.
Nuo kolme otsikossa mainittua eivät todellakaan poikkea toisistaan kuin aavistuksen verran.
Alueellisesti ja uskonnollisesti vaihtelevat syyt ovat lähinnä vivahteita, ulkoa päin katsottaessa enimmältään kuin veteen piirrettyjä viivoja. Eri ryhmien äärilaitojen jyrkimmilläkin vastaväittäjillä on kannattajia ristissä kaikissa ryhmissä.
UKK:n ja Veikko Vennamon maailmakuvat olivat pitkälle samanmerkkisiä. Keskustassa ei UKK:n aikaan ollut sijaa kahdenlautasen politiikalle, ja siitä kinasta syntyivät pientalonpojat, SMP ja sittemmin PS.
KD:ssa uskonnollisuuteen nojaavat käsitykset tavoista hoitaa yhteisiä asioita ei käytännössä poikkea laisinkaan alkiolaisesta maailmankuvasta. Keskustassa saattavat hyvin sinne ryhmittyneet vanhalestadiolaiset ja toisaalla KD:n vapaakirkkolaiset nähdä toisensa oudossa valossa. Heidän välillään vaikuttaa painavan erimerkkiset ehdottomuuksiin kiinnitetyt näkemykset jotka kiistatta umpipuritaanisina ja ylikorostuneina estävät tasapainoisen kokonaiskuvan hahmottumisen. Outo juttu sinänsä kun kaiken suvaitsevaisuuden alkulähteeksi noissakin ryhmissä ymmärretty jumalisuus onkin samalla este sietää läheistä sielunveljeä samassa pilttuussa, samassa poliittisessa käytännössä samantuumaisessa liikkeessä.
Kun näiden kolmen ja vahva oikeistolaisen kokoomuksen ja ryhmään sopivan SFP:n tärkeimpien asioitten painotus vaikkapa tutulla A-B-C -analyysilla painotettuna laitetaan keskinäiseen vertailuun, herättää esiin tunkeva aihe ihmetystä:
Miten nämä ryhmät voivat pahimmillaan elää kuin kissat ja koirat keskenään riidellen pyrkiessään samaan tavoittelemaan mahdollisimman suurta kannatusta samanmerkkisten aatteidensa kauppiaina, tietoisena kannatuksen määrän ja poliittisen vallan kiistattomasta yhteydestä toisilleen. Miten nämä samanmerkkisen kokonaisuuden ryhmittymät ovat voineet sallia pienen äärivasemmistolaisen klikin
pyörittää koko keskustaoikeistoa, maata ja kanssa mielin määrin suurelle enemmistölle vastentahtoisen ismin pauloissa kymmenien vuosien ajan?
Kun jätetään Hakaniemen kannattajajoukosta pois äärilaidan teoreetikkojen ja SDP:n lipun taakse naamioituneiden änkyröitten sosialismin hurmos, löytyy SDP-SAK:n pakkovallan kannattajista merkittävä osa kansaa hyväksymään mutinoitta keskustaoikeistolaisen mallin elämäntavat.
Pikku lisä aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029892979
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-keskusta
Nuo kolme otsikossa mainittua eivät todellakaan poikkea toisistaan kuin aavistuksen verran.
Alueellisesti ja uskonnollisesti vaihtelevat syyt ovat lähinnä vivahteita, ulkoa päin katsottaessa enimmältään kuin veteen piirrettyjä viivoja. Eri ryhmien äärilaitojen jyrkimmilläkin vastaväittäjillä on kannattajia ristissä kaikissa ryhmissä.
UKK:n ja Veikko Vennamon maailmakuvat olivat pitkälle samanmerkkisiä. Keskustassa ei UKK:n aikaan ollut sijaa kahdenlautasen politiikalle, ja siitä kinasta syntyivät pientalonpojat, SMP ja sittemmin PS.
