sitten vielä he vaativat lisäpalkkaa 24 %... ehkä onkin parempi, että sanovat itsensä irti kokonaan, kun hommat ei luonnistu? Luulen, että Filippiiniläiset sairaanhoitajat hoitajat hoitavat hommat jopa paremmin...
Yksityiset lääkäriasemat on kai ainoa vaihtoehto nykyisin, kun kunnallisella on arpaonnea, jos saa hyvää hoitoa.
Niin lääkkeet oli loppu? Tukusta vai vain sairaalasta? Jos vain sairaalasta, niin voi pyhä Sylvi. Haasta noi oikeuteen?
haastava haaste! Tämän sanon 11 vuoden kokemuksella. Otimme kuitenkin koko perhe veljeni onnettomuuden jälkeen hänet hoitoomme; vaikeuksilta ei ole säästytty. Huoltajuuskiista oikeudessa ja mitä kaikkea. Veljeni kun sai vakuutuksista melkoisen summan rahaa (jonka varassa hän about elää), hänellä on omahoitajat ja hän elää kotonaan. Nyt maistraatti on halunnut vaihtaa edunvalvojaa (siskoni), koska he haluavat lähettää veljeni laitokseen. Se olisi kaiken loppu! Asiasta on tehty käräjäoikeuden päätös, että sisareni jatkaa veljeni edunvalvojana. Maistraatti valitti hovioikeuteen.
Olemme perheenä huolehtineet veljestäni jo 11 vuotta, enkä voi ymmärtää tällaista menettelyä!
Taisi mennä ohi asian, mutta huomenna tulee hovioikeuden päätös.
t. Hermostunut
Tähän on tultu, koska, mikään instanssi ei ota vastuuta terveydenhoidon ja sairaalan maailmassa tapahtuvista virheistä. Hyvä että niistä insuliinikuolemista on edes julkisuudessa kirjoitettu. Tuli tunne, että kun on hankala potilas, niin hoitajat ottaa nopeimman konstin ja piikki suoneen. Nämä liika-annostelut lääkkeiden osalta, niiden olemassaolo on täysin tutkimatta. Samoin vajaa lääkitys ja lääkkeiden yhteensopivuudet. Tosiasiassa, me olemme koekaniineina. Maksanrasituskokeita, eikä mielialassa- ja hormooneissa fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia ilmoiteta, vaikka tiedettäisiin. Kuinka paljon, esim urheilijoilla on sairauksia, jotka johtuvat aineiden vaikutuksista, joita annettiin aikaisemmin suorituskyvyn parantamiseksi. Diatsepamin ja alkoholin yhteisvaikutuksesta ei riittävästi puhutä. Nämä kaksi ainetta ovat hengenvaarallsia. Aiheuttaa,mm agressiivisuutta. Kuinka monta vankia on vankeinhoitolaitoksissa juuri näiden lääkkeiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Valtio myy alkoholia mainostaen ja lääkärit, kansan "parantajat" diatsepamit ja ihminen- potilas istuu vankilassa, kun ei ole tiennyt mitä on tehnyt. Näistä asioista ei puhuta ääneen. Diatsepami on ja yleensäkin pamit yleistymässä, samoin alkoholin käyttäminen. Sanon vaan, että mitä on sos-ja terveyshuollon kaksinaismoralismi. Tai jos ajattelen toisin. Kai meillä on liikaa ihmisiä maailmassa. Osan vie nälänhätä, osan aidtsi ja osan ihmisten heikkous, jotka eivät osaa ymmärtää omaa hyväänsä ja sortuvat mafian ikeen alle. Meidän, joilla on tämänlainen sairaus, kirjoituksissa on paljon toista tukevaa asiaa ja pohdimme miten mailmaa parannetaan. Tsemppiä.