Moi kaikille! haluaisin kertoa hieman omista ongelmistani ja toivoisin apua jos jollakin on ollut tai on samanlaista,tarvitsen kipeästi selviytymis vinkkejä.
Olen siis 21vuotias, minulla alkoi paniikkioireet kun olin yläasteella,yhtäkkiä olo muuttui epätodelliseksi kuin olisin väärässä kropassa tai jotain ja ympäristö alkoi tuntua epätodelliselta ja vieraalta,pelko,jännitys,sekoamisenpelko,pelkäsin jäädä yksin koska silloin kohtaukset tulivat helpoimmin,tavallaan pelkäsin jäädä yksin itseni kanssa.. olen ollut monissa terapioissa ja lääkkeitä on kokeiltu useita. Välillä elämä on helpompaa ja välillä kamalan vaikeaa ja raskasta. Nyt minulla on taas pahoja oireita varsinkin tätä epätodellisuuden tunnetta ja pelkään sekoamista,pelkään olla yksin tai lähteä ulos yksin. Olen käynyt muutamia kertoja nyt psykiatrin luona ja uusi diagnoosi on ahdistuneisuushäiriö.. alan olla epätoivoinen,loppuuko tämä ikinä? haluaisin eroon ahdistuksesta ja keinoja miten selvitä kohtausten yli(epätodellisetolot,pelko)onko kellään samanlaista? joskus auttoi lukeminen ja erilaiset askareet jotka veivät ajatukset muualle mutta nyt ei tunnu auttavan mikään. Mieheni palaa tauon jälkeen töihin piakoin ja pelkään kuollakseni jäädä yksin,en tiedä miten selviäisin.
Olisin erittäin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksia ja vinkkejä!
Olen siis 21vuotias, minulla alkoi paniikkioireet kun olin yläasteella,yhtäkkiä olo muuttui epätodelliseksi kuin olisin väärässä kropassa tai jotain ja ympäristö alkoi tuntua epätodelliselta ja vieraalta,pelko,jännitys,sekoamisenpelko,pelkäsin jäädä yksin koska silloin kohtaukset tulivat helpoimmin,tavallaan pelkäsin jäädä yksin itseni kanssa.. olen ollut monissa terapioissa ja lääkkeitä on kokeiltu useita. Välillä elämä on helpompaa ja välillä kamalan vaikeaa ja raskasta. Nyt minulla on taas pahoja oireita varsinkin tätä epätodellisuuden tunnetta ja pelkään sekoamista,pelkään olla yksin tai lähteä ulos yksin. Olen käynyt muutamia kertoja nyt psykiatrin luona ja uusi diagnoosi on ahdistuneisuushäiriö.. alan olla epätoivoinen,loppuuko tämä ikinä? haluaisin eroon ahdistuksesta ja keinoja miten selvitä kohtausten yli(epätodellisetolot,pelko)onko kellään samanlaista? joskus auttoi lukeminen ja erilaiset askareet jotka veivät ajatukset muualle mutta nyt ei tunnu auttavan mikään. Mieheni palaa tauon jälkeen töihin piakoin ja pelkään kuollakseni jäädä yksin,en tiedä miten selviäisin.
Olisin erittäin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksia ja vinkkejä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselle autto paljon, kun en käyttänyt enää kofeiinia. Ei yhtään kahvia, mustaa teetä, cokista, energiajuomia, suklaata.
Vältin sokeria ja valmisruokia. Yritin tehdä terveellistä ruokaa ja nukkua tarpeeksi. Lisäksi otin B-vitamiinia ja magnesiumia purkista.
Aloin kävelemään päivittäin 5km matkan, vaikka tuntui kuin maapallo olisi pyörinyt liian lujaa.
Annoin itselle aikaa. Kiireinen elämä vaan pahensi olotilaa.
Nykyään saan joskus pieniä paniikkihäiriökohtauksia, mutta menen vaan. Yhtä helvettiähän se on elää tuon sairauden kanssa, mutta kunhan oppii elämään sen kanssa. Enkä ole koskaan syönyt lääkkeitä.
Eikö terapiassa ole löydetty syytä mikä olisi voinut laukaista sairauden sinulla? Tai oletko itse pohtinut mistä voisi johtua? Tapahtuiko jokin muutos elämässäsi ennen sairastumista?
