Tuolla edellä joku ihmetteli miksei kukaan vl puolusta uskoamme.En tiedä onko tänne mitään hyötyä kirjoittaa mitään ,sen kummemmin uskostaan kun elämästäänkään,sillä vastaanotto on yleensä pilkkakirjoituksia ,vähättelyä ym negatiivista.Kuitenkin ihminen ,joka on löytänyt rauhan vanhoillislestdiolaisessa uskossa,on konkreettisesti onnellinen löydöstään ja haluaa sen "aarrepellon" pitää omanaan vuodesta toiseen ,vuosikymmenestä toiseen ,mielessään Daavidin rukous "...asuakseni Herran huoneessa päivieni loppuun asti.....".Täällä elämässä meillä kaikilla on omat ristimme kannettavinaan,vlistä se tuntuu kevyemmältä ,välistä raskaalta,Harvakseltaan on niitä hyviä tuntemisia ,joitten aikana voisi sanoa että tästä vois lähteä vaikka taivaaseen!Yleensä elämä on taistelua,milloin talousongelmia,tai terveydellisiä,yms.Mutta kuitenkin uskovaisena on se perusvire,tapahtuipa mitä tahansa,niin Taivaan Isä on luvannnut pitää omistaan huolen,Hän on luvannut kuin on sinun päiväsi ,niin ovat sinun voimasi,evankeliumin ydinsanoma,sanoma syntienanteeksisaamisesta on se todellinen voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.Sen olen saanut kokea minä,joka 70-luvulla sain parannuksen armon,niin myös tuhannet ja taas tuhannet minun kanssani.Ja myös minun rukoukseni on,että minä tässä Valtakunnassa saisin varjeltua oikeassa Jumalan Sanan mukaisessa uskossa elämäni loppuun ,siihen viimeiseen henkäykseen asti.Siitä huolimatta että tämän minun kirjoitukseni arvon on moni lukija valmis nollaamaan ja syyttelemään ja ivaamaan,sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä minun uskonelämäni kannalta eikä muidenkaan ,jotka eivät kulje "jalat kahdella puolella".S24 jutut saavat vain niissä vahinkoa aikaan ,joilla on valmiiksi pureva mieli sitä "leipäveljeä" kohtaan.En kirjoita tätä kirjoitusta lukuunottamatta muuta kertaa.
kristillisyydestämme
eräs vl
493124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
kirjoitella, kun vl-herätysliike opettaa nykyisiä SRK:n keksimiä Raamatun vastaisia VALHEOPPEJA.
Miksi nollaisin mielipiteesi ja uskosi? Olen sitä mieltä, että tärkeintä on lopulta se, että yksittäinen ihminen on onnellinen ja tasapainossa vakaumuksensa kanssa. Sinulle tuo vakaumus on vanhoillislestadiolaisuutta enkä usko, että kenelläkään on mitään sitä vastaan.
Se miksi täällä ruoditaan vl:ien mielestä ehkä negatiivisesti uskoanne johtuu varmasti siitä, että monelle vanhoillislestadiolaisuus ei ole sinun tavallasi rauhan ja onnen tyyssija, vaan saattaa edustaa jopa jotain päinvastaista.
Tämä on keskustelupalsta. Jokaisella on omat kokemuksensa ja mielipiteensä. Vl:iä on moneen junaan; asioista varmasti ajatellaan hyvin monella tavalla, vaikka julkinen kuva onkin yhtenäinen. Samoin on meidän ei-vl:ien kanssa; meilläkin on erilaisia käsityksiä uskosta yleensä sekä tietenkin palstan aiheesta vanhoillislestadiolaisuudesta.
>>>"Miksi nollaisin mielipiteesi ja uskosi? Olen sitä mieltä, että tärkeintä on lopulta se, että yksittäinen ihminen on onnellinen ja tasapainossa vakaumuksensa kanssa. Sinulle tuo vakaumus on vanhoillislestadiolaisuutta enkä usko, että kenelläkään on mitään sitä vastaan."
SRK:n opin kannattajat painottavat sitä, että heillä on yksi yhteinen ja yhdenlainen oppi ja usko, eikä siinä saa olla henkilökohtaisia poikkeamia. Kyse on siis heidän uskostaan, monikossa. Jos kunnioittaa toisten uskonvakaumusta, tätä tulee kunnioittaa, eikä pidä yrittää selittää sitä muuksi.
"SRK:n opin kannattajat painottavat sitä, että heillä on yksi yhteinen ja yhdenlainen oppi ja usko, eikä siinä saa olla henkilökohtaisia poikkeamia."
