Hei,
minua on sanottu sosiaaliseksi henkilöksi. Luennoilla, en tätä kuitenkaan ole. En uskalla keskustella aiheista, joista en paljoakaan tiedä. Muut opiskelijat ovat minua viisaampia ja kokeneempia lähes kaikissa aineissa. Saattaa näyttää siltä, että aliarvostan itseäni, mutta näin ei ole.
Kannattaako siis luennoilla viitata ja vastata kysymyksiin, vaikka tietämys onkin vähän heikonlaista?
minua on sanottu sosiaaliseksi henkilöksi. Luennoilla, en tätä kuitenkaan ole. En uskalla keskustella aiheista, joista en paljoakaan tiedä. Muut opiskelijat ovat minua viisaampia ja kokeneempia lähes kaikissa aineissa. Saattaa näyttää siltä, että aliarvostan itseäni, mutta näin ei ole.
Kannattaako siis luennoilla viitata ja vastata kysymyksiin, vaikka tietämys onkin vähän heikonlaista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kommentoin/kysyn vain silloin, kun uskon olevani asian ytimessä ja ymmärtäväni hyvin, mistä puhutaan. Olisi varmasti hyvä kysellä helpompiakin epäselväksi jääviä asioita, mutta silloin menee katu-uskottavuus. Etenkin pääaineen professorien luennoilla olen varovainen maineen kanssa.
Mieheni on kertonut, että aikoinaan, kun hän opiskeli TKK:ssa siellä oli yksi kaveri, joka luennoilla kyseli jatkuvasti kaikesta, mitä hän ei ollut ymmärtänyt. Tästä kundista oli ollut muille ihan älyttömästi hyötyä! Eikä miehenikään aivan tyhjäpää ole, sillä esimerkiksi Mensan raja on mennyt hulppeasti rikki ja jäänyt vielä aika paljon ylikin.
Tarinan opetus on, että se, mitä ei itse aidosti luennolla ymmärrä, on usein sellaista, mikä ei helposti aukene muillekaan.
näkökulman mikä ei muille tulis mieleenkään.
Tokin on niitäkin, jotka ovat rakastuneet omaan ääneensä ja haluavat olla esillä koko ajan.
"Kannattaako siis luennoilla viitata ja vastata kysymyksiin, vaikka tietämys onkin vähän heikonlaista?"
Yksi kysymys, miksi ihmeessä? Et saa mitään papukaijamerkkiä aktiivisuudesta kuten lukiossa jne. oli tapana antaa. Jos asiasta tiedät niin vastaa, jos et niin miksi vastaisit?
heh, mikä kysymys. Miten muun elämän sosiaalisuutesi pitäisi liittyä luentoilla kommentointiin (vai ovatko luennot koko elämäsi)?
Henk. koht. koen, että ihmiset, joilla ei ole mitään asiaa, voisivat vaieta luennoilla.
Jos itse kuuntelet, mitä ihmiset luennoilla puhuvat niin huomaat, että on niitäkin, jotka kommentoivat ihan puhumisen ilosta (jonkun alueen terminologia tietysti hallussa). Minuun se ei ainakaan tee vaikutusta mutta voit tuollaisilla näennäisasiasisältöisillä puheilla tietysti kokeilla hurmata vastakkaista sukupuolta baarissa.(Eli onnea vaan...)
Olisi tietysti mukava, että opiskelijat kysyisivät luennoilla epäselväksi jääviä kohtia. Ei aina voi ennalta arvata, mikä kohta asiasta voi olla vaikea. Siinä mielessä opiskelijoiden kysymykset ja kommentit ovat luennoitsijan kannalta arvokkaita.
Tätä samaa jotkut luennoitsijat koettavat selvittää kysymällä varmistuskysymyksiä. Ei niillä pyritäkään selvittämään kenenkään osaamista, vaan sitä, onko kuulijakunta yleensäkään ymmärtänyt esitettyä asiaa.
Kaikkein paras tietysti olisi, mikäli opetustilanteessa viriäisi aito keskustelu, joka tuottaisi opiskelijoiden keskuuteen asioiden aidon ymmärtämisen. Eikä tämä tulisi pelkästään oppilas-opettajavuorovaikutuksesta, vaan tilanteen kokonaisuudesta.
Tietysti myönnän, että opiskelijoiden keskuudessa "katu-uskottavuuden" säilyttäminen vaatii sen näyttämistä, että asia kuin asia menee kerralla jakeluun. Tosiasiassa tilanne ei ole tällainen kenenkään osalta, sillä vielä vuosienkin asiaan perehtymisen jälkeen saattaa ilokseen saada uuden näkökulman aivan peruskysymyksiin. Joskus tällainen valaistuminen luennoitsijallakin saattaa lähteä liikkeelle opiskelijan esittämästä kysymyksestä tai kommentista.
Joten vastatkaa, kysykää ja kommentoikaa opetustilanteissa, niin sekä oppiminen että opettaminen helpottuu.