KD:ssa uskonnollisuuteen nojaavat käsitykset tavoista hoitaa yhteisiä asioita ei käytännössä poikkea laisinkaan alkiolaisesta maailmankuvasta. Keskustassa saattavat hyvin sinne ryhmittyneet vanhalestadiolaiset ja toisaalla KD:n vapaakirkkolaiset nähdä toisensa oudossa valossa. Heidän välillään vaikuttaa painavan erimerkkiset ehdottomuuksiin kiinnitetyt näkemykset jotka kiistatta umpipuritaanisina ja ylikorostuneina estävät tasapainoisen kokonaiskuvan hahmottumisen. Outo juttu sinänsä kun kaiken suvaitsevaisuuden alkulähteeksi noissakin ryhmissä ymmärretty jumalisuus onkin samalla este sietää läheistä sielunveljeä samassa pilttuussa, samassa poliittisessa käytännössä samantuumaisessa liikkeessä.
Kun näiden kolmen ja vahva oikeistolaisen kokoomuksen ja ryhmään sopivan SFP:n tärkeimpien asioitten painotus vaikkapa tutulla A-B-C -analyysilla painotettuna laitetaan keskinäiseen vertailuun, herättää esiin tunkeva aihe ihmetystä:
Miten nämä ryhmät voivat pahimmillaan elää kuin kissat ja koirat keskenään riidellen pyrkiessään samaan tavoittelemaan mahdollisimman suurta kannatusta samanmerkkisten aatteidensa kauppiaina, tietoisena kannatuksen määrän ja poliittisen vallan kiistattomasta yhteydestä toisilleen. Miten nämä samanmerkkisen kokonaisuuden ryhmittymät ovat voineet sallia pienen äärivasemmistolaisen klikin
pyörittää koko keskustaoikeistoa, maata ja kanssa mielin määrin suurelle enemmistölle vastentahtoisen ismin pauloissa kymmenien vuosien ajan?
Kun jätetään Hakaniemen kannattajajoukosta pois äärilaidan teoreetikkojen ja SDP:n lipun taakse naamioituneiden änkyröitten sosialismin hurmos, löytyy SDP-SAK:n pakkovallan kannattajista merkittävä osa kansaa hyväksymään mutinoitta keskustaoikeistolaisen mallin elämäntavat.
Pikku lisä aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029892979
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-keskusta
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muuten tutkitaan tuotteen kiertonopeuksia varastoissa...
.
..sillä tuskin olet niin paksupäinen että et kykenisi käsittämään mitä A-B-C:llä tässä yhteydessä tarkoitettaan.
Jos haluat snoppailla niin kirjoita vaikka wikipediaan, tai minne vain.., onhan noita saitteja, jossa noppologit saavat sielunsa kyllydestä elvistellä vaikka hevon peestä keskenään, ihan omissa joukoissaan.
Itse asiastasi päätellen et liene yhdenkään avauksessa mainitun samanmerkkisen ryhmän jäsen.., paitsi ehkä joku noista hagiksen haukoista...? . mitä?
Seppo Hietanen
http://fi.wikipedia.org/wiki/ABC-analyysi
Lue enemmän niin luulet vähemmän...
Nyt keris haastaa senkin oikeuteen..........
olisi ihan kiva, jos äänestäjätkin huomaisivat, että keskusta on sama asia kuin KD ja PS.
Pääisisimme kaksipuoluejärjestelmään jo kunnallisvaalissa.
city-keskusta ja punikit. Eihän keris muita tunne.
Puhut soopaa. Pelkästään historillisista syistä kepu ja vasurit ovat läheisimmät. Ja sdp tuli sitten läheisimmäksi, kun sellainen läheisyys oli kummallekin edullista.
