on kovin kummallista. Eräs vl-mies teki liike-elämässä vääryyttä ei-vl- veljelleni tavalla joka tuli yleisempäänkin tietoon. He keskustelivat/riitelivätkin asiasta, mutta vl-mies ei myöntänyt mitään väärää tehneensä. Kului vuosia, kun tämä vl-mies tapasi siskoni, joka on vl.
VL-mies heittäytyi siskoni kaulaan ja pyysi anteeksi "kaikkia syntejään", joten siskoni auliisti hänelle synninpäästön myönsi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt kaikki tuntemani vl:t ovat sitä mieltä, että väärintekijän asiat ovat kunnossa eikä asiasta enää keskustella, vaikka hän ei ole pyytänyt veljeltäni asiaa anteeksi.
Minun mielestäni (en ole vl) asia on edelleen kokonaan sopimatta, koska kukaan ulkopuolinen ei sitä voi anteeksi antaa. Kysyin asiaa eräältä Ry:n johtokunnan jäseneltä, joka sanoi että synti on jo anteeksi eikä epäuskoisen kanssa asian käytännön sopiminen sitä miksikään muuttaisi. Olemmeko me "epäuskoiset" samalla myös "epäihmisiä" vl-uskovaisille?
VL-mies heittäytyi siskoni kaulaan ja pyysi anteeksi "kaikkia syntejään", joten siskoni auliisti hänelle synninpäästön myönsi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt kaikki tuntemani vl:t ovat sitä mieltä, että väärintekijän asiat ovat kunnossa eikä asiasta enää keskustella, vaikka hän ei ole pyytänyt veljeltäni asiaa anteeksi.
Minun mielestäni (en ole vl) asia on edelleen kokonaan sopimatta, koska kukaan ulkopuolinen ei sitä voi anteeksi antaa. Kysyin asiaa eräältä Ry:n johtokunnan jäseneltä, joka sanoi että synti on jo anteeksi eikä epäuskoisen kanssa asian käytännön sopiminen sitä miksikään muuttaisi. Olemmeko me "epäuskoiset" samalla myös "epäihmisiä" vl-uskovaisille?
Vastaukset 71
Vanhimmat
Noin sen ei pitäisi mennä. Siis vl-uskon mukaan. Aina on opetettu korjaamaan asiat asianomaisen kanssa. Vaikka syntinä asia olisikin korjattu, täytyy se sopia ja pyytää anteeksi myös tältä ei-vl:tä. Rikokset sovitetaan maallisen lain mukaan, ei uskonnollisen anteeksiantamisen kautta. Syntiä taas ei voi sovittaa maallisen oikeusjärjestyksen puitteissa, siihen tarvitaan usko Jeesuksen sovitustyöhön.
Eikös tuon kirjoittajan esimerkin mukaan ole toimittu myös hoitokokouksien väärinkäytösten ja "ylilyöntien" suhteen? Hoitomiehet ovat kaulailleet ja siunanneet toisiaan ristiin, mutta saatanelle heitetyt ja epäuskoísiksi tuomitut uhrit on jätetty oman onnensa nojaan eristettyinä muista lampaista.
Miksi ei tehdä, kuten sinun mukaan opetetaan?
Minä en tiedä hoitokokouksista mitään.
En ymmärrä miksi ne pitäisi sotkea tähän.
Voisimmeko keskustella asiasta ja tästä päivästä?
Samasta asiastahan tässä on kysymys. Tietääkseni vl-liike ei ole ilmoittanut käytäntöä muutetun. Jos on, kerro mistä alkaen.
koska on saanut synninpäästön vl-naiselta -jopa niinkin läheiseltä kuin uhrinsa siskolta? Sanoin siskolleni, ettet olisi saarnannut mitään anteeksi ennen kuin olisit nähnyt että tarkoitus on korjata asiat, mutta vl-uskonnossa kuulemma riittää että on pyytänyt anteeksi toiselta vl-uskovaiselta.
voimassaoleva käytäntö on muodostunut ja mistä sen voi lukea.
70-luvun sydämettömien hoitokokousten jälkeen, kun jotkut hoidetuista ryhtyivät vaatimaan vl-johtajilta julkista anteeksipyyntöä. Asia ratkaistiin SRK:n päämajassa niin, että jos kovaotteisella hoitajalla tuli synnintuntoja lihan käsivarrella hoitamisesta, ollaan hiljaa asiasta ja sovitaan kaikki kerralla keskinäisillä siunaamisilla siionin sisällä.
