Hei!
Olisi kysymys kaikille ukeille ja mummoille. Milloin lapsen raskaudesta kuuleminen on ilo- ja milloin suru-uutinen?
Kerroin vasta raskaudestani vanhemmilleni ja isovanhemmilleni. En ymmärtänyt ollenkaan isäni ja mummoni suhtautumista asiaan. Äitini ja ukkini onnittelivat ja vaikuttivat iloisille asiasta. Mutta mitä ihmettä muiden "hiljeneminen" kun kerroin tarkoittaa? Siis isäni ensinnäkin sanoi vaan jotain että siinä on sitten vastuuta, ja vaihtoi puheeen aihetta. Mummosta en ottanut ollenkaan selvää.
Olen 22vuotias ja asun omassa vuokra-asunnossa. En siis ole teini enää, että siksi eivät olisi ilahtuneet. Voiko johtua jostain alkujärkytyksestä vai oliko tämä tosiaan heille suru-uutinen? Auttakaa joku kun ahdistaa :( Vaikea itse iloita kun tuntuu että jotkut vaan kiroaa kun saan lapsen..
Olisi kysymys kaikille ukeille ja mummoille. Milloin lapsen raskaudesta kuuleminen on ilo- ja milloin suru-uutinen?
Kerroin vasta raskaudestani vanhemmilleni ja isovanhemmilleni. En ymmärtänyt ollenkaan isäni ja mummoni suhtautumista asiaan. Äitini ja ukkini onnittelivat ja vaikuttivat iloisille asiasta. Mutta mitä ihmettä muiden "hiljeneminen" kun kerroin tarkoittaa? Siis isäni ensinnäkin sanoi vaan jotain että siinä on sitten vastuuta, ja vaihtoi puheeen aihetta. Mummosta en ottanut ollenkaan selvää.
Olen 22vuotias ja asun omassa vuokra-asunnossa. En siis ole teini enää, että siksi eivät olisi ilahtuneet. Voiko johtua jostain alkujärkytyksestä vai oliko tämä tosiaan heille suru-uutinen? Auttakaa joku kun ahdistaa :( Vaikea itse iloita kun tuntuu että jotkut vaan kiroaa kun saan lapsen..
Vastaukset 11
Vanhimmat
oletko sinkku vai onko sinulla mies mukana odotuksessa. Et puhu hänestä mitään, joten oletan ettei ole. Se selittäisi isän ja mummon käytöksen.
Isä on aina tyttärestän hyvin huolissaan ja haluaa hänen parastaan. Isä niinkuin mummokin varmasti tietää myös sen vastuun, mikä nuorelle äidille lapsesta on. Jos äiti vielä on lapsi lähes itsekkin, on huoli sitä suurempi.
Vanhemmat ihmiset yleensäkin tietävät myös ne vaikeudet joten heidän kaikkien suhtautuminen ei ole aina sitä hihkuvaa onnea tuon uutisen kuultuaan. Toiset taas eivät ajattele sitä huolta vaan ovat heti onnessaan suvun jatkumisesta.
Pääasia kuitenkin on se, mitä sinä itse ajattelet asiasta ja mitä itse tunnet.
Itse olen äiti ja mummu ja lapsen syntymä on minulle aina ollut suuri onni ja riemu. Niin omani syntymää, olin silloin nuorempi kuin sinä nyt ja ekan lapsenlapsen syntymä sai minut ihan onnesta sykeröön ja samassa sykerössä olen yhä ;)
KYLLÄ, uuden ihmisen alku on aina onnellinen asia ! Nauti siis omastasi ! Huomaat vielä, miten paljon se tuo onnea myös läheisillesi kun lapsi syntyy ja valloittaa kaikki ;)
On mies mukana odotuksessa.. Tänään mummo juttelikin jo asiasta enemmän ja siltä osin taitaa kaikki olla ihan ok jo. Niin ja en ole itse enää lapsi, ettei siitäkään voi johtua..
Ehkä tässä sitten on kyseessäs tuo juttu jota isän käyttäytymisestä sanoitkin. Onneksi itse kuitenkin olen onnellinen lapsesta ja tiedän kyllä että helppoa se ei aina tule olemaan, ehkäpä isänikin sen ajan myötä tajuaisi että kyllä tulen pärjäämään...
