Hei,
Onko kenellääkään vastaavaa ongelmaa, että ääneen lukeminen saa paniikin päälle. Eli siis jos joudun lukemaan ääneen enemmän kuin neljä lausetta julkisesti, joskus jopa kun luen omille perheenjäsenille!!!!! niin ääni salpautuu täysin ja hengitys siinä samalla.
Kärsin tästä suunnattomasti, olen opiskelija, en tiedä enää kauaa...olen jopa harkinnut opintojen lopettamista tämän vuoksi. En siis yksinkertaisesti pysty voittamaan tätä ongelmaa. Olen 27-vuotias. Mikä helvetti tähän auttaa vai jäänkö todellakin ilman ammattia??
Olisiko ideoita? Ja rentoutumisharjoituksista ei apua, TODELLAKAAN.
Ekaa kertaa olen alkanut ajatella lääkitystä. En nimittäin pääse elämässä enää eteenpäin. Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa?
Onko kenellääkään vastaavaa ongelmaa, että ääneen lukeminen saa paniikin päälle. Eli siis jos joudun lukemaan ääneen enemmän kuin neljä lausetta julkisesti, joskus jopa kun luen omille perheenjäsenille!!!!! niin ääni salpautuu täysin ja hengitys siinä samalla.
Kärsin tästä suunnattomasti, olen opiskelija, en tiedä enää kauaa...olen jopa harkinnut opintojen lopettamista tämän vuoksi. En siis yksinkertaisesti pysty voittamaan tätä ongelmaa. Olen 27-vuotias. Mikä helvetti tähän auttaa vai jäänkö todellakin ilman ammattia??
Olisiko ideoita? Ja rentoutumisharjoituksista ei apua, TODELLAKAAN.
Ekaa kertaa olen alkanut ajatella lääkitystä. En nimittäin pääse elämässä enää eteenpäin. Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse kammoksuisin sitä, että pitäisi pitää esitelmä ihmisjoukolle, mutta tämä varmaan helpottuisi sillä kun menisi jollekin esiintymiskurssille (jos uskaltaisi). Sitä varmaan pelkää jotenkin nolaavansa itsensä julkisesti. Joku on muuten joskus sanonut, että ihminen ei tiedä mikä taakka maine on ennen kuin hän menettää sen.
No mutta ehkä kannattaa yrittää jonkinlaista mielikuvaharjoittelua. Rentoudu ja eläydy ja yritä kuvitella mahdollisimman todentuntuisesti tilanne, jossa joudut lausumaan julkisesti ihmisten edessä neljä sanaa (tai useamman). Sitten yrität tarkkailla omia reaktioita ja selvität miten ja mistä syystä reagoit tuolla tavalla. Että alkaako jänskättämään ja tuleeko tuskanhiki. Ja sitten vaan harjoittelet tuota.
Varmaan jotkut lääkkeetkin voivat auttaa. Ne voivat peittää joitain merkkejä, joista ulospäin näkyisi, että ihminen jännittää aivan mahottomasti. Ja voivat ne tuoda henkilölle itselleenkin varmuutta kun tietää, ettei kädet tärise aivan älyttömästi. Oon vaan epäilly, että ne lääkkeet on oikeasti jotain lumelääkkeitä, joiden vaikutus on siinä että käyttäjä uskoo niiden vaikuttavan (eli ne toimivat kuten eduskuntavaaleissa äänestäminen).
Hei!
Onpa jännä kuulla jonkun toisenki kärsivän samasta asiasta.. Mulla tää "ääneenlukemisen ongelma" oli eniten pinnalla ylä-aste- ja lukioikäisenä, mutta opin jotenkin tulemaan toimeen sen ja muiden paniikkioireiden kanssa ja nykysin olen lastentarhanopettajana ja selviän ihan hyvin työstäni. Siis kyllä mua vielä jännittää ja pelottaa esillä olo, mutta sitä ei kuulema huomaa ulospäin, mitä ihmettelen.. =) Minä aloitin lääkityksen (muuhunkin kun esillä olemisen pelkoon.. mulla oli siis laajemminkin jännitysoireita) ja se on auttanut mua paljon! Käytän hyvin pientä lääkeannostusta. Ethän missään nimessä lopeta opiskelua! Kyllä me herkemmät ihmiset selvitään kaikesta kunhan haetaan apua=) Mene vaan rohkeesti juttelee jos teillä on joku terkkari tai joku, niin katsoisitte sen kans, että mitä kautta saisit parhaan avun. Lääkitystä ei kannata pelätä:)Se auttaa ainakin alkuun ja sitten olis kyllä hyvä jos olis vielä jotain puhumisapuakin, mua ainakin on auttanu ku oon saanu psykologille jutskaa noista mun jännitysoireista.. Mullekaa ei oo ollu apua rentoutumisharjotuksista, koska oon ollu niin lukossa ainakin aikoinani, että sillon ei pysty rentoutumaa ei mitenkää.. Jos haluut jutskata enemmän, niin laita sähköpostiosottees=)Oon 24wee
saanut apua jännitysoireisiin?
