psykologia"tiede"

hömppää löytyy alalla kuin alalla, on järkeviä tutkimuksia ja päättötöitä ja sitten ei-niin järkeviä. Ja lisäksi ne ihan idioottimaiset.

Joten varaudu siihen,vaikka alaa vaihtaisitkin. Eräs tuttavani kulutti yliopiston penkkiä yli 5 vuotta, ähersi vuoden tai pari päättötyön kimpussa, aiheena; kaura.
Loppuyhteenveto tutkimuksella oli; jos ihminen syö kaurapuuroa, se on ehkä ihan terveellistä, ei siihen ainakaan kuole, jos ihminen ei syö kaurapuuroa, silti voi elää ihan terveellisesti, eikä siihenkään kuole. Syöt kauraa tai et, tyhjää potkaiset ennemmin tai myöhemmin kuitenkin ja harvemmin kauralla on mitään tekemistä asian kanssa. ( Tjaah, voihan sitä tietysti jäädä puimurin alle kaurapellolla,mutta se on sitten taas eri juttu se).

Kyllä psykiatriassa on paljon mielenkiintoista ja hyödyllistäkin tutkimus-sarkaa, pitää vain osata suodattaa ne kauranjyvät niistä akanoista... :P

Itse opiskelin lukiossa psykologiaa, ja olin kovaa vauhtia pyrkimässä yliopistoon lukemaan sitä.
Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin nimenomaan psykologian epätieteellisyyden takia ja menenkin ehkä lukemaan kemiaa.

Olen edelleen erittäin kiinnostunut psykologiasta, mutta siinä on liikaa "musta tuntuu"- tieteen piirteitä, jotta ottaisin siitä elämänuran.

Ei varmaan kannata vaihtaa alaa - ei ainakaan ruveta opiskelemaan psykologiaa... Kannattaisi käydä ensin ainakin peruskoulu loppuun.

Lue Freudin Unientulkinta ja (ensin?) C.G.Jungin Unia, ajatuksia, muistikuvia. Tiedät kaiken ihmisestä.

Itekki aattelen ihan tolla tavalla :)
Eli psykologia menee just siinä pilalle ku siinä on noita turhia hienoja ilmaisuja...

Viittisikkö pistää linkkiä siihen Olli Santasen kirjotukseen?

Ootkos muuten kauan opiskellu psykologiaa? =)

"Niin, yritetään tehdä psykologiastakin mielenkiintoisempi tiede keksimällä kaikenmaailman uusia termejä ja teorioita... olen niin kyllästynyt!"

Kysymys ei välttämättä ole siitä, että psykologiasta yritettäisiin tehdä hieno tiede. Kysymys voi olla myös aidosta pyrkimyksestä ymmärtää asia syvemmin ja kuvata sitä paremmilla ja kattavammilla käsitteillä ja teorioilla.

"Eikö ihminen ole kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertainen olento."

Ei ihminen kovin yksinkertainen olento ole. Jo pelkästään yksilö koostuu erilaisista monimutkaisista keskenään vuorovaikutuksessa olevista asioista kuten fyysinen ruumis, elämänhistoria, ajatukset, tunteet, arvot, asenteet, roolit, minäkuva, oppiminen, muisti jne. Yksilön toiminta yksin voi poiketa yksilön kuulumisesta ryhmään. Yksilö on vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden ja ympäristön kanssa.

"Kognitio-sana on juu aivan turha"

Sana "kognitio" kuvaa yhdellä sanalla jotakin, johon meidän kielellämme vaadittaisiin useita sanoja. Kaikkia vierasperäisiä sanoja ei vain voi kääntää suoraan.

"Niin ja löysin netistä hassun kirjoituksen, missä suorastaan naurettiin akateemisille ihmisille, nimittäin siinä kerrottiin tutkimuksesta, missä kaksi tutkijaa kulutti VUODEN tutkimalla puhelinkeskustelua, keskusteluanalyysimenetelmällä."

Ja yksi tällainen esimerkki oikeuttaa nauramaan kaiken tieteen kumoon?


"Mitä järkeä???"

Pitääkö kaiken aina olla tiukan rationaalisesti perusteltavissa? Eikö riitä, että jotkin asiat ovat inhimillisiä tai ihmisyyteen kuuluvia? Järkevyys on vain yksi osa ihmistä.


"Tuntuu, että aika turhaa tutkimusta, minusta."

Monista tutkimuksista on vaikea sanoa, mitkä ovat pitkällä aikavälillä hyödyllisiä ja tärkeitä, ja mitkä eivät. Perustutkimus esimerkiksi on usein tällainen alue. Lyhytnäköinen heti ja nyt-hyödyntavoittelu ei mitenkään palvele tieteen edistymistä.

Psykologian termien ja teorioiden tarkoitus ei ole olla lopullinen selkeä totuus asiasta. Niiden tarkoitus on toimia ajattelun välineinä, joita voi soveltaa. Tiede ei koskaan anna lopullisia vastauksia. Tiede on erehtyvää ja itseään korjaavaa, inhimillistä toimintaa.