No pitänee uskoa että VIIMEISTÄÄN sitten kun isänikin näkee vauvan niin hänen sydän sulaa =)
isällesikään mikään suru-uutinen oli. Hän taitaa vain olla hyvin realistinen ihminen. Hänelle tuli tietysti ensimmäisenä vain mieleen se huoli sun pärjäämisestä, mikä taas on osoitus siitä isän rakkaudesta tytärtään kohtaan. Hän haluaisi, että olet elämässäsi mahdollisimman onnellinen ja ehkä pelkää, että vastuu vauvasta on sulle rankkaa. Se on ihan luonnollista, eikä liity mitenkään siihen etteikö hän kuitenkin iloitsisi lapsenlapsesta. Kunhan saa ensin uskoteltua itselleen, että sinä pärjäät äitinä, sen jälkeen varmaan avosylin ottaa uuden tulokkaan vastaan. Voihan siinä olla myös sitä, että isä on tosiasian edessä. Kun sinusta tulee itsestä äiti, niin et enää ole isin pikkutyttö, vähän myös luopumisen tuskaa. Kyllä se hetken sulattelun päästä helpottaa. Jotkut ei pidä minkäänlaisista yllätyksistä ja tarvitsevat pitkän sulatteluajan. ehkä isäsi kuuluu juuri siihen ryhmään. Onnea sinulle kuitenki myös minulta.
Kiitos vastauksesta ja mukavista sanoista. =)
et tule hyväksytyksi isäsi/ mummisi silmissä ennen kuin olet solminut laillisen avioliiton lapsesi isän kanssa. Kipin kapin naimisiin nyt vain, mikäli aiot saada sukusi hyväksynnän!
Ovatko nykynuoret tosiaan niin tietämättömiä, etteivät tiedä, että au-äiti häpäisee sukunsa ja vetää sen kunnian lokaan? Äidin iällä ei ole mitään väliä. Tärkeintä on se, että hän on naimisissa.
että ei olisi suvulle häpeäksi !!! Hullua jo ajatuksenakin tällä vuosituhannella.
nyt vaan ollaan vanhanaikaisia. Ei meidän mummusukupolvi tiedä, että lapsen asema on hyvinkin turvattu rahallisesti. Henkinen puoli taas on orvompi. Lapsen isää ei kukaan korvaa. Tosin moni lapsi on ilman isää alkoholismin tai muun syyn vuoksi. Meidän mummut ei tiedä, kuinka yleistä on, että isät tunnustaa lapsensa ja pitää yhteyttä. Vaikka ei olisi naimisissa.
Ei meillä olla nuin vanhanaikaisia onneksi, että ei voi siitäkään johtua. Vanhemmatkin eronneet, joten tietävät kyllä että en usko avioliittoon (mitä joku paperi muka todistaa?). Mummoni onneksi jo alkoi jutella asiasta enemmän, joten taisi viimeksi vaan olla väsynyt. Vaikka tosiaan hänen aikaan seksiä ei olisi suvaittu harrastettavan ennen avioliittoa, mutta ei heidänkään suvussa kaikilla silti niin ole ollut =) Nykyään tosiaan on vähän eri asia avioliiton kanssa, eihän ennenvanhaan edes olla erottu aviosta, mutta nykyään liitot menee melkein aina poikki ja solmitaan uusia liittoja. Enemmän nykyään ehkä olisi väliä juuri sillä että miten nuorena tekee, kyllä se on vanhemmille kova paikka jos 15v tyttö kulkee maha pystyssä.. Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi.
60- ja 70-luvuilla. Karrikoin vähän, niin että ymmärtäisit, mistä ennen kenkä puristi. Avoliitothan yleistyivät vasta 80-luvulla. Siksi vanhoilla ihmisillä tuollaiset asenteet kummittelevat vielä taustalla. Nykyään ei tietysti kukaan niihin sellaisenaan enää usko. Minusta iällä ei ole väliä, jos on täysi-ikäinen. Alaikäisellä voi olla ongelmia, kun on itsekin vielä vajaavaltainen, mutta ikäähän meille jokaiselle tulee koko ajan lisää. Paljon onnea vauvastasi!
sicuilta. 2000 luvulla joka vuosi noin 40% lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella esim. avanhemmat mennee naimisiin vasta esikoisen syntymän jälkeen,
http://www.stat.fi/til/synt/tau.html
Vanhemman polven ihmiset ovat estyneitä "näissä asioissa". Ei puhuta, ei huomata, ei ole sopivaa keskustella.
Tyttäreni aikanaan oli äärettömän hämmästynyt oman äitini reaktiosta vastaavassa tilanteessa. Hän ei sanonut sanaakaan. Ei kysynyt vointia eikä ollut huomaavinaan.
Se kuului asiaan hänen nuoruudessaan, eikä hän osannut muuttaa tapojaan.
Kyllä hän oli ollut minun raskauksistani innostunut, kutoi ja ompeli, mutta ei todellakaan koskaan ollut näkevinäänkän pyöristynyttä muotoani.
Miehillä tämä ongema voi olla vielä syvemmällä. Koko asiasta ei puhuttu puolta sanaa. Naisten asia kokonaan.
Sen vuoksi kysyn sukulaistesi ikää ja sitä seutua, jossa he ovat kasvanet ja nuoruutensa eläneet.