Kovin kummallista on myös se, että teet yhdestä tapauksesta koko vl-liikkeen linjan. Tämä ei pidä paikkaansa. Tällainen ei ole anteeksiantamista vl-uskon mukaan. Tämä vl-mies on menetyllyt väärin.
väärin vl-opetusta, kun palstalla nimim. ämmä kehottaa rikottua menemään rikkojan puheille, koska rikkoja ei välttämättä ymmärrä rikkoneensa? Siten hänen mukaansa kuuluu toimia. Mitä hoitokokouksiin tulee, niin ämmän mukaan hoitajat ovat virheensä ja erheensä keskenään korjanneet. Näinhän kävi aloittajankin asiassa. Rikkoja-vl pyysi anteeksi toiselta vl:lta ja sai synninpäästön, mutta eivl-rikottu jäi ilman anteeksipyyntöä.
Vl-mies on menetellyt väärin. Ei rikkomustaan voi pitää anteeksiannettuna, jos ei ole pyytänyt anteeksi myös rikotulta.
Olenko ymmärtänyt ämmän kirjoitukset väärin?
Ämmäkin voi vastata.
Julmimmat hoitomiehetkin pyytelivät tekojaan anteeksi VAIN TOISILTAAN, mutta yksikään heistä ei ole koskaan pyytänyt keneltäkään uhreistaan koska "epäuskoisilta ei tarvitse anteeksi pyytää"...
Epäuskoiset eivät ole epäihmisiä vl:ille. En vl:nä ymmärrä ollenkaan, jos vl:t ovat sinulle tällaisia neuvoneet. Syntien anteeksiantamus on liikkeen sisällä, mutta yhtä lailla meidän on pyydettävä anteeksi ihmisiltä, joita olemme loukanneet tai joille olemme aiheuttaneet vahinkoa. Samoin vahingot on korvattava ja rikokset kuuluvat oikeuden tuomittaviksi. Tuntuu siltä, että tässä jutussa kaikki ei ole kohdallaan. Näin vl ei voi menetellä.
Miten yksittäisestä tapauksesta voi vetää koko liikkeen linjan?
Ottakaa huomioon, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tekevät syntiä. Jos vl tekee syntiä, hänen tekonsa eivät ole vl-liikkeen opetusta!
vääryyttä on sitä pyydettä anteeksi siltä jota kohtaan on rikkonut ja pyyttää anteeksi Jumalalta vääriä tekojaa.
NÄIN ON!
pyydetään Jumalaa antamaan anteeksi meidän syntimme, niinkuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
VL:llä käytössä olevassa vanhassa versiossa vl:t antavat anteeksi "velvollisilleen", eli he voivat antaa anteeksi myös toisiin kohdistuneita vääryyksiä Pyhän Henkensä voimalla. Näin vl-saarnoissa tämän vanhan version paremmuutta aina kirkastetaan.
Onko tiedossa, että joku rivivl tai puhuja olisi puhuteltu, nuhdeltu tai hyllytetty väärästä suhtautumisesta eiveeälliin? Kuten kävi teatterireissun kanssa!
Se mikä kohdistuu vl-ihmisiin, vaikka pahentumisen muodossa, on heille tärkeämpää kuin selvät väärinkäytökset "epäuskoisia" kohtaan!
Niistä ei pidetä lukua, vaikka teoriassa pitäisi pitää! Muttamutta kun rikot vl-tapakulttuuria, niin yksinkertaisinkin vl tajuaa toisen tehneet pahan synnin ja vaatii parannukseen. Voivoi kun pahentaaaa minua heikkoa!
Kyllä siinä on hyttyset ja kamelit iloisesti sekaisin. Sekö on sitä lapsenuskoisuutta?
Olisin kiinnostunut kuulemaan edes yhden esimerkin. Tuo suhtautumistapa häiritsee minua niin paljon, että soisin sen muuttuvan. Ihan arkielämän ja sukulaisuussuhteiden takia.
Ei se muutu tietenkään, jos sitä ei vääräksi nähdä eikä synniksi saarnata!