yläasteella ja lukiossa käytin xanor-nimistä lääkettä ,jonka otin ennen sellasia tunteja, joissa joutui paljon olemaan esillä ja esim. lukemaan ääneen. Sitä voi siis käyttää vaikka säännöllisesti, mutta itse käytin vain ennen jotain jännittävimpiä tunteja. Nyt olen jättänyt sen lääkkeen pois ja alkanut syödä ns. masennuslääkettä nimeltä Citalopram Orion (20mg, eli hyvin pieni määrä) ja se estää mulla myös jännitys- ja paniikkioireet. Mutta jos on kovasti noita oireita, niin isompikin lääkemäärä voisi olla parempi.. Mulla tuo nykynen lääke auttoi vähän rentoutumaan, koska olin ollut n.10 vuotta jännittyneessä ja stressaantuneessa tilassa, elimistö ei enää osannut rentoutua. Ja kun elimistö nyt on alkanu vähä rentoutua niin esim. vatsani ei ole enää niin kipeä eikä päähän koske niin paljoa.. Olen kyllä iloinen, että uskaltauduin turvautua lääkkeisiin..
Projisoit omia tunteitasi muihin ihmisiin?
Kuvittelet muiden halveksivan itseäsi, vaikka se todellinen halveksuja olet sinä itse.
Halveksit lasta, joka on sisälläsi. Sitä lasta, joka ainoana tietää sinusta totuuden.
Ajattelusi on kuorrutettu uskomuksilla. Tietoisuus itsestäsi on piiloutunut muiden antamien uskomusten alle. Lapsesi on piiloutunut vanhempaasi.
(Transaktioanalyysi jaottelee ihmisen mielen näin: lapsi-aikuinen-vanhempi, oma mielesi on kaikkea tuota. Mielestäni helppotajuisempaa, kuin Freudin teoriat).
Ajattelitko elää elämäsi näin? Ilmeisesti et - näen lapsen kätesi ojentuvan tuosta harhauskomusten keosta. Tartun käteesi, nostan sinut sieltä hitaasti ylös, kohti valoa (itsetietoisuutta).
Hidasta ajatteluasi, puhu hitaasti, sano vaikka yksi sana minuutissa.
Sinulla ei ole kiire, pysähdy. Hengitä miten haluat, mielesi toimii niin - et kaipaa muiden ohjeita hengittämiseen.
Ole hidas toimissasi, puheissasi. Sinulla on oikeus olla hidas. Sinulla on oikeus ajatella omalla tavallasi, hitaasti.
Ajattelun kilpajuoksun voittaa se, joka jaksaa juosta hitaimmin (Wittgenstein).
Lapsesi ei ole saanut toimia rauhassa, sitä on hoputettu ja moitittu. Siksi se tuntee itsensä riittämättömäksi. Sillä on oikeus kuitenkin elää - muuten ihminen ei ole ehjä.
Yleisö on sinulle armollinen, se ei tule sylkemään päällesi, se ei tule luomaan sinuun halveksivia katseita.
Aistit herkästi ympäristöäsi. Ympäristösi ei ole niin herkkä sinua kohtaan, kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinulla on kyky lukea ympäristöäsi.
Kiinnität huomiosi fyysiseen olemukseesi. Sinulla on tiedostamaton puolesi, alitajuntasi. Anna sen ohjata toimiasi. Sielusi tietää totuutesi.
Sinulla on oikeus olla mieleltäsi lapsi. Lapset tekevät virheitä. Kompastut harjoitellessasi puhumista, saat polvesi naarmuille, mutta ne paranevat. Vanhempasi puhaltaa naarmuillesi ja rauhoittaa lapsen mielesi.
Kompastut ja kaadut, mutta harjoittelun myötä opit puhumaan todellisen minäsi mukaisesti. Minuudessa on sen vanhemman lisäksi järkevä aikuinen ja tunteva lapsi.