Voi voi... Olen ollut vähän ilkeä sinulle vaikka sisällä sydämessäni välitän sinusta tosi paljon. Olen lakannut puhumasta sinulle kokonaan ja nyt se tuntuu tarttuneen sinuunkin. Aikaisemmin puhuin paljonkin ja tunnuit pitävän jutuistani vaikka olin jo silloin aika rikki asioista joita en voi sinulle koskaan selittää. Sen takia lakkasin puhumasta sinulle, toinen suu tietysti oli se, että annoit huomiotasi eräälle toiselle enemmän kuin minulle ja tulin sen verran mustasukkaiseksi, että lakkasin puhumasta koska se olisi vain kiusannut itseäni lisää. Toisaalta senkin jälkeen kun aloit seurustelemaan hänen kanssaan loit minuun pitkään sellaisia syön sinut katseita vaikka en tehnyt juuri pienintäkään elettä, että olisin paljastanut välittäväni sinusta. Enkä tule ikinä paljastamaan, koska en ole niin vätys, että paljastan tunteitani kenellekään naiselle ellei hän ensin itse tee niin minulle.
Välillä mietin pitäisiköhän minun huomauttaa sinulle, että älä ole niin vihainen minulle, mutta siinä taas on se ongelma, että se saattaisi taas herättä lisää toivoa sisälläni ja loukata lisää minua itseäni, joten parempi ehkä, että en kiinnitä sinuun mitään huomiota, etkä sinäkään tee niin kun törmätään lupaan olla katsomatta sinuun päin tai sanomatta sinulle mitään.
Tässä aika pitkälti miksi en puhu sinulle enää jos siis sitä ihmettelet. Tietysti sekin vaikuttaa, että ei me koskaan törmätä missään missä voisi kauhean syvällisiä puhua. Sydämessäni on tietysti vielä paljon tunteita, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäisi vaikka myönnän miettiväni sinua liikaa siihen mitä minun kannattaisi enää tässä vaiheessä.
Välillä mietin pitäisiköhän minun huomauttaa sinulle, että älä ole niin vihainen minulle, mutta siinä taas on se ongelma, että se saattaisi taas herättä lisää toivoa sisälläni ja loukata lisää minua itseäni, joten parempi ehkä, että en kiinnitä sinuun mitään huomiota, etkä sinäkään tee niin kun törmätään lupaan olla katsomatta sinuun päin tai sanomatta sinulle mitään.
Tässä aika pitkälti miksi en puhu sinulle enää jos siis sitä ihmettelet. Tietysti sekin vaikuttaa, että ei me koskaan törmätä missään missä voisi kauhean syvällisiä puhua. Sydämessäni on tietysti vielä paljon tunteita, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäisi vaikka myönnän miettiväni sinua liikaa siihen mitä minun kannattaisi enää tässä vaiheessä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
olisi voinut olla erään kirjoittama, yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Ja hän on mun sydämessä, sen valloittaja.
Kenen sydämmen valloittaja olen?
j h:kaan ei täsmää, ihan..
mutta kirjaimet ovat vääriä. Tuo selittäisi mulle paljon, mutta..
vähän ohi. Jos olisit J R niin niin....
Tässä välissä oli sellainen parin kuukauden kausi, että en tuntenut oikeastaan enää mitään, mutta sitten tuli tältä henkilöltä sellanen nopea vilkaisu suoraan silmiini ja koko paska alko taas alusta kaikkine huokailuinensa.
Tänään taas menin hetkeksi sekaisin vaikka pitkään oli rauhallisempaa ja huokailin yksinäni kuntosalin nurkassa tuijottaen kaukaisuuteen ja muut ihmettelivät mitä toi taas tekee. Ehkä vain kuvittelin, mutta jotenkin outoja katseita sain osakseni.
