Täälläkin on nyt viime aikoina ollut paljon puhetta työnhausta raskaana ja jotenkin tuntuu että suunnilleen kaikkien mielestä on ihan oikein olla kertomatta työhaastattelussa raskaudestaan (jos ei vielä päällepäin näy).
Ok, laki sanoo ettei raskaus saa olla esteenä työn saamiselle, mutta tässäkin asiassa on se iso mutta ja toinen puoli. Miksi työnantajan pitäisi palkata ihminen, joka kuitenkin jää heti kohta sairaus- ja tai äitiyslomalle? Harva työpaikka kun tuskin palkkaa uusia työntekijöitä muuten kuin tarpeeseen ja kohta pitäisi etsiä ja kouluttaa taas uusi sijainen tilalle, sekä tietenkin maksaa kahdelle ihmiselle.. Eli vaikka laki sanoo mitä, ainakin itse ymmärrän oikein hyvin miksei esim. kuudennella kuulla olevaa ihmistä palkata vaan se toinen, ei-raskaana oleva hakija.
Toki tämä ei-raskaana olevakin nainen voi hankkiuta raskaaksi vaikka heti vakipaikan saatuaan ja taas ollaan samassa pisteessä, mutta itse en ymmärrä myöskään tällaista menettelytapaa. Itse en edes kehtaisi ilmoittaa heti uuden paikan saatuani jääväni sitten parin kuukauden päästä mammalomalle.. Taas työnantaja on pulassa, ja/tai muut tekevät sinulle kuuluvat työt omiensa lisäksi.
Mielipiteitä, vaan ei lynkkaustuomiota, kiitos! Varsinkin teiltä jotka olette hakeneet (ja saaneet) vakityötä raskaana ollessa (näkyi se maha ulospäin tai ei:). Miten homma toimi jatkossa, miten asiaan suhtauduttiin yms. kokemuksia??
Ok, laki sanoo ettei raskaus saa olla esteenä työn saamiselle, mutta tässäkin asiassa on se iso mutta ja toinen puoli. Miksi työnantajan pitäisi palkata ihminen, joka kuitenkin jää heti kohta sairaus- ja tai äitiyslomalle? Harva työpaikka kun tuskin palkkaa uusia työntekijöitä muuten kuin tarpeeseen ja kohta pitäisi etsiä ja kouluttaa taas uusi sijainen tilalle, sekä tietenkin maksaa kahdelle ihmiselle.. Eli vaikka laki sanoo mitä, ainakin itse ymmärrän oikein hyvin miksei esim. kuudennella kuulla olevaa ihmistä palkata vaan se toinen, ei-raskaana oleva hakija.
Toki tämä ei-raskaana olevakin nainen voi hankkiuta raskaaksi vaikka heti vakipaikan saatuaan ja taas ollaan samassa pisteessä, mutta itse en ymmärrä myöskään tällaista menettelytapaa. Itse en edes kehtaisi ilmoittaa heti uuden paikan saatuani jääväni sitten parin kuukauden päästä mammalomalle.. Taas työnantaja on pulassa, ja/tai muut tekevät sinulle kuuluvat työt omiensa lisäksi.
Mielipiteitä, vaan ei lynkkaustuomiota, kiitos! Varsinkin teiltä jotka olette hakeneet (ja saaneet) vakityötä raskaana ollessa (näkyi se maha ulospäin tai ei:). Miten homma toimi jatkossa, miten asiaan suhtauduttiin yms. kokemuksia??
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nopeat syö hitaat.
Nykyään työnhaussa on pakko olla "röyhkeä", jos meinaa paikan saada ja tienata. Minä olen ainakin sitä mieltä että raskaana ollessa voi aivan hyvin ottaa työpaikan vastaan. Miettii vaikka niin että jos ei ota paikkaa ja tuleekin keskenmeno? Ei lasta, ei työtä. Jos mennään ajattelu mallilla ettei uutta paikkaa voi ottaa jos aikoo heti äippälomalle, niin kuinka hyvä tuuri pitääkin olla että heti tärppää? Lapset ei aina tule silloin kuin vanhemmat niin tahtovat. Hölmöähän se olisi viisi vuotta odotella sitä tärppiä kotona.. Ei pie funtsii liikaa, elämä kantaa.