SRK:n johtoportaassa nähtäisiin hyvin mielellään, että kaikilla yksittäisillä rivi-vl:llä olisi tismalleen samanlainen usko. Tätä jopa vaaditaankin. Käytännössä tämä on kuitenkin mahdotonta jo yksistään siitä syystä, ettei kahta samanlaista ihmistä ole. Eivät edes samanmunaiset identtiset kaksoset ajattele kaikista asioista samalla tavalla. ;-)
"Kyse on siis heidän uskostaan, monikossa. Jos kunnioittaa toisten uskonvakaumusta, tätä tulee kunnioittaa, eikä pidä yrittää selittää sitä muuksi."
Tästä olen kyllä hieman eri mieltä. Minusta ei ole edes olemassa minkään ryhmittymän uskonvakaumusta. Kyllä vakaumus on aina henkilökohtainen, myös uskonvakaumus. Jos puhutaan useammasta kun yhdestä ihmisestä, pitää käyttää muita termejä.
"Minusta ei ole edes olemassa minkään ryhmittymän uskonvakaumusta. Kyllä vakaumus on aina henkilökohtainen, myös uskonvakaumus. Jos puhutaan useammasta kun yhdestä ihmisestä, pitää käyttää muita termejä."
Termiksi termin paikalle tarjoaisin sellaista käsitettä kuin valta. Yhteinen uskonnäkemys pohjautuu siihen, että on ensinnäkin ihmiset jotka "määräävät" miten "pitää uskoa". Ja sitten on ne toiset ihmiset, jotka kuvittelevat että nämä ensiksi mainitut puhuvat itsensä Jumalan suulla. Ja ovat siten valmiit kurittamaan itseään toteuttaakseen ensin mainittujen "jumalalliset näyt". Jumalasta tulee tässä pelissä vain leikkikalu, jolla voidaan nauttia alistamisesta ja alistumisesta.
- Joshua, olet mielestäni kovin oikeassa. :) Yksilön uskonvakaumuksesta siirtyminen yhteiseen uskonNÄKEMYKSEEN on suorastaan hengenvaarallista. Siitä joutuu moni kärsimään. Ellei peräti kaikki tuon uskonNÄKEMYKSEN alla olevat.
juuri siihen, ettet kunnioita toisten uskonvakaumusta, vaan haluat selittää sen omalla tavallasi.
Jos he itse sanovat, että heidän uskonsa on sama ja yhteinen, sinulla ei ole siihen mitään sanomista, jos haluat kunnioittaa heidän uskoaan. Suhtaudut epäkunnioittavasti heistä jokaisen omakohtaiseen uskoon, jos väität ettei se ole sellainen kuin hän sanoo sen olevan, eli samanlainen kuin muilla.
Tuollaiselle asennoitumiselle on olemassa vähemmän kaunis nimitys, vallanhalu.
tai sitten et halua nähdä, kuinka asia on. :-(
Tuossa vieressä samog kuitenkin huomasi eron. Hän käytti termiä "uskonNÄKEMYS, joka voi minunkin mielestä olla yhteinen. Mutta näkemys on täysin eri asia kuin vakaumus, joka ei voi olla yhteinen.
Useinhan veeällät käyttävät sanontaa: "yhteinen käsityksemme on...", joka myös on väärin sanottu. Tähän mielestäni liittyy sana valta, jota samoq tuossa myös tarjosi. Vain vallankäyttäjä, joka puhuu toisten valtuuttamana, voi puhua toisten puolesta. Uskonasioissa ei valtaa voi luovuttaa toiselle ihmiselle tai ei ainakaan pitäisi. Olen tässä vakaumuksessa ja aion myös pysyä. ;-)
!!!!!!
niinkuin samoqkin puhuu aivan eri asiasta. Olen muuten hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tässä ei ollut kysymys siitä. Tässä oli kyse toisten uskon kunnioittamisesta. Jos joku sanoo uskovansa tietyllä tavalla, ja sinä väität ettei hän usko niin, suhtaudut epäkunnioittavasti. Tunkeilet toisen henkilökohtaiselle alueelle, minkä määrää hän itse. Käyttäydyt niinkuin hoitomiehet, olet tietävinäsi toisten uskon!
Ajattelen tässä Larssin palstalaisia. Kyllä se ydinporukka siellä varmasti vilpittömästi uskoo, että he uskovat keskenään juuri samalla tavalla.
Omakohtaista uskoa olen yrittänyt tässä korostaa. Toinen paljon käytetty sana on sydämenusko, joka ainakin minun mielessäni tarkoittaa samaa kuin omakohtainen usko. Sydämenuskoa samoin kuin omakohtaista uskoa ohjaa kunkin ihmisen omatunto.
Vl-puhujat ovat hämärtäneet näitä käsitteitä puhumalla omakohtaisesta uskosta ja omatunnostakin tarkoittaen kuitenkin jotakin aivan muuta. Lähinnä kai ovat painottaneet yhteistä uskonnäkemystä ja kollektiivista omaatuntoa.
Olen kyllä aina korostanut kunnioittavani jokaisen sydämenuskoa (henkilökohtaista uskoa ja omakohtaista uskoa). Sille en mitään mahda, jos ymmärryksemme käsitteistä eivät ole yhteensopivia. :-(
>>"Ajattelen tässä Larssin palstalaisia. Kyllä se ydinporukka siellä varmasti vilpittömästi uskoo, että he uskovat keskenään juuri samalla tavalla."
Se palsta on tosi kamala. Siinä on kamalaa se että on menty niin kauvas lakiin että löytänevätkö enää ikinä armoa. Aivan omat tulkinnat on Raamatusta ja itsen korostaminen.Ei srk-opetus tuollaista ole vaan nyt siellä on se paljon puhuttu eriseura. Tarvitaan rukousta että saisivat tunnon ja parannuksen armon.
Vahvistit vaikutelmani oikeaksi. Ehdin jo epäillä, että sainko ihan väärän kuvan palstan hengestä. Ehkä se sittenkin oli oikea. :-)
Vaikutti todellakin kovin lakihenkiseltä se keskustelu. Jäi vierailusta vähän samanlainen fiilis kuin hoitokokousajoista.
Pisti keskusteluista silmiin erikoinen seikka, minkä taisin tuossa edellä jo mainitakin, että kaikista lakihenkisimmät syytivat vapaammin asioihin suhtautuvia lain alla eäviksi. Tuo perusteltiin jotenkin niin, että jos kokee kiellot ja neuvot kieltoina, elää lain alla.
Itse ajattelen asian olevan päinvastoin eli kieltojen noudattaminen on lain alla eämistä. Ehkäpä asia näyttäytyy erilaiselta riippuen katsooko asiaa lain antajan vaiko lain kohteen näkökulmasta.
armoa ja anteeksiantamusta? Tuolla jossakin kirjoitit, että se johtaa vain kaksinaamaiseen elämään.;)
Mutta en usko siihen, että armo on mittaamatonta, niin kuin kristillisyydessä opetetaan. Siksi en usko, koska kuviteltu mittaamaton armo saattaa johtaa ihmisen ajattelemaan, etteipä tässä kannata tapojaan parantaa, koska aina saan kuitenkin kaiken anteeksi. Parempi on ajatella niin, että saan erehdykseni anteeksi, mutta en ehkä toista kertaa samaa erehdystä. Tämä on minun omaa filosofiaani. ;-)
jos heikkouttasi uusitkin pahan erehdyksesi, etkä saa sitä enää anteeksi?
Vielä en ole tuon kysymyksen eteen joutunut. Virheen toistaminen on täysin itsestä kiinni.
armolla ja anteeksiantamuksella, jos anteeksisaamattomuudesta ei seuraa sinulle mitään kauheaa pahaa (=raskasta syyllisyyttä loppuelämäksi)?
Ethän sinä niitä armoa ja anteeksiantamusta tarvitse.
Lankeat johonkin suureen pahaan, 'otat opiksesi', lankeat taas, 'otat opiksesi', lankeat taas jne. Ei muuta.
Eikö se ollut suureen pahaan lankeamista, ettet noussut hoitokokouksissa puolustamaan sorrettuja? Jos joutuisit vastaavaan tilanteeseen, jonka kokisit yhtä pelottavana, uusisitko sen käytöksesi? Luultavasti. Mutta vain 'ottaisit opiksesi'? Ja sitten taas uudestaan sama tilanne, ja sama pelon yliote. Semmoisia me olemme.
Uskotko tosissasi, että on täysin itsestäsi kiinni, mitä teet? Elät siis omavoimaisuutesi (illuusion) varassa. Mihin tarvitset Jumalaa ja uskoa? Eikö tuollaiseen riitä pelkkä inhimillisen moraalin noudattaminen?
Vai oletko sama henkilö? Teistä rekisteröimättömistä kun ei koskaan tiedä. Pitänee kuitenkin yrittää vastailla kun kerran selvällä suomenkielellä kysyt. ;-)
"no mitä sitten teet millään armolla ja anteeksiantamuksella, jos anteeksisaamattomuudesta ei seuraa sinulle mitään kauheaa pahaa (=raskasta syyllisyyttä loppuelämäksi)?"
Tarvitsen armoa ja anteeksiantamusta aina erehtyessäni, mutta yritän hoitaa asiani niin, että ei tarvitsisi kovin usein armahdusta pyytää.
"Lankeat johonkin suureen pahaan, 'otat opiksesi', lankeat taas, 'otat opiksesi', lankeat taas jne. Ei muuta."
En lankea samaan pahaan kuin yhden kerran. Luotan järkeeni ja omantunnon ohjaukseen.
"Eikö se ollut suureen pahaan lankeamista, ettet noussut hoitokokouksissa puolustamaan sorrettuja? Jos joutuisit vastaavaan tilanteeseen, jonka kokisit yhtä pelottavana, uusisitko sen käytöksesi? Luultavasti. Mutta vain 'ottaisit opiksesi'? Ja sitten taas uudestaan sama tilanne, ja sama pelon yliote. Semmoisia me olemme."
Hoitokokoukset eivät olleet minun syntejäni eikä pelko ymmärtääkseni ole pahe eikä synti. Tahallaan kai ei kukaan pelkää, vai mitä?. Tällä elämänkokemuksellani nousisin ylös ja sanoisin mielipiteeni kuuluvasti. Olen silloisen kokemuksen opettamana jättänyt vl-liikkeen, enkä ole vastaaviin tilanteisiin sen jälkeen joutunut, tosin en ole aktiivisesti niihin hakeutunutkaan.
"Uskotko tosissasi, että on täysin itsestäsi kiinni, mitä teet? Elät siis omavoimaisuutesi (illuusion) varassa. Mihin tarvitset Jumalaa ja uskoa? Eikö tuollaiseen riitä pelkkä inhimillisen moraalin noudattaminen?"
Tietenkin uskon. Minun tekoni ovat vain minun tekojani, ei muiden. Vastaan itse tekemisistäni. En tiedä mitä tarkoitat omavoimaisuuden illuusiolla. Jumala on minut luonut juuri sellaiseksi kuin olen. En Häntä siitä syytä enkä kiitä.
Jumala on antanut minulle aivot, joilla ajattelen, ratkon ongelmia ja yritän selviytyä elämästä parhaan taitoni mukaan. Jumala on antanut minulle myös ymmärryksen oikeasta ja väärästä sekä omantunnon, joka pakottaa minua pohtimaan kaikkia asioita ja tekemisiäni tältä kannalta. En halua toimia omantuntoni vastaisesti missään asiassa eikä omatuntoni ole moraalini kanssa ristiriidassa.
Elämäni tarkoitusta en tiedä, mutta Jumalan uskon senkin tietävän. Usko Jumalaan antaa minulle varmuuden ja luottamuksen siitä, että kun elän elämäni omantuntoni (Jumalan) ohjauksessa, voin tyynin mielin kuolemani hetkellä luovuttaa elämäni takaisin Hänen käsiinsä. Tässä minun uskoni kiteytettynä.
Voisitko sinä vastavuoroisesti kertoa omasta uskostasi? Lukisin mielelläni.
ja "tenttaan", koska esität kummallisia näkemyksiä, joita et perustele. Siis kiitos näistä perusteluista!
Et lankea samaan pahaan kuin yhden kerran? Tuota en usko. Ei ihminen ole sellainen. Joko petät itseäsi niin että humisee, tai sitten olet elänyt niin helpoissa olosuhteissa, ettet ole joutunut todella kasvokkain itsesi kanssa.
Esimerkiksi tuo hoitokokousasia. Kysyin sinulta, miten toimisit, jos joutuisit tilanteeseen, joka olisi sitä nuoruudenkokemustasi VASTAAVA, eli sinulle nyt yhtä pelottava kuin hoitokokoukset olivat sinulle silloin. En siis kysynyt, mitä tekisit jos joutuisit hoitokokouksiin uudestaan (mistähän arvasin, ettet tätä kysymystä ymmärrä tai et halua ymmärtää). Vastaava tilanne voisi olla vaikkapa se, että natsit ottaisivat Suomessa vallan (mikään ei ole maailmassa mahdotonta), ja joutuisit päättämään, puolustatko vainottuja vai pelastatko oman nahkasi. Arvelen, että pelastaisit oman nahkasi.
Siis heikkoutesi aiheuttaja, tässä tapauksessa pelko, armahtaa sinut, vaikket toimi omantuntosi mukaan? Siis ihmisen heikkouden aiheuttaja armahtaa hänet, teki hän mitä tahansa? No miksi sinä et sitten suhtaudu armeliaasti niihin vl:iin, joiden väität elävän kaksinaamaisesti? Heidän heikkoutensa aiheuttaa varmaan myös pelko, sen lisäksi väärä luulo, ahneus, välinpitämättömyys, tai mitä syitä lieneekään, joita heillä ei ole voimaa vastustaa. Olet lempeä itseäsi mutta ankara muita kohtaan?
Tuo sinun filosofiasi näyttää minusta epärealistiselta. Se ei suostu ottamaan huomioon todellisuutta. Ihminen voi kuvitella itsestään tuhatta hyvää ja kaunista niin kauan, kuin elää tarpeeksi helpoissa oloissa. Kun hän joutuu keskelle pahinta todellisuutta, hän joutuu myös kohtaamaan aidon omantuntonsa ja moraalinsa. Miten ne kestävät siinä tilanteessa? Ihminen joutuukin ehkä toteamaan itsensä raukkamaiseksi pelkuriksi. Mutta sehän ei haittaa, koska hän nyt vain on sellainen? Mitä hän sitten niillä omallatunnolla ja moraalilla tekee, jos ne ovat vain hyviä päiviä varten? Ei niillä silloin ole mitään arvoa, ne testataan kovassa paikassa.
Pyysit minua kertomaan omasta uskostani. Se perustuu yksikertaiseen kristinuskon sanomaan: olet armahdettu, koska Jeesus on sovittanut syntisi. Tämä armo antaa voimaa kestää vaikeuksissa, ja armahtaa myös silloin, jos en kestäkään. Ennenkaikkea se antaa kaikkeen elämääni ikuisuusulottuvuuden: olemme kuolemattomia. Tästä kuolemattomuuden kokemuksesta ihminen pääsee osalliseksi vasta elävän uskon kautta. Jeesus sanoo jotenkin näin: (valitettavasti en muista ulkoa raamatun lauseita) "Minä olen elävän veden lähde. Joka minusta juo, ei ikinä janoa, vaan...se kumpuaa hänessä iankaikkiseen elämään."
Nämä vl-palstat joskus pursuavat kristinuskon perussanomaa. Jos luet silmät auki, löydät sen täältä (lue vaikka Mopin palstaa).
Myönnän kyllä, että käsitykseni saattavat vaikuttaa kummallisilta toisista, mutta itsestäni eivät.
En keksi tälle muuta selitystä kuin sen, että ne ovat minun päässäni syntyneet ja ajatteluni kautta kehittyneet sellaiseen muotoon, että ne antavat itseäni tyydyttävän vastauksen ja sitäkautta rauhan ja tasapainon elämääni.
Näin olen tyylilläni taaplannut pian 60 vuotta eikä elämässäni ole mitään valittamista. Jumalan siunausta on tietysti täytynyt olla paljon matkassa. Totta on se, mitä sanoit, että todella kovaan paikkaan en ole elämässäni vielä joutunut eikä käsityksiäni ole ääriolosuhteissa testattu.
Tuohon mitä sanoit kovaan paikkaan joutumisesta sanoisin myöskin omana käsityksenäni, että jokaisella on luonnollisesti ensimmäinen ajatus, että miten selviän hengissä. Se kai on itsesuojeluvaisto, joka hoitaa tätä tehtävää. Hullu on, joka itsensä tapattaa, koska kuolleena et voi tehdä tilanteelle yhtään mitään. Se on sama vaisto, joka pitää meitä elämässä kiinni.
Minusta uskonasiat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia kun jättää kaikki turhat kiemurat ja muiden ihmisten harhat huomiotta. On avoin kaikille asioille, punnitsee niitä, hylkää sellaiset, jotka tuntuvat vääriltä ja hyväksyy ne, jotka tuntuvat oikeilta.
Mopin palstaa luen lähes päiviyyäin ja tunnen sielujen sympatiaa lähes kaikkien kirjoittajien kanssa. He siellä pystyvät katsomaan kaikkia asioita lahkomuurin ylitse. Heistä olen ajatellut niin, että he ovat nähneet oman uskonyhteisönsä harhautuneen juuri siihen, mihin kaikki uskonnolliset rakennelmat väistämättä ennenpitkää ajautuvat, ihmisten vallankäytön välineeksi. Heidän ajatuksensa ovat hyvin lähellä sita vanhoillislestadiolaisuutta, mihin omassa nuoruudessani tutustuin.
Se on muuten jännä havainto, kuinka läheisiä heidän elämän- ja uskonkäsityksensä ovat omieni kanssa. Ainoana erona näen vain sen, että he uskovat Jeesukseen ja Raamatun mukaiseen pelastusoppiin, mutta minä vain Jumalaan. Minä luulen, ettei se olekaan kovin merkittävä ero, eikä se määrää, millaista elämää elää ja miten lähimmäisiin suhtautuu. Kysymys kai perimmältään on kuitenkin on siitä, kuunteleeko omaa sydäntään ja antaako omatunnolle sen tehtävän mikä sille kuuluu, olla muistuttamassa koko ajan oikeasta ja väärästä.
Kuoleman jälkeinen kohtalo onkin jo sitten aivan toinen juttu. Sen suhteen me kaikki olemme yhtä oikeassa, uskoimmepa miten hyvänsä. Vain Jumala tietää sen asian.
En itsekään pidä kristinuskoa pahana silloin kun ihminen ymmärtää sen oikein ja kokee sen perussanoman omakohtaisesti. Valtajärjestelmänä se on ihan yhtä "syntinen" kuin muutkin ja jotkut käyttävät sen valtaa härskisti omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Esimerkiksi George W Bush miehitti Irakin ja teki sen kristittynä, syvästi uskovaisena miehenä. Kristityt pyhittivät hänen tekonsa, koska se tehtiin kristinuskon nimissä ja kohteena oli islaminuskoinen valtio.
Tuohon moraaliongelmaan, mistä tässä oli puhe, et vastannut paljoakaan. Tuossa tökkii:
*Tuohon mitä sanoit kovaan paikkaan joutumisesta sanoisin myöskin omana käsityksenäni, että jokaisella on luonnollisesti ensimmäinen ajatus, että miten selviän hengissä. Se kai on itsesuojeluvaisto, joka hoitaa tätä tehtävää. Hullu on, joka itsensä tapattaa, koska kuolleena et voi tehdä tilanteelle yhtään mitään. Se on sama vaisto, joka pitää meitä elämässä kiinni.*
Siis perusarvosi on itsekkyys? Tässä on ratkaiseva ero kristillisyyteen nähden, koska sen arvo on lähimmäisenrakkaus eli epäitsekkyys. Kovassa paikassa se testataan.
Ääriolosuhteet ovat hyvä esimerkki siksi, että niissä nämä asiat näkyvät niin selvinä. Eiväthän ne normaalielämässä näy.
Natsi-Saksassa monet vaaransivat oman elämänsä auttaessaan muita tai puolustaessaan vakaumustaan. Monet heistä menettivät henkensä.
Jälkimaailma arvostaa ja ihailee heitä, koska he lisäsivät toiminnallaan muiden uskoa oikeaan ja hyvään. Itsekäs toiminta saa aikaan päinvastaista. He tekivät siis kuolleina tilanteelle moninkertaisesti enemmän kuin olisivat tehneet elossa mutta vain itseään suojellen.
Meistä tavallisista pulliaisista ei yleensä ole sankareiksi. Mutta jos uskomme lähimmäisenrakkauteen, oman nahan varjeleminen lähimmäisten kustannuksella synnyttää syyllisyyttä.
En usko, että kuolemanvaarassa sinun ja minun käyttäytymisessä olisi juurikaan eroja. Siinä tilanteessa uskon kaikkien ihmisten toimivan vaistomaisesti lajityypillisellä tavalla kuten eläimetkin.
Jos toimisit itse yhtä pyyteettömästi kuin annat ymmärtää, et ehkä olisi enää elossa. Olet luonnollisesti tehnyt jo elintestamentin, luovuttanut verta säännöllisesti, tarjoutunut luovuttamaan toisen munuaisesi sitä mahdollisesti tarvitsevalle lähimmäisellesi jne. Jos olet näin toiminut, arvostan todella epäitsekkyyttäsi.
Minä olen niin itsekäs, että olen tyytynyt vain verenluovutukseen. Elintestamentin tekemistä olen vasta harkinnut, mutta munuaisen luovuttamista en ole edes vakavissani harkinnut. Varmaankin vain ihan itsekkäistä syistä. Ajoittain tunnen tästä syyllisyyttä.
Vastaan siis tässä viimeiseen viestiisi.
Vastaukseni on lyhyt: et tainnut lukea kunnolla edellistä viestiäni?
Jos ihminen on tullut rakkauden koskettamaksi, hänellä on kyky uhrata itsensä. Ei turhan takia, vaan jos omatunto niin vaatii. Tämä rakkaus ei sinua muuttanut vl-liikkeessä ollessasi? Ei se siellä monia muitakaan pääse koskettamaan, mutta joitakin pääsee.
varmaan, että lukuisat tämän palstan kirjoittajat osoittavat taivaallista kiivautta niitä SRK:n keksimiä valheoppeja kohtaan, joiden varassa vl-herätysliikkeen teologia lepää.
Kirjoituksesi oli paras mitä olen tällä foorumilla lukenut.
Kunnioitan kovasti uskoasi vakaumustasi. Olen sinulle jopa kateellinen. Toivon, että osallistuisit useamminkin keskusteluun.
Jeesukseen on erittäin hyvä asia. Vl-herätysliikkeen opettamat lukuisat Raamatun vastaiset harhaopit on erittäin huono asia.
Raamattua perkeleen oppikirjana tuohan on jo toistoa toistoa toisen perään ja taidat bite olla valheoppien levittäjä ja yrität tuoda hyvaa mutta saat pahaa aikaan
on Jumalan sanaa. SRK:n opit ovat perkeleen oppeja, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan ja Raamatun kanssa. Näitä pimeyden oppeja opetetaan vl-rauhanyhdistyksillä viikosta toisen. :((
Olen huomannut että vl:t heti nimittää asiallistakin kritiikkiä pilkkaamiseksi, vaikkei se ole pilkkaamista. Jos minä vien kauppaan takaisin sukkaparin, joka on rikki heti uutena ostettaessa, niin vl-logiikalla sanottuna se on pilkkaamista. Ei saisi huomauttaa eikä kritisoida, että kaupan pitäisi myydä ehjiä sukkia eikä rikkinäisiä.
Minun puolestani saat uskoa vl-oppeihin ihan rauhassa, jos se on sinun oma tahtosi.
Se mitä vastaan protestoin on se hengellinen väkivalta, joka ilmenee vl-perheiden lapsiin kohdistuvana hengellisenä pakottamisena. Vl-lapsilla ei ole uskonnonvapautta.
Vl-vanhempien pitäisi muistaa, että lapsilla on oma tahto, ja että vl-usko ei välttämättä ole lasten valinta. Osa vl-uskon jättäneistä joutuu mm. vanhempien toimesta todella kohtuuttoman painostuksen ja syyllistämisen yms. kohteeksi.
Kritiikistä puheen ollen, tiedän ent.vl:nä miten itsekin syylistyin ja muut vl:t siihen että jos joku ulkopuolinen kritisoi jotenkin vl uskoa eli sanoi jotain poikkisanaa se ajateltiin heti pilkkaamisena.
"Muu maailma" tai ainakin ulkopuolella pienistä ns. tiukoista uskontokunnista oelvat ihmiset ovat tottuneet pienestä asti kritisoimaan asioita, ottamaan kantaa ja muhinoimaan mielessään erilaisten asioiden kanssa. Kukaan ei sano kellekään suoraan tee näin ja ajattele näin, piste. Vaan jokainen ajattelee miten ajattlee.
Opetetaanhan kouluissakin, ainakin nykyään niin että luokassa mahdollisimman paljon keskusteltaisiin eikä niin että on vain opettaja se auktoriteetti joka sanoo miten asiat on ja oppilaat mukisematta ottavat sen tiedon vastaan ja hyväksyvät sen.
Sinun tulee ymmärtää myös toista näkökantaa.
Onhan se vaikeaa kun on pienestä asti opetettu erilailla mutta aukaise vain ne silmät ja katso!
Ihmisiä?
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=852&vl=2007
Minua kuitenkin ihmetyttää asenne, jota kuvasit hyvin: "on konkreettisesti onnellinen löydöstään ja haluaa sen "aarrepellon" pitää omanaan vuodesta toiseen". Muissa kuppikunnissa usko on iloinen asia, ja siitä kierretään kertomassa teillä ja aitovierillä. Mikä estää vanhoillislestadiolaisia noudattamasta Jeesuksen lähetyskäskyä viimeistä piirtoa myöten?
Olen kanssasi osittain samaa mieltä tästä palstasta. Tämä on kaltaisellesi väärä foorumi.
Entisenä vl:nä tiedän vanhoillislestadiolaisen opin vajavuudet ja olen valmis käymään kriittistä keskustelua aiheesta. Asia on minulle edelleen hyvin läheinen joka päivä, sillä lähipiirissäni on paljon lestadiolaisia.
Tämä palsta on sitä varten, että keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta. Mielestäni varsin oikea paikka myös kritiikin esittämiselle. Vanhoillislestadiolaisuuden hyvin tuntien tiedän kuitenkin, että kritiikki katsotaan sielunvihollisen työksi ja parjaamiseksi, vaikka kyseenalastaisi vain "oulunoppia" eikä raamatun sanaa.
Yhtälailla olen valmis vastaan siihen kritiikkiin, jota vanhoillislestadiolaiset omasta sieluntilastani ahkeroivat esittää.
Parjaaminen on ihan oma lukunsa. Mielestäni parjaaminen on vailla perusteita olevaa osin valheellistakin arvostelua. Sellaistakin tällä palstalla esiintyy, puolin ja toisin. Mutta onneksi vain vähän.
ovallinen räksyttäja palsta ja semmoissten jot haluavat kiusata toisia ihmisiä niin tämä on sitä settikiussamista tuovat vaan omaa pahaa rauhatonta oloaan tuolla lailla esille ja kertoohan tuo jo siitä kirjoittajastakin jotakin kun pitää väkisin vääntää alloituksia vaikka ei olisi kunnollista asiakaan vaan haluuaa tällä tavoin tulla nettijulkkikseksi
Korjauta nyt, hyvä(?) ihminen koneesi näppäimistö vikkelästi!
niin oo lukematta ei se elämä pilkkuihin kaadu ja on ihn sama miten tällä' palstalla kirjoittaa kun tää palsta on niita häirikköpalstaan lukeutuva
Arv. nimimerkki 'lukea', sinullakin tuntuu olevan jossain vikaa.
Viestistä huokui aito sydämen usko. Aito vl-uskovaisuus periaatteineen on tosiaan aarre.
On kuitenkin yksi asia, josta olen eri mieltä - "jalat kahdella puolella".S24 jutut saavat vain niissä vahinkoa aikaan -. Uskovaisuus ei tällä palstalla mihinkään katoa tai jos katoaa sitä ei ole edes ollutkaan. Vaikkakin palstalla on kakenlaista kritiikkiä, ei se ole välttämättä pahasta. Myös ei-vl:ien viesteistä on vl:illä opittavaa, koska vl:ien tavoissa ei-vl:sia kohtaan on paljon parantamisen varaa. Jokaisen ihmisen elämä on lahja, jota kaikkien tulee myös kunnioittaa.
Toinen erittäin tarkeä asia on, että ihmiset saavat keskustella hoitokokousvuosien tapahtumista ja uskon, että se keskustelu on vasta alussa kestäen siihen saakka, kunnes asiat on hoidettu niiden vaatimalla tavalla.