Oli jotenkin erityisen vaikeeta. Kadutti hirveästi kaikki ilkeydet, puhumattomuudet, huomiotta jättäminen ja muu laiminlyönti. Varsinkin kun huomasin eilen, että nämä olivat tarttuneet häneen taas kerran. Oikeasti hänessä on sellaisia luonteenpiirteitä mitä arvostan ihan hirveästi naisessa. Vaikka en ole paljastanut mitenkään ajatuksiani, koska luotan siihen, että hän ei tiedä mitä ajattelen. Ei meillä ole koskaan ollut kuin todella pinnalliset välit niin ei tälläisen paljastaminen tuntunut koskaan tilanteeseen sopivalta. Tunnustan olevani välillä aika mustasukkainen. Toivon, että hän on onnellinen hänen kanssaan kenelle hän antoi enemmän huomiotas kuin minulle, koska hän ei vaikuta puoliksikaan yhtä syvällisiltä tai energiseltä kuin minä. Tosin en minäkään ole täydellinen olen monen asian suhteen tosi rikki ja sitä en voi koskaan selittää en sinulle enkä kenellekään muullekaan naiselle kenen kanssa haluan suhdetta.
Jos en olisin ollut ihan niin rikki kuin mitä olin en varmaan olisi kiertänyt sinua kuin "kuumaa puuroa" vaan olisi pitänyt sinusta tiukemmin kiinni. Yritän oppia tästä kaikesta vaikka se tuntuu tosi ikävältä kaikkinensa. En tätä sillä kirjoita, että elättelisin mitään toiveita enää tässä vaiheessa.
Aika harva tajuaa miten paljon tämä kaikki kytee sisälläni, koska ulospäin osaan olla hyvinkin tunteeton ja välipitämätön.
oikein hyvät nimikirjaimet
Keep smiling
saada minun elämäni hallinnan täysin sekaisin. Seikkailen tällä kuten muutkin. Muutamia viikonloppuja on mennyt täälläkin ihmetellessä.
Minua käytöksessäsi ehkä eniten on loukkasi, ettet aikoinasi vastannut mitään yhteydenottooni. Vihainen en sinulle kuitenkaan osaa olla. Asiat vaan jäivät avoimiksi ja minä jäin elämän haavemaailmaani. Voisit joskus palauttaa minut takaisin elämääni.
Muut vapaat hetket menevätkin liikunnan parissa. Lähtiessäni toivon, että törmään sinuun. Nythän niin on käynytkin, mutta menen niin lukkoon ja melkeinpä välttelen sinua. Ihailevia katseita on helpompi heittää etäältä...yhden syksyisen illan katseen taidan minäkin muistaa…et saanut sen jälkeen enää katsettasi irti minusta…ja minä heh…
Puhumattomuuteen ei kait koskaan voi tottua, sen verran se loukkaa varmaan kumpaakin koko ajan. Olen kuitenkin sen verran vahva, etten anna sen häiritä oloani. Käytökseeni se kuitenkin varmaankin vaikuttaa, halajan sanoja ja samalla välttelen kontaktia. Vakaa aikomus minulla kuitenkin on vielä joskus hyvällä hetkellä puhuakin ja tutustua paremmin, mutta tätä hyvää hetkeä näköjään joutuu odottelemaan pitkäänkin.
Vanhoihin ”ilkeyksiin” suhtaudun nykyään huvittuneesti, mutta olisin varmaankin vieläkin niistä yhtä hämilläni.
Päiväkirjan kirjoittajalle sanoisin, eikö olisi helpompi pakottaa itsensä selvittämään nämä asiat. Elämää olisi helpompi jatkaa eteenpäin. Miksi muuten pelkäät paljastaa mitään itsestäsi tuolle naiselle? Ulkona voi tähän vuoden aikaan alkaa olla kylmäkin, mutta pimeys antaa muuta suojaa. Sitten on tietysti nämä sähköiset välineet, itsekin joskus odottelin kovasti viestejä. Minua mietityttää tietysti kuka olet, pieni vinkki ehkäpä tuosta naisesta, ajasta tai kohtaamisista voisi olla paikallaan.
ilta etsimään minua ikäryhmäsi chatista. Löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa, vinkkinä voisi olla vaikka nimeni ;)
käynyt chatissa. Toivon reaalimaailmassa voivani luoda sinuun kontaktin!
