Mä oon niin väsynyt.
Miks en voi olla niin kuin muutkin ihmiset?
Mulla on välillä ihan normaali olokin, mut jotenkin noi paniikkikohtaukset on alkanu hallita mun elämää. Sydän hakkaa, en pysty rauhottuu, tärisen,vapisen, meen noloks jos joku edes vilkasee mua. Jos pitää olla huomion kohteena ni se on mulle kuolema.
Yritän hokee itelle et ihan turhaa sä pelkäät, rauhotu, rauhotu, mut ei se auta.
Mä en kestä tätä kohta enää. Johtuuks tää mun rikkinäisestä lapsuudesta ja nuoruudesta vai onks tää geeneissä vai mistä tää johtuu?????
Miks en voi olla niin kuin muutkin ihmiset?
Mulla on välillä ihan normaali olokin, mut jotenkin noi paniikkikohtaukset on alkanu hallita mun elämää. Sydän hakkaa, en pysty rauhottuu, tärisen,vapisen, meen noloks jos joku edes vilkasee mua. Jos pitää olla huomion kohteena ni se on mulle kuolema.
Yritän hokee itelle et ihan turhaa sä pelkäät, rauhotu, rauhotu, mut ei se auta.
Mä en kestä tätä kohta enää. Johtuuks tää mun rikkinäisestä lapsuudesta ja nuoruudesta vai onks tää geeneissä vai mistä tää johtuu?????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä pelkäät sinusta paljastuvan muille? Vai pelkäätkö ettet osaa vastata mahdollisiin ilkeyksiin? Koetko olevasi "alaston" sisimmältäsi ja siten paljastuvan ja mistä? Jos lapsuudessasi sinua on kyetty haavoittamaan ja olet ollut puolustuskyvytön oman perheesi edessä on se varmaan vienyt voimia? Ja jälleen, kukas se osaisikaan kohottaa itsetuntoasi ellei se terapeutti? Kokeile ja muista että minä kirjoittaja olen tavallinen pulliainen enkä mikään oppinut joten tekstini saattaa olla kömpelöä mutta ajatus ja elämänkokemus pisti yrittämään pohtia kanssasi mikä auttaisi. Toivon sinulle voimaa rakentaa vahvempi minuutesi avun kanssa päästäksesi mahdollisimman hyvin alkuun.
Kiitos rohkaisevasta ja välittävästä kommentistasi. Se merkitsi minulle paljon.
Ehkä pelkään että ihmiset eivät hyväksy mua sellaisena kuin olen, että en kelpaa. Tai vaikka tällä hetkellä minut hyväksytään pelkään että ihmiset pettyy muhun. Välillä kun joku kattoo mua (varsinkin silmiin!) koen olevani alaston. Sillä hetkellä koen olevani kömpelö,tyhmä,ruma,säälittävä.
tiivistettynä olo on "En osaa mitään enkä oo mitään"
Pelkään myös etten osaa vastata mahdollisiin ilkeyksiin kuten kirjoitit. En ole koskaan osannut.
Mistä kannattaisi etsiä terapeuttia? terveyskeskuksesta? onko maksullinen?
Melkein joka kaupungissa/kunnassa on Mielenterveystoimisto. Sinne vaan rohkeasti, siellä on sitä ammattitaitoisinta apua. Kokemuksen rintaääni puhuu!
Tuo kuulosti ihan samalta mitä mulla on.
En kestä olla liian huomion keskipisteenä, koska koen sen juurikin noin "etten ole mitään". Muutenkin nuo kaikki paniikkihäiriön oireet sopii muhun.
Nyt on helpottanut suuresti kun mulla on hyvät lääkkeet, mutta ilman niitä en pärjännyt.
Apua saat ihan terveyskeskus lääkäriltä, mä sain ainakin heti lääkkeet siinä mukaani ja hän voi myös kirjoittaa lähetteen terapeutille, jolla käynti ei muuten maksa kunhan ei ole yksityinen:).
Jaksamista!
Toivottavasti olet hankkinut lääkitystä paniikkikohtauksiin. Ei niitä kannata vältellä ja turhaan kärsiä. Elämä helpottuu kummasti. Itse olen syönyt jo yli 10 vuotta ja nyt tuntuu, että voisin jo kokeilla ilmankin, mutta vähän pelottaa mahdolliset vieroitusoireet. Aionkin kysellä asiasta lisää lekurilta, kun ensi kuussa tapaan. Oireilu on kaikilla meillä vähän erilaista. Mulla se on keskittynyt yleisiin kulkuneuvoihin, aukeisiin paikkoihin (lentokenttä, tori yms.). Tutkimusten mukaan vaikeat lapsuus/nuoruusvuodet voivat vaikuttaa taudin puhkeamiseen, mutta syynä on myös fysiologiset/perinnölliset tekijät jossain määrin. Ei muuta kun apua hakemaan niin elämänlaatu paranee! Sen tiedän kokemuksesta.
Ja tsemppiä!!