Hänen näkemyksensä oli, ettei uskovaisten tarvitse pyytää julkisesti maailman edessä hoitokokousrikoksiaan anteeksi. Asiat hoidettaisinn vain sisäisesti.
Ongelmaksi jää, ettei ulkopuolelle heitettyjä tai muuten liikkeestä pois jääneitä silloin tavoiteta. Tuntui minun korvaan aika oudolta.
Totta kai pidit vastausta outona, koska papin neuvo oli väärä. Siinä huomaat, miten Pyhähenki voi neuvoa toisin, vaikka kuka kertoisi asiat vääristellen.
Kysypäs samalta vl-papilta, voivatko hänen mukaansa myös huoruuden syntiin joutuneet sopia asiat sisäisesti keskenään?
Tyhjä astia täytetään ulkopuolelta. Muuten kyseessä on "sisäinen kasvu".
on hyvä tulla ja ottaa asia puheeksi, koska asia on heille tuttu ja tärkeä henkilökohtaisesti.
tarvitsee pyytää anteeksi ihmisoikeusrikkomuksia. Ne eivät ole hengellinen ja vain sisäinen asia.
väärin kohdellut! Asiaa ei todellakaan voi jättää uhrien vastuulle, kuten kaiken maailman ämmät haluavat!!
saatanalle, etteivät mitenkään voi kaikkia muistaa!" Lueppa itse, miltä kuulostat.
joku hänen saatanalleen heittämä ihmispolo on jotenkin loukkaantunut kohtelustaan. Kyllä uhri on aina vastuussa kaikesta. Myös raiskauksen uhri.
Raiskauksen uhrit eivät liity tähän mitenkään.
on aina vastuussa kohtelustaan, eikä tekijä.
Näinhän vl-liikkeessä on toimittu 60-luvulta alkaen, vaikka täässäkin ketjussa moni todistaa päinvastaista. kaikkihan tiedämme, kuten tässäkin ketjussa on tuotu esille, että hoitokousten väärinkäytökset ja ihmisten väärinkohtelut on sovittu vain hoitomiesten kesken pyytämälla vain toisiltaan anteeksi.
Herääkin kysymys, että toimitaanko vl-liikkessä toisin kuin opetetaan?
Yleiseksi käytännöksi on kuitenkin omaksuttu käsitys, että vanhurskausden nimissä pohjattomaan armonmereen upotetaan kaikki veeällien tekemät synnit, eikä niitä tarvitse korjata mitenkään niiden kanssa, joita kohtaan on väärin toimittu. Jos tai kun näin on, tämä ei mielestäni ole Raamatun opetusten mukaista.
Eikö tämä ole omiaan johtamaan "synnin luvallisuuteen", eli juuri siihen, mitä vastaan on vl-liikkeessä saarnattu 60-luvulta alkaen, mutta eri asioissa?
Mielestäni tällainen toiminta ja menettely kasvattaa ihmistä täysin väärään suuntaan. Kun raskaatkin rikokset on sovitettavissa herätysliikkeen sisällä ilman rikoksen tunnustamista vain toiselta veeällältä yleisillä sanamuodoilla anteeksi pyytäen ja saaden, kysynkin, että missä kohtaa tässä kuviossa näkyy Raamatussakin vaadittu kasvunpaikka/"uskon hedelmä"? Eihän tässä vl-käytännössa vaadita edes minkäänlaista katumuksen osoittamista.
Totta kai vl elävät kuten opettavat. Tästähän meillä on monen monta esimerkkiä.
Tuon ajattelumallin täytyy tulla jo kasvatuksessa. Miksi ajatelen näin...
vl lapsi rikkoo toista lasta vastaan ja jos jää kiini pyytää anteeksi mutta ei muuta käytöstään vaan asia toistuu ja toistuu. Kun asiasta puhuttelee ettei tuo ole oikein saa kuulla - ei anteeksi annettuja syntejä saa kaivella...
Tämän osaavat siis jo vl lapset.
Synninluvallisuutta taitaa olla se vastoin vl elämäntapoja eläminen. Ja siitä muodotuu se vl synintunto? Muut asiat eivät sitten ole syntiä kuten ei-vl kohteleminen?
Vaikka kirjoitukseni olikin sekava, löysit siitä juuri sen, mitä tarkoitin.