Hei,
Tämä on Sinun elämäsi ja voi olla jopa mahdollista, että aiheutat itse itsellesi enemmän tuskaa ja kipua olemalla välinpitämätön "naistasi" kohtaan. Mahdollisesti "kipu" poistuu, kun asetat itsesi samalle tasolle TUNTEVANA IHMISENÄ hänen ja muiden kanssaan. Kaikilla ihmisillä on tietääkseni tunteet. Tunteita ei tarvitse hävetä, kun esittää asiansa asiallisesti. Tiedän kyllä, että silloin kun on noin kovin rakastunut toiseen ja kaikki muutkin ympäristötekijät pitää huomioida järki ja tunteet taistelevat keskenään. Ei kannata kuitenkaan suhtautua toiseen negatiivisesti. Se jos mikä nostaa seinän pystyyn.
varmaan viisaampaa pysyä poissa sieltä. Sehän on vain yksi pakopaikka sekin, kun reaalimaailma tökkii. Olet ehkä sen verran vilkas ;) että minun on vaikea kuvitella sinua sinne, itsekään en siellä juurikaan keskustele, kunhan muuten vaan roikun.
voisi taas törmätä? Voisin sitten taas katsella ja ihailla sua... ja ties mitä muuta.
Mitäs muuttaisit elämässäsi jos voisit jotain muuttaa?
on tällä hetkellä yhtä muutosta monessakin mielessä. Miksi kysyt tällaista? Haluatko kuulla elämäni epäkohdista vai toivesta?
No yhden halun voin tässä mainita, haluaisin jutella kanssasi ja tutustua vähän paremmin. Ehkä optimistina toivon, että jatkossa voisin tuntea sinut aikuisena ja tuntevana ihmisinä. Loput saa tulevaisuus näyttää ;)
Näh... En oikeastaan toivo muuta kuin, että olet onnellinen siellä missä oletkaan. Se on tärkeintä.
En edes ole varma, että onko sitä ihmistä olemassa, johon sinä luulet ihastuneesi.
olemassa, kyllähän minäkin tiedän sen. Mutta sitä välillämme olevaa sähköä ei vaan voi kiistää.
Me törmätään toisiimme jatkossakin, haluaisin ettei kohtaamiset olisi enää sellaisia "törmäyksiä", vaan hallittuja, hauskoja tapaamisia, joista jää hyvä mieli, ei meistä kumpikaan oikeasti mikään tuppisuu ole. Siksi meidän minusta pitäisi jutella ja jollain tasolla tutustua. Tänään? Su? Ma? Ti?
Oletko sinä muuten onnellinen elämässäsi?
"olemassa, kyllähän minäkin tiedän sen. Mutta sitä välillämme olevaa sähköä ei vaan voi kiistää."
Ehkä meidän välillä on jonkinlainen yhteys, joka olisi voinut muuttua ihastuksesksi tai rakkaudeksi jos tilanne olisi ollut eri. Normaalisti flirttailen sen naisen kanssa aika estotta josta olen kiinnostunut yrittäen mainostaa itseäni ja saada hänet kiinostumaan itsestäni. Sinun kohdallasi en kehdannut yritellä mitään, koska tiesin, että sinulla on poikaystävä vaikka tunsin kokoajan jotain sähköä meidän välillä.
"Oletko sinä muuten onnellinen elämässäsi?"
Kyllä minulla välillä on ollut vaikeaa, mutta uskon siihen, että me pudotaan oikeaan paikkaan jos jaksetaan uskoa itseemme ja niin on tarkoitettu. :D
Tilanteeni on muuttunut sen verran, että minulla on yksi toinen josta olen huomaamatta alkanut pitää yhä enemmän ja enemmän vaikka vaki suhteeksi tätä ei voi kutsua neljän päivän tuntemisen jälkeen. En häntä tapaile siksi, että haluaisin loukata sinua tai häntä vaan pidän hänestä oikeasti. Alunperin pyytelin häneltä puhelinnumeron ja en ollut kauhean tosissaan, mutta muutaman päivän päästä huomasin olevani ihastunut häneen ja ehkä hieman mustasukkainenkin hänestä. En suunnitellut yhtään, että näin kävisi.
mene vaan rohkeasti jutteleen. Me tytöt arvostetaan sitä. Minä ainakin arvostan.
on aika lohduttavaa, mutta samalla vaarallista. En oikeastaan pysty tunnistamaan sinua täällä.
Hyvä, jos asiat alkavat järjestyä elämässäsi. Selvitä ne myös naisesi kanssani, niin hänkin pystyy jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Minut tällainen keskustelu ainakin saa varsin sekaisin. Jos olisit hän, tekstari ja/tai kahvilla käynti olisi ok.
kun ei anna itsestään tarpeeksi. Tai pelkää liikaa.