Masu jos jo näkyy, voi olla kyl huonot mahikset töihin...
Lähtökohtana kirjoituksessani oli kuitenkin se, että raskaana jo ollaan kun työtä haetaan eli tärppiä ei tarvinne enää odottaa ja (toivottavasti) keskenmenoriskikin jo pienentynyt.
Itse ajattelin, että jos/kun raskaana oleva saa vakipaikan ja jää hetikohta lapsen kanssa useaksi vuodeksi kotiin, jää joltain oikeasti TYÖN halunneelta paikka saamatta niin onko sekään sitten ihan oikein..
"jos/kun raskaana oleva saa vakipaikan ja jää hetikohta lapsen kanssa useaksi vuodeksi kotiin, jää joltain oikeasti TYÖN halunneelta paikka saamatta"
Ensinnäkin, se raskaana olevakin halusi sen työn, siksi hän sitä haki. Ja ilmeisesti hän oli pätevä työhön koska sen sai. Ja toisekseen, se sijainen joka hänen tilalleen palkataan poissaolon ajaksi, tekee myös työtä. Eikö? Eli oikeastaan työn saa kaksi ihmistä!
***
otti korvaan nyt vasta tuo oikeasti haku-määritelmä..
Tuolla periaatteellahan työtäkään ei kai pitäisi vaihta akoska jo on työ niin tuskin sitä haluaakaan, vaan kaipaa vain vaihtelua?
Sehän siinä saattaa oll ainhottavaa, että otat paikan ja sijaiseksesi tulee esim joku jonka olet haussa päihittänyt alkuun. Sitten vielä osoittautuu että se on parempi niin voi kuttu kun on kivaa palata töihin! Toisaalta jos se on ihan epäkelpo niin kyllä kiittelevät onneaan!
Tuossa sain tänään meiliä kaverilta joka muutti toiselle puolelle suomea ja haki töitä monesta paikasta. Mies on kaupparatsu/neuvottelija ja kaksi alle kouluikäistä lasta joten ei todellakaan noi markkinat kilju sitä töihin. No, töitä se sai ja ihan mieluista ja sopivaan aikaan alkoi jne. Nyt sen riemu on ylimmillään kun kaksi paikkaa jotka ei sitä ottaneet hakee uutta ihmistä kun toisesta sanottiin irti koeajalla valittu ja toisessa paikassa se lähti itse miehen perään.. Kyllä asuntovelkainen kahden lapsen äiti olisi töissään pysynyt kun mieskin on kotona.. Voin kuvitella sitä riemua jota hän tuntee tällä hetkellä sillä toinen paikka oli oikea unelma eikä se toinenkaan kauas jäänyt!
Vakipaikka on melkeen hankittava ennen kun lapset tule, myöhempään se onkin jo vaikeampaa. Itse olen miettinyt monesti että lapsen yritys aloitettaisiin sitten kun on vakiduunit.(nyt kyllä ihan eri tilanne jo)Itsekästä ehkä. Minä valitsen mielumin leipää pöytään kun kerron haastattelussa omista lisäääntymis suunnitelmista.
Toisaalta ihanaa sinun tekstissä se että haluat ajatella muita, et vaan omaa napaa, ja siitä nostankin pipoa teikäläiselle. Mutta liian kiltti ei kannatta olla. ;)
jos vakipaikkaa haetaankin siksi, että tulot nousisivat? Ei kuulosta ihan siltä, että haluaisi työn jos on heti kuitenkin jäämässä siitä pois..
