Olen lukenut tätä sivustoa ristiin rastiin,ja nyt rohkenen avata suuni.
Minulla on herpes.Ensimmäisen kerran se tuli kun ensimmäinen lapseni leikattiin keisarinleikkauksella.Olin menossa suihkuun huonetoverini kanssa,pyysin häntä katsomään mitä näppyjä minulla on pakaravaon yläpäässä,tunsin kutinaa.
En itse pystynyt kääntymään paljoakaan sivusuunnassa,leikkaushaavan takia.Hän sanoi että jotenkin alue punoitaa,kysytään hoitajalta.Hoitaja katsoi,toi jotain voidetta,asiasta ei sen kummemmin puhuttu.Itse en tajunnut että se olisi herpes.
Keskityin vain lapsen hoitoon,enkä miettinyt koko asiaa.Kului vuosia,sain toisen lapsen alatiesynnytyksellä.Silloin ei tullu mitään kutinaa,tai näppylöitä.
Taas kului vuosia,erosin,koin järkyttäviä asioita ennen eroa.Eron jälkeen masennuin vakavasti.Olin työtönkin.
Lopulta sain työtä,kului vuosi,paloin loppuun,yritin päättää päiväni.En onnistunut,mutta hoitoon pääsin.
En tajunnut,että olin psykoosissa,no ei kai sitä ensikertaa tajuakkaan.Minulla todettiin vaikea kaksisuuntainen.Puoli vuotta sairaalassa olon jälkeen minulle tuli pari rakkulaa aivan peräaukon viereen.Silloinkaan en tajunnut että se voisi olla herpestä.
Viimeiset kaksi vuotta on ollu minulle todella vaikeaa aikaa.Olen ollu kahdesti osastohoidossa masennuksen takia.
Eka kerralla oli mania.Nyt olin niin masentunut,yritin kaksi kertaa pois lähtöä.
Tänä vuonna olen ollut kolme kertaa kuukauden sairaslomalla,olen ollut kotona,osastolle olisin päässyt.Lapsille ei ole hoitajaa,isä muutti kauemmas viime vuonna.Hän on ennen hoitanut,kun olen ollut sairalassa.
Tytöt ovat murkkuja,mummoa eivät viikkokausiksi halua.
Tänä keväänä tuli rakkuloita peraukon alueelle.Kipu oli hirveä,miulla oli virsatietulehduksen oireita,sattui kun rakko alkoi vähänkään täyttyä.
Kävin sp-tauteihin erikoistunella lääkärillä.Hän ei nähnyt merkkejä,vaikka rakot olivat muutama päivä sitten kadonneet.
Keskustelimme pitkään.Hän kuitenkin uskoi että rakkulat olivat totta,ja kuullostaa herpekseltä.Hän totesi että peräaukon punoitus voi olla hiivaa,sain siihen voidetta.
Eniten minua vaivaa ehkäisypuoli.Hän sanoi että ei tarvitse kumia,jos ei ole rakkuloita.Eräs toinen lääkäri,puhelinlääkäri,sanoi että jos se on takapuolella,se ei tulisi eteen.Toinenkin lääkäri oli sitä mieltä.
Mut kun olen lukenu näitä juttuja,en tiedä mitä uskoa.Luen lehdistä aina herpes-aiheiset kysymykset ja vastaukset,mieleni alkaa järkkyä joka kerta.
Kai peräaukko ja perävako luetaan sukupuolielinten alueeksi.Anaaliseksiä en ole harrastanut koskaan.
Kerroin psyykesairaudesta siksi,että se ainakin aiheuttaa elimistöön stressiä,joka takuulla laukaisee herpeksen.Minulla on kestänyt sitä pahana 2v,masennus ei hellitä.
Työ on stressaavaa,teinit vie hermot,masennus ja itseinho syö joka päivä.
