Ihmisillä on selviytymiskeinonsa ja yhteen niistä kuuluu puhua asioista selvittääkseen itselleen miksi, miksi ja miksi.
Se on aina ollut ja kuuluukin olla ihmisen luontaisen uteliaisuutta. Se on yksi syy siihen, miksi ihminen on selviytyjä ja miksi ihminen on sitä, mitä se tänään on!
Ei oikeudellakaan riitä, että rikollinen teko on vain tehty, vaan MIKSI se on tehty eli MOTIIVI.
Siksi ihminen kysyy ja kyselee niin kauan kuin saa vastauksen. Ihmisissä luontaista on tutkimus ja etsiminen ja saadut vastaukset tavalla tai toisella.
Pieni lapsi aloittaa kyselyn ja se ei lopu milloinkaan. Aivan turhaa lapselle vastata: Hanki kuule elämä!" Lapsihan on koko ajan hankkimassa sitä - aikuinen jatkaa kyselyä jatkaakseen elämäänsä :)
Nämä tekosiveät hurskastelijat ovat ensimmäisenä ostamassa Alibia, kun se sitten joskus ilmestyy lehtipisteisiin. Herkullisia lukuhetkiä vaan toivottaa: apinasta seuraava :)
Se on aina ollut ja kuuluukin olla ihmisen luontaisen uteliaisuutta. Se on yksi syy siihen, miksi ihminen on selviytyjä ja miksi ihminen on sitä, mitä se tänään on!
Ei oikeudellakaan riitä, että rikollinen teko on vain tehty, vaan MIKSI se on tehty eli MOTIIVI.
Siksi ihminen kysyy ja kyselee niin kauan kuin saa vastauksen. Ihmisissä luontaista on tutkimus ja etsiminen ja saadut vastaukset tavalla tai toisella.
Pieni lapsi aloittaa kyselyn ja se ei lopu milloinkaan. Aivan turhaa lapselle vastata: Hanki kuule elämä!" Lapsihan on koko ajan hankkimassa sitä - aikuinen jatkaa kyselyä jatkaakseen elämäänsä :)
Nämä tekosiveät hurskastelijat ovat ensimmäisenä ostamassa Alibia, kun se sitten joskus ilmestyy lehtipisteisiin. Herkullisia lukuhetkiä vaan toivottaa: apinasta seuraava :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä.
En sanoisi sitä uteliaisuudeksi, tai kiinnostukseksi väkivaltaista kuolemaa kohtaan. Yleensä samaa kysytään myös luonnollisista kuolemista, sairastumisesta, onnettomuuksista... Vaikka selvä syy löytyy, jälkeen jää kysymys: MIKSI?
Mielestäni, on hyvä että asiat kiinnostaa, mutta toisten perheasioiden ruotiminen on mielestäni älytöntä. Rajansa uteliaisuudellakin.
En mä ainakaan ole joka asiassa kysymässä, että MIKSI MIKSI.
Mielestäsi perheessä saa siis tapahtua mitä vaan,kansan ei tarvitse niin sanoaksesi "ruotia" sitä?
Silloin, kun perheen asioihin pitää yhteiskunnan puuttua lain edellyttämällä tavalla, siitä tulee julkista - silloin ollaan rikottu yhteiskunnallisia asioita ja sitä kulttuuria vastaan, missä kaikki me eletään.
Me kaikki maksamme veromme, että lainrikkojat saadaan telkien taakse,että heitä rangaistaan tai heidät hoidetaan - aina sen mukaisesti, mitä kukin tapaus edellyttää.
Eli tämäkin tekee siitä julkista.
Yksi syy miksi tällaisten tekojen "ruotiminen" pitää olla julkista, on se, että montako kotona tai jossakin muualla vastaavissa oloissa kytevää "aikapommia" voi löytyäkään niiden tietojen pohjalta, jotka julkisesti paljastettaisiin. Monenko vanhemman silmät voisivat avautua näkemään saman kuvion ja hakea jo ennakoivasti apua.
En ymmärrä, kuinka kukaan voi sanoa, että jos perheessä tapetaan ketä tahansa, että se on vain perheasia! Toivottavasti tämä käsitys on todellakin vain sinulla!
Mutta, ikkunoista sisään kurkkiminen ja talon kiertäminen on uteliaisuutta.
Tapausta tulee pohtia ja siitä pitää puhua. Tästä on hälytyskelloiksi kaikille.
Ihmisten tapa puhua samasta asiasta voi olla toisista kornia, rivoa, ylilyöntejä täynnä olevaa, mutta ehkä juuri sen henkilön tapa puhua tarkoittamatta pahaa, tarkoittamatta loukata ketään.
Mutta silloin, kun ihminen astuu toisen kotiin ja koti alkaa jo pihamaalta, niin se on reviirille tunkeutumista.
Tässä tapauksessahan se on myös rikospaikka - ehkä sitä ei koeta kenenkään kodiksi sanan varsinaisessa merkityksessä, ja ehkä se ei ikinä enää tulekaan sitä olemaan, mutta se on edelleen jäljelle jääneiden koti ja sitä myös on kohdeltava sellaisena.