en näe syitä elää

tekemästä sitä.Vakavasti sairaskin kamppailee
sen eteen,että saisi elää vielä vähän aikaa.
Hae itsellesi apua mielenterveystoimistosta,
tai yksityis psykiatrilta.

jokainen, joka uskoo häneen, saa iankaikkisen elämän. 16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Olen sanonut lähes nuo samat lauseet ja ollut silloin päätöksestäni niin varma, etten mistään koskaan. Olen myöhemmin myös ymmärtänyt, kuinka väärässä olen silloin ollut.

Ei toisen ihmisen elämä ole niin helposti pilalla loppujen lopuksi. Se on vain sinun oma arviosi ja sinun oma tuntemuksesi. Sinun syyllisyydentunteesi.

Ei ole sellaista tekoa, minkä itsensä murhaaminen korjaisi, se on vain vastuusta luistamista silloin jos sen tekee omien tekojensa hyvitykseksi. Ei se toisten "taakkaa" helpota, päinvastoin.

Yksi pahimmista asioista, mitä läheisillesi on tehdä on jättää heidät ikuisesti miettimään, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Olen kokenut myös sen puolen, kaksi kertaa, toisen läheltä, toisen hieman kauempaa, mutta tuska on varma.

Totuushan on, että syy on oma paha olo. Sen haluaa päättyvän keinolla, millä hyvänsä. Et jaksa, mutta ethän haluaisi luovuttaakaan? Ethän? Se, miksi et ole uskaltanut, on elämänhalu, mikä sinussa on. Kovin pienenä ehkä, mutta siellä se on. Se kuiskailee sinulle salaisuuksia siitä, mitä voisi vielä olla, jos vain jaksat vielä hetken. Et saa koskaan tietää, mitä maailmalla on sinulle vielä tarjolla jos nyt heität pyyhkeen kehään

Kyllä, hetken. Sillä vain hetken tarvitset siihen, kun kerrot jollekin, että et enää jaksa yksin. Anna jollekin muulle vastuu hetkeksi. Vain siksi aikaa, kun saat taas jalat allesi. Kerro, miten pahalta tuntuu, kerro mitä sinun tekisi mieli tehdä. Se vaatii rohkeutta, mutta se on ainoa vaihtoehto.

Ja kuka sanoi, että elämä on helppoa...? Ei sen kuulukaan olla. Sillä onni syntyy vasta siitä, kun on kovalla työllä jotain saavuttanut. Sinulla on vaan nyt niin paljon työtä, että et yksin sitä jaksa hoitaa. Ei sinun tarvitse. Ei ihmistä ole tarkoitettu yksin suoriutumaan, ei elämästä.

Sitten vähemmän kaunopuheiseksi:

Soita mielenterveystoimistoon tai lääkärille. Sano , että hei! Minulla on niin paha olo, että haluan ja suunnittelen tappavani itseni. Se riittää, sen olet itsellesi velkaa.

Tämä kuullostaa varmasti aivan joojoolässynlässyltä, mutta voin sydämestäni sanoa, että se on totta: Vaikka kaikki tuntuu nyt niin loputtoman tuskaiselta, eikä ulospääsyä näy, se helpottaa kyllä, jos vain otat apua vastaan.

Ja vieläkin vähemmän runolliseksi:
Sinä olet nyt sairastunut masennukseen. Siihen on lääke. Täytyy mennä lääkäriin. Kerrot vaivasi suoraan ja kaunistelematta ja vaadit hoitoa.

Sitten kun olet parantunut, voit alkaa miettiä, onko sinulla OIKEASTI jotain, mitä sinun täytyisi läheisillesi hyvittää. Jos se oli vain sinun paha olosi, ei sitä tarvitse keneltäkään anteeksi pyytää, ei sellaista kukaan tieten tahtoen valitse.

Kyllä siinä elämän toisessa kauhassa on saman verran kultaa, kuin on paskaa siinä toisessa. Niitä vaan jaellaan meille eri aikaan:)

Voisitko mitenkään ARMAHTAA itseäsi ja itsesi kokonaan armahtaa. Et sinä voi sanoa tuolla tavalla varmalla äänellä, että 'olet sille ja sille ollut vain taakka'. Minusta sinä et tiedä sitä niin, että tuo olisi realistista. Se on sinun tunteesi nyt, mutta kyllä sinä tiedät ihmiset verkostossaan vaikuttavat keskenään toinen toisiinsa kuka mitenkin. Et sinä ole niille sen enemmän taakka kuin mitä sinulle monetkin ihmiset varmaan elämäsi aikana ovat olleet taakka, että sinulle on tullut jotakin traumaattisuutta taustaasi. Eihän tämä muutoin selity. - Älä hyvä ihminen erota itseäsi huonommaksi ja sen suuremmaksi taakaksi kuin mitä me ihmiset keskivertoisesti yleensäkin olemme täällä kun yritämme yhdessä ja erikseen sählätä, sukulaiset, perhekunnat ja muut. Armahda itsesi. Olet niin masentunut, että ns. sairas syyllisyydentunteesi vie sinut tuohon epätoivoiseen oloon, syyttä. Rauhoitu.

