Mitä teen??

olen yli 30 v.menin naimisiin 19v kaikella innolla ym,ei pelkoja ei jannittamista.tapahtui vaan niin etta sain kuulla koko ajan anopin ja appiukon suusta kuinka huono olin.en edes ollut. ajattelin huonona lue noyrana ihmisena etta on mussa varmasti vikaa ja yritin koko ajan muuttaa itseani paremmaksi.tassa lisakuviona uskontopaine...lahdin suhteesta 2004 koska koin etta mieheni ei uskalla minua puolustaa. ja en jaksanut enaa itse. nyt karsin kamalista jannitysoireista ja minun on vaikea olla oma itseni edes uuden mieheni seurassa joka toi lisapontta suhteeseemme pienila kivoilla raivokohtauksilla. en viela uskalla siis luottaa etta en saa turpiini jos kayttaydyn niin etta saan sen tilan jonka tarvitsen.ajattelin menna mielenterveystoimistoon juttelemaan ja haen jotkut laakkeet jotka alentavat stressia ja pelkotiloja. siis etta kynnys olisi korkeampi. tiedan etta tarvitsen ne mutta en saa viela koska synnytys on vajaan kolmen viikon paasta.ala sina paasta jannitystasi liian pahaksi vaan hae apua.tiedan senkin etta siita syyllistaa itseaan ja on vaikea luottaa toiseen jos pelkaa ettei toinen ymmarra.tietenkin voisit jutella poikakaverillesikin naista tunteista ja luottaa etta han ymmartaa.jos ei, niin han ei ole sinun arvoisesi,mutta uskon etta hanellakin voi olla niita tuntemuksia, koska kaikilla on joskus.hae apua ja kasvata luottamusta itseesi.nimim.kuninkaallisetkin piereskelee...