Hyvähän se olisi, jos persut, kristilliset ja kepu olisivat 99 %.sti samaa. Silloinhan entiset kepun kannattajat voisivat äänestää noita jompaa kumpaa. Olisihan se isänmaallisempaa kuin kepun äänestäminen.
kepu ei ole oikeastaan ollut enää vuosiin varsinainen puolue vaan organisaatio joka pyrkii jakamaan hyväpalkkaisia ns. suojatyöpaikkoja a'la aho sisäpiiriläisilleen. Suuresta äänimäärästään huolimatta kepu on vuorotellen kokoomuksen ja demarien apupuolue, jolla ei ole omaa poliittista linjaa juuri mihinkään asiaan. No, ehkä jurteista vähän jupistaan.
Kuvaat keskustan sitä osaa, joka on raivannut korvet ja kuokkinut suot herran nuhteessa, soutanut sunnuntaisin kirkkoon ja karkoittanut aina kaikki vainulaiset.
Samaan aikaan naapurikansamme lännessä purjehtivat maailman meriä ja löysivät uusia mantereitä, kun suuntautuivat kohti muita ihmisiä eikä muista ihmisistä poispäin.
Analyysisi keskustasta on osuva, muttei kattava.
Esimerkiksi, Olli Rehn, keskustan seuraava presidenttiehdokas ei lainkaan mahdu sinun määrittämäsi puolueen sisään. Nykyinen puheenjohtaja, matti vanhanenkin jää rajauksesi ulkopuolelle.
.
Kuulepa, kun kulkee riittävän pitkään ristiin rastiin monen ismin ja fyrgan omistajan jengejä läpi, niiden monia kulttuureita ja erilaista elämätapaa kokien, niin "alaston totuus paljastuu..", ja mitäs ihminen sitten kaipaakaan kuin samaa kuin maataan möyrivä alkiolainen perus-kepu 1900, tai vaikka O. Rehn nyt yrittää laajemmassa mitassa ihan tosissaan, kun hän koettaa tietyn tyyppisen elämämallin etabloimista sellaisten a-mundien ympyröihin joissa eletään 1000 v. EU:n ytimestä, meistä muista jäljessä..., niin mitä Olli onkaan myymässä tai ostamassa, sillä silti ihmiset kaipaavat ihan sitä samaa kuin täälläkin.
Kun jengi täällä tunkee usein ainoana vaihtoehtoinaan stadeihin niin heti tilaisuuden tullen heistä noin 80% änkeentyy takaisin edes hekeks' metsään... Miksi?
En usko että laajemmassa arviossa esim. Matti Vanhasen vilpitön yritys olisi mitään muuta kuin hyvään pyrkivää ponnistelua olematta laisinkaan sen merkittävämpää kuin omaa pientä elämäänsä elävän tavis-ihmisen.
Aivan eri asia onkin sitten siinä onko hänellä edellytyksiä kantaa osakseen ja vastuulleen pyytämättään tullutta taakkaa. Linnunpönttöjä se Mattikin nikkaroi ja hakkaa halkoja klapeiksi, vaikka ei tarvitsisikaan, tukkää siis mennä metsään hänkin.
Menet länteen tai itään, niin kuka kirjoittakaan historiasi, tekojesi ja tavoitteidesi motiivit ja niiden näkyvät tulokset sinun ja tekojesi muistijäljiksi?
Jos olet uskontokeskeinen on piiska Henrik sinulle tärjeä kristiuskon tuoja, mutta arksisemmin Lalli toimi ajan tavan mukaisesti kun tappoi piispan tämän käytyä luvatta ottamassa talon tavaroita.
Jos katsot Henrikin tuloa 1200-luvun Olli Rehnin näkövinkkelistä näet ruokaruotsin nousevan maihin sen etsiessä ryöstettävää ja verotettavaa, systemaattisesti ja pysyvään alistussuhteesen pyrkien. Siinä mallissa umipimieliset piti käännyytää ja laittaa Henrikin uskon pelkoon. Henrikit ja keropäät olivat verottajan ja uusia maita valtaavan ruhtinaan tärkeitä yhteistyökumppaneita, kuten ovat tänäänkin kukin omissa liturgioissaan.
