Hei! Olen hiukan alle kolmekymppinen tyttönen, jolla on paniikkihäiriö. Olen kärsinyt jo vuosia "vaarattomista" lisälyönneistä ja nyt keväällä sain ekat paniikkihäiriökohtaukset. Lisälyonteihin olen syönyt vuosia bisoprololia (5-10mg), mutta eiväthän ne mitään ole poistaneet, sydämmenlyönnit vain hidastuneet. Lisälyönnit tuntuu vain lisääntyvän. ja nyt niiden yhteyteen saan vielä paniikkihäiriökohtauksia. Cipralex ei ole niitäkään poistanut, syön jo 15 milligrammastakin toista kuukautta.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Olen todella turhautunut ja olisin iloinen saadessani kuulla muiden kokemuksia. Mitä voin tehdä? Välillä tuntuu, että sydän pitäs tutkia paljon tarkemmin, mutta olenpahan petttynyt lääkäreihinkin, mitään kun ei tunnuta otettavan vakavasti. Työn ja tuskan alla nuokin diakoosit olivat!
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Olen todella turhautunut ja olisin iloinen saadessani kuulla muiden kokemuksia. Mitä voin tehdä? Välillä tuntuu, että sydän pitäs tutkia paljon tarkemmin, mutta olenpahan petttynyt lääkäreihinkin, mitään kun ei tunnuta otettavan vakavasti. Työn ja tuskan alla nuokin diakoosit olivat!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinka tarkasti rytmihäiriösi on tutkittu? Niitähän on monenlaisia. Sitä pitää saada varmuus, ettei ole mitään hätää. Silloin voi antaa sydämensä jumputtaa omiaan. Yleisen terveydenhuollon kautta hoidettaessa pitää osata vaatia tutkimuksia. Yksityisellä tapahtuu nopeasti, jos on varaa.
Näin on, pitää osata vaatia, tai keplotella jotenkin toiselle lääkärille, jos mahdollista.
Itse kärsin myös ns. "harmittomista" rytmihäiriöistä, enkä päässyt lisätutkimuksiin omalääkärilläni terveyskeskuksessa.
Tähän tutkimuksiin pääsyyn meni ihan liian paljon aikaa ja aloin lopulta saada jo paniikkikohtauksia, kun pelkäsin, että sydämessä on jotain vikaa.
Viime kesänä, kun tilanne kiristyi äärimmilleen, jouduin sitten tilaamaan jo ambulanssinkin.
Ensin pääsin siis Holteriin (joskus muutama vuosi sitten), kun omalääkärillä sattui olemaan hetken mukavampi sijainen ja rytmihäiriöt olivat lisääntyneet ihan sietämättömiin määriin (tuli varmaan n. 1000 päivässä). Mulla oli silloin n. 8 kk ikäinen vauva ja en tiedä laukaisiko vauvan kanssa valvominen nuo pahemmat oireet. Varmaan se ja huoli yhdessä (meiltä oli yksi lapsi kuollut pari vuotta ennen tämän kuopuksen syntymää).
Vauvalla oli myös maitoallergia, jota ei myöskään haluttu tutkia terveyskeskuksessa ja olin ihan hädissäni, kun ei hän nukkunut kunnolla, oli jotenkin selvästi vaivainen yms.
Näin jälkeenpäin ajatellen täysin törkeää käytöstä lääkäriltä, kun tiesi taustammekin!!!
Maitoallergia selvisi vasta yksityisellä lastenlääkärillä.
Lapsella on myös hammaskiilteen kehityshäiriö, joka saattaisi johtua esim. keliakiasta ja sitäkään ei suostuttu terveyskeskuksessa tutkimaan, ennenkuin tämä yksityinen lastenlääkäri antoi siihen ehdottoman käskyn (sitten sitä alettiin hieman nuivasti tutkimaan). Mulla kun ei ollut rahaa enää tutkituttaa sitä noiden lääkärikäyntien ja maitoallergiatestien jälkeen yksityisellä. Lapsella ei ollut vakuutusta.
No, tuon Holterin jälkeen, kun oli jo normaali (pahimmat rytmihäiriöt olivat sopivasti loppuneet juuri silloin -Propralkin auttoi niihin aika hyvin), aloin hieman rauhoittua.
Myöhemmin kävin kuitenkin vielä kardiologilla ja hän ei löytänyt muuta kuin jonkun, kuulemma "viattoman" sivuäänen, jolla ei ollut hänen mielestään mitään merkitystä. Johtui kuulemma jostain pyörrevirtauksista.
