Ajattelin tässä, että jos olisin aikoinani hakenut poliisiksi ja varmaankin päässyt sinne, niin onneksi noin ei käynyt. Nimittäin tänä päivänä olisin ongelmissa ajatusmaailmani ja työni kanssa. Varmaankaan en käyttäisi kannabista, sillä sitä katsottaisiin liian kieroon ja saisin potkut. Vaikka en siis käyttäisikään kannabista, niin oletettavasti kyllä kasvattaisin kannabista. Totta, kannabiksen kasvattaminen aiheuttaa euforiaa ja siitä tulee riippuvaiseksi. Kenties voisin jättää esim. perhesyihin vedoten kannabiksen kasvattamisen jos olisin poliisi. Kuitenkin uskoakseni olisin jo pelkästään vakaumukseni kannalta ongelmissa poliisiorganisaation taholta. Nähdäkseni ongelma on siinä, että minä kannatan päihdepolitiikassa haittojen vähentämisen politiikkaa, mutta poliisi toteuttaa (osin eduskunnan tahdosta, osin omin päin) päihteiden haittojen maksimoinnin politiikkaa. Näin ollen joutuisin todennäköisesti hakemaan poliisinvirkaa jostakin Euroopan maasta, joka suhtautuu kannabikseen hieman enemmän järkipohjalta kuin Suomi. Ja ellen lähtisi vapaaehtoisesti, niin minut varmaankin hyllytettäisiin, vaikka en mitään laitonta tekisikään. Ajatusmaailmani ei varmaankaan yksinkertaisesti sopisi poliisin ajatusmaailmaan vielä moneen kymmeneen vuoteen. Poliisiorganisaatio on melkoinen rasistiorganisaatio.
Olen itse tutustunut päihteisiin ja työelämään työskennellessäni työnjohtajana. Kerran itselläni oli niin pirun paha krapula (kadun sitä syvästi, en ollut työkunnossa, minun olisi pitänyt jäädä sairaana kotiin). Hommat lutviutui jotenkin. Hyvät työmiehet teki töitä normaalisti. "Sällit" taas sähelsi kuka mitäkin. Itse kävin pari kolme kertaa vuorossa hallissa, muut ajat nukuin pukukopissa tai oksensin. Hassua, muiden (vanhempien) työnjohtajien mielestä toiminnassani ei ollut mitään paheksuttavaa. Minua kyllä hävetti.
Krapulassa olevia työntekijöitä näki tämän tästä. Vaan nepä oli niitä parhaita työntekijöitä. Jos yllätti jonkun vetämässä kosanderia ruokiksella, niin eipä siihen mitään uskaltanut sanoa. Parempi oli kun meni vaan juttelemaan ja tarjos röökin ja otti ryypyn (jos tarjottiin).
Kannabiksen vaikutuksen alaisena en ole ollut ikinä töissä. Joskus on kyllä ollut aamulla vielä sellainen olo että "huomaa" että tuli illalla poltettua. Nämä oireet saan pois kahvilla. Jos sanon jotain hassua, niin voin selittää sen sillä, että on vähän krapula. Selitys kelpaa aina. "Hyvä poika. No, saikko?" ”Hehe, en kerro)
Muutama alaiseni selvästi käytti kannabista, vaikka en sitä heiltä kysynytkään, tai ikinä nähnyt kenenkään polttavan kananbista. Kyllä, jos olisin normaaleilla kriteereillä hyvä työnjohtaja, niin minun olisi pitänyt ottaa heidän "huumeongelma" puheeksi. En ottanut. Muut työnjohtajat eivät edes tienneet heidän työntekijöidensä pilveilystä. Niinpä ajattelin, etten minäkään tässä sen isompaa rikosta tee. Yksi työntekijä oli semmoinen veltto paskiainen ja teki vielä huonoa työnjälkeä. Se oli pari kertaa ihan pilvessä töissäkin. Sen käytös kyllä jurppi. Kerran yllätin sen kahvihuoneesta nukkumassa ihan *tööt*. Olisin voinut järjestää sille potkut vaikka heti, mutta potkujen järjestäminen on niin tylsää. Hänellä oli määräaikainen sopimus, eikä sitä sopimusta uusittu. Taisi tietää itsekin sen, kun ei se mitään töitä tehnyt. Se oli ilmeisesti jotain niitä työllistettyjä, or something. Joka tapauksessa, oliko kannabis hänelle ongelma, vaiko käyttikö hän kannabista muiden ongelmiensa vuoksi, se jäi epäselväksi.
