Minulla lähestyy ensimmäinen synnytys, ja nyt on alkanut pelottaa kauheasti että jos siinä synnytyksessä (alatiesynnytys tulossa)ei kaikki menekään hyvin...Pelkään että jos lapsi vammautuu tai kuolee, tai sitten itselleni jää elinikäiset vammat kehoon synnytyksestä. Eli tarkoitan lähinnä virtsan ja ulosteen pidätysongelmia, ja mahdollisten laskeumien syntymistä...Neuvolasta ei pahemmin apua saa, siellä vaan hoetaan miten "ihana ja luonnollinen asia synnytys on, ja miten pahatkin repeämät korjautuvat aikanaan..." En oikein jaksa kaikkea uskoa!
Eli miten teillä muilla kenellä on ollut esimerkiksi ns. vaikea synnytys, onko jäänyt synnytyksestä alapään vaivoja? Eli juuri nuo edellä mainitut pidätysongelmat yms? Entä onko vauvalle tullut vammoja?
Eli miten teillä muilla kenellä on ollut esimerkiksi ns. vaikea synnytys, onko jäänyt synnytyksestä alapään vaivoja? Eli juuri nuo edellä mainitut pidätysongelmat yms? Entä onko vauvalle tullut vammoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun ihan rauhallisen realistisesti mietit, mitä alatiesynnytys todella on, niin sehän on fakta ettei kukaan siitä selviä ilman pysyviä muutoksia elimistössä. Se, kuinka pahoja vammoja sisäelinten, sidekudosten ja hermojen venyminen ja repeäminen puskiessasi vauvan kokoista mötikkää ulos saa aikaan, nähdään ainoastaan synnytyksen jälkeen. Kukaan ei voi taata sinulle, etteikö jotain pysyviä vammoja tulisi, eikä toisaalta sitäkään, ettetkö selviäisi lievillä kudosten "venymisillä".
Tutkimustietojen perusteella noin viidesosa alatiesynnyttäneistä naisista saa pysyviä vaurioita peräsuolen ja sitä ympäröivien lihaskudosten puolelle, jotka siis johtavat eriasteisiin ilman- ja ulosteenpidätysvaikeuksiin, sekä varmasti vielä huomattavasti suurempi osa (jopa n. puolet?) vaurioituu virtsarakon puolelle. Näiden lisäksi varsin yleistä on kohdun eriasteinen laskeuma, normitilana pidetään synnytyksen jälkeen lievää laskeumaa. Ja kuten sanottu, kaikki ensikertalaiset repeävät, kyse on vain siitä minkä asteisesti. Vaikka vauriot ovat pysyviä, oireet tilapäisesti helpottavat kun hormonitoiminta synnytyksen jälkeen ja varsinkin lopetettuasi imetyksen palautuu raskautta edeltävälle tasolle, mutta vammat ja oireet alkavat uudestaan vaivaamaan sitten vaihdevuosi-iässä estrogeenitason jälleen muuttuessa. Varsinkin alatiesynnyttäneille vaihdevuosi-ikäisillehän tehdään suurin osa gynekologisista leikkauksista, valtaosa juuri virtsainkontinessin hoitamiseksi.
Ikävämpiä ovat tietysti vauvalle tulevat vauriot, joihin kuuluu mm. hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot, eriasteiset verenpurkaumat aivoissa ja hermopunosvauriot. Näitä tapahtuu kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin äidille tulevia vammoja.
Mutta älä huoli omalta osaltasi, kirurgia kehittyy ja korjausleikkauksia voidaan toki tehdä jo nuoremmillekin kuin vaihdevuosi-ikäisille. Tosin yleensä edellytetään että nainen kärsii vaivoistaan ainakin siihen saakka kun kaikki mötikät on puskettu elimistöstä ulos. Ja suurimmalle osalle synnyttäjistä juuri ensisynnytys on vaikein sillä silloin elimistö on vielä tiukka, mutta ensimmäisessä synnytyksessä revennyt ja levennyt elimistö helpottaa sitten muita synnytyksiä.
Mutta siis tuohon neuvolalöpinään ei todella kannata uskoa, sillä peruuttamattomia vaurioita tulee ja ne ovat vielä jopa paljon yleisempiä kuin mitä niistä puhutaan. Lisäksi, jos omalle kohdallesi käy niin että saat heti pahoja vammoja, niin sinun täytyy pitää todella puolesi synnytyksen jälkeen jotta saat itsesi hoidatettua kuntoon sillä yleensä nämä naisille tulevat vammat vain halutaan unohtaa eikä niistä saisi puhua, asia vain vaietaan kuoliaaksi. Synnytys ei todellakaan ole ihana kokemus kaikille, eikä sen sitä tarvitse ollakaan jos siinä todella joutuu vammauttamaan itsensä tai vauvansa pysyvästi. Ja on myös täysin hyväksyttävää olla kauhuissaan alatiesynnytyksestä ja pelätä sitä, kyllä se oikeasti on todella roisia touhua!
lantionpohjan jumppahan ehkäisee pidätysongelmia ja kohdunlaskeutumista. Muistat sitten kans,e ttä liian aikasin synnytyksen jälkeen et alota raskasta liikuntaa, vaan että kohtu saa parantua rauhassa.
Kerropa mulle, miten kohdun laskeuman saa jumpattua pois? Olen jumpannut tosi sinnikkäästi pidemmän aikaa synnytyksen jälkeen ja tuloksia odotellessani olen pyytänyt neuvoja myös gyneltäni.
Jumppa on aina hyväksi, mutta ei sillä kohdunlaskeumaa poisteta! Naisen elimistö, erityisesti alapää, muuttuu synnytksessä ja minusta olisi hyvä, että siitäkin voitaisiin keskustella avoimesti tai ainakin asia voitaisiin tunnustaa.
On turha lietsoa pelkoa, mutta yhtä turhaa on väittää, että kaikki hoituisi jumpalla. Vähän niinkuin sanoisi, että naiset eivät vanhennu kasvoistaan laisinkaan, jos vain syövät terveellisesti ja liikkuvat tarpeeksi.
mutta jumppaamalaa jo raskausaikana sitä voi ehkäistä. Kohtuhan ei ole mitenkään kiinni siellä vaan juuri lihakset pitävät paikoillaan. Samoin jumppaamalla ehkäistä voi vanhenemisesta johtuvia muutoksia,
tuo liikuntapuoli ihan hallussa ja virtsanpidätysongelmista en kärsinyt ennen synnytystä (paitsi tietysti loppuraskaudesta tarvitsi rampata vessassa, mutta se on eri asia).
Joo, täytyy kai jumpata, ettei kasvoihin ja kroppaan tule rypyn ryppyä, vaikka vuodet ne vaan vierii ohitse.
kummastakaan synnytyksestä.esikoinen oli 4,5kg ja sain vain kolme pientä pinnallista repeämää jotka parantuivat nopeasti.en jumpannut lantionpohjanlihaksia koska en tuntenut tarveta siihen,ja samaa mieltä oli mies.toinen lapsi oi kans reilu 4kg ja hänestä en saanut btikkejä ja tuntui kuin ei olisi synnyttänytkään!enkä myöskään ole jumpannut senkään jälkeen lantiopohjanlihaksia.itse en saanut mitään vaurioita/ongelmia synnytyksestä,mikään ei ole muuttunut synnytyksen jälkeen.tsemppiä synnytykseen!