ajattelin vähän purkaa itteeni ja samalla ois ihanaa jos löytyis vaikka ihmisiä joilla ois mun kanssa samanlaisia kokemuksia :)
sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten ja nyt on tullut jo painoa lisää :) ongelmanani vaan on että pelkään hiukan syömistä sillä tuntuu että voisin syödä yhtähyvin kaksi tai kuusi leipää ja silti voisi syödä vielä kaksi lisää. olen vaan vakaasti päättänyt että syön monta kertaa päivässä ja yritän opetella olemaan tyytyväinen ilman liian täysinäistä oloa. ahdistaa myös että joutuu etukäteen päättämään että kuinka paljon syö, vaikka toisaalta tiedän ettei sillä loppujenlopuksi ole niin väliä kun painoa saa tulla lisää.
eniten inhottaa ainainen sydämentykytys jonka tunnen heti aamusta lähtien siihen asti kunnes menen nukkumaan. johtuu varmaan siitä että rintakehäni on vielä niin ohut. tuntuu että koko ajan on kiire jonnekin ja hirveä stressi päällä. tuntuu että on vaikea nauttia siitä hetkestä mikä on sillä hetkellä, vaikka haluaisin vain onnellinen ja rauhallinen enkä stressaantunut niinkuin nyt. nykyään hävettää että olen sairastanut anoreksian ja kuvitellut että ihmiset rakastaisivat minua vain jos olisin laiha (ennen olin 20 kiloa ylipainoinen). nyt haluaisin vain olla normaali, sisältä ja ulkoa. toisaalta en jaksaisi odottaa että olisin jo normaalimitoissa mutta haluan tehdä painonkohotuksen vähitellen ja niin että syön normaalia ruokaa ja eikä joka päivä herkkuja. tuntuu että kaikki on raskasta, se häpeä entisestä itsestä, ja siitä että nykyäänkään en ole vielä tarpeeksi painava.
onko jollain jotain kokemuksia samoista asioista tai muuta rakentavaa kommenttia? :) yritän olla onnellinen, nauraa, ottaa elämän rennosti ja tehdä kaikkea ihanaa mutta tuntuu että sairauden häpeä on valtava taakka eikä se sydämentykytyskään hirveästi helpota asiaa.
postiivisella mielellä tässä kuitenkin ollaan, eihän mikään muutos tapahdu yhdessä yössä. ei laihtuminen, tai lihominenkaan.
sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten ja nyt on tullut jo painoa lisää :) ongelmanani vaan on että pelkään hiukan syömistä sillä tuntuu että voisin syödä yhtähyvin kaksi tai kuusi leipää ja silti voisi syödä vielä kaksi lisää. olen vaan vakaasti päättänyt että syön monta kertaa päivässä ja yritän opetella olemaan tyytyväinen ilman liian täysinäistä oloa. ahdistaa myös että joutuu etukäteen päättämään että kuinka paljon syö, vaikka toisaalta tiedän ettei sillä loppujenlopuksi ole niin väliä kun painoa saa tulla lisää.
eniten inhottaa ainainen sydämentykytys jonka tunnen heti aamusta lähtien siihen asti kunnes menen nukkumaan. johtuu varmaan siitä että rintakehäni on vielä niin ohut. tuntuu että koko ajan on kiire jonnekin ja hirveä stressi päällä. tuntuu että on vaikea nauttia siitä hetkestä mikä on sillä hetkellä, vaikka haluaisin vain onnellinen ja rauhallinen enkä stressaantunut niinkuin nyt. nykyään hävettää että olen sairastanut anoreksian ja kuvitellut että ihmiset rakastaisivat minua vain jos olisin laiha (ennen olin 20 kiloa ylipainoinen). nyt haluaisin vain olla normaali, sisältä ja ulkoa. toisaalta en jaksaisi odottaa että olisin jo normaalimitoissa mutta haluan tehdä painonkohotuksen vähitellen ja niin että syön normaalia ruokaa ja eikä joka päivä herkkuja. tuntuu että kaikki on raskasta, se häpeä entisestä itsestä, ja siitä että nykyäänkään en ole vielä tarpeeksi painava.
