Järki... mutta sainpas ajoissa takaisin. Täällä olen teidän muiden lailla itkenyt ja valittanut kaipausta ja ikävää, pohtinut toisen tunteiden laatua ja syvyyttä, kuvitellut että tein jotain väärin, luullut että minussa on pahojakin vikoja jne jne. No asia onkin näin että olipa toisen tunteet mitkä hyvänsä, jos ei niitä pysty ilmaisemaan selvästi toiselle niin sitten saa olla. Olipa syynä välinpitämättämyys, ujous, pelko... mikä hyvänsä, niin lopputulos on kuitenkin sama. Minä en halua enkä ansaitse ihmistä jonka kanssa joutuu harrastamaan tunteiden arvailua. Minä haluan ihmisen joka on tarpeeksi vahva itsessään niin että uskaltaa puhua tunteistakin vapaasti. Jos ne pitää salassa niin se tappaa toisenkin tunteet. Mitäs tällaisesta suhteesta seuraisikaan tulevaisuudessa? No senhän tietää jokainen. Ei onnistu. Onnettomia suhteita on jo riittämiin. Minä en enää huoli sellaista osakseni. Ansaitsen parempaa.
Meinasi jo jättää!
*huoh*
9859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen samaa mieltä.jos ei toinen tule mitenkään vastaan niin turhaan sitä yksin yrittää taistella.menee vaan energiaa hukkaan ja sen energian voisi käyttää paljon hyödyllisemminkin kuin toisen tunteiden arvailuun.tietenkin ymmärrän jos toisella on pelkoja, mutta rajansa kaikella,minullakin.jos tuntee ja haluaa tarpeeksi niin kyllä ne pelotkin pystyisi voittamaan.
ääh,miks rakkausjutut on aina niin vaikeita?!
Mutta kuitenkin on niin että jos on liian suuret pelot niin jossain mättää.. saattaa olla aihetta ihan ammatillisen avun hakemiseen että pääsee suurimmista patoutumisistaan. Muuten kyllä on aikuisen ihmisen sen verran pystyttävä avautumaan että ilmaisee tahtonsa ja tunteensa, mille puolelle ne sitten kallistuvatkin. Muuten ei pysty elämään onnellisessa ja harmoonisessa parisuhteessa.
ihan kokonaan toiselle puolelle niin, että pitää olla yhtenään siitä tänne kirjottamassa. Vaan minkäs teet kun toinen ei millään viitti ees käydä lukemassa tai ei ainakaan patoutuneena siitä mitään pukahda. Menee ihan yksipuoliseksi tämmönen meininki. Vähän ees vuorovaikutusta pitää olla. Sen verta pitää älytä, että käy edes lukemassa.
kun omia ajatuksiaan, niitä mitä hiljaa yksinään mietiskelee. Ethän sinä voi olettaa että joku tietty ihminen TÄÄLTÄ lukisi sinun ajatuksiasi ja ymmärtäisi että se olet sinä. Täältä saa vähän ajatuksenvaihtoa vieraitten kanssa, ei tänne tehdä henkilökohtaisia tunteentunnustuksia. Jos haluat vuorovaikutusta tietyn henkilön kanssa niin ota suoraan yhteyttä häneen. Sitten tiedät miten asianlaita on. Tämä on siis osoitettu sinulle "mullakin kallistuu".
olet itse selkeästi ja yksitulkintaisesti ilmaissut omat tunteesi ilman epäröintiä? Toisinaan on niin, että se mikä toiselle on tunteista kertomista tai niiden paljastamista, ei välttämättä ole sitä toisen osapuolen mielestä. Ihanteellisinta tietysti olisi, jos kaksi samalla lailla itseään ja tunteitaan ilmaisevaa ihmistä kohtaisi.
tämä kysymys on tarkoitettu, vastaanpahan aloittajana kuitenkin omalta kohdaltani. Olen varma että olen tehnyt tilanteen niin paljon selväksi että ei pitäisi olla epäilyksiä siitä että tilanne vaatii toiseltakin osapuolelta jonkinlaista avautumista, vaikka vain hienon hienoa varovaista yritystä. Siitä voin sitten auttaa eteenpäin, mutta en enää viitsi jahkailla ja arvailla. Se tappaa kaikki tunteet joita on joskus ollut. Jokaisella on oikeus tietää missä mennään.
olet tehnyt tunteesi selväksi?
ootko taas niitä joka ei itse laita tikkua ristiin vaan odottaa toisen tekevän kaiken
Jä palstan nimi voisi olla saamattomuus
Olen laittanut tikkuja ristiin ja rastiin, mutta välillä on toisenkin puolestaan tuotava yksi tikku sinne kekoon. Ei pidä sylkeä pahaa mieltänsä ja katkeruuttansa tuolla tavalla jokaisen naamalle tietämättä mistä puhuu.
Jos on mahdollisuus kertoa toiselle tunteensa niin mielummin henk. koht kasvotuste, soittamalla tai vaikka viestillä. Ei kukaan voi olettaa että täältä palstoilta toinen osaisi käydä kattoo tai edes itsensä tunnistaisi vaikka kirjoituksia lukisikin.
Itsellä on pitkään ollut tunne siitä että jotakin kipinöintiä on ilmassa erään mihen kanssa mutta asiat eivät ole selvinneet ainakaan vielä, jotakin toivoa kyllä näytäisi olevan että selkiytyisi aisat. Tiedän kokemuksesta ettei ole helppoa ottaa asiaa esille. Kai se on se pelko tulleensa torjutuksi tai jotakin. En kuitenkaan oleta hänen täältä tuntojani lukevan. Helpottaa kuitenkin kun saa kirjoittaa ja purkaa ajatuksia, joskus tulee mukavaa kommenttiakin ja kivoja vinkkejä. olen huomannut että monet muutkin painii samojen ongelmien kanssa.