Olen vasta 17-vuotias, mutta minua on alkanut ajatuttamaan lastensaanti. En ole koskaan aiemmin tahtonut lapsia, mutta toisaalta en nuorempana koskaan uskonut haluavani naimisiin tai yleensäkään haluavani miestä. Eli voihan se jossain vaiheessa olla ihan todennäköistä, että lapsiakin tulee tehtyä.
Haluaisin itse pyöräyttää lapset melko nuoressa iässä, koska jos äiti on vanhempi, voi lapsi kai tietojeni mukaan olla suuremmalla todennäköisyydellä vammainen tai muuten "sairas" jollain tavalla. Ongelmana on, että haluan psykoterapeutiksi ja koulutus kestää 5 vuotta (psykologiksi), sen jälkeen 2 vuotta työtä ja sitten vielä 3 vuotta opintoja psykoterapeutiksi. Eli periaatteessa 10 vuotta opiskelua jos lasketaan mukaan 2 vuotta työtä "opiskeluksi". Mutta silloin olen jo jotain melkein kolmikymppinen jos en heti pääsekään opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Lukion meinaan suorittaa nyt siis kolmessa vuodessa ja tällä hetkellä käyn toista vuottani.
Missä vaiheessa olisi minun hyvä tehdä lapset jos näin käy, että jossain vaiheessa alkaa perhe-elämä kiinnostamaan? Itse haluaisin tehdä lapset mieluiten alle 25-vuotiaana, mutta ehdottomasti alle 30-vuotiaana. Mutta tuo pitkä opiskelu saadakseni ammattinimikkeen haittaa aika paljon. Ei ole muutenkaan hyvä välttämättä jos heti opiskelun jälkeen saa lapsen eikä pääsekään heti töihin. Ja toisaalta tahtoisin tehdä lapset nuorena jo senkin takia, että poikaystäväni (tiedä sitten kestääkö sinne asti vaikka ollaankin hieman puhuttu lapsista ja naimisiin menemisestä) on minua runsaasti vanhempi, mutta emmehän toki välttämättä edes mene naimisiin ja hanki lapsia vaan ehkä se tapahtuu vasta toisen poikaystävän kanssa, ken tietää.
Mutta mitä te suosittelisitte?
Haluaisin itse pyöräyttää lapset melko nuoressa iässä, koska jos äiti on vanhempi, voi lapsi kai tietojeni mukaan olla suuremmalla todennäköisyydellä vammainen tai muuten "sairas" jollain tavalla. Ongelmana on, että haluan psykoterapeutiksi ja koulutus kestää 5 vuotta (psykologiksi), sen jälkeen 2 vuotta työtä ja sitten vielä 3 vuotta opintoja psykoterapeutiksi. Eli periaatteessa 10 vuotta opiskelua jos lasketaan mukaan 2 vuotta työtä "opiskeluksi". Mutta silloin olen jo jotain melkein kolmikymppinen jos en heti pääsekään opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Lukion meinaan suorittaa nyt siis kolmessa vuodessa ja tällä hetkellä käyn toista vuottani.
Missä vaiheessa olisi minun hyvä tehdä lapset jos näin käy, että jossain vaiheessa alkaa perhe-elämä kiinnostamaan? Itse haluaisin tehdä lapset mieluiten alle 25-vuotiaana, mutta ehdottomasti alle 30-vuotiaana. Mutta tuo pitkä opiskelu saadakseni ammattinimikkeen haittaa aika paljon. Ei ole muutenkaan hyvä välttämättä jos heti opiskelun jälkeen saa lapsen eikä pääsekään heti töihin. Ja toisaalta tahtoisin tehdä lapset nuorena jo senkin takia, että poikaystäväni (tiedä sitten kestääkö sinne asti vaikka ollaankin hieman puhuttu lapsista ja naimisiin menemisestä) on minua runsaasti vanhempi, mutta emmehän toki välttämättä edes mene naimisiin ja hanki lapsia vaan ehkä se tapahtuu vasta toisen poikaystävän kanssa, ken tietää.
Mutta mitä te suosittelisitte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On hyvä, että ajattelet tulevaisuuttasi jo pitkälle, mutta älä kuitenkaan liian pitkälle, asioilla on pyrkimys mennä omalla painollaan, joten ei kannata suunnitella kovin pitkälle eteenpäin. Kasvat ja kehityt vielä ihmisenä hyvinkin paljon, ja mieli muuttuu monenkin asian suhteen.
