oikein minään päivänä..kävi niin että tulin raskaaksi, pitkään olin ilman ehkäisyä ja lapsettomuuta jo alettin tutkia. nyt olen rv:lla 10 kohta ja tupakkaa menee, masentaa se ja kaikki muukin vaikka onnellinenhan tässä pitäis olla..olen jo 36 vuotias, en siis mikään nuori enää. tuntuu niin tyhjältä vaan kaikki. työ on ihan tosi rasittavaa vuorotyötä,se estää yleensä vakiharrastusten pitämisen ja ihan normaalin elämän muutenkin. hyvin siitä maksetaan tosin, olenkin siis perheen elättäjä. tuntuu ettei elämässä ole mitään muuta kun kotihommat ja laskut jne. mies taas on niin iloinen, omissa harrastuksissaan ja haaveissaan niin kiinni, että ihan jotenkin kateeksi käy.minua pitää vaan hänen fiiliksien pilaajana.ja kaiken lisäksi häneen en pysty luottamaan kunnolla. tykkää naisista, ylistää ja arvostaa mielestäni ihan liiallisesti esim soiton opettajaansa, joka on nuori nainen. niin..kuulostaa hölmön mustasukkaiselta, mutta hän on itse sanonut ohi suunsa muutaman kerran sellaista mikä on laittanut miettimään sitäkin asiaa.ja edellisissä suhteissa hän on ollut hirveä petturi..ja kun hänen elämänsä pääasia tuntuu olevan nämä omat menot.en tiedä, jospa minun oloni tästä paranee ja asiat paranee..toivottavasti, sillä tämän raskauden tosiaan pitäisi olla elämän suurin asia?
mikä on kun ei ole
hyvä olo
9730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
syntyessään? Et ehkä polttaisi jos tietäisit. Lapsi kärsii sisälläsi jo nyt. Syntyessään lapsella on suuri nikotiiniriippuvuus. Vauva tärisee ja valkoinen kuin lakana ja hikinen. Kauhea alku elämälle. Tupakoimalla varmistat että lapsellasi on varmasti koliikkia ja muutenkin ankea alku elämälle. Miksi tuollaiset ihmiset eivät ole hankkimatta lapsia kun eivät vielä osaa ajatella kuin itseään?
auttavan selkeästi masentunutta ihmistä? Kertomasi asiat ovat tietenkin totta, mutta eivät millään tavalla helpota/vie alkuperäisen kirjoittajan asioita eteenpäin.
Inhimmillisyyttä ihmiset!
Tuo oli taas ihan kohtuutonta, eikä ollenkaan vastaus aloittajan kysymykseen. Mikähän siinä on että jotkut käy täällä palstoilla vaan saarnaamassa asioista jotka eivät heille kuulu pätkääkään.
Kerrohan tuntemuksistasi neuvolassa ihan reilusti. Tuo kuulostaa mielestäni masennukselta ja siihen on kyllä saatavissa ammattiapua, jos sitä vain itse haluat.
Raskaushormonit tekevät usein tepposiaan ja lievä alakulo kuuluu asiaan, vaikka lapsi olisikin toivottu. Tilasi kuulostaa mielestäni kuitenkin hieman enemmän kuin pelkältä alakulolta, joten kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi joko lääkärin tai tevrveydenhoitajan kanssa. Tuo ei ole mitenkään tavatonta tai hävettävää ja siihen suhtaudutaan neuvolassa tänä päivänä hyvin asiallisesti.
Voimia!
Sulla on täysi oikeus tuntea olosi tuommoiseksi. Ensinnäkin hormonit, pelko tuntemattomasta ja muutoksista aiheuttaa stressiä. Ja tupakka -kun asiaa mietit. Mitä enemmän asiaa mietit, sen enemmän se stressaa. Itselle kävi niin ja morkkis oli koko ajan ihan kamala. Neuvo äippäpolilta; unohda tupakanpolton lopetus tässä vaiheessa, äläkä syyllistä itseäsi. Mieti minkälaisissa olosuhteissa kehitysmaiden lapset kasvaa kohdun sisällä ja terveitä lapsia syntyy.
Ja älä välitä noista "saarnaajista". He ovat niitä onnellisia, jotka ovat niin täydellisiä kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa. ...Ja lopputuloksen näet viimeistään kun heidän lapsensa ovat murrosiässä.. : )
Ja hei, jos olo on ihan kamala. Mielialalääkkeitäkin voi lääkärin ohjeiden mukaan käyttää täysin turvallisesti (Vaikka nyt varmaan tulee vastaväitteitä asiasta).
on kyse lapsen hyvinvoinnista niin heti leimataan saarnaajaksi. Mä en todellakaan ole täydellinen äiti, eikai kukaan ole. Musta tuo on vaan tärkee asia. Vaikka odottava äiti olisikin masentunu niin ei se tarkoita sitä, että vauvaa ei tarttis ottaa jo nyt huomioon. Aikuisen pitää ottaa vastuu tekemisistään.
Ja parhaiten vauva voi silloin kun äiti voi hyvin.
tiedän monia äitejä joiden odotusaikana ovat polttaneet ja lapset ovat olleet hyvin kehittyneitä ja rauhallisia lapsia! iloisia ja onnellisia. kerrohan tuntemuksista neuvolassa koska ilmeisimmin sulla on joko lievää masennusta tai kaipaat vain että saat jutella asioista ja peloistasi jonkun kanssa!! pelot ja erilaiset tunteet kuuluvat raskauteen, toiset ottavat tunteet kevyemmin toiset raskaammin! oletko puhunut tunteistasi ystävällesi... olet sen ikäinen odottaja että otat kaiken realistisemmin vastaan koska elämänkokemus on tuonut sulle tietoa, käännä se positiiviseksi ajatteluksi!
eka raskaus on aina eka raskaus, se tie on tuntematon ja se pelottaa, juttele siis ystävän tai neuvolassa tunteistasi ja peloistasi ja sitten myös miehesi kanssa! tsemppiä ja voimia odotukseen ja parisuhteeseen
Vuorotyö ei ole este harrastuksille. Olen tehnyt 14 vuotta kolmivuorotyötä, eri vuorojärjestelmissä, koko ajan tehden myös viikonloppuja, eli olen siis useimmat viikonloput töissä koska tehdas käy koko ajan. Myös juhannukset, vaput, joulut, uudet vuodet jne. ollaan töissä. Silti minulla on useita vakioharrastuksia, suurin osa tiettynä viikonpäivänä tiettyyn aikaan, ja osa sitten niitä joita voi harrastaa kun itselle sopii (esim. kuntosali). Iltavuorossa ei iltaharrastuksiin pääse, no sille ei voi mitään, mutta muina työpäivinä ja vapaina pääsee oikein hyvin. Moni pitää vuorotyötä esteenä vakioharrasteille, ja sitä se ei todellakaan ole.
Olen 37 v ja odotan ensimmäistä, ja meinaan edelleen harrastaa niin kauan kuin pystyn/jaksan. Harrastukset on mulle elämän suola, joita ilman työ ja kotihommat rupeaisivat varsin nopeaan maistumaan puulle. Mene harrastamaan vaan, kyllä se onnistuu. Saat elämääsi muutakin kuin kotityöt.