Nyt sitten kuitenkin aloin taas n. vuosi sitten oirehtia. Rytmihäiriöt lisääntyivät, alkoi huimata yms.
En päässyt kuitenkaan enää mihinkään kokeisiin.
Ennen juhannusta soitin lääkärille ja hän sanoi vian olevan vain "korvien välissä" (ei kuitenkaan tarjonnut siihenkään mitään lääkettä...!) ja käski palata asiaan uudelleen lomansa jälkeen syksyllä.
No, yritin sitten vaan rentoutua kesällä, kuten lääkäri oli kehoittanut.
Oireet kuitenkin vaan jatkuivat ja pahenivat entisestään ja aloin mennä tosi huonoon kuntoon. Aloin lopulta saada myös hengenahdistuskohtauksia, enkä pystynyt tekemään enää oikein yhtikäs mitään.
Pelkäsin kuollakseni, että kyse on jostain vakavammasta.
Lopulta jouduin kerran tilaamaan jo ambulanssinkin, jossa tutkittiin sydän, mutta ei todettu muuta kuin happiarvojen lievä nousu (eli siis jonkinlainen lievä hyperventilaatio).
Samaan aikaa kurkku tuntui kokoajan ärsyyntyneeltä, samoin henkitorvi (minulla oli epäilty myös refluksia, johon olin saanut happosalpaajia), yskitti ja sain usein myös kramppeja, syvään sisäänhengittäessä hengitys vinkui. Tunsin itseni todella sairaaksi.
Lopulta pääsin lääkäriin toiselle paikkakunnalle (kun oma terveysasema oli vieläkin kiinni -oli sitä juhannuksesta pitkälle syyskuuhun).
Toisaalta tuo olikin sitten onni onnettomuudessa, koska toinen lääkäri otti minut vihdoinkin todesta ja pääsin kaipaamaani sydämen rasitustestiin.
Pääsin lopulta myös ruokatorven ja vatsan tähystykseen (jota olin myös joutunut odottamaan turhan pitkään, pahat refluksioireet olivat kestäneet jo vuosia).
Keuhkoista ei tarkastuksessa kuulunut mitään ja keuhkojen puhallustestikin oli ok. (sitäkin olin epäillyt).
Nuo kokeiden myönteiset tulokset saivat mieleni rauhoittumaan ja pahimmat stressi- ja paniikkioireet katosivat kuin taikaiskusta. Enää ei ole vaivannut juuri edes tuo refluksi.
Omalääkäri antoi kuitenkin (nyt sitten vasta) Cipralex-reseptin kouraan. Lääke ei kuitenkaan sopinut ja olo tuntuu huomattavasti paremmalta ilman tuota lääkettä.
Jatkossa käytän ilmeisesti vain tarvittaessa Beta-salpaajaa ja äärimmäisessä hädässä (jos siihen vielä koskaan joudun) niin Diapamia.
Olen nyt kuitenkin, tuon huimauksen (joka ei ole täysin poistunut kuvioista, edes fysikaalisella hoidolla) takia menossa vielä varmuuden vuoksi neurologille.
No huh huh, kyllä on siis elämä tuskainen tie! Kamppailua koko elämä. Se on tosiaan niin, et itse pitää kaikki vaatia. Itse kävin paniikkikohtausten takia terveyskeskuslääkärillä, siellä ei minua otetettu vakavasti. Tutkimuksia ei tehty, vaikka niitä halusin, kuulemma tulee helposti tutkimus kierre, eli minulle ei muka riittäis yksi tutkimus!!! Sitten yksityiselle, sieltä sain cipralexit, mutta en mitään terapiaan ohjausta, AJATELKAA! Ei lääkkeet yksin riitä. Nyt en edelleenkään ole onnistunut saamaan itselleni terapia-apua, olen ollut saamaton. Nyt ei ole varaa mennä enää yksityiselle noihin sydäntutkimuksiin ja terveyskeskuksissa vain vedotaan jonoihin. Haluaisin tuon rastitustestin. Tässä tuntee itseänsä kohta viisaammaksi kuin lääkärin, olen lukenut paljon kyseisestä aiheesta ja ottanut itse selvää. Ja lääkärille sit pitää mennä näiden tietojen kanssa ja kertoa sille mitä itse epäilee. Jotenkin hullunkurista, eikös niiden pitäisi tehdä diaknoosi, ei potilaan.