Siis olla liian kiltti, usein siitä taitaa olla vain ja ainoastaan harmia.. Ainakin itselle..
Ehkäpä olen huono kommentoimaan kyseistä asiaa, koska itse en ole koskaan ollut (joutunut) tuollaiseen tilanteeseen. Ts. nyt kun lapsen yritys on ajankohtainen, on meillä molemmilla ollut jo vuosia vakityöt ja siltä kantilta asiat kunnossa.
Tuo on muuten jännä juttu, että naisilta kyllä kysytään perheenparustamissuunnitelmista työhaastattelussa suunnilleen ensimmäisenä, mutta moneltako mieheltä tällaista udellaan??! Vastatahan ei kenenkään tarvitse, mutta tuskinpa valehtelukaan (tai aiheen ohitus) ainakaan parantaa mahdollisen työn saamista.
Ja kyllä vaan, itseltäkin pomo kysyi tätä aikoinaan. Silloin vastasinkin ihan rehellisesti ettei vielä moneen vuoteen (enkä pitänyt kysymystä mitenkään halventavana tms.), nyt asia onkin sitten jo ihan toinen :)
Sain vakituisen työpaikan lukiosta aineenopettajana ollessani viidennellä kuulla raskaana. Olin ihan että wtf. Minun ei olisi edes tarvinnut vaihtaa työpaikkaa, mutta Helsinki ja Helsingin paremmat palkat veivät mennessään...
omalla kohdallani olen jättänyt vaihtamatta työpaikkaa raskauden takia ja jälkeenpäin voi sanoa että onneksi sillä en olisi siellä viihtynyt. Tuntui vain todella tympeältä lähteä ja opetella uusi ja samoin tein häipyä vuodeksi.
Toinen samaa paikka ahakenut kertoi raskaudestaan ja jäi valitsematta. Kun palasi äippälomalta töihin tuli uusi paikka auki ja sai sen ilman eri haastattelua. Aika selvä tilanne?
Tuttavani myös sai uuden paikan ja perui sen raskauden takia koska olisi työn alkamisen jälkeen jäänyt jo muutaman kuukauden kuluttua äippälomalle. Työnantaja tietenkin sanoi että sille on ihan sama tuleeko vai ei ja minkä päätöksen tekee kun asiasta soitteli. Kun ilmoitti ettei ota paikkaa vastaan kehoitettiin soittamaan äippäloman jälkeen. No, soittihan hän, mutta töitä ei ollut hänelle kuten ei kuuleman mukaan muillekkaan pienten lasten äideille...
Omassa työssä taas kun on hakemuksia punninnut niin pakko myöntää että naimaton nainen on kiinnostavampi kuin esim juuri avioitunut ja perheellinen jolla lapset jo koulusssa on todella kiinnostava. Vaikka ihminen on kuinka hyvä niin se mahdollisuus että jää töistä usein pois on niin hankala käytännössä että ihan itkettää. Jos sijaisia saisikin noin vain niin ei tarvitsisi miettiä tällaisia asioita ja jos raha kasvaisi puissa. Totuus on kuitenkin että työyksikköni kokoisessa paikassa kaksi äippäloma asekoittaa koko pakan ja useampi pienen lapsen äiti lasten sairastelujen takia loput. Vähitellen poissaolot rassaa niitä loppuja joka ovat aina paikalla kun ei muita ole ja soppa onkin aika valmis. Ikävää, mutta totta..
Onpa tosi veemäistä tässä tilanteessa lukea tuo postisi, niin totta kuin se onkin.
Ei tod. ollut suunniteltu raskaus, itse asiassa sen ei pitänyt olla edes mahdollista.
Vauva nyt sitten kuitenkin tulossa pahimpaan mahdollisimpaan elämäntilanteeseen. Muutama vuosi takaperin jopa toivoin sitä. Vaikka kyllä se tähän minun elämääni mahtuu ja kuka sieltä nyt ikinä tuleekin aion aikuiseksi asti huolehtia.