Että niin se on. Päihteet liittyy melkein kaikkeen. Ennen kaikkea ne liittyy työntekoon. Jos tässä jotain pointtia piti olla, niin yrittäkää välttää kännäämistä työaikana. Jos se on jo muodostunut hyväksyttäväksi tavaksi, niin mikäs siinä. Mutta terveydellisistä syistä voisi ehkä vähentää? Ja kannabis taas ei oikein sovellu raskaan työn raatajille TYÖAIKANA (koska se heikentää kykyä saada aikaiseksi) eikä myöskään vaativaa ajatelua vaativissa töissä. Taiteellisella alalla kannabiksenkäytöllä saattaa sen sijaan saada kenties paremminkin aikaiseksi kuin ihan ilman.
*Huhhhuh*. Tämä viesti on kirjoitettu humalassa. Huomenna saan "ihailla" aikaansaannostani, sekä kenties muutamaa vastausta.
Ps. On noi hamppukasvit kyllä ihania. Kun saan kirjoitettua loppuun tämän viestin ja lähetettyäni sen, niin taas kasvit on kasvaneet useita millejä, kenties yksi lehti on tullut lisää. Niitä on todella upea seurata. Sanoisin, että kannabiksen kasvattamisesta saa suuremman euforian kuin sen polttamisesta. On se niin upea kasvi, että oikein tekee mieli suukotella niitä, mutta oikein varovaisesti, että ne kasvavat vahvavartisiksi. Kannabiksen kasvattamiseen voi näköjään todella jäädä koukkuun. Jos minä jostain syystä joutuisin lopettamaan kannabiksen kasvattamisen, niin vieroitusoireet olisivat niin kovat, että tuskin edes kannabiksen polttaminen auttaisi.
Kumma juttu; vaikka kannabiksen kasvattaminen aiheuttaa suuremman euforian ja addiktiivisuuden kuin polttaminen, niin miksi ihmeessä polttaminen on kiellettyä mutta kasvattaminen ei. Tuleepa melkein mieleen. että lainlaatija on sanoinkuvaamattoman typerä ja tietämätön. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Lainlaatijat ovat fiksuja ihmisiä. Heidän on pakko olla niin fiksuja, etten edes voi ymmärtää heidän päätökseen johtaneita syitä. Niinpä kuulisin mielelläni arvostamaltani valtiomieheltä ja huume asioiden asiantuntijalta (poliittiselta kannalta), Ville Itälältä seuraava: Miksi kannabiksen kasvattaminen on laillista, mutta sen polttaminen ei ole. Silti kasvatus aiheuttaa suuremman euforian ja addiktion. Ilmeisesti siis muut syyt (mitkä?) ovat vaikuttaneet päätöksentekoon, mutta mitkä?
Olen itse tutustunut päihteisiin ja työelämään työskennellessäni työnjohtajana. Kerran itselläni oli niin pirun paha krapula (kadun sitä syvästi, en ollut työkunnossa, minun olisi pitänyt jäädä sairaana kotiin). Hommat lutviutui jotenkin. Hyvät työmiehet teki töitä normaalisti. "Sällit" taas sähelsi kuka mitäkin. Itse kävin pari kolme kertaa vuorossa hallissa, muut ajat nukuin pukukopissa tai oksensin. Hassua, muiden (vanhempien) työnjohtajien mielestä toiminnassani ei ollut mitään paheksuttavaa. Minua kyllä hävetti.
Krapulassa olevia työntekijöitä näki tämän tästä. Vaan nepä oli niitä parhaita työntekijöitä. Jos yllätti jonkun vetämässä kosanderia ruokiksella, niin eipä siihen mitään uskaltanut sanoa. Parempi oli kun meni vaan juttelemaan ja tarjos röökin ja otti ryypyn (jos tarjottiin).
Kannabiksen vaikutuksen alaisena en ole ollut ikinä töissä. Joskus on kyllä ollut aamulla vielä sellainen olo että "huomaa" että tuli illalla poltettua. Nämä oireet saan pois kahvilla. Jos sanon jotain hassua, niin voin selittää sen sillä, että on vähän krapula. Selitys kelpaa aina. "Hyvä poika. No, saikko?" ”Hehe, en kerro)
Muutama alaiseni selvästi käytti kannabista, vaikka en sitä heiltä kysynytkään, tai ikinä nähnyt kenenkään polttavan kananbista. Kyllä, jos olisin normaaleilla kriteereillä hyvä työnjohtaja, niin minun olisi pitänyt ottaa heidän "huumeongelma" puheeksi. En ottanut. Muut työnjohtajat eivät edes tienneet heidän työntekijöidensä pilveilystä. Niinpä ajattelin, etten minäkään tässä sen isompaa rikosta tee. Yksi työntekijä oli semmoinen veltto paskiainen ja teki vielä huonoa työnjälkeä. Se oli pari kertaa ihan pilvessä töissäkin. Sen käytös kyllä jurppi. Kerran yllätin sen kahvihuoneesta nukkumassa ihan *tööt*. Olisin voinut järjestää sille potkut vaikka heti, mutta potkujen järjestäminen on niin tylsää. Hänellä oli määräaikainen sopimus, eikä sitä sopimusta uusittu. Taisi tietää itsekin sen, kun ei se mitään töitä tehnyt. Se oli ilmeisesti jotain niitä työllistettyjä, or something. Joka tapauksessa, oliko kannabis hänelle ongelma, vaiko käyttikö hän kannabista muiden ongelmiensa vuoksi, se jäi epäselväksi.