Mun elämässä kävi myös yksi JH josta en tiedä paljoakaan (eikä varmaan moni muukaan). Sen kun tietäis että mitä sen päässä pyörii nii uteliaisuus ainakin tyydyttyisi =) Joksikin aikaa..
Selvää;) Minä kun pelkään niin sinähän voisitkin olla se rohkea, eikö? Vai kävi vain?
en tiedä kuinka viisasta sekin taas olisi :)
Saattais jopa pienen saippuaoopperan saada aikaiseksi, viitaten siihen ympäristöön missä siihen törmäsin ja kaikkiin juttuihin mitä hommaan liittyy.
Ei tule enää siellä itsekään niin paljoa oltua (kun hiukan muutosta tullut elämään..) niin ei pelkoa että ikinä näkisin sen =) eikä se asu edes enää paikkakunnalla. Onneksi? Oikeastaan tylsää koska kaikilla on sitä ikävä.
Johtuu menneisyydestä...JH
Mutta en kuunnellut. Luulin sinun hakevan vain huomiota.
Saa minulle tulla juttelemaan, tahtoisin tietää mitä sinulle kuuluu. Välitän yhä sinusta.
Kylläpäs ihmiset kirjoittelevat ketjuuni ja tänne on ilmestynyt kokonaan toisia J H kun alkuperäinen. Olen imarreltu saamastani huomiosta ja siitä, että joku viitsii imitoida ja kommentoida minun puolestani.
Tajusin tänään sellaisen asian, joka on kiusannut minua pitkää eli ihmisten yleinen itsekkyys. Tajusin sen, että en voi muuttaa ketään toista vaan muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni. Tajusin sen, että ei ole mitään syytä olla katkera asioista joita minulla itselläni ei ole, sillä katkeruus on itsekkyyttä. Se, että en tee mitään voi olla itsekkyyttä.
Olen monella tapaa itsekäs, paras mitä voin toivoa on se, että oppisin tunnistamaan itsekkyyden itsessäni. Itsekkyys voi esiintyä monessa muodossa esim. pelkkä itsensä sääliminen, jonkin asian takia johon ei itse voi vaikuttaa voi olla itsekkyyttä. Se, että en puhu jollekin naiselle, koska hänellä on joku muu on myös itsekkyyttä. Se, että jätän asioita, jotka voivat parantaa jonkun toisen elämää sanomatta tai tekemättä on itsekkyyttä. Se, että olen vihainen ympäristölleni, koska en ole tyytyväinen omaan elämääni tai johonkin itsessäni on itsekkyyttä. Miksi en hyväksyisi omia puutteitani ja keskittyisi kehittämään omia vahvuuksiani. Miksi en vaan olisi ylpeä niistä pienistä hetkistä, joissa minulla oli jotain pientä ”sähköä” tämän naisen kanssa vaikka se ei johtanut mihinkään. Ei se ole mikään mittari mihinkään kuinka suosittu olet tai kuinka paljon sinulla on rahaa tai naisia.
Naivisti uskon, että jos riittävän moni osaisi tarttua hetkeen ja hyväksyä itsensä, omat puutteensa ja ongelmansa maailma voisi olla parempi paikka sinulle itsellesi ja muille. Ihminen on maapallon kehittynein olento jo siinä on riittävästi syytä olla ylpeä itsestään vaikka ei olisi menestynyt muuten.
eli sen, ettei kukaan ole parempi sinuna kuin sinä itse. Rohkeutta!
näistä pitkistä teksteistä, joista kirjoittajana on JH, ei ole ap:n. Tuoko joka sisältää lainauksia? Ei ihmekään, jos täällä menee teistä sekaisin ;)
Ehkä minäkin olen nyt runsaan vuoden jälkeen vähän rauhoittunut, voisin lainata sinua: "Miksi en vaan olisi ylpeä niistä pienistä hetkistä, joissa minulla oli jotain pientä ”sähköä” tämän miehen kanssa vaikka se ei johtanut mihinkään", mutta toisinpäin siis. Katsotaan sitten, mikä on olotila, kun reaalielämässä törmäillään.
Ei kyllä sen viestin kirjotin mä siis ap.
Uskallatkos paljastaa itestäs jotain ihan mielenkiinnosta kysyn?
ainakin etelän tyttö, enkä enää niin nuorikaan.
tästä nyt pitäisi ajatella, ihan vaan mielenkiinnosta kysyn? Asiat jää auki kuten tavallista.