Pätkätöitä olen tehnyt niin, etten vielä 10 vuoteen ole juuri lomia ehtinyt, nyt sitten saankin kunnon loman Ü, vaikka todella pelottaa miten töitä saan sitten kun lapsi on pieni. Vaan saapa tulla yhteiskunta vastaan ja kaikki edut kyllä käytän tässä tilanteessa.
Kyllä ne työnantajatkin voisivat todella miettiä millä perusteella työnhakijoita syrjivät - mitä hittoa eikai kukaan työssä ole niin korvaaamaton! Arvo- ja asennekysymys > taitaa olla taustalla perisuomalainen aate: Työ kaiken edelle.
Eipä silti eivätpä tiedä kuinka hyvän tekijän työpaikaltaan menettävät.. Luotan myös siihen, että työnantajalla, joka palkkaa raskaana olevan tai pienen lapsen äidin, on arvot kohdallaan > tarkoittaa sitä, että sinne kannattaa töihin mennäkin. Olen aika monen alan töitä tehnyt ja sinänsä ei työttömyys pelota tämä huippusopetuvainen luonne, joka on arvokasta kenelle tahansa työnantajalle.
Että - pitäkää työnne Ü kyl mie paremman paikan löydän!
En ymmärrä sitä oletusta, että äitihän se aina lapsia hoitaa. Meillä kotiin jää huomattavasti useammin isä, koska hänen on yksinkertaisesti helpompi niin tehdä, eli hänen yllättävä poissaolonsa ei aiheuta työpaikalla niin pahoja ongelmia kuin minun. No, nykyään ei tarvitse jäädä kummankaan, vaan homma hoituu kun jompikumpi nipistää hiukan työpäivästä.
Itse en ole kokenut työmarkkinoilla lasten ja perheen olevan mikään iso ongelma. Tai sitten ne ajattelevat, ettei tuo ainakaan enää lisäänny, perhe on jo niis iso.
se on totta että jos raskaudesta huolimatta paikan saa niin luultavasti moni muukin asia toimii, toinen vaihtoehtohan on se, että ne ei muutakaan sinne saa..
Niin meillä kun on jatkuva henkilökuntapula ollut vuosikausia ihan sijainnin vuoksi niin pakko on harkita montaa kanttia. Vakituisia löytyy kyllä paljon, mutta sijaisia ei kertakaikkiaan ja kun ihmiset on hoidettava niin tekijät on oltava siitä ei voi tinkiä.. Tai en minäkään ole siellä kun taannoin vaihdoin työpaikkaa itsekin ainakin toistaiseksi. Sijaisen löytäminen kesti kolme tuntia..
Nää on oikeasti sellaisia asioita joiss aei ole oikeaa ja väärää. Vaikka laki sanoo yhtä niin ainakin mun oma ajatus sanoo ehkä vähän toista. Omalla kohdalla ratkaisu oli aikanaan helppo tehdä kun ajattelin että tavallaan huijaan salaamalla asian ja taas jos en salaa en taatusti sitä saa kuten en olisikaan saanut. Kun kyse oli vielä uudesta toimipisteestä ja sen alkamisesta niin siinä on oltava ihan täysillä mukana luomassa "meidän juttua" niin ei sitä voi tehdä ja samalal tietää että kohta jää pois ja uusi tulee tilalle. Eri asia olisi jos olisi ollut ns valmis työpiste niin sinne olisin survonut sekaan luultavasti niin alussa raskaus oli. Siis meilläkin se oli yllätys tavallaan eli ei suunniteltu joskaan ei ehkäistykään silloin kun hakupapereita rustasin..