Kysyin vl-opetuksen ja toiminnan ristiitaa vain siksi, koska ketjussa monella näppäimistöllä väitettiin, ettei noin opetettaisikaan. Toki tiedän,että niin opetetaan kuin sinäkin totesit.
>>>"vl lapsi rikkoo toista lasta vastaan ja jos jää kiini pyytää anteeksi mutta ei muuta käytöstään vaan asia toistuu ja toistuu. Kun asiasta puhuttelee ettei tuo ole oikein saa kuulla - ei anteeksi annettuja syntejä saa kaivella... "
veljesi on hyvä ottaa asia puheeksi hänen kanssaan. Kyllä ajallisetkin väärinteot täytyy sovittaa.
vl-uskovaisen tekemisistä? Mikä ihmeen taika siinä oikein on?
Sille toiselle osapuolelle hän ei voi täällä antaa ohjeita, kun vain kirjoittajan veli (kirjoittajan kautta) on täällä keskustelemassa. Kirjoittajan veli on myös se, jonka mielestä asiassa on tehty sillä tavalla väärin, että siinä on vielä sopimista. Jos toinen osapuoli ei miellä näin, niin tuskin hän myöskään lähestyy tässä asiassa.
Eli sillä ei tässä ole merkitystä, kumpi on vl ja kumpi ei-vl, vaan että se joka kokee tarvetta keskusteluun, voi ottaa yhteyttä.
Kyllä väärintekemisestä on vastuussa tekijä eikä uhri. Vaikka te vl:t kuinka yritätte pestä käsiänne hoitokokousjulmuuksistanne, niin viimeisella tuomiolla ne edessänne ovat jos ette niitä uhrienne kanssa sovi.
hoitokokouksista.
Tuota avauksen tilannetta emme tosin tiedä, mikä liikesuhteessa epäonnistui, oliko siinä selkeä tekijä ja uhri, vai muu kahdenvälinen erimielisyys, ym.
Siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että tekijä on vastuussa, ei uhri. Jos on tehnyt jotakin, tulee lähestyä sitä, jota vastaan on rikkonut ja pyytää anteeksi.
Ihan sama, onko vääryyden kohteena uskova ihminen 70-luvulla vai 2000-luvulla.
anteeksi kaikkia syntejään, mutta voisiko olla niin, ettei hän ole edelleenkään mielestään tehnyt väärin veljeäsi kohtaan? Ehkä hän pyysi siskoltasi anteeksi, koska tunsi pahaa mieltä riitelystä tms.?
En osaa tätä muuten itselleni selittää. Jos hän ymmärsi toimineensa selkeästi väärin veljeäsi kohtaan, ei sen asian MAALLISEEN korjaamiseen riitä anteeksipyyntö siskolta, vaikka HENGELLISESTI KAIKKI SYNNIT on silloin anteeksiannettukin. Tulee myös korjata maalliset asiat JOS niitä on, mutta herää kysymys, että jospa hän ei koe tehneensä väärin veljeäsi kohtaan? Tai sitten ei pysty myöntämään virheitään?
Itse olen siinä rajoilla, että lasketaanko minua edes selkärankaiseksi.
Minä ainakin lasken sinut niinkuin kaikki muutkin samanarvoisiksi keskenään rippumatta siitä, mikä on kunkin uskon-, elämän- tai maailmankatsomus. Samanlaisia taapertajia ollaan kaikki. ;-)
joilla ei ole selkärankaa sanotaan usein nilviäisiksi :)
Toisaalta harva meistä on niin pitkälle erikoistunetita että eroittaisimme päältä katsoen kuuluuko joku eläin vai kasvikuntaan... Kuviteelisin kuitenkin että kirjoitustaitoiset kuuluvat selkärankaisiin :) joten siinä suhteessa sinut laskettanee selkärankaisiin.
Vitsit vitseinä minustakin on järkyttävää se tapa jolla epäisiä kohdellaan.
Minulle opetettiin joskus, että "kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta me uskovaiset olemme armahdettuja syntisiä".