Sanopas sinä onko Olli Rehn nyt ennen muuta uskonsoturi, värväri, busineksen varmistaja, jos niin kenen, tai mitä hän edustakaan, niin keksi sinä se, mutta älä luulekaan Ollin olevan tekemässä muuta sen erinomaisempaa kuin Henrik tai keropäänsä tai heidän takanaan olevan maalisen ruhtinaan vuoti teki aikoinaan, silloin 1200 -luvulla Aboaan rantautuessaan.
Seppo Hietanen
Kommentillani hain vain yhteistä nimittäjää persujen muukalaiskammon, kristillisten puhdasotsaisuuden ja tätä vastaavan keskustalaisen nurkkakuntaisuuden kesken, en sen fiksumpaa.
Tämä puoli kepusta edustaa minusta sitä käpertyneisyyttä, jossa ulkopuolinen maailma yritetään rajata mm. ei-EU-liikkeen avulla, mistä sinäkin usein skrivaat.
Svedut laajensivat ristiretkensä ja uskonpuhdistuksensa pakana-Suomeen juuri siksi, että täältä oli jotain saatavissa.
Tuon yllä mainitun yhteisen minittäjän ulkopuolelle mahtuu paljon sellaista keskusta-oikeistolaista, liberaalia luovuutta, jolla yhteiskuntaa voisi paljon rivakammalla kädellä uudistaa, kun nuo yhteisen nimittäjän sisään jääneet pikemminkin painavat jarrua molemmin jaloin ja moittivat liberaalimpia puolueveljiään siitä, ettei uudistajilla pysy jalat maassa.
Tää on nimenomaan asennekysymys. "Jalat maassa"-asenne voi olla sitä, että toisen jalan varvas on vielä maata hipomassa, mutta sitä se ei saisi olla, että seistään jalat munia myöden maan sisällä, eikä perkele muuteta mitään ennen kuin se on ihan myöhäistä, kun viimeinen pakkokin meni ohi viisi vuotta sitten.
Mitä Olli Rehniin tulee, niin hän on omasta pohdinnastani lähtien ainut keskustalainen, jolla katson olevan mahdollisuuksia 2. kierrokselle 2012 ja sitten yli 50% ääniosuuteen.
Ehdota parempaa, jos tiedät.
.
...seuraannut tiaet sisäistänyt melko kaukaa näkökohtia hakeneen vastaukseni ajatusta kun arvioit edelleenkin vain aloittamiasi ajatuksen painoja ja linjoja..
Itse asiassa vastasit ikään kuin olisin väittänyt jotain erityistä vastaan ajatukseesi.
Hait näkökohtia niin kaukaa, etten pysynyt perässä.
Minusta kepun yksi kehityksen ja kannatuksen laajentumisen este on siinä, että edellä kuvaamani käpertyjät näkevät politiikan kaiken mahdollisen vastustamisena, kun taas toinen osa keskustalaisista näkee politiikan mahdollisuuksina, jos osataan hallita ja johtaa muutoksia.
Näitä suuntia ei pitäsi ajaa puolueen sisällä törmäyskurssille keskenään. Minusta pahasti näyttää, että sinäkin lietsot jotain törmäyskursseja kehumalla puoluesihteeriä ja moittimalla puheenjohtajaa.
on on
Maalaisliiton ja SMP:n eroavaisuus oli ilmeinen eikä siinä ollut kyse vain siitä, ettei ollut mahdollista kattaa kahta lautasta Maalaisliiton sisällä.
Kekkosen ja ns. K-linjan syntyminen toi Maalaisliittoon kovien arvojen politiikan. Siihen asti oli edetty maareformien kautta ja Vennamo järjesteli siirtolaisväelle asuinsijoja. Ilmeisesti tämä siirtolaisten asuttaminen oli viimeinen pisara ökyisännille. