Onko kukaan muu joutunut kiusaamisen kohteeksi yliopistossa? Meillä on opinnoissa paljon ryhmätöitä ja välillä esitelmiä.
Viimeksi pidin pienelle ryhmälle esitelmän ja tottakai hemmetin ujona, esiintymiskammoisena ihmisenä ääneni värisi ja en pystynyt ottamaan katsetta kovin usein irti muistilapusta. No siinä esitelmän aikana alkoi "hiljainen" nauraminen ja supina. Mä en voi tajuta miksi päälle parikymppiset tykkää mollata mokista? Esitelmän jälkeen pari tyyppia vaan keskenään tokas jotain tyyliin "mitä se ykski oli ihan paniikissa"..
Ryhmätöissä saan viimeisenä parin tai olen yksin..
Viimeksi pidin pienelle ryhmälle esitelmän ja tottakai hemmetin ujona, esiintymiskammoisena ihmisenä ääneni värisi ja en pystynyt ottamaan katsetta kovin usein irti muistilapusta. No siinä esitelmän aikana alkoi "hiljainen" nauraminen ja supina. Mä en voi tajuta miksi päälle parikymppiset tykkää mollata mokista? Esitelmän jälkeen pari tyyppia vaan keskenään tokas jotain tyyliin "mitä se ykski oli ihan paniikissa"..
Ryhmätöissä saan viimeisenä parin tai olen yksin..
Vastaukset 24
Vanhimmat
En itse ole vielä päässyt sisään yliopistoon, keväällä uusi yritys. Mutta olen itsekin tosi arka esiintyjä, ääni värisee ja kädet tärisee. Kauheata jos ihmiset kiusaavat sellaisen takia! Aikuiset ihmiset.. itselläni ainakin vaan herää sympatia jos näen että jotain jännittää esiintyä.
Valitettavasti heistä ei pääse eroon myöskään yliopistossa. Ikävää, että kohdallesi on sattunut näitä. Kenties pitäisi kaikkien alojen pääsykokeisiin liittää käytöskäsikirjan kuulustelu. Yliopistossa kun oletetaan, että aikuiset opiskelijat osaavat käyttäytyä opetustilanteissa - opettajien rooliin ei kuulu enää kotikasvattamisen paikkaaminen.
PS. Kannanotto: ryhmätyö on tyhmätyötä.
"PS. Kannanotto: ryhmätyö on tyhmätyötä."
Työelämässä huomaat, että ilman tyhmätyötä ei pärjää. Teet ehkä oman osasi yksin, mutta se on hyvin todennäköisesti osa suurempaa kokonaisuutta ja sinun tulee sovittaa se siihen yhteistyössä muiden kanssa. Tässä on siis yksi syy miksi kouluissa on ryhmätöitä. Toinen syy on se, että voit oppia ryhmän muilta jäseniltä uusia asioita ja näkökulmia asioihin. Vai oletko sitä mieltä, että oma näkökulmasi on se ainoa oikea?
Sinun on selvästi harjoiteltava esiintymistä paljon. Yliopistovaiheessa se on nimittäin osattava, ainakin jos aiot tutkijaksi. Esiintymiskyvytön tutkija on nimittäin pian entinen tutkija. Ihan siitä syystä, että rahoitusta ei saa, jos ei pysty vakuuttamaan muita. Sama pätee ihan tavalliseen työelämäänkin.
Tuolla pahemmalla viittasin siihen, että siinä vaiheessa kun pidät graduseminaariesitelmää sadalle henkilölle, voi myös tilaisuuden valvoja ja arvosteleva professori haukkua sinut pataluhaksi, jos esiintyminen ei ole hallinnassa! Eikä siinä tilanteessa auta itkeä tirautta vaan palaute on otettava palautteena. Nimimerkillä kokemusta on...
Esiintyminen on harjoitteltava taito ja kammosta pääsee eroon harjoittelemalla.
Todella kurjaa jos olet joutunut tuollaisen lapsellisen naureskelun ja supinan uhriksi. Idiootteja piisaa, yliopistossakin.
Älä kuitenkaan lannistu vaan tsemppaa ja treenaa esiintymistä! Jos rupeat miettimään tuota juttua liian paljon, se voi kasvaa entistä suuremmaksi esteeksi esiintymisille.
Kannattaa myös käydä puhumassa vaikka YTHS;lla noista esiintymispeloista - varmasti saa apua.
Älä siis masennu ja ajattele niin, että tuollaiset muille naureskelijat ovat kuitenkin vähemmistö ja suurin osa opiskelijoista on ymmärtäväistä ja suvaitsevaista porukkaa.
Kyllä se siitä lähtee!
saada työhön liittyvää palautetta proffilta ym. henkilökunnalta kuin saada lapsellisilta "opiskelukavereilta" ivaa ja naurua päin naamaa tai selän takana. Yliopisto ei tuossa mielessä todellakaan ole sivistyksen kehto. Typeriä ja itserakkaita ihmisiä on maailma täynnä. On vaan yritettävä luottaa mututuntumaan ja pysyä erossa ihmisistä, jotka tuollaista ivaa harjoittavat! Olen törmännyt samaan yliopistomaailmassa!