Epäuskoisille ei saa sanoa Jumalan terve eikä Jumalan rauhaa. Joskus kyllä tuli vahingossa sanottua ja silloin hiukan ahdisti. Joskus taisin pyydellä sitä jopa anteeksi tämän tervehdyksen uhriksi joutuneelta epäuskoiselta. Joskus lakkasin tervehtimästä joitakin liian epäuskoisesti käyttäytyviä. En vain oikein muista, että miksi niin tein. Ratkaisu ahdisti ehkä enemmän minua itseä, kuin noita toisia, mutta kukaan ei tullut kuitenkaan nuhtelemaan minua suoraan. Epäsuoraa palautetta tuli eräässä nuortenillassa, jossa ihmeteltiin sitä, etteivät jotkut tervehdi.
Näinhän HE tekevät. Tai kuiskuttelevat. Olet saatanan lapsi, et ihminen.
Näinhän opetetaan vieläkin, kuten kirjoitit.
Mielestäni epätietoisuus Jumalan terveellä tervehtimisessä on ollut vl-liikkeessä 60-luvulta saakka aina tervehtijän ongelma, ei koskaan tervehdittävän ongelma.
Tälle on syykin olemassa ja se on se, että hoitokokousten seurauksena erotettuja kiellettiin tervehtimästä Jumalan terveellä. Kun kaikki eivät tahtoneet millään pysyä erottamistilanteesta ajantasalla, koska erottamisia tapahtui ajoittain hyvin tiuhaan tahtiin. Monille sitten tapahtuikin vahingossa sellainen synninteko, että vanhasta tottumuksesta tuli tervehdittyä jo erotettua Jumalan terveellä. Tästä synnistä piti sitten aina tehdä parannusta, varsinkin jos tapahtumalla oli silminnäkijöitä.
Monet nuoremmat eivät varmaan usko tätä, mutta vakuutan, että näin oli ainakin minun kotipuolessani vielä 70-luvulla. Koska vl-oppi on edelleen sama, uskoisin että sama tervehtimisongelma on edelleen vl-tervehtimisessä.
Sellaiselle herkälle ihmiselle kuin minä on ongelma myös se, että saa tervehdysboikotin osakseen, koska se on jonkinlaista ryhmästä eristämistä. Jumalanterve tervehdykseen siis liittyy muitakin ongelmia, kuin sen väärinkiäyttäjän mahdollisesti kokema ahdistus.
Periaatteeni tervehsyksen käytössä on suunnilleen se, että sellaisissa tilanteissa, missä tiedän sitä varmasti käytettävän käytän sitä itsekin. Sellaisissa tilanteissa, joissa sen käyttämättömyys ja käyttäminen ovat saman arvoisia jätän ehkä käyttämättä. Eli hiukan säästelen tervehdyksen käytössä.
kun vl-joukoissa liikut, ettei vl-tervehdi jumalanterveellä muita kuin veeälliä. Sellainen vl, joka tietää, ettet usko samoin kuin hän, ei sinua tervehdi jumalanterveellä.
Turhaan sinä tästä asiasta murhetta kannat. Jos nöyrryt vl-parannukseen, sinua tervehditään sen jälkeen jumalanterveellä sitä mukaa, kuin tieto parannuksestasi leviää vl-keskuudessa. Tällainen vl-kannalta positiivinen uutinen leviää yleensä nopeasti. Valinta on sinun. ;-)
Sinulla on tietysti eri tilanne kuin minulla. Minun ei-veeällyys on julkinen ja tutut ja vähemmän tututkin veeällät sen tietävät. Se näkyy tervehtimisessä.
Mutta minusta on jotenkin outoa ja loukkaavaakin, kun tuo vakaumus pitää osoittaa yleisissä tapaamisissa ja juhlissa, joissa on monenlaista sakkia.
Miksi sitä tervehtimismuotoa ei käytetä pelkästään omissa uskonnollisissa tilaisuuksissa? Eihän perhepiirin häät tai lakkiaiset ole mitään vl-juhlia! Mekin eivl-sukulaiset tulemme sinne. Miksi tuo rajaava tervehtiminen pitää olla sielläkin käytössä?
Esim. vl-lakkiaisissa suurin osa vieraista on veeälliä. Siellä töpeksitään meikäläisen kohdalla tympeästi. Pitäisi kai laittaa kunnon nokkarengas, ettei vain kukaan vl erehtyisi!
Sukulaiset eivät ole ongelma, vaikka hekin huolimattomuuttaan tervehtivät väärin. Sitten ollaan hieman noloina. Sitten kun lakkiaisiin tulee vaikka vl-puhuja tai -naapuri, joka ei tunne kaikkia, niin sitten siinä arvaillaan (mielessä), kenelle sanotaan ja mitä sanotaan.
Eräs puhujan rouva tarjosi minulle jumalantervettä, sanoin itse selvästi päivää. Ei sentään pyytänyt anteeksi, mutta hetken perästä valitteli, ettei oikein tiedä, kuka täällä on uskovainen ja kuka ei. Niin kuin sillä olisi siinä juhlassa jotain merkitystä!
Eikö voisi olla parempi käytäntö, että maallisissa juhlissa sanotaan 'päivää' kaikille ja seuroissa kaikille 'jumalanterve'!
sanoo minulle vahingossa jumalanterve, naurahdan vain vähän huvittuneena ja sanon vaikka että päivää. Siis ei ilkeän huvittuneena vaan hyväntahtoisen. En ole koskaan osannut pitää noita tervehtimisasioita mitenkään vakavina, tältä palstalta olen lukenut, että monet kokevat ne vaikeiksi.
Minulle se ei ole lainkaan arka asia, tuo jiiteellä tervehtimättömyys. Opin sen verran aikoinaan veeällänä, että se kuuluu vain niille, jotka mielessään ovat oikeasti vl-uskovaisia. Kun en ole, niin en sitä itse vahingossakaan käytä vasta-aluksi veeällälle. En muista kertaakaan sanoneeni. Toki vastaan samoin, jos joku tietoisesti (!) minua sillä tervehtii.
Minusta on jotenkin surkuhupaissa nähdä se lajittelu tuossa tilanteessa jopa oman perheen kesken. Toisille sanotaan toista ja toisille toista. Karkein esimerkki on sellainen, että kysytään joltakin lapselta, kenelle perheenjäsenelle VOI SANOA jumalanterveen ja kenelle ei.
En tykkää, että tervehtimistä käytetään lajittelun suorittamiseen.
Sen jälkeen kun minusta tuli ateisti olen kieltänyt uskoni kahdesti ja tehnyt myös parannuksen kahdesti.
Tuossa on asiaa. Alan noudattamaan tuota käytäntöä ja mainostamaan sitä muillekin.
Sinun pitäisi tehdä nimenomaan vl-parannus, mikäli haluat itseäsi seuroissa tervehdittävän jumalanterveellä. Mikään muu parannus ei kelpaa.
Olen tehnyt parannuksen kahdesti pysyen edelleen ateistina.
Minusta sinulla ei pitäisi olla tervehtimisongelmia, jos toiset veeällät tietävät sinun olevan vl-uskossa. Tietenkin se edellyttää sinulta, että käyttäydyt, toimit, pukeudut, keskustelet myös vl-tyylisesti ja muistat käydä säännöllisesti seuroissa ja tehdä vl-parannusta uudelleen ja uudelleen. Jos et kaikkea tätä jaksa tehdä, saattaa joku alkaa epäilemään uskosi tilaa ja jättää tervehtimättä jumalanterveellä. ;-)
Muuta selitystä en kyllä keksi.
Tervehtimisongelma ei ole minulla nykyisellään kovinkaan polttava.
kertoo siellä täällä olevansa ateisti TAI kertoo epäuskonsa muuten (esim. puhuu Raamatusta satukirjana tms., mitä uskova ei tee), ei kukaan oleta hänen olevan ENÄÄ vl.
En halua sanoa, että mikäpä minä olen veeälliä neuvomaan, vaan sanon, että minä osaan tässä asiassa neuvoa. Minulla on niin monen monen vuoden kokemus tuosta omituisesta vl-lajittelusysteemistä.
En ole muiden hengellisten kuppikuntien tai maallisten yhdistysten tai työpaikkojen jäsenten yleisissa pippaloissa etsivän 'omiaan' ja erottelevan heitä tervehdyssanoilla.
Jos he niin tekisivätkin, niin se ei olisi loukkaavaa, koska siinä ei olisi kysymys toisen ihmisen sieluntilan arvioinnista. Kuten se on veeällillä!
