Onko kenelläkään henkilökohtaista kokemusta tai tuttavapiiristä, että narsisti olisi saatu hoidettua kuntoon ja tarinalla olisi ns. onnellinen loppu. Perhe/suhde olisi muuttunut "normaaliksi" ja elämä olisi ollut kaikin puolin onnellista?
Tai onko kenelläkään kokemusta olla narsistin tukena hoidon aikana? Kun tuntuu, että yleensä narsistista lopulta halutaan kokonaan eroon, mutta itsestä tuntuu, että haluaisin olla hänen tukenaan. Ehkä johtuu siitä, että pidän narsismia sairautena ja koska rakastamani puoliso on sairastunut nyt sitten ilmeisesti narsismiin, haluan olla hänen tukenaan sairaudenkin ajan. Kyllä, tiedän hoidon vievän mahdollisesti useampiakin vuosia, mutta siitäkin huolimatta haluan olla tukemassa häntä, kuten papille aikoinaan luvattiin, myös niissä vastoinkäymisissä.
Tai onko kenelläkään kokemusta olla narsistin tukena hoidon aikana? Kun tuntuu, että yleensä narsistista lopulta halutaan kokonaan eroon, mutta itsestä tuntuu, että haluaisin olla hänen tukenaan. Ehkä johtuu siitä, että pidän narsismia sairautena ja koska rakastamani puoliso on sairastunut nyt sitten ilmeisesti narsismiin, haluan olla hänen tukenaan sairaudenkin ajan. Kyllä, tiedän hoidon vievän mahdollisesti useampiakin vuosia, mutta siitäkin huolimatta haluan olla tukemassa häntä, kuten papille aikoinaan luvattiin, myös niissä vastoinkäymisissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koskaan en ole nähnyt tai kuullut yhtään sellaista tarinaa, että "pesunkestävä" narsisti olisi parantunut. Sellaista ei vaan tapahdu.
Päinvastoin ympärillä olevat ihmiset tuhoutuvat, sairastuvat ja murentuvat. En suosittele yrittämään, oma terveytesi on suuressa vaarassa.
Narsismi ei ole sairaus, josta parannutaan. Se on ihmisen persoona. Sen parannusyritys olisi sama kuin ruskeasilmäistä pidettäisiin sairaana ja yritettäisiin parantaa hänet sinisilmäiseksi.
Se, että ihminen "paranisi" psyykeltään tai persoonaltaan, vaatii hänen itsensä oivallusta siitä, että jotain HÄNESSÄ on vialla. Näinhän narsistin mieli ei toimi, vaan juuri päin vastoin: hän pitää itseään täydellisenä.
Äitini yritti vuosikymmeniä selitellä itselleen ja lapsilleen, miksi pysyä miehensä rinnalla (joka oli tyyppinarsisti). Hän rakasti (kuulemma), oli yhteistä omaisuutta kerätty, mies oli väkivaltainen = pelkäsi mitä tapahtuisi eron hetkellä. Jopa hän uskoi, että äijä rauhoittuisi vuosien myötä. Tuloksena tästä sopasta oli kolme mieleltään varsin vakavasti sairastunutta lasta (masennusta, itsemurhayrityksiä, syömishäiriöitä, jopa psykoottisuutta, parisuhteen muodostamisvaikeuksia, päihteiden käyttöä).
En siis suosittele narsistin rinnalla myötäelämistä, vaikka papille kuinka vihkivalat vannottiinkin. Siinä on oma ja lasten terveys pelissä ja 99,9% varmuudella voi sanoa ettei narsisti muutu.
ihminen oikeasti muutu. Jokainen on omanlaisensa ja jos ei sinulle kelpaa, suosittelen lähtöä. Ei toisia saa eikä voi muuttaa.
saivat minut miettimään myös tuota hoitoa ja rinnalla pysymistä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Jotenkin tuntuisi helpommalta koettaa jatkaa? Vaikka ei siinä liene mitään järkeä?
Rakkaus narsistin kanssa on kovasti toispuoleista. Kun olet narsistille hyvä, niin narsisti vastaa siihen pahalla. Kun olet narsistille ikävä, niin se lisää hänen epävarmuutta ja narsisti kilttyityy.
Saat narsistista "yhteisasumiskelpoisen" olemalla sille riittävän pahan narsistinen(tekee välillä tosi pahaa...)? Tosiasiassa jompi kumpi teistä on masentuneen oloinen koko elämänne ajan ;( Jompi kumpi nujerretaan 100% varmasti.
Lukasin tossa aiheesta olevaa kirjaa ja siinä ei myöskään nähty mitenkään positiivisena sellasen tavallisen narsistin panosta kasvatuksessa... Oliskos se narsisti kuitenkin parempi lapsille kuin "uusio puoliso"?
Siinäpä vasta pulma. Oman ja lasten elämän suurin kysymys?
Yhdestä asiasta tulin kuitenkin täysin vakuuttuneeksi. Pahalle narsistille ei voi antaa lasten yksin huoltajuutta - tulee pahaa jälkeä ;(
En voi suositella suhteen jatkamista, niin julmalta kuin tämä ehkä sinusta kuulostaakin. Isäni on narsistinen persoona. Nyt koko muu perheemme on tavalla tai toisella psyykkisesti sairaita. Ja isäni... on nyt vanhana ihan yhtä narsistinen kuin aina ennenkin....
Läheiset, jotka jatkavat narsistin rinnalla harvoin tajuavat, että ovat vaarassa sairastuttaa itse itsensä ennen kuin on liian myöhäistä.
Narsisti ei yleensä koskaan parane, tutkimukset eivät juuri toivoa anna. Narsisti ei yleensä koskaan edes hakeudu hoitoon, sillä ei näe itsessään olevan mitään vikaa. JOS narsisti on lähtenyt hoitoon ja myös ymmärtää, että hänen täytyisi muuttua, eikä ympäristön, ollaan jo pitkällä. Mutta tällöinkään terapiassa harvoin saadaan tuloksia.
Myös narsistin osa on myös kovin surullinen, sillä hän kärsii siitä myös itse. Eihän sairaus ole hänen syynsä, vaan kehityshäiriön tulos. On hyvä, jos puolisosi hakeutuu hoitoon, mutta en voi suositella suhteen jatkamista parisuhteena ainakaan. Jos haluat tukea häntä, tue, mutta tukea voi ystävänäkin.
Narsistit tekevät ihmisistä - parhaimmistakin -ihmisraunioita.