Kiitos, todella hyvästä kirjoituksesta.
Täällä ei todellakaan kenenkään usko katoa mihinkään, vaan saadaan keskustella vapaasti mieltä askarruttavista asioista.
Totta on myös se, että meillä vl-uskovaisilla on aika erikoisia pinttyneitä tapoja, jotka ovat peräisin hoitokokousajoilta. Niitä on hyvä selvitellä ja tuulettaa.
Täällä on tullut todella hyvää kritiikkiä meille kaikille, toivottavasti osaamme ottaa sen vastaan.
Ainakin minä koen niin, että olen saanut täältä paljon henkilökohtaisesti.
Hoitokokouksista olen samaa mieltä, nehän ovat tärkein keskustelunaihe täällä. Tämänkin keskustelu auttaa jo paljon käymään läpi sitä ahdistusta mitä hoitokokoukset aiheuttivat, mutta vielä tulee sekin aika, että ne selvitetään perinpohjin.
kun puhutaan lahko-opista!
ja suomennosta lukijoille:
- aarrepelto = srk:n mielivaltaiset lupaukset vl:ien ainoina taivaisiinpääsystä
- risti kannettavana = syntilistataakka
- pitää omistaan (= vl:ista) huolen
- parannuksen armo = aivopesu
- tässä valtakunnassa = srk:n ikeen alla
- jumalan sanan mukaisessa = työvaliokunnan linjauksessa
kirjoitat: .."evankeliumin ydinsanoma,sanoma syntienanteeksisaamisesta on se todellinen voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi".
Raamatusta: "Evankeliumi on Jumalan voima, jokaiselle sen uskovalle autuudeksi". Jeesus sanoo Saddukeuksille: "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa eli evankeliumia".(kysymys ylösnousemuksesta, mm Luuk.20:34..).
"Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen(Kristuksen) nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."(Luuk.)
Tässä Kristuksella ei tarkoiteta vain Jeesuksessa olevaa Jumalaa, vaan jokaisessa ihmisessä mahdollisuutena: kaikki kuolemme Aatamissa, kaiki tehdään eläväksi Kristuksessa.. "kukin vuorollaan".1.kor.15.) Jeesus oli esikoinen, sanoo Paavali. Ylösnousemuksesta osalliset ovat eläviä Kristuksessa. "Kristus elää minussa", kirjoittaa Apostoli. Meissä kaikissa on ensimmäinen, vanha Aatami syntiin langenneena. Kaikissa on myös Kristus lunastajana ja sovittajana mahdollisuutena(toinen Aatami). Se on se "evankeliumi" eli hyvä sanoma. Jeesus antoi Pyhän Hengen, mikä johtaisi meidät takaisin tietoisiksi jumaluudestamme(Kristus): "Olkaa siis täydelliset niin kuin Taivaallinen Isä täydellinen on".
Synti = ero Jumalasta(ykseys). Erottelun puusta(hyvän- ja pahantiedon puu) "syönti", koskien jokaista.
"Jeesus näki lapsia, joita imetettiin. Hän sanoi opetuslapsilleen, ”Nämä imevät lapset ovat kuin ne, jotka astuvat sisälle valtakuntaan.” He sanoivat hänelle, ”Astummeko siis valtakuntaan sisälle lapsina?” Jeesus sanoi heille, ”Kun teette kahdesta yhden, ja kun teette ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, ja yläpuolen kuin alapuoli, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen nainen.. ..siloin astutte valtakuntaan".
http://www.apokryfikirjat.com/tuomev.htm
Siis kaikki ensin lankeamme Aaatamissa "maailmaan" eli kaksinaisuuteen ja erotteluihin, pois Jumalasta. Kaikki tehdään vuorollaan eläväksi Krisuksessa(ylösnousemuksesta osalliset, Jumalan lapset). "Jos panisimme toivomme vain tämän elämän varaan olisimme kaikista ihmisistä surkuteltavimmat", sanoo tähän tapaan Paavali. Kristinuskossakin on alkujaan ajateltu jälleensyntymistä. .."ei Hän ole kuolleiden Jumala. Hänelle kaikki ovat eläviä", sanoo Jeesus.
Kirkolliskokousten päätökset, kirrkoisien ja munkkien kirjaimelliset tulkinnat ja muuntelut Raamatun teksteihin ovat paljon harhauttaneet meitä.
:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne(ef.)
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä” (Gal: 4:19)".
"Palatkaa, jotta syntinne pyyhittäisiin pois" (Apt). Kristuksessa "palaamme takaisn kotiin", täydellisyyteen.
Tuosta lukihäiriöstä ei voi erehtyä. Vai onko se muillakin vl-uskovaisilla?
omalla ninimerkilläni. Minulla ei ole diagnosoitua lukihäiriötä, joskus lyöntihäiriöitä.