Olen kuullut kaikkein törkeimmät ja ivallisimmat kommentit juuri professorien suusta. Tosin onneksi aina se ivailtava en ollut minä...
että korkeampi koulutus korreloisi fiksuuden kanssa. Itse asiassa sillä ei ole hevon paskaa merkitystä tunneälyyn, mikä on kirjaälyä merkittävämpää. Sillä tunneälyä ei voi oppia kirjoista, kuten kirjaälyn. Koulutus voi tuoda statusta, joka joidenkin mielestä (mainitsemiesi proffien) oikeuttaa kohtelemaan muita miten sattuu!
"Itse asiassa sillä ei ole hevon paskaa merkitystä tunneälyyn, mikä on kirjaälyä merkittävämpää."
Kirjaälykäs on professori. Tunneälykäs on ivailtava. Kirjaäly voitti, tunneäly hävisi.
"Tunneäly" mitä noi femakot seuraavaksi keksivät, "kauneusäly" lol lol
"siinä vaiheessa kun pidät graduseminaariesitelmää sadalle henkilölle, voi myös tilaisuuden valvoja ja arvosteleva professori haukkua sinut pataluhaksi, jos esiintyminen ei ole hallinnassa! Eikä siinä tilanteessa auta itkeä tirautta vaan palaute on otettava palautteena. Nimimerkillä kokemusta on..."
Gradusemma satapäiselle yleisölle???
Graduryhmät on kylläkin pienryhmiä, sellaiset 10-20 opiskelijaa/ryhmä.
Aik äijjjä oot kun väität ettei itsetuntemuksella ja ihmissuhdetaidoilla ole elämässä mitään merkitystä.
Niin, miksipä ei. Kauneusäly.
Voisi tuollaisella käsitteellä kuvata vaikkapa sitä, miten ihminen esimerksiksi tunnistaa erilaisia kasvonpiirteitä ja muotoja, ja miten edelleen tietyntyyppiset kasvonpiirteet (kenties laajemin jopa koko kehon piirteet/mittasuhteet ym.) vaikuttavat sosiaalisissa tilanteissa siihen millä tavoin tilanteessa olevat suhtautuvat toinen toisiinsa - tai ei tarvinne edes rajoittua kahdenväliseen tilanteeseen, vaan voi tuo vaikuttaa siihenkin miten ihminen suhtautuu itseensä sen puitteissa millaiselta näyttää. Ja edelleen ei tarvinne rajoittua vain kasvonpiirteiden vaikutuksiin, vaan saman käsitteen alle sopinee myös kyky tunnistaa ilmeitä ja niihin liittyviä tunnevivahteita.
Tunneäly on aivan yleisesti hyväksytty käsite psykologiassa. Siinä on kyse tunteiden ja kognitioiden (tiedonkäsittelymenetelmien) yhteydestä: osataan esim. käsitellä omia tunteita sekä havaita toisten tunteita. Siihen liittyy olennaisesti empatia, joka on hyvin merkittävä sosiaalisissa suhteissa.
Tällaiset taidot ovat hyvin arvokkaita jokapäiväisessä elämässä ja liittyvät elämänhallintaan: heikko tunteiden hallinta liittyy esimerkiksi aggressiiviseen käyttäytymiseen ja ongelmiin koulussa, opiskelussa ja työelämässä.
Terveisin psykologian sivuaineopiskelija, joka sinänsä on hyvin kriittinen psykologian metodeja ja tuloksia kohtaan. Tunneälyn käsitteen introdusoimiselle on mielestäni vahvat perusteet.
luin tuota kommenttia. Kyllä meilläkin graduryhmässä oli tosiaan max. 20 henkilöä, joille esitettiin...Että tuskinpa nyt satapäistä yleisöä on luvassa!
Meillä graduseminaarissa oli koko konkkaronkka eli lähes sata opiskelijaa. Ei kai missään ole määrätty, että pitäisi olla pieninä ryhminä?
Hmm... kuulostaa kyllä kummalliselta, että samaan aikaan olisi lähes satapäinen porukka tekemässä gradua. Mikähän oppaine tässä mahtaa olla kyseessä, ja mikä yliopisto/tiedekunta/laitos? Vaikka kaikki tarkastusta seuranneet eivät olisikaan graduvaiheessa olevia opiskelijoita, niin miten ao. tilaisuuteen muka saataisiin paikalle tuon kokoinen yleisö?
tapahtuneen siltä kantilta, että pahempaa ei juuri tule vastaan. Kävit pohjalla, eikä se sinua tappanut. Olisi hienoa, jos tämä "kiirastuli" vapauttasi sinua hieman peloistasi.
Tuskin ketään vapauttaa se, että hänelle nauretaan.
Vaikka onneksi noi naureskelijat nyt voi luokitella sinne karsinaan minne kuuluvatkin.
