Tulipa ihanaa postia eläkevakuutuslaitokselta: pääsin eläkkeelle ( 5 vuotta kuntoutustuella) diagnoosilla epävakaa persoonalisuus, paniikkihäiriö ja keskivaikea depressio... Ikää minulla on nyt 46-vuotta, akateeminen koulutus. Ihana vapaus :)
Pääsin eläkkeelle :)
Jipii!
131641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
täällä myös samanlainen, muutamaa vuotta vanhempi, vaikea masennus-diagnoosina. Kaksiviikkoa eläkeellä nyt, ollut 2.5 vuotta kuntoutustuella ja opetushommista....Jne.
teille molemmille.Onhan meitä varmasti melko paljon samasta syystä eläkkeellä.Ei tarvitse enää jaksaa ja joustaa mahdottomiin niinkuin silloin töissä.Saa nauttia kotonaolosta ja tehdä sitä mikä kiinnostaa silloin kun voimat antaa myöten.
Nyt vain kuntoisuusloman hakuun hetimiten. Paikalleen ei saa jäädä ihmettelemään ?
Tuossa alla on vain tämänvuoden kurssit. Kuukaudenpäästä suurinpiirtein tulee ensivuoden kurrssi tiedote.
Siihen heti kiinni niin pääsee lomalle ja tapaa muita samassa tilanteessa olevia.
http://www.mtkl.fi/fin/tapahtumakalenteri/?Class=6
Terv. JUKKA< > monella kurssilla ollut> antoisaa
Kuntoutuskurssit ovat varmasti hyödyllisiä ja virkistäviä, mutta jos olisin siinä kunnossa, että kykenisin itsekseni matkustamaan vieraalle paikkakunnalle ja olemaan siellä hotellissa vieraiden ihmisten kanssa viikkotolkulla ja noudattamaan jotain kurssiaikataulua tyylillä aamusta iltaan vauhdissa, niin en todellakaan olisi eläkkeellä... vaan olisin aktiivisesti työelämässä mukana.
Terveillehän ne kurssit on suunniteltu!
paljon terapioissa ja oliko erilaisia lääkekokeiluja?
Minulla on paniikkihäiriö ja vakava masennus.
Kiitos jos vastaat!
Minä olen käynyt yli 4 vuoden psykoterapian 2kert/viikko, mutta silloin olin vielä työelämässä.
Viimeiset viisi vuotta ovat elämässäni olleet minusta johtumattomista syistä todella kaaosmaiset ja täynnä menetyksiä... siksi sairastuinkin depressioon...
Kyllä useita lääkkeitä on kokeiltu. Vasta pari vuotta sitten löytyi sopiva.
Kursseilla saa osallistua omien voimavarojen mukaan. Pääasiassa on luentoa ja sosiaalista keskustelua kipeistä aiheista.
Anteeksi vaan , mutta jos haluat jäädä sängynpohjalle vaaka-asentoon niin tervemenoa loppukin terveys.
Näinhän sitä monen monet kaverit luuloevat, että niissä pakotetaan tekemään jotain. ei ei.
Ja eristäytyvät yksinäisyyteen ja lääkehumalaan.
Itse olen käynyt ainakin seitsemällä 5 - 7 pv.
kestävällä kurssilla. Nykyään täysin terveen kirjoissa (terveenä eläkkeellä) koska työnantajapuoli ei ota vastaan kun on ikä 54v.
Kukaan ei pakota työelämään takaisin, vaikka kuinka todistaisi olevansa kunnossa?
Ei KELAKAAN kuntouta millään tavalla. Ei taida sitä työvoimapulaa olla olemassakaan, josta huudetaan?
Toinen hyvä virkistyspaikka on vertaisryhmä keskustelut, jossa on hyvin koulutettua, pitkään työelämässä olleita, ei turhia kavereita?
Mutta valintahan on todella sinun. En voi päättää puolestasi.
Vielä kerran kuitenkin > Yksin tämän asian kanssa ei kannata jäädä.....
Minä olin 3,5 v. kuntoutustuella ja sen jälkeen pääsin eläkkeelle.Eli olen ollut 6,5 v. eläkkeellä ja aika kuluu todella hyvin. Olen nyt 51 v.
Teen pikkuisen eläkkeen lisäksi töitä entisellä työpaikalla.Huomenna on sellainen kuuden tunnin päivä. Sitten teen vapaaehtoistyönä joskus avustuspalvelun kirppiksellä kassan hommia ja jaan eu-ruokakasseja. Se on kivaa ja leppoisaa. Käyn myös kuorossa laulamassa alttoa. Välillä leikkaan jonkun hiukset. Annan eräälle nuorelle kitaratunteja. kaikkea teen sen mukaan,kun jaksan.
Ne on ne eläkeläisen kiireet.
Olo on hyvä tällä hetkellä. Lääkkeet on just sopivat. Mutta jos touhuan liikaa,niin tulee ahdistusta.
Käyn myös viikottain kirkossa ja joskus säestän siellä laulutkin.
Nauti nyt eläkepäivistä ja ota harrastuksia pikkuhiljaa mukaan,niin et pala heti loppuun.
Mulla on myös epävakaa persoonallisuus ja vaikea masennus ja ahdistuneisuus on ollut lähes psykoottistasoista,en kuitenkaan mennyt psykoosiin,koska sain estolääkityksen ihan siinä viimeisellä hilkulla.
Kerrotko vähän lisää tuosta epävakaasta persoonallisuudesta,Kiitos.
masentunut kun oot noin ilonen?
että olet terve, jos olet iloinen?
Ei se masennus aina ole siitä naurusta kiinni...Asiaton kommentti.
T.Ei alkup.
Niin,ihan hyvä, että tulee esille tällainen asia, että ei masentuneet ihmiset pelkästään makaa sängyssä toimettomana itkemässä. Ymmärrän hyvin ap:n ilon saamastaan eläkkeestä. Onneksi olkoon!
Kyllä minäkin hassuttelen ja nauran vatsa kippurassa välissä, se ei tarkoita sitä, ettenkö sairastaisi masennusta. Todellisen masennuksen ymmärtäminen tarvitsee omakohtaisen kokemuksen. Muuten ei kannata kommentoida.
siinä,että kyllä masentunutkin joskus ainakin jaksaa jopa nauraa.Mutta olen huomannut etten enää todellakaan ole se iloinen ja nauravainen ollut useinkaan sairastumiseni jälkeen.Eipä elämä taida enään tulla entisenlaiseksi.Mutta näinkin menee kunhan pysyy muuten jotenkin kunnossa.