Kuinka monen mies tekee matkatöitä? Miten teillä sujuu arki ilman isää? Miten lapset reagoi isän poissaoloon? Meillä on seuraava tilanne. Poika 8 v ja tyttö kohta 9 kk. Isälle on tarjottu vuoden alusta matkahommia koko ens vuodeksi. Isä ois poissa maanantaista perjantaihin, eli ois kotona vain viikonloput. Pakko miehen ei ois ottaa työtä vastaan, voi myös kieltäytyä. Itseäni lähinnä askarruttaa että miten lapset reagoi isän poissaoloon. Pärjään kyllä lasten kanssa viikot, vaikka aika yksinäistähän siitä tulisi. Poika on siinä iässä että kotona käy lähinnä syömässä ja tekemässä läksyt. Koko aika pitää olla joku kaveri. On joko kaverilla tai kaverin kanssa meillä. Poika ei ole yhtään innostunut että isä on vain viikonloput kotona, oliihan itku kurkussa kun asiasta pojan kanssa puhuttiin. Lähinnä mulla on mielessä että isä hukkaa pienen tytön elämästä vuoden. Tyttö kehittyy niin kovaa vauhtia, kun on niin pieni vielä. Samoin isä ei ole pojankaan käytettävissä. Kieltämättä tuli mieleen myös että isä saa nukkuu yöt vuoden rauhassa ilman tytön kitinöitä. Itse äitinä en pystyis jättää tätä arkirumbaa enkä missään nimessä pystyis olemaan erossa lapsista. Mies menis matkatöihin lähinnä rahan perässä ja sen että työ on kevyempää matkalla kuin täällä normaalissa duunissa. Miehellä on selän kanssa jatkuvasti ongelmia ja selkä vähän säästyis matkahommissa. Itse olen sitä mieltä että menköön jos on mennäkseen. Kertokaa te jotka olette jo tässä tilanteessa, miten teillä menee? Onko viikonloput sitten yhtä humua kun iskä saapuu kotiin? Ottakaa toki muutkin kantaa jos haluatte.
Mies matkatöissä
Mokka
3472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanne meillä ei ole täysin sama, koska mies on säännöllisen epäsäännöllisesti poissa, mutta reissuhommia kuitenkin. Välillä viikot,välillä viikonloput poissa ja välillä tekee kodin lähellä työt, mutta on niin myöhään, ettei edes nähdä ennen nukkumaan menoa. Meillä on kohta 7kk ikäinen poika ja hänkin kaipaa jo isänsä seuraa. Aina kun isi tulee kotiin ja viettää aikaa pojan kanssa poika on ihan innoissaan...nauraa ja esittelee taitojaan. Itse koen raskaana mieheni työn, koska hän ei täysin pääse mukaan normaali arkeen ja rutiineihin kotona ollessaan. Reissujen jälkeen hän haluaa levätä, tehdä omia juttuja, kuten laittaa autoa yms. Riitoja tulee yhteisestä ajasta, yhteisistä tekemisistä ja "meidän kodin tavoista", koska reissussa hän elää omilla säännöillä ja aina ei ne kodin säännöt palaudu mieleen. Myös miestä harmittaa kun poika kehittyy nopeasti eikä näe sitä kaikkea. Mieheni ei myöskään näe kovin usein kavereitaan , koska haluaa olla perheensä kanssa kotona ollessaan ja osittain minä vaadinkin sitä. Ollaan vasta kesällä muutettu tänne uudelle paikkakunnalle ja itselläni ei ole yhtään kaveria, joten päivät ovat todella pitkiä ja tyliä välillä. Asuinkuntamme on vielä niin pieni, ettei täältä löydy toimintaa pienille lapsille ja äideille. Kirjoitukseni ei varmaankaan ole kovin kannustava, mutta halusin kertoa rehellisesti mitä mieltä olen. Onnea teille päädyitte mihin ratkaisuun tahansa!
Niin mä ajattelin myös että se on harmi kun tyttö kehittyy hirveesti ja isä ei ole sitä näkemässä. Isän lähteminen kotoa työhön viikonlopun jälkeen ei myöskään ole meidän pojalle mitään mukavaa. Ajankäyttö kotona on varmaan myös ongelma. Pitäis olla kotona ja haluis tehdä omia juttuja. Mulla on sellanen fiilis että musta tulee yksinhuoltaja seuraavaksi vuodeksi. Pojan harrastukset, mahdolliset lääkärissäkäynnit, koululn tilaisuudet ja paljon paljon muuta jotka mä joudun sit yksinään hoitamaan. Kiitos sulle viestistä ja oikein mukavaa syksyn jatkoa sulle ja sun perheelle.