Itse olen myös vähentänyt kofeiinin käyttöä,kahvin juontia tosin en halua kokonaan lopettaa,alkoholi on jäänyt pois.
Kyllähän sitä syytä tähän on terapiassa etsitty ja yksi syy löytyy lapsuudesta jolloin olen liian varhain joutunut jäämään yksin kotiin ja muutenkin nähnyt/kokenut asioita liian varhain,mutta menneelle ei oikein voi nyt tehdä enää mitään.
mutta minulla on ikäisesi lapsi, jolla hyvin paljon samantapaista, lisäksi masennusta. Joten siltä pohjalta ymmärrän tuskaasi :(
Omakohtaisesti voin antaa vinkkiä tuohon yksin jäämisen pelkoon.
Tai minulla se auttoi alkuun omien vanhempieni kuoleman jälkeen, kun jouduin ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa yksin. Minulla myös avomies aloitti työt. Ja kuten sanoit, minäkin pelkäsin kuollakseni yksin jäämistä.
Alkuun tarvitsin avokkini jopa suihkuun odottamaan mukaan; äitini oli silloin kuollut ja kammoksuin tilannetta niin...
Minulla annettiin ohjeeksi yksin oloon, että jättäisin ulko-oven auki ja laittaisin radion päälle. Näin olisin yhteydessä ulkomaailmaan, enkä yksin ajatusteni kanssa.
Minulla tuo helpotti ja ajan kanssa opin, että selviän ja uskallan. Sain itseäni kootuksi.
Olen ajatuksissani tukenasi :)
Kiitos paljon vastauksesta.
Olen joskus kokeillut tuota radiota ja televisiota,taidankin ottaa radion uudestaan tueksi,se on totta että se hieman auttaa kun kuuntelee radiosta muiden ihmisten jutustelua.
eli vanhako olit, kun sun jätettiin yksin kotiin?
jos muistan oikein niin ensimmäisiä kertoja olin varmaan 6vuotias ja siitä eteenpäin olin usein yksin ja joskus melkein koko yön jos vanhemmat lähtivät juomaan
En ole koskaan ajatellut että kahvin juominen voisi altistaa kohtauksille..Juon jo aamulle ennen töihin lähtö ainakin kolme kupposta :) JOs vaikka kokeilisi olla ilman ja nähdä vaikuttaako..
Heips.Oon myös 21-vuotias tyttönen ja mulla on täysin samanlaisia oireita kuin sulla.
Ei tiedä mitenpäin olisi kun on kamala ahdistus päällä kokoajan.En uskalla olla yksin kotona,tai uskallan mutta hyvin pienen aikaa.Oon ollu viimeks yksin yötä kotona joskus kohat kaksi vuotta sitten,kun ei ollut vielä tälläinen olo kokoaikaa.Nykyään ei tulis kuuloonkaan,jos on sattunut tilanne että olis pitänyt olla yksin kotona,niin en oo pystyny vaan on täytynyt pyytää joku luo tai lähtee jonkun luo.En myöskään uskalla mennä yksin melkein mihinkään,pelkään että sattuu jotain.
Mulla on myös toi sama,että tuntuu kun oli vieraassa kropassa,päässä tuntuu kuin joku paine ja välillä on oloja että leijuis ilmassa ja on jotenkinihan painoton.
Oon aloittanut psykologilla käymisen ja mulle on määrätty lääkkeet,vielä niistäei oo tuntunut apua olevan.
Toivottavasti olo joskus tasapainottuisi ja vois keskittyä elämiseen täysiä eikä murehtimiseen siitä minkälainen olo on.Tarkkailen kokoajan itseeni aivan liikaa. :(
tutulta kuulostaa:( haluaisitkohan antaa sähköpostiosoitteesi?jos vaikka voisimme vertailla kokeuksiamme yms. ois kiva kirjotella sellaisen kans joka tajuaa mitä tää elämä on tällasten olojen kans.
tutulta kuulostaa:( haluaisitkohan antaa sähköpostiosoitteesi?jos vaikka voisimme vertailla kokeuksiamme yms. ois kiva kirjotella sellaisen kans joka tajuaa mitä tää elämä on tällasten olojen kans.
Juu,se olis mukavaa.
Mun s-posti osoite on: [email protected]
Kyllä me selvitään. :)
Voimia!! :)