Tulee mieleen, että vl ei erota maallista ja hengellistä puolta elämässä eikä ihmissuhteissa. Kuten ei SRK:kaan. Välillä ollaan hengellisen regimentin alueella ja välillä sitten niin maallista niin maallista, kaikki 'iloisesti' sekaisin. ;(
"Eikö voisi olla parempi käytäntö, että maallisissa juhlissa sanotaan 'päivää' kaikille ja seuroissa kaikille 'jumalanterve'!"
Omissa juhlissani silloin harvoin kuin niitä on, olisi mukava tervehtiä kaikkia samalla tavalla, ei toisia sydämellisemmin kuin toisia. Tarkoitus olisi juuri tuo, ettei pahenneta kenenkään mieltä ja kaikki vieraat ovat samalla viivalla. Toisaalta seuroissakin voi olla muitakin kuin vl eli jos siellä saisi tervehtimismokan helpommin anteeksi...
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Sitäkö, että usko sotketaan välillä semmoisiinkin asioihin, joissa se ei toimi tai missä se aiheuttaa häiriötä?
Ilmeisesti olet samoilla linjoilla tästä asiasta meidän kanssa.
Oikein ymmärsit kirjoitukseni.
Viittaus SRK:hon tuli siitä, kun luin jostakin ketjusta, että SRK on vain maallinen yhdistys. Silti se käyttää hengellistä valtaa ja järeitäkin hengellisiä aseita.
Sitten kun kysytään vastuuta, niin sitten se onkin vain maallinen yhdistys, jolla muka ei olekaan hengellistä valtaa. Ei tietenkään virallisesti yhdistyssääntöjen mukaan, mutta silti se määrää jäsentensä hengellisistä asioista. Siksi tuollainen vallankäyttö on mielivaltaa, koska se on ihmisten ja ryhmän omien tavoitteiden ja pyrkimysten mukaista. Se voisi olla oikeaakin johtajuutta ja paimentamista, mutta kun se ei ole! Näin olen asian nähnyt.
Yksilö sitten sotkee mukavasti arjessa ja varsinkin pyhänä hengelliset asiat ja maalliset keskenään. Se näkyy elämäntapasäännöissä ja erityisen tympeänä suhtautumisena eiveeälliin. Mitä kirkkaammin on vl-uskossa, sitä pahempi!
Nyt jo meinaan ylpistyä, kun sain toisen 'kannattajan' ajatukselleni. Jos vielä kuulisin taputuksia, niin pahasti kävisi. ;(
Mukava havaita, että joku vl ajattelee noin tasapuolisesti juhlavieraista. Ihan lämmittävää!
Ihme, ettei monet veeällät sitä tajua ja suostuvat tuollaiseen loukkavaan lajitteluun. Tiedän senkin olevan hoitovuosien peruja. Silloin oltiin niin tarkkoja, että vl-ihmiset tulivat ihan aroiksi tavallisissakin tilanteissa eiveeällien kanssa. Joku jätti joskus jopa eiveeällän tervehtimisen väliin, ei pahansuopuuttaan, vaan epätietoisuuttaan ja epävarmuuttaan. Sellaisen ohittamisen muistaa. Tajuan kyllä senkin, milloin se tapahtuu luonnostaan ja milloin uskonnollisista syistä.
Kiitos sinulle!
"Tulee mieleen, että vl ei erota maallista ja hengellistä puolta elämässä eikä ihmissuhteissa. Kuten ei SRK:kaan. Välillä ollaan hengellisen regimentin alueella ja välillä sitten niin maallista niin maallista, kaikki 'iloisesti' sekaisin."
Johtuisiko tuo mainitsemasi iloinen sekasotku siitä, että vl-usko on niin kokonaisvaltaista, että se on koko elämä? Näin olen vl-uskoa oppinut ymmärtämään sen vähän, mitä siitä ymmärrän.
Minusta ei ole paha asia, että usko on koko elämä. Mutta se miten paljon siihen ehdottomaan, puhtaimpaan Ytimeen lisätään suuria ja pieniä lisukkeita, erottaa veeällät monista muista kristityistä.
Kun nuo epäoleelliset seikat otetaan autuuden ehdoiksi, niin ne vaikuttavat sitä kautta elämään. Rajoittavat ja eristävät.