Että niin se on. Päihteet liittyy melkein kaikkeen. Ennen kaikkea ne liittyy työntekoon. Jos tässä jotain pointtia piti olla, niin yrittäkää välttää kännäämistä työaikana. Jos se on jo muodostunut hyväksyttäväksi tavaksi, niin mikäs siinä. Mutta terveydellisistä syistä voisi ehkä vähentää? Ja kannabis taas ei oikein sovellu raskaan työn raatajille TYÖAIKANA (koska se heikentää kykyä saada aikaiseksi) eikä myöskään vaativaa ajatelua vaativissa töissä. Taiteellisella alalla kannabiksenkäytöllä saattaa sen sijaan saada kenties paremminkin aikaiseksi kuin ihan ilman.
*Huhhhuh*. Tämä viesti on kirjoitettu humalassa. Huomenna saan "ihailla" aikaansaannostani, sekä kenties muutamaa vastausta.
Ps. On noi hamppukasvit kyllä ihania. Kun saan kirjoitettua loppuun tämän viestin ja lähetettyäni sen, niin taas kasvit on kasvaneet useita millejä, kenties yksi lehti on tullut lisää. Niitä on todella upea seurata. Sanoisin, että kannabiksen kasvattamisesta saa suuremman euforian kuin sen polttamisesta. On se niin upea kasvi, että oikein tekee mieli suukotella niitä, mutta oikein varovaisesti, että ne kasvavat vahvavartisiksi. Kannabiksen kasvattamiseen voi näköjään todella jäädä koukkuun. Jos minä jostain syystä joutuisin lopettamaan kannabiksen kasvattamisen, niin vieroitusoireet olisivat niin kovat, että tuskin edes kannabiksen polttaminen auttaisi.
Kumma juttu; vaikka kannabiksen kasvattaminen aiheuttaa suuremman euforian ja addiktiivisuuden kuin polttaminen, niin miksi ihmeessä polttaminen on kiellettyä mutta kasvattaminen ei. Tuleepa melkein mieleen. että lainlaatija on sanoinkuvaamattoman typerä ja tietämätön. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Lainlaatijat ovat fiksuja ihmisiä. Heidän on pakko olla niin fiksuja, etten edes voi ymmärtää heidän päätökseen johtaneita syitä. Niinpä kuulisin mielelläni arvostamaltani valtiomieheltä ja huume asioiden asiantuntijalta (poliittiselta kannalta), Ville Itälältä seuraava: Miksi kannabiksen kasvattaminen on laillista, mutta sen polttaminen ei ole. Silti kasvatus aiheuttaa suuremman euforian ja addiktion. Ilmeisesti siis muut syyt (mitkä?) ovat vaikuttaneet päätöksentekoon, mutta mitkä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituseni oli tarkoitus olla ajatusvirtainen kannabismyönteinen kirjoitus.
Tiesin siis useiden alaisteni käyttävän kannabista. Mitään sanottavaa ongelmaa siitä ei ilmeisesti ollut. Mitä nyt tuo yksi passivoitunut heavy-user ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Ja hänenkin kohdalla jäi selvittämättä, oliko kannabis ongelman syy vai seuraus.
Ikävää noissa kannabis vs. työelämäjutuissa on, ettei niistä voi puhua työnjohtajan ja työntekijän kanssa. Jos työntekijä käyttää kannabista, niin se on käytännössä vieroitushoito tai potkut tai potkut ilman tarjousta vieroitushoidosta. Mielestäni jos työntekijä kohtuukäyttää kannabista, niin se ei kertakaikkiaan kuulu mulle tai korkeintaan: "okei, voinhan mä hatsit ottaa". Sen sijaan jos työntekijällä on ongelmia, niin se ilman muuta kuuluu työnjohtajalle. Jos työntekijällä on ongelmia ja hän käyttää kannabista, niin silloin työnjohtajalla on ongelma. Hän voi tehdä helpon ratkaisun (mikäli pystyy sen jälkeen elämään itsensä kanssa) ja irtisanoa tai sitten ottaa asian puheeksi työntekijän kanssa, ja tehdä oman ratkaisunsa. Jos hän ei järjestä henkilöä vieroitushoitoon tai anna lopputiliä, voi tilanteen julkitulo tietää työnjohtajan irtisanomista. Ei se ole helppoa työnjohtajallakaan. Onneksi kannabis on loistava tapa irroittautua tällaisista arjen murheista.
niin,cannabis sopii joillekkin ,mutta ei kyllä kenellekkään töihin tai kouluun.
ja poliisina on rankaa olla,olen kuullut että ovat poliisit kyselleet kuulusteluissa paljonkin cannabiksesta,ja jotkut jopa sanoneet että voisivat käyttää mutta eivät työn puolesta voi.
ja olet oikessa siinä ettei pomon pitäisi puuttua alaistensa päihteitten käyttöön silloin kun se ei vaikuta työhön ja työturvallisuuteen,tai muihin työntekijöihin!!
kirjoituksesi oli cannabismyönteinen ja nähtövösti ajatuksella kirjoitettu.on hienoa tietää että jossain työpaikalla on tällainen johtaja joka on avoin eri asiolle,eikä nosta meteliä turhasta.
otetaan esimerkiksi matti:
matti on toimistotyötä tekevä mies,ikä 32 v.
matti käyttää vapaa aikanaa cannabista ja pomo sattuu saamaan tiedon siitä.
matti on ahkera työntekijä,hommat luistaa ilman valvovaa silmää ja ajallaan ,kaikin puolin moitteettomasti.
on olemassa muutamaa tyyppiä olevaa pomoja
pomo a ottaisi matin puhutteluun ja kyselisi lisää asiasta,ja huomattuaan että eihän se mitään haittaa,ja matti jatkaa töitään normaalisti,ehkä hiukan vapaammin kuin ennen,ei tarvitse enään miettiä et mitäs sitten jos pomo saa tietää.
pomo B kyttäilee matin työntekoa,ja vanhoista uskomuksistaan hän sitten erottaa tämän huumehörhön,ja kuuluuttaa illalla kapakassa kuinka anto huumehörhölle potkut.
sellaista se on ,jotkut asian ymmärtävät(myös poliisit)jotkut ei!
Olihan se ajatuksella kirjoitettu. Joskin hieman pöhnässä (ei pahasti). Mutta näköjään on tullut ehkä turhankin paljon toitotettua alkoholin vaaroja. Nimittäin sanoisin, että yllättävän selväjärkisen kirjoituksen olin onnistunut laatiman.
Niin, en minä enää ole työnjohtajana. Nykyään olen "perus-inssinä" ja valkokaulusduunarina. Nämä hommat on paljon rennompia. Noi työnjohtotehtävät olivat melko stressaavia. Piti koko ajan sumplia hirveesti kaikenlaisia ihmissuhdeasioita.
Mutta jos kuulustelussa poliisi ilmoittaa, että hänenkin tekisi mieli koittaa kannaa (tai että hänkin tykkää perhokalastuksesta tai saksanpaimenkoirista tai...), niin mulle kyllä tulee heti paha-kyttä - hyvä-kyttä -asetelma mieleen, olkoonkin, että "taas salaliittoteoriat jylläävät" joka puolella. Ok, tiedän ettei poliisius tee kenestäkään automaagisesti kuspäätä, mutta jos minua kuullaan kannabiksesta poliisin toimesta, niin silloin homma vaan menee niin, ettei hyviä poliiseja ole ja mitä vähemmän niille kerron, niin sen parempi. Sitten kun juttu on ohi, niin sitten voin tarjota jointin sille kytälle, joka sitä pyysi ja jos se sitä vielä haluaa.
Vielä tuosta "metelin nostamisesta". Mun mielestä työntekijä vs. työnantaja vs. huumeet menee niin, että niin kauan kuin mitä työsopimuksessa on sanottu täyttyy, eli työntekijä tekee työtä niin kuin normaali työntekijä, ei työntekijän vapaa-aika kertakaikkiaan kuulu työnantajalle. Ongelmalliseksi homma menee silloin jos työntekijä tekee jotain sellaista vapaa-aikanaan, joka heikentää hänen työkykyään. Mikäli heikentyminen ei ole oleellista, se on mielestäni työnantajan "luonnollinen tappio". Mikäli heikkeneminen on oleellista, on työntekijällä ja työnantajalla ongelma. Asia tulee ottaa puheeksi. Jossain tapauksissa pitää keskustella irtisanomisesta. Tällöin työnantaja saattaa tarttua työntekijän huumeidenkäyttöön ja pitää sitä irtisanomisen perusteena. Lakikin tukee tällaista, joten lain edessä työnantaja ei tee väärin, mutta moraalisesti mielestäni kylläkin. Irtisanomisen kirjattu peruste pitäisi olla oikea peruste, eli työkyvyn itseaiheuttettu ja oleellinen heikkeneminen.
Terveisin: ex -työnjohtaja, nykyinen valkokaulusduunari perus-inssi, kenties tuleva pienyrittäjä ja työnantaja