Itse olen ollut ihan ekan syntymästä asti paljon lasten kanssa keskenään, koska puoliso on matkoilla. Lapsia on nyt kolme, 8-, 4-, ja 2-vuotiaat. Matkat ovat epäsäännöllisiä, nykyisessä työssä on harvoin yli viikonreissuja, mutta usein on vain viikonlopun kotona, harvemmin kuitenkin montaa viikkoa putkeen, ehkä noin kerran vuodessa.
Rehellisesti on sanottava, ettei aina ole kovin helppoa hoitaa kaikki kotiasiat sekä oma työ. Nykyisin onneksi omia vuorojani voin aika hyvin valita, eli teen pidempien reissujen aikana vähemmän töitä, toisaalta tuo tietää sitä, että puolison kotona ollessa sitten teenkin enemmän. Auto minulla on oltava aina käytössäni, muuten ei tulisi mitään. Lisäksi minulla on kyllä tukiverkostoa, varsinkin isovanhemmat ja lasten sedät ja tädit auttavat mielellään, jos vain suinkin ehtivät.
Toisaalta tuo miehen reissaaminen on myös positiivista. Emme juurikaan riitele enää, koska yhdessäoloaika on muutoinkin niin vähäistä. Käytännön asioista kannan itse vastuun, koska se on yksinkertaisesti helpompaa niin. Puoliso myöskin on erittäin aktiivinen kotona ollessaan, eli ei meillä kyllä lähde omiin rientoihin, vaan viettää aikaa kotona ja lasten kanssa. Hän pitää myöskin aina huolen, että minulle jää ruokaa jääkaappiin ja siisti koti, jos jään useaksi päiväksi yksin.
Lapset kyllä pitävät isän töitä ihan luonnollisena osana elämäänsä, ovat pienestä asti tottuneet sellaiseen elämään. Tokihan he ikävöivät, ja yhteys isään on jokailtainen rituaali, joko netin avulla tai sitten puhelimitse. Isänsä lähettää videonpätkiä sähköpostiin, ja niitä katsellaan yhdessä jne. Epäsäännöllinen reissuhomma tuntuu olevan pahin, ja sellaiset matkat, jotka tulevat ilman varoitusaikaa. Olen huomannut sen, että ennakolta jo puhutaan, kuinka pitkään isi on pois. Samoin kalenterissa on selkeästi merkittynä matkapäivät, lapset näyttävät sieltä niitä välillä itsekin katselevan.
Usein lähdemme kolmantena matkailtana käymään kylässä, se tuntuu olevan muutoin hankalin. Kaapissa on minulla jemmassa aina esimerkiksi uusia värityskirjoja tms. ihan vaan varuiksi, jos homma alkaa karata käsistä. Ruokiakin pidän aina valmiina pakastimessa, tai muuten hyvin nopeavalmisteisia varulta.
Jos ongelmia tulee, niitä sitten pyritään puolison kanssa ratkaisemaan keskustelemalla, ja palkkaamalla ulkopuolista apua. Lähtökohtana on aina se, että lasten arki pyritään turvaamaan mahdollisimman säännöllisenä ja tasaisena, Asiat suunnitellaan niin, että molemmat vanhemmat voimme käydä töissä, ja tehdä sellaista työtä, josta pidämme Lapsia emme halua laittaa päivähoitoon. Kalenteri on suuri, ja kaikki asiat ja menot merkitään siihen, ja sen kautta suunnittelemme arkemme, ja lisäavun tarpeen. Tingimme niistä asioista, joita emme pidä niin älyttömän tarpeellisina, eli harvoin kyläilemme koko perhe, miehen kanssa emme tee yhdessä oikeastaan mitään kahdestaan.
Mielestäni olemme saaneet homman rullaamaan aika hyvin, mutta onhan meillä ollut vuosia aikaakin harjoitella. Kaikista tärkeintä on omasta mielestäni se, että kumpikin haluaa osallistua siihen arkeenkin. Päivärahat mahdollistavat myöskin osaltaan sitä lisäavun palkkaamista, niitä tulee aika ajoin aika runsaastikin. Jos puolisoni ei sitoutuisi perheeseen kotona ollessaan, olisi tilanne hyvin toinen. vaikeita keskusteluja käytäisiin myös silloin, jos itse joutuisin lopettamaan työnteon miehen työn vuoksi. Mieheni tietää tämän aivan hyvin, eikä ole koskaan edes yrittänyt luistella kotona ollessaan pitkiin harrastuksiin tai kosteisiin ilanviettoihin kavereidensa kanssa.