onko jollain jotain kokemuksia samoista asioista tai muuta rakentavaa kommenttia? :) yritän olla onnellinen, nauraa, ottaa elämän rennosti ja tehdä kaikkea ihanaa mutta tuntuu että sairauden häpeä on valtava taakka eikä se sydämentykytyskään hirveästi helpota asiaa.
postiivisella mielellä tässä kuitenkin ollaan, eihän mikään muutos tapahdu yhdessä yössä. ei laihtuminen, tai lihominenkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuvailit hienosti fiiliksiäsi ja uskon, että tuntemuksessasi "tuntuu että on vaikea nauttia siitä hetkestä mikä on sillä hetkellä, vaikka haluaisin vain onnellinen ja rauhallinen enkä stressaantunut niinkuin nyt" , kiteytyy yleisemminkin tilanne monen ihmisen elämässä tässä ajassa. Sinulla on herkkyyttä ja se on voimavara vaikka et ihan vielä sen merkitystä ymmärrä kun häpeän tunne on niin dominoiva. Emme ole täydellisiä, et sinä ,minä eikä kukaan muukaan. Saat olla epävarma ja heikko, ne ovat aivan normaaleja tunteita ihmisen elämässä. Sinä riität olemassaolollasi, sinun ei tarvitse "suorittaa" elämää.
Totesit itsekin etteivät muutokset tapahdu nopeasti. Mielestäni olet nyt turvallisella polulla :)
tilanteesi muistuttaa aikalailla minun tilannette,olen 24 v ja syömiseen liittyvät asiat on olleet kuvioissa ekan kerran jo 11vuotiaana.
vähän alle parikymppisenä olin 20kiloa ylipainoinen,johtui alkoholista yms.
erottuani sen aikaisesta avopuolisostani,lopetin viikolla juomisen ja aloin käydä koulua kävellen.
suht nopeaan lähti se 20 kiloa,mut nyt mun tilanne on riistäytyny käsistä,eli olen tällä hetkellä 10 kiloa alipainoinen bmi 15,
en vaan saa tätä itse lopetettua.syön vain tiettyjä ruokia ja ahdistun,jos en voikkaan syödä sitä ruokaa,mitä yleensä syön.
lääkärit ovat huolissaan painosta ei niinkään fysiikasta,koska olen silti erinomaisessa kunnossa ja periaatteessa olen ollut alipainoinen jo kaksi vuotta,enkä silti kärsi puutostiloista tai muista oireista.
tosin jos pari kiloa vielä lähtee,ni oon sairaalassa,eli oon nyt yrittäny syödä niitä mun omia ruokia,mut hiukan enemmän.
lääkäri asetti mulle liikuntakiellon,mut käyn päivittäin vähintään puolentunnin kävelyllä,ettei lihakset pääse ihan kokonaan rapistumaan(lääkärit ei varmaankaan kuuntelis tota selitystä)mut joka kerta ku käyn kävelemässä ni tiedän ainakin,et mihin suuntaan mun kunto on menossa.
joka aamu,jona herään,on minulle lahja,sillä olen periaatteessa kriittisessä tilassa koko ajan,eli saatan kuolla vaikka nukkuessani ja koska tiedostan tämän asian,olen iloinen aina kun aamulla herään,olen iloinen siitä,että saan vielä elää.
T: ystävä
Olen myös -83 ja kuulostat puhuvat mun suulla. Lopetin juomisen 2004 ja aloin liikkua syödä terveellisesti. nyt -25kg ja ei tääkään hyvä paino ole. Olis pitänyt tajuta siinä välillä se ihannepaino, mutta minkäs teet. Vähän innostuin... Ja nyt kärsin.
hei,jos sinua kiinnostaa,ni ois mukava vaihtaa ajatuksia näistä asioista,kun kerran oot samassa tilanteessa mun kanssa.
mulla on omat sivut ,eli www.vampirellah.suntuubi.com
käy ihmeessä vierailemassa siellä ja jos haluat jakaa enemmänkin näitä asioita kanssani,niin olisin erittäin kiitollinen.
harvoin meinaan kohtaa toisen,joka on samassa tilanteessa,siitä ois hyvä jutella ihan enemmänkin.
T:kohtalotoverisi vampirellah