Opinnoissahan on varmaankin mahdollisuus pitää taukoja vaikkapa lasten saantia ajatellen, eikö vain? Eikä ole mikään varmuus eikä sääntö, että vanhempi äiti saisi vammaisen lapsen, mutta tottahan se riski kasvaa iän mukana. Tosin nykypäivänä tutkimukset ja raskauden seuranta mahdollistavat löytää lapsen mahdollinen kehityshäiriö jo hyvinkin varhain.Ei siis kannata panikoida sen asian kanssa, että sinulta "loppuisi ikä ja aika kesken", kuten vähän vaikutat ajattelevan.
Kukaan ei voi antaa sinulle vastausta kysymykseesi, että missä vaiheessa sinun PITÄISI hankkia lapsia, voihan käydä niinkin, ettet saa tai edes halua lapsia. Kirjoituksestasi käy vahvasti ilmi se seikka, ettei sinua vielä tosiaankaan vedä lapset ja perhe-elämä kovinkaan vahvasti puoleensa, joten keskity vain opiskeluun toistaiseksi, olethan vielä nuori. Minä ainakin suosittelisin näin.
loppuun ja tule edes täysi-ikäiseksi. Sitä ennen ei perhettä kannata perustaa. Teiniäitien lapsilla on omat riskinsä myös.
Elä nuoruuttasi ja tutsut ihmisiin. Ehkä löydät sen oikean isänkin tuleville lapsillesi. Kyllä ne asiat lähtevät siitä sitten lutviutumaan.
kuin muutkin, eli elä nyt ihan rauhassa elämääsi tässä hetkessä, opiskele ja pidä hauskaa ym.
Kymmenen vuotta enemmän elämää kokeneena voin kertoa, ettei noin tarkkoja suunnitelmia pysty yleensä elämässä toteuttamaan. "Suunnitelmassasi" on monta muttaa. Esimerkiksi et välttämättä pääse yliopistoon ollenkaan tai kiinnostutkin jostain muusta alasta jne. Voi myös olla, ettei sinulla ole haluamanasi ajankohtana miestä ollenkaan, tai mies ei ole valmis perheenperustamiseen.
Ja mitä tulee lasten saantiin (huom, ei hankkimiseen!); et tosiaan välttämättä saa koskaan lapsia, tai voit joutua yrittämään monta vuotta, raskaus ei suju toivotusti, vauva ei ole terve jne. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Parempi siis vain olla miettimättä tuossa vaiheessa liikoja, kun yritys ei ole edes ajankohtainen. Kaikki asiat, jotka liittyvät raskauteen ja lapsiin ovat täysin hallitsemattomissa. Sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän joutuu usein huomaamaan, ettei asiat aina suju niinkuin olisi halunnut.
Koita siis olla turhaan stressaamatta ja anna asioiden edetä omaa tahtia. Onnea opiskeluun ja elämääsi!
aika varhaista on asiaa miettiä. Kun parisuhdekin on tuossa iässä monella vasta se harjoittelusuhde kuten itsekin jo asennoidut niin ethän edes voi tietää milloin kohdalle osuu puoliso jonka kanssa lapsia tahdot. ja moni tietää senkin ettei se sopiva prinssi tule kohdalle hakemalla vaan tuurilla.
Ikä vauvan terveyden riskinä on vasta kun tullaan tuonne 35v ikään ja siitä eteenpäin. On jopa sairauksia joita jostain syystä osuu useammin nuorten äitien vauvoille kuin vanhemmille ja juuri esim down jota varmasti ajattelet on yksi ryhmä jota on enemmän kohta nuorilal kuin vanhemmilla. Tämä toki johtuu suurimmalta osalta sikiöseuloista eikä its eperiytyvyydestä tai muuten iän tuomista ongelmista.
Noin pitkän koulutuksen suunnittelussa voi se aika ja paikka perheelle tulla ties missä tai ehkä vasta sitten todellakin kun toinen mokoma elämää on takanasi. Odottele rauhassa ja katso mitä elämä tuo eteen.
Lapsettomuuskin on tietysti yksi kasvava ongelma ja iän myötä sekin pahenee. Eli ei ihan viimetippaan kannata siirtää sekin on ihan järkevää..
Onnea opintoihin, toivotaan että unelma toteutuu niin hurjalta tuo kouluputki todella näyttää!1