Sun elämäntilanteessa nauttisin odotuksesta ja veisaisin muista viis! Pätkätyöt on sikäli muuten loistavia että ne myös anta avaraa useilal aloilla omiin joustoihin eli voi sanoa puhtaan itsekkäästi milloin on käytettävissä ja milloin ei. Ainakin näissä hommissa moinen ylellisyys on monelle kultaakin kalliimpaa, vaikka tulojen epäsäännöllisyys ei ainakaan mulle sopisi. Ja se yhteiskunnan tuki on ansaittua joten ota omasi takaisin olethan sitä jo maksellut ihan kohtuudella!
yksi kaverini laittoi viiden lapsen äitinä työhakemukseen miehen sterilointitodistuksen kun oli kyllästynyt kautta rantain uteluihin lasten määrästä ja sai seuraavan paikan, vaikka olisi saanut sen kuulemma ilman sitä paperiakin. No, ainakin jäi mieleen..
Itsellä pari kokemusta kun tuota työn vaihtoe mietin joissa perheen kokoa udeltiin suoraan ja hienovaraisesti. Jotenkin tuntui että se jopa oli isompi juttu kuin mikään muu...
Meilläkin jäädään sen mukaan kotiin kumman on helpompi tai kumman on kannattavampi, ihan kummin vain on määräävämpi tekijä. Eli jos ukolla urakka päällä niin menee takuulla töihin ja jos mulla taas hanakala vuoro saada sijainen tai vajaalla ei voi olla niin menen minä. Toisin on sitten muilla eli kaikki kolme muuta joilla on lapsia joiden takia voi jäädä kotiin niitä hoitamaan on sääntönä se, että mie smatka atöihin ja vaimo jää kotiin. Kaikilla puhuu puhtaasti ura. Töissä hommia ei tee kukaan eli ne on tehtävä joko kotoa käsin etänä tai rästit odottaa kunnes sinne palaa. Ymmärrettävää sekin on tavallaan, vaikka meidän työyhteisöhän siitä kärsii sitten varsinkin kun yhdellä on todella paljon lasten saikkuja ja työllistää jo mummoakin ajoittain..
Se on oikeastaan aika viheliäistä kun on its eterve ja työkykyinen ja tietää mikä on tilanne töissä kun sinne ei mene. No, kukin vuorollaan ainakin jossain määrin. Tosin meillä kun lapset sairastaa päivän pari kukin vuodessa ja toisilal saman ja enemmän kuussa niin...
Yhden yksikön esimeis muuten kertoilu tuossa taannoin kuinka oli myös ottanut nelikymppisen ja jo isoksi lapsensa kasvattaneen naisen töihin. Pieni riski, tuumasi valitessaan kun nuorinkin oli koulussa jo. Vuodessa mie slähti lätkimään, nainen löysi uuden joka karkasi tiehensä kun kuuli naisen olevan raskaana ja aikanaan kaksoset näkivät päivänvalon yh-äidin perheeseen! Suo siellä, vetelä täällä.. Ehkä varman päälle ei voi oikeasti koskaan pelata?
se taitaa kuitenkin olla äiti, joka jää kotiin. Ja näin varmasti työnantajatkin ajattelevat. Itsekin tiedän muutamia perheitä, joissa isän on helpompi jäädä kotiin ja näitä "tapauksia" sitten kovasti ihmetellään joka suunnalta :D
Ja Kumpi se loppujen lopuksi on tärkeempää? Se työ vai lapsi?
Kyllä mulle on ihan selvää että tottakai se oma lapsi.
Eihän kukaan tässä kysynytkään kumpi on tärkeämpää, herran jestas. Vakava tosiasia vain on että työtä on tehtävä jos meinaa kunnolla elää eikä pelkkiä yhteiskunna tukia nostaa alusta loppuun.
Ja aiheeseen; itse olin kerran haastateltavana juuri raskaaksi tulleena, ilmoitettiin että sain paikan. Yllätys yllätys, haastattelija ei ollut kehdanut sanoa päin naamaa että sori, olet loistava mutta paksuna :D, ja heräsin todellisuuteen vasta kun yhteydenottoa ei kuulunutkaan ja selvitin miksi. Olivat sitten kuitenkin "hunakkeet" minut sieltä...
