Poikamme sai eilen illalla hätäkasteessa nimen Teemu Jani Petteri
Teemu Jani Petteri
s. 1.6.2003
k. 4.6.2003
Teemu menehtyi varhain tänä aamuna vanhempiensa ja kahden isonsikon valvoessa hänen vierellään. Syynä eräs perinnöllinen sairaus. Teemu eli lyhyen elämän sairaalassa keskoskaapissa. Teemulla oli taivaan siniset silmät ja aivan vaaleat hiukset.
Teemua jäivät kaipaamaan:
Äiti, isä, Tiina ja Noora, isovanhemmat sekä muut sukulaiset
Teemu Jani Petteri
s. 1.6.2003
k. 4.6.2003
Teemu menehtyi varhain tänä aamuna vanhempiensa ja kahden isonsikon valvoessa hänen vierellään. Syynä eräs perinnöllinen sairaus. Teemu eli lyhyen elämän sairaalassa keskoskaapissa. Teemulla oli taivaan siniset silmät ja aivan vaaleat hiukset.
Teemua jäivät kaipaamaan:
Äiti, isä, Tiina ja Noora, isovanhemmat sekä muut sukulaiset
Vastaukset 12
Vanhimmat
otan osaa. oon saanu vierstä kokea mitä lapsen menettäminen on. koita jaksaa ja puhu se auttaa );
ajatus luoksenne saapukoon. Voimia teille kaikille!
Järkyttävää. Koittakaa vaan jaksaa. Otan osaa.
Se on vain pakko jaksaa. Puhuminen auttaa, toivottavasti. Onneksi tytötkin ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, että veikka ei tule takaisin. Se on pakko itsekin tajuta ja ymmärtää. Vaikeaa se on. Mutta lämmin kiitos teille osanotoista.
Perhe
Otan osaa suruunne.
Olen itse kokenut saman.
Voimia!
Voimia teille ja jaksamista! :)
On varmaan kauheaa kun lapsi menehtyy. on jo tarpeeksi kauheaa kun mummo tai joku muu lähisukulainen kuolee. ja että vielä oma lapsi. lämpimät osanotot ja toivo jaksaa jatkaa
mukana ja voimia lähettelen.
Siskontyttö kuoli isoäitini hautajaisten aikana kymmenviikkoisena joitakin vuosia sitten. Esikoisemme Ville oli silloin viisivuotias. Isoäidin hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina olimme jumalanpalveluksessa. Kirkossamme on kattoikkuna, josta aurinko silloin paistoi ja näkyi kaistale sinistä taivasta. Ville katsoi ikkunaa ja sanoi: "Eihän se taivas niin kaukana olekaan". Tuonpa lauseen lainasimme seppelnauhaankin. Huoh, tippa linssissä taas.....vaikka väitetäänkin etteivät miehet itke, niin meillä sanotaan "mikä mies se on joka ei itke". Ja silloin vasta itkettikin, kun kuopuksemme syntyi täsmälleen kolme vuotta serkkunsa kuoleman jälkeen r-viikolla 25 (570 g, 29 cm). No vähän meni aiheesta "Mikä vauvalle nimeksi" sivuun, mutta ei kai se haittaa.
Sisko muuten liittyi Käpy-yhdistykseen ja on kokenut sieltä saaneensa apua. Linkki alla
http://www.sci.fi/~kapy/etus.htm
...parempaa tekemistä kuin tänne kirjoitella ja sääliä vinkua ! Lapsesi saattaisivat tarvita hiukka tukea ja kaveria ! HÖLMÖ!!!
saisit pitää lärvisi ummessa, kun kerran sulla ei oo muuta tekemistä täällä kuin haukkua muita.
...tunteeton ja varmaankin kamala ihminen ja toivon, ettet itse koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen, ettei vain kukaan erehtyisi sinulle " sääliään" tuputtamaan. Turpaan varmaankin antaisit ja roimasti moisesta kiusanteosta.
Koskaan - ei koskaan - voi liikaa läpikäydä ja keskustella pahimmasta asiasta mitä vanhempana voi kokea, eli oman lapsen menetyksestä.
Se, että tänne kirjoittelee, ei varmaankaan ole 24h / vrk tai lapsilta poissa!!!
Voimia teille, mutta pidän erityisen outona, että perheenne jätti tuollaisen viestin tänne. Arvata saattaa, että myös ikäviä vastauksia tulee (Allu).
Tapansa kullakin,,, Parempaa kesää!