Olen ollut kerran seminaarissa, jossa vieruskaverit alkoivat virnuilla ja käydä jotain sananvaihtoa heti, kun aloin pitää esitelmääni. En voi tietenkään olla täysin varma, että juuri minä olin virnuilun kohde, mutta säikähdin aivan pirusti. Kuitenkin esitelmän jälkeen mietin, että siinä taisi toteutua pahin painajaiseni, ja elossa ollaan silti.
Ei se tilanne minuakaan vapauttanut (mistä???), mutta lohduttava havainto kuitenkin.
Kommenttini on sikäli asian vierestä, että en osaa puuttua tuohon kiusaamispuoleen, joka usein ymmärtääkseni on kuitenkin niin sanottujen kiusaajienkin puolelta ennemmin tahatonta kuin tahallista... ? Varsinaisen esiintymisen osalta haluaisin kuitenkin rohkaista sinua: jännittäminen, jopa suoranainen paniikki, on eri asia kuin vakuuttavuus.
Minulla on tästä konkreettinen esimerkki, kun pidin väitöstilaisuuteni lektiota. Jännitin niin, että polvet löivät kirjaimellisesti pöntön laitoihin: kaikki huomasivat tilani. Siitä huolimatta lektio oli menestys, koska olin satsannut siihen ja tiesin aihepiirin paremmin kuin kukaan muu. Eihän tunteilleen mitään voi. Minua jännitti koko väitöstilaisuuden ajan ihan kamalasti ja annoin sen näkyä, koska en muuhunkaan kyennyt... silti sain esimerkiksi vastaväittäjältä kehuja napakoista vastauksista.
Muista, että esitelmissä et ole esitelmöinnin kode. Esitelmöinnin pohjimmaisena tarkoituksena on asia jonka haluat yleisölle ilmaista. Olet ikäänkuin välikappaleena yleisön ja asian välillä (radio kuuntelijoiden ja kertojan välillä). Yleisö ei tiedä mitä esitelmässä on tulossa, joten voit esitelmöidä asian niin kun itse haluat (virheitä ei ole olemassakaan).
Olin itse Joensuussa tuutoreiden vetämällä historian seminaarikurssilla (perusopintojen seminaari), jossa esiintymishetkellä ei ollut ketään opettajia paikalla ja työstäkin sai vain arvosanan hyv/hyl. Tällä kurssilla tuutorit naureskelivat pelokkaalle esiintyjälle (tai sitten omille jutuilleen) ja supisivat keskenään. Kypsää. Teki mieli karjua, että olisivat hiljaa, mutta ajattelin, että järkytän esiintyjää entisestään.
Olen itse ollut esiintymisvarmuuden kehittämisen kurssilla (äidinkielen suullinen kurssi), mikä oli todella hyvä! Se toteutettiin yhdessä YTHS:n kanssa ja sisälsi ryhmätyöharjoitusten lisäksi yhden puheen ja rutkasti tietoa esiintymisjännityksestä. Kannattaa kysellä YTHS:ltä tai kielikeskukselta, onko tällaisia kursseja tulossa ja muutenkin kääntyä YTHS:n puoleen, jos jännitys on viedä vallan. Itse sain jättää englannin kurssilla puheen välistä terkkarin allekirjoittaman lapun turvin (toisella kurssilla - myöhemmin - selviydyin puheesta kyllä).
Tuollaisia ihmisiähän löytyy kyllä vaikka mistä ikäryhmistä ja elämänalueilta :-/
Lukioon mennessä aatteli aikoinaan, että siellä ehkä ihmiset on jo kypsempiä, mutta samanlaista lapsellista kiusaamista ja naljailua siellä näki kuin aiemminkin.
Lukion jälkeen aatteli inttiin lähtiessä, että ehkä siellä ainakin nuoret miehet viimeistään kypsyy vähäsen, mutta jälkikäteen vaan naurattaa että on sellaistakin ajatellut joskus :D Eipä tosiaan, pahempaan suuntaan vaan.
Työelämästä sitten. Ihmiset on ainakin aikuisia. Mutta mitäpä siitä. Samat kusipäät löytyy viisikymppisistä äijistäkin, ei ne siitä miksikään muutu.
Sitä on itse joskus hankala käsittää, mitä sellaisten ihmisten päässä mahtaa ylipäänsä liikkua, jotka kiusaavat muita ihmisiä ja saavat jonkinlaista tyydytystä. Oma empatiankykyni ei ainakaan jaksa ulottua niin pitkälle, että pystyisin ymmärtämään. Veri alkaa vaan kiehumaan, kun näkee että jotakuta kiusataan, vaikka itse en noista kovin suoraan ole koskaan saanut kärsiä.
Kai se on vaan joku peri-inhimillinen juttu. Halu kiusata "heikompiaan". Esiintymiskammosta ylipääsemiseen löytyy kyllä temppuja ja apua.
Koita jaksaa ja muista aina että maailmasta löytyy myös hyviä ihmisiä. Tai hyviä ja hyviä, mutta ainakin sellisia, joilla ei ole mitään tarvetta pahoittaa toisten mieltä.