Olen tosi itsetuhoinen,kolme viikkoa sitten asettelin taas purkkeja riviin,suunnittelin ihan tarkaan miten sen teen.Joka kerta alkoholimäärät ja lääkkepurkit ja liuskat ovat isommat,suunnitelma tarkempi.En kuitenkaan tehnyt,itkin pohjattomasti tuntikausia.Vihasin itseäni ja elämääni.
Tää herpesasia on ajanut minua myös hulluuden partaalle,minulla oli paljon yhden yön juttuja manian aikana.Sen jälkeenkin.Harvoin kellään oli kumia.
Silloin en tienny taudista,ei ollu nettipalstoja.Nyt kärsin hirveästä syyllisyydestä,et olen tartuttanut miehiä.Olen ollu suhteessa reilu vuosi sitten,seksisuhde joka kesti monta kuukautta.
En ole ollut miehen kanssa pitkään aikaan,en enää uskalla.Minulla on kysta alapäässä,se on kasvanut siellä yli vuoden.Menin lääkäriin vasta kesällä,kun alkoi olla kipuja jatkuvasti.
Minut leikataan reilun kuukauden päästä,kipuja on ollu kaksi kuukautta,vielä pitää odottaa.
Seksi ei ole tullu mieleen,välillä ajattelen että tää on rangaistus holtittomasta seksin himosta ja nautinnoista.Takuulla paikat on kipeinä leikkauksen jälkeen viikkoja,kuukausia.
En pysty elämään tämän asian kanssa,en tiedä ketä lääkäriä uskon,nettipalstoja ei kai pitäisi lukea,herkkä mieleni järkkyy niin helposti.Silti tiedonjanoni on pohjaton.
Onko muilla rakkuloita "peräpuolella",päteeekö siihen samat säännöt kumin suhteen,miten tän kanssa elän?
Psyykelääkitys minulla on loppuikäni,masennus kulkee kivirekenä mukana,itsetuhoisuus tulee pintaan synkkinä aikoina.
Luin kerran että yli puolet kaksisuuntaisista tekee loppunsa itse,ei olis pitäny lukea.
Olen vaan sellainen että luen kaikki jutut mitkä liittyy sairauksiini,tiedän liikaa,ja en tiedä,asiat paisuvat ajatuksissani suhteettomiksi.
Minulla on herpes.Ensimmäisen kerran se tuli kun ensimmäinen lapseni leikattiin keisarinleikkauksella.Olin menossa suihkuun huonetoverini kanssa,pyysin häntä katsomään mitä näppyjä minulla on pakaravaon yläpäässä,tunsin kutinaa.
En itse pystynyt kääntymään paljoakaan sivusuunnassa,leikkaushaavan takia.Hän sanoi että jotenkin alue punoitaa,kysytään hoitajalta.Hoitaja katsoi,toi jotain voidetta,asiasta ei sen kummemmin puhuttu.Itse en tajunnut että se olisi herpes.
Keskityin vain lapsen hoitoon,enkä miettinyt koko asiaa.Kului vuosia,sain toisen lapsen alatiesynnytyksellä.Silloin ei tullu mitään kutinaa,tai näppylöitä.
Taas kului vuosia,erosin,koin järkyttäviä asioita ennen eroa.Eron jälkeen masennuin vakavasti.Olin työtönkin.
Lopulta sain työtä,kului vuosi,paloin loppuun,yritin päättää päiväni.En onnistunut,mutta hoitoon pääsin.
En tajunnut,että olin psykoosissa,no ei kai sitä ensikertaa tajuakkaan.Minulla todettiin vaikea kaksisuuntainen.Puoli vuotta sairaalassa olon jälkeen minulle tuli pari rakkulaa aivan peräaukon viereen.Silloinkaan en tajunnut että se voisi olla herpestä.
Viimeiset kaksi vuotta on ollu minulle todella vaikeaa aikaa.Olen ollu kahdesti osastohoidossa masennuksen takia.
Eka kerralla oli mania.Nyt olin niin masentunut,yritin kaksi kertaa pois lähtöä.
Tänä vuonna olen ollut kolme kertaa kuukauden sairaslomalla,olen ollut kotona,osastolle olisin päässyt.Lapsille ei ole hoitajaa,isä muutti kauemmas viime vuonna.Hän on ennen hoitanut,kun olen ollut sairalassa.
Tytöt ovat murkkuja,mummoa eivät viikkokausiksi halua.
Tänä keväänä tuli rakkuloita peraukon alueelle.Kipu oli hirveä,miulla oli virsatietulehduksen oireita,sattui kun rakko alkoi vähänkään täyttyä.
Kävin sp-tauteihin erikoistunella lääkärillä.Hän ei nähnyt merkkejä,vaikka rakot olivat muutama päivä sitten kadonneet.
Keskustelimme pitkään.Hän kuitenkin uskoi että rakkulat olivat totta,ja kuullostaa herpekseltä.Hän totesi että peräaukon punoitus voi olla hiivaa,sain siihen voidetta.
Eniten minua vaivaa ehkäisypuoli.Hän sanoi että ei tarvitse kumia,jos ei ole rakkuloita.Eräs toinen lääkäri,puhelinlääkäri,sanoi että jos se on takapuolella,se ei tulisi eteen.Toinenkin lääkäri oli sitä mieltä.
Mut kun olen lukenu näitä juttuja,en tiedä mitä uskoa.Luen lehdistä aina herpes-aiheiset kysymykset ja vastaukset,mieleni alkaa järkkyä joka kerta.
Kai peräaukko ja perävako luetaan sukupuolielinten alueeksi.Anaaliseksiä en ole harrastanut koskaan.
Kerroin psyykesairaudesta siksi,että se ainakin aiheuttaa elimistöön stressiä,joka takuulla laukaisee herpeksen.Minulla on kestänyt sitä pahana 2v,masennus ei hellitä.
Työ on stressaavaa,teinit vie hermot,masennus ja itseinho syö joka päivä.
Olen tosi itsetuhoinen,kolme viikkoa sitten asettelin taas purkkeja riviin,suunnittelin ihan tarkaan miten sen teen.Joka kerta alkoholimäärät ja lääkkepurkit ja liuskat ovat isommat,suunnitelma tarkempi.En kuitenkaan tehnyt,itkin pohjattomasti tuntikausia.Vihasin itseäni ja elämääni.
Tää herpesasia on ajanut minua myös hulluuden partaalle,minulla oli paljon yhden yön juttuja manian aikana.Sen jälkeenkin.Harvoin kellään oli kumia.
Silloin en tienny taudista,ei ollu nettipalstoja.Nyt kärsin hirveästä syyllisyydestä,et olen tartuttanut miehiä.Olen ollu suhteessa reilu vuosi sitten,seksisuhde joka kesti monta kuukautta.
En ole ollut miehen kanssa pitkään aikaan,en enää uskalla.Minulla on kysta alapäässä,se on kasvanut siellä yli vuoden.Menin lääkäriin vasta kesällä,kun alkoi olla kipuja jatkuvasti.
Minut leikataan reilun kuukauden päästä,kipuja on ollu kaksi kuukautta,vielä pitää odottaa.
Seksi ei ole tullu mieleen,välillä ajattelen että tää on rangaistus holtittomasta seksin himosta ja nautinnoista.Takuulla paikat on kipeinä leikkauksen jälkeen viikkoja,kuukausia.
En pysty elämään tämän asian kanssa,en tiedä ketä lääkäriä uskon,nettipalstoja ei kai pitäisi lukea,herkkä mieleni järkkyy niin helposti.Silti tiedonjanoni on pohjaton.
Onko muilla rakkuloita "peräpuolella",päteeekö siihen samat säännöt kumin suhteen,miten tän kanssa elän?
Psyykelääkitys minulla on loppuikäni,masennus kulkee kivirekenä mukana,itsetuhoisuus tulee pintaan synkkinä aikoina.
Luin kerran että yli puolet kaksisuuntaisista tekee loppunsa itse,ei olis pitäny lukea.
Olen vaan sellainen että luen kaikki jutut mitkä liittyy sairauksiini,tiedän liikaa,ja en tiedä,asiat paisuvat ajatuksissani suhteettomiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips! Herpes ei ole pahin sinun ongelmistasi. Sillä ukonköriläälläkin on vastuuta, joka sinun kanssa sänkyyn menee. Jos kyseinen tohelo ei ole itsemurhakandidaatti tai "minulle ei voi sattua mitään" -tyyppi (tätä tyyppiä edustaa ehkä 99% miehistä), niin hän käyttää kondomia.
Laita asiat tärkeysjärjestykseen: herpes ei tapa tervettä ihmistä. Toivon, että saat sen sijaan isommat asiat elämässäsi järjestykseen!!! Vastuuntuntoisena naisena voisit yrittää kertoa partnerillesi, että sinulla on herpes. Hän sitten tekee valintansa, haluaako seksiä vai ei.
Herpestä on tyyppiä 1 (huuliherpes) ja tyyppiä 2 (genitaaliherpes). Kumpikin tyyppi voi elää kummassa päässä kehoa tahansa. Tyypin 1 herpestartunnan on saanut suurin osa ihmisistä jo lapsena. Osalla se aktivoituu myöhemmin, toisilla ei.
Heitä huolesi herpeksen suhteen, ja koeta muistaa käyttää kondomia. Toivotaan ja uskotaan, että elämässäsi löytyy vielä seesteinen vaihe, vaikka diagnoosimerkinnät seuraavatkin mukanasi ja vaikka joudutkin popsimaan lääkkeitä. Kaikkea hyvää sinulle!!!
Kiitos asiallisesta viestistä.
Yritän kyllä ottaa rennosti ja elää täyttä elämää,se on niin kovin vaikeaa yksin.
Minulla ei ole tukiverkostoa,omat vanhemmat tai sisarukset eivät tue.Psyykensairaudesta ei puhuta,eikä sitä ymmärretä.
Sairaalaan tulevat katsomaan,toinen veli ei tule,eikä edes soita.
Vierailut ovat yhtä piinaa,en jaksaisi nähdä,ja puhua puutaheinää,mut en henno sanoa,et älkää tulko,oloni vaan pahenee.
Ystäviä on paljon,jälleen kerran,tästä ei juuri puhuta,tai korkeintaan todetaan,että olet pirteä.
Monta samaa sairautta potevaa tunnen,ongelma on taas siinä,että haluttaisiin nähdä useammin,mut masennus vie sen aloitekyvyn.No,soitan huomenna,en soita kuitenkaan.Kaverilla sama ongelma,kumpikaan ei sit soita.
Nyt on tasaisempi olo,odotan ja pelkään leikkausta.Se tuo tullessaan kipua,sairaslomaa,rahahuolia.Mut sitähän tää on koko elämäni ollutkin.
Mut en vielä anna periksi,olen menossa yhden naisen kanssa enkeliparannukseen ja sydänparannukseen.
Enkelipar.tehoaa kipuihin,sydän parannus suruun ja murheeseen.
Vaikka en parantuisi yhtään,ainakin se on lämmin ja positiivinen kokemus.
Yritän itse kaikkeni etten vajoaisi taas suohon.Minun tukena on vain avohoitaja.
On minulla muitakin sairauksia,kilpirauhasen vajaatoiminta,ärtynyt paksusuoli,seborrea ja hiustenlähtöä-joka on saatu kolmen vuoden kärsimyksen jälkeen lähes oireettomaksi.
Pelkäsin että koko tukka lähtee,nyt se vaiva on aisoissa.
Ja nää kaikki on tietty yhteydessä psyykeen joka ei ole kunnossa,eikä koskaan parane.Vain lääkkeet ja eläminen sen kanssa"auttaa"
No,en enempää kertoile,kaikki on yhtä härdelliä.