Koska nuo lisukkeet eivät ole muuttumattomia, niin sitten yksinkertaiset veeällät ja ehkä hieman moninkertaisetkin menevät sekaisin. Sitten yritetään olla kuin tajuttaisiin ja tehdään kuten odotukset ja vaatimukset edellyttävät miten milloinkin ...
jos metaskeema on vaikka seurapaikalla kertonut olevansa ateisti. Pikemminkin pitää ihmetellä sitä, jos joku häntä jt:llä siellä tervehtii.
Tuota juuri tarkoitin, sinä sanoit sen oikein.
Kumpikinhan me tunnemme vl-uskon, mutta kumpikaan meistä ei sitä ymmärrä. Uskolla ja uskolla on eroa.
Erotan itse esim. seuratilaisuudet selkeästi tavallisista juhlista. Voihan nekin tietysti olla jonkinlaiset vl-sisäpiirin juttuja, mutta harvoin suku on niin vl-mäistä, etteikö sinne pakollisesti kuuluisi myös meitä eiveeälliä. Meitä ei varmaankaan kovin monista juhlista haluta jättää pois?
Mutta seurat ovat hengellinen vapaaehtoinen tilaisuus. Ne ovat julkisia ja 'ohjelma' on ennakolta tiedossa, se on hengellinen hartaustilaisuus, uskonnon harjoitusta.
Kun sinne tulee kuka tahansa ihminen, niin ei ole kovin suuri moka tervehtiä häntä uskonnollisella tervehdyksellä. Minusta se ei ole moka lainkaan, vaan erittäin ystävällinen ja lämmin vastaanottotapa. Näin olen kokenut esim. esikoisten seuroissa, vaikka varmasti olin 'suruttoman'/ 'epäuskoisen' näköinen kiharassa leikkotukassani. Silti minulle sanottiin siellä 'jumalanterve'.
Se lämmittää vieläkin. ;D
Luulen, että me tajuamme erittäin hyvin vl-uskon opit ja käytännöt.
Mutta se mikä meidät erottaa heistä, on omakohtainen uskonnäkemys siitä, mitä on kuuliaisuus, kenelle tulee kuuliainen ja mikä on oman omantunnon merkitys elämän eri ratkaisuissa ja vaihtoehdoissa. Siihen se tökkää ja sen yli minun on erittäin vaikea päästä, vaikka jostakin syystä katsoisin oloni veeällänä jotenkin harkittavissa olevaksi.
mutta kyllä asiat pitäisi korjata siihen pisteeseen että se olisi oikeudenmukaista, sen kun aina jaksaisi ymmärtää, valitettavasti minäkin tiedän yrittäjiä jotka ovat niillä rakkauden rajoilla, se miten on oikein ja miten väärin, niin raja on varsin ohut, kun pikkuisenkaan astuu toiselle puolelle, niin helposti tulee myös sinne jäätyä...
koska ne ovat vasemmistolaisen ammattijärjestön sopimia. Siksi osa palkasta maksetaan edelleen vl-yrityksissä keksittyinä kulukorvauksina...
meidän piiristä ja tiedän sen aika tarkalleen, vaikka ikäväkseni on niitä jotka eivät ymmärrä, työehtosopimushan on minun ymmärtääkseni laissa säädetty noudatettavaksi ja me tahdomme lakia noudattaa...
t:yksi vl-yrittäjä joka maksaa vähintään tessin mukaan tai paremmin, uskon niin että taivaanisä siunaa elämän kun kohtelee lähimmäistä kuin itseään ,vaikkakin kyllä se on minullekin melkoinen kompastuskivi, olenhan minäkin vain ihminen, kyllä se rahanahneus on paha asia, se näkyy ja kuuluu kaikkialla missä liikkuu; rahaa,rahaa ja rahaa, siinäkö on kaikki arvot???
Juuri näin. Laista siinä on nimenomaan kyse, eikä siitä, tykkääkö "vasemmistolaisista liitoista".
vaan työnantaja- ja työntekijäjärjestön välinen sopimus.
"Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 7 §:n mukaan työnantajan on noudatettava vähintään asianomaisen alan yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä."
(Suomen Yrittäjät)
Edellyttäen, että alallasi on tällainen yleissitova sopimus, LAKI vaatii, että myös sinä noudatat sitä.
t. vl-yrittäjä