Mene tosiaan hakemaan apua. Olet kovin masennuksen montussa ja näköalaton nyt. Älä tee itsellesi mitään.

Muutoin kyllä yhdyn noihin kristillisyyden perustotuuksista kertoviin ihmisiin, olen senkin kokenut, vaikka elämä onkin raskasta. Vähittäin kun ihminen vain saa uskon näkökulmaa se kyllä auttaa, koska se on lisä- ja uusi näkökulma. Laajentaa elämään ja antaa ennenkaikkea voimaa. Itse koin aikoinaan, että olen tunnelissa, jossa ei ole valoa ollenkaan (syyttelin myös taustani ihmisiä sekä itseäni) ja kun sain tulla sitten pidemmän tuskaisen prosessin jälkeen uskoon, niin olin edelleen tunnelissa, mutta siellä tunnelin päässä oli selvästi nähtävissä aukko. Minä jotenkin vähittäin ojennuin parempaan päin, ihan itsestään. Apu on ollut pysyvä tuki. Silti kyllä tämä elämä on vaikeaa ja monimutkaista ja krooninen masennus-ahdistus painaa, mutta on pärjännyt elämäni yli puolivälin jo. En ole koskaan ajatellut tehdä itselleni mitään, mutta kuoleman toiveita muutoin on ollut, myönnettäköön.

Annathan kuulua vielä itsestäsi tänne kirjoittamalla. Huomiseen, hei.

kuitenkin se, että elämä muuttuu, aina elämässä ei ole samanlaista, mutta itsekin pitää vähän sitä elämän suuntaa avittaa oikeille raiteille, kaikki voi muuttua hyvin nopestikin hyväksi. Elämä vaan välillä koettelee, meitä kaikkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämäänsä korjaamaan. Mieti mitkä asiat on pielessä ja ala korjaamaan niitä vähitellen, hae tarvittaessa apua. Muista susta välitetään; vanhempasi ja me jotka sulle vastataan. Haleja ja voimia!

Onko tullut käytettyä, "Miestä väkevämpää".

Niin se tuntuu että monet kirjoittajat täällä ovat käyttäneet alkoh./ diabam, ym. samanaikaisesti ja siitähän ei muuta seuraa kuin " Paha morkkis"> Lopun alku?

Kertoisitte suoraan täällä kirjoitellessanne, että masennus johtuu juuri näistä tekijöistä?, niin tiettäisiin onko kaverilla todellinen hätä vai itseaiheutettu itsetuhoisuus?
--------------
Todellinen hätä mielestäni on silloin jos masennus johttuu esim, työuupumuksesta/ taloudellisista paineista. Siihen asiaan osaa toinenkin vähän valaista tilannetta?
-------------
Pitkäaikaisesta lääkityksestä johtuva uupumus ja voimattomuuden tunne. Siihenkin voi toinen parhaassa tapauksessa antaa neuvoja ja helpotusta.
----------------
Mutta vielä kerran. Älkää te itsetuhoisat alkoholin/ lääkkeitten sekakäyttäjät valittako?
Se on täysin ITSE aiheutettua, johon toisen neuvot eivät auta, ennen kuin on itse tehnyt päätöksen mennä pitempiaikaiseen vieroitushoitoon? !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

millä keinoin uskallat avata silmäsi näkemään ?
Jos pahaa olet tuottanut niin voitko heille sen sanoa mitä nyt ajattelet tänä päivänä ja pyytää heiltä apua uskallukseen nähdä ja avata haavasi joita sitten voisi hieman parannella ja siihen ikävä kyllä usein kun on muhinut kauan, ei riitä ystävät vaan tarvitaan myös ammattilainen apuun.

kysyisin, että mistä kenkä puristaa? Ei niinkuin osata sanoa tämän enempää, paitsi että hyvä hakea hoitoa :)

Olen masennuksen konkari, todettu vakava masennus ja se on kroonistunut. Välistä tuntuu, ettei minua edes ole. Tuskin jätän edes varjoa. Olen yksinäinen seurasakin. Minne tahansa mene, ooni on tukala ja tunnen olevani vain tiellä, muiden säälin kohteena, jos nyt sattuvat edes minua huomaamaan. Kävelen aina seinän vieressä, etten olisi muiden tiellä. Katseeni on aina maassa, poissa muiden näkyvistä. Elämä on yliarvostettua kai siksi, ettemme tiedä, mitä muuta on. Tuntematon pelottaa ja tuttuun takertuu. Ja onhan meillä selviytyminen myös geeneissä, eli joku meitä suurempi voima, ohjelmakoodi pitää meitä elämän tiellä silloinkin, kun se on raskasta.

Uskovaiset ovat puhtaasti itseään huijaavia idiootteja. Sori vaan.