Moi,
14-vuotiaalla kissallani todettiin valitettavasti eilen diabetes. Ensin tuli tietenkin kova järkytys, mutta nyt aloin etsiä tietoa. Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, itse ainakin olen valmis tekemään kaikkeni, että saan pitää rakkaan kissani luonani vielä kauan ja hyvässä kunnossa. Huomenna mennään lekurille uudelleen ja jutellaan tarkemmin hoidosta.
Minkälaisia kokemuksia teillä on kissojen diabeteksesta? Mitä tekisitte esim. alussa toisin jos tietäisitte, mitä tiedätte nyt? Miten piikitys on onnistunut ja onko siihen vinkkejä -miten saada huomio kiinnitettyä johonkin muuhun asiaan tms.
Kissani on syönyt jo vuosia virtsakivivaivaiselle tarkoitettuja raksuja ja niitä oli tarkoitus syödä koko loppuiän ajan. Mistä tietää, kumpaan vaivaan tarkoitettua ruokaa pitäisi käyttää nyt? No, eläinlääkärihän siihen huomenna suosituksensa antaa, mutta aina lääkärikään ei tiedä kaikkea.
Miten pitkään kissanne on elänyt diagnoosin saamisesta?
Entä insuliinisokki - se pelottaa etukäteen. Kuulisin mielelläni kokemuksia myös siitä.
Kiitos jo etukäteen. :)
-Mirva
14-vuotiaalla kissallani todettiin valitettavasti eilen diabetes. Ensin tuli tietenkin kova järkytys, mutta nyt aloin etsiä tietoa. Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, itse ainakin olen valmis tekemään kaikkeni, että saan pitää rakkaan kissani luonani vielä kauan ja hyvässä kunnossa. Huomenna mennään lekurille uudelleen ja jutellaan tarkemmin hoidosta.
Minkälaisia kokemuksia teillä on kissojen diabeteksesta? Mitä tekisitte esim. alussa toisin jos tietäisitte, mitä tiedätte nyt? Miten piikitys on onnistunut ja onko siihen vinkkejä -miten saada huomio kiinnitettyä johonkin muuhun asiaan tms.
Kissani on syönyt jo vuosia virtsakivivaivaiselle tarkoitettuja raksuja ja niitä oli tarkoitus syödä koko loppuiän ajan. Mistä tietää, kumpaan vaivaan tarkoitettua ruokaa pitäisi käyttää nyt? No, eläinlääkärihän siihen huomenna suosituksensa antaa, mutta aina lääkärikään ei tiedä kaikkea.
Miten pitkään kissanne on elänyt diagnoosin saamisesta?
Entä insuliinisokki - se pelottaa etukäteen. Kuulisin mielelläni kokemuksia myös siitä.
Kiitos jo etukäteen. :)
-Mirva
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olemme samassa jamassa,tänään saimme Diabetes diagnoosin.Samat asiat mielessä pyörii mutta taistelutahtoa on minullakin.
Minulla kissani on 13,5 v. neljä kuukautta sitten todettiin virtsassa kalsiumoksalaattikiteitä,liuotusruokaa syönyt siitä saakka,nyt ruokailurytmi ja ruokavalio muuttuu,selviää huomenna.
Olisin myös kiitollinen jos saisin tietoon vinkkejä ja ohjeita,kokemuksia kissan diabeteksen hoidosta..
Moi,
Löysin netistä toisen keskustelupalstan josta löytyy paljon tietoa kissan diabeteksesta (kokemuksia, hyödyllisiä linkkejä). Keskusteluja aiheesta on myös arkistoitu muutaman vuoden ajalta. Osoite on: www.lemmikkipalstat.net
Valitse siellä: keskustelu - kissanpäivät
Arkistoituja keskusteluja löytyy alalaidan valikosta: vaihda palsta - arkistot - kattilasta
Suosittelen lämpimästi.
t. Katti75 eli SheCat
Vaimoni äidillä oli kaksi kissaa (sisaruksia) ja molemmilla oli diabetes. Toinen eli 4 vuotta ja toinen 7 vuotta kunnes todettiin, että ripuli joka oli tullut, ei enää lähtenyt pois millään. Joka aamu ja ilta pistettiin. Vaimoni tietää tarkemmin historian joten jos haluat vielä tarkempaa tietoa niin vastaile tähän viestiin.
Kissat voivat hyvin ja olivat täysin normaaleja koko sen ajan kun diebeteksessään elivät. 7 vuotta diebetestä kestänyt kissa menetti lopuksi hampaansa ja raksut piti liottaa vedessä että se sai ne syödyksi. Sulatettu pakastekala kyllä maistui aina.
Moi,
Kiitos sinulle mutta olenkin jo löytänyt paljon tietoa ja vertaistukea. Pelkäsin eniten että joudun satuttamaan kissaani kahdesti päivässä mutta se huoli oli täysin turha. Piikitys ei ole mikään ongelma - ei minulle eikä kissalleni. Kissa saattaa kehrätä koko operaation ajan tai syö raksuja. Jopa verinäytteen ottaminen korvalehdestä onnistuu, kerta kerralta paremmin. Nyt ollaan etsimässä oikeaa annostusta jotta sokeriarvot saadaan kuriin. Parempaan suuntaan ollaan siinäkin menossa. Tästä selvitään. :)
t. Katti
Hei
Minun kissani sairastu diabetekseen maaliskuussa 2006. Ensireakstioni diagnoosista oli myös järkytys. Pelotti, kuinka kauaun kissa elää, kuinka hoito onnistuu jne. Oli myös syyllisyyttä. Alussa jouduin antamaan pistoksen kerran päivässä, mutta nyt jo useamman kuukauden ajan olemme antaneet pistoksia sekä aamuin että illoin. Pistäminen ei ole ollut ongelma. Päinvastoin -tuntuu siltä, että pistoksesta tulee kissalle jo pian hyvä olo ja osaa yhdistää asian siihen. Myös diabetesraksut ovat maistuneet, ehkä vähän liiankin hyvin :)Hiljalleen olemme joutuneet nostamaan insuliinin määrää, koska se ole aina välillä tuntunut imeytyvän. Itsenäisyyspäivän iltana kissamme sai ensimmäisen insuliinishokkinsa. Olin aina pelännyt, huomaanko sen jne. Olimme tulossa kylästä ja kun kotiin tullessamme kissa hyppäsi sohvalta huomasin, ettei kaikki kunnossa. Se hoiperteli kuin humalainen, ulisi, oksensi jne. Oli tosi säälittävä ja itse tietysti ihan paniikissa olin myös. No hunajaa saatiin kissalle annettua ja autossa matkalla pä'ivystykseen alkoi hiljalleen virota. Lääkärissä verensokeri oli vielä 2,5, mutta tipan avulla oli lähtiessämme jo vähän alle 7. Kyllä pelästyttiin! Nyt aamulla omalle lääkärille otattamaan pitkäaikainen seuranta. Mielellään vaihtaisin kokemuksia diabeetikkokissojen omistajien kanssa. Oma herrani on nyt 9 vee ja elänyt sairauden kanssa siis vakaa kaksi vuotta.