Meillä mies on vuorotöissä. 5 iltavuoroa 14-00, viikonloppuvapaa, 7 aamuvuoroa 6-14 ja 7 vapaapäivää ja sitten rumba alkaa alusta jne...Minä tietysti hoidan kotityöt ja lapset (tyttö 1v5kk ja tyttö 1kk) tuon ajan. Sitten mies tulee töistä ja vähän aikaa touhuaa lasten kanssa. Menee nukkumaan jopa 2-3 tunnin PÄIVÄUNET (aamuvuorosta tullessaan siis) ja minä touhuan lasten kanssa ja hoidan kotityöt..sitten mies herää ja touhuaa lasten kans samalla ku katsoo teeveetä..iltavuoroissa käy taas niin että nukkuu johonki puol yhteen asti päivää, viettää puol tuntii vessassa, juo kahvit, käy tupakalla ja lähtee puol kahdeksi töihin ja minä hoidan taas lapset ja kotityöt..tulee yöllä kahdentoista aikaan kotiin jolloin minä ja lapset ollaan nukkumassa, valvoo jopa neljään asti aamuyötä ja nukkuu taas myöhään..minä nukun tosi katkonnaiset yöunet ku imetän jne ja oon tosi väsyny aamuisin ku joudun AINA herään aikaisin syöttämään esikoiseni..mies vetelee hirsiä et oikeen ärsyttää katsoa! Vapaaviikoilla sama homma ja vaatii saada 1-2 vapaapäivänään juoda 6-12 kaljaa! Ja tietysti minä hoidan lapset..ei oo kauaa ku oli yön poissa saunaillassa viettämässä kaverin varpajaisia vaikka sanoin ettei menis ku miestä olis tarvittu kotonaki..olin niin pahalla päällä ja väsyny ja tytöt itki ja uhkasin lähteä tyttöjen kanssa nii äijä silti otti ja lähti! Ja edellisellä viikoilla oli ollu riitaa ku mies kännissä lipsautti että on ollu ihastunu siskonsa kaveriin ja sanoi että ei kuiten viitsiny mitään tehä ku olisin aavistanu sen ja että onneks se ei harrasta yhden illan juttuja! _Itse ei muista sanoneensa mitään tuosta mutta mitä väliä kun itse olin selvinpäin ja muistan :( mulla viel luottamus nollassa kun se sitä pornoaki on katellu mun selän takana jota en kans hyväksy ollenkaan..olen hakenu paikkaa ensikodista, jutellu terv.hoitajan kanssa..en vaan jaksa tällasta. Isäni soitti miehelleni ja puhelun jälkeen mies kyl rupes auttaan mua enemmän kotitöissä ja lasten kanssa, mitä lie keskustelleet isäni kanssa. Sitä kestää joku pari aamua ja tänään taas minä oon hänen vapaapäivänään hoitanu aamurutiinit yksin jne...minä oon 21v ja mies 30 v niin luulis perkules tajuavan tehdä jotain perheensä eteen mutta ei, tuntuu et hän elää vain itelleen..kaikki hyvin kunhan hänen tarpeensa on tyydytetty ja minä oon yksin tavallaan vaikka hän olisikin kotona..jos tällanen jatkuu niin mä en jaksa enää olla hänen kanssaan..olen kaikkeni yrittänyt, en todellakaan haluais erota ku rakastan miestäni ja ku meil on lapsetki..mutta kun rupee väsyttään henkisesti ja fyysisesti niin en keksi enää muutakaan..ei lasten oo hyvä kuunnella vanhempiensa riitelyä jatkuvasti..
parisuhdekriisiä pukkaa...
*tyytymätön*
5540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eroa! Maailmassa löytyy myös miehiä, jotka arvostavat naistaan ja lapsiaan! En väitä olevan helppo päätös, mutta onko sinulla nyt helppoa. Lapsillakin on mukavampaa kun kotona on tyytyväinen äiti!
ota tärkeimmät tavarat mukaasi ja mene vanhempiesi tai kaverisi luo lapsien kans sanomatta miehelle mitään ja anna sen soittaa perään. joskus meillä auttanut jo 3tunnin poissaolo. jos yön olet poissa niin uskon et mies ei saa nukutuksi kun ei tiedä missä olette ja koska tulette, vai tuletteko ollenkaan? mies saa miettiä tekojaan
suosittelen minäkin. Mieluummin näin, kuin, että heti eroat. Kokeile ainakin, jos vaikka auttais.
eikö se sun miehesi ole huomannut että sillä on perhe nykyisin? Se on tainnut nukkua liikaa..
Ihan totta siis! Naiset on valtavan monella alalla vuorotöissä ja ne kuska amukulat ja hoitaa kodin sen työn lisäksi. Mies ei siihen pysty se on selvää, mutta voisi ne edes yrittää!
Päiväunet on paha tapa eikä kukaan tarvitse koko viikko anoin pitkiä unia tai sitten nukkumaanmenoaika on pielessä. Ja se aika taas pitää kyllä sovittaa perheen ja elämän mukaan eikä esim telkan!
Teillä taita aolla arvokeskustelun paikka? Mies päättäköön mikä on tärkeää ja mikä ei ja mikä sen rooli perheessä on vai onko sulla kolme lasta? Ei helppoa, mutta oman elämäsi kannalta kyllä ihan ykkönen. Elämä kun eletään vain kerran niin miksi käyttää sitä epätyydyttävään tilanteeseen joka ei odottamalla muutu tai parane? Toista kun ei voi muuttaa vaan sen toisen on muutettava itseään..
Yleensä perheen eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia ja nyt on varmaan niiden aika miehen osalta? Kun joskus palaat töihin jää sulle kohtuuton taakka jos mies jatkaa tuolla tavalla ja sinä hoidat kaiken muun. Lasten hoitopäivätkin jää ihanan lyhyiksi jos kumpikin kanta avastuun niistä ja lasten hoidoista..
Jos keskusteleminen ei onnistu, koska muuttuu aina riidaksi, niin yksi vaihtoehto on kirjoittaa kirje! Sinulla tuntuu olevan sana hallussa. Kohtalaisen lyhyt, jotta miehesi jaksaa sen lukea. Kerrot suoraan mikä mättää ja mitä toivot miehesi tekevän. Älä ole liian syyttävä, myönnä omatkin virheesi ja väsymyksesi. Paras olisi jos miehesi löytää kirjeen silloin et ole paikalla tai olet nukkumassa, saa rauhan lukea ja miettiä. Jos kirje paperimuodossa ei innosta niin ehkä sähköpostina :).
Tai tulosta tuo kirjoituksesi ja jätä hänen luettavakseen...