Toiseen otteeseen tulin raskaaksi kun jo olin töissä. Oli puhuttu muutosta muualle kun lapsi syntyy, joten itsestäänselvyytenä lopetin työsuhteen äitiysloman alkuun, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kun ei ollut ikinä tarkoituskaan tulla takaisin, miksi roikuttaakaan.
Nyt sitten... tenavien kanssa, työtä olen hakenut kaksi vuotta ilman tulosta. Yhden kerran, kun haastatteluun olisin päässyt jylläsi rotavirus ja toisella kertaa, täydellinen duuni loistavalle tekijälle mutta liian pitkät päivät, lapsiperheessä kaksi 14 tunnin päiviä tekevää vanhempaa... ei. Jos vain on vaihtoehto, ei.
Nyt sitten, oma yritys ja satunnaista keikkatyötä, saakeli. Ei heru vakipaikkaa synnytysikäiselle perheenäidille vaikka kuinka hyvä olisi. Potuttaa.
***
Jep, en todellakaan halunnut asettaa lapsia ja työtä vastakkain. Molemmat ovat tärkeitä asioita, ja tottakai varmasti jokaiselle äidille/isälle lapsi menee kuitenkin muun edelle. Mutta (ikävä) tosiasia vain on, että sapuskaa on saatava pöytään ja asuminen maksettava..
Sepäse, vaikka olisi miten hienot paperit ja/tai kilometrin pituinen lista työkokemusta, vaakakupissa painaa monesti kuitenkin enemmän (mahdollisten) lasten ikä ja lukumäärä =/
Tottahan se on, että työnantajalle on paljon kuluja raskaana olevasta työntekijästä verrattuna ei-raskaana olevaan. En yhtään ihmettele, jos asia vaikuttaa. Laki kuitenkin turvaa raskaana olevan työnsaantia sillä, että se ei saa vaikuttaa työnsantiin, kuten ei mitkään muutkaan perhesyyt.
Yleensä, jos raskaana oleva ei hae töitä (eikä ole töissä), hän elää yhteiskunnan varoilla, joten silloin hän riistää veronmaksajien rahoja sekä tietysti myös omiaan ja yleensä miehensä tienaamia rahoja. Miksi pitäisi ajatella enemmän työnantajaa kuin muita? Mielestäni on väärin myös elää veronmaksajien kustannuksella, vaikka työ olisi mahdollista saada.
Itse tulin raskaaksi melko pian vakipaikan saatuani. Emme tosin yrittäneet raskautta, vaan se oli täysi yllätys. Kieltämättä on koko ajan sellainen olo, että olen pettänyt työnantajan, enkä itseasiassa ole vielä uskaltanut edes kertoa asiasta hänelle. Kun työnantaja ottaa töihin lisääntymisikäisen naisen, on aina se riski, että hän saa kohta lapsen ja se riski on tiedostettava.
Sinun tilanteesihan onkin hieman toinen, kuin se mistä aloitin ketjun. Eli että töitä haetaan jo kun ollaan raskaana.
Raskaus ei saa lain mukaan vaikuttaa työn saantiin, mutta harva työnantaja kai sanookaan suoraan raskauden olevan hylkäyspäätöksen takia vaan keksii muita syitä.
Kanssasi olen samaa mieltä kyllä siitä, että jos on mahdollista saada työtä miksi eletään yhteiskunnan varoilla. Mutta toisaalta taas miksi hankkiutua tietoisesti raskaaksi, jos tietää ettei lapseen ole "varaa"..
Olin määräaikaisesta duunista äippälomalle lähdössä, kun kysyivät että kai sä takaisin sitte tulet? Ja tulinhan mä, kymmenen vuotta viihdyin siinä firmassa sit.
tällaisiakin työpaikkoja löytyy! Taitaa vain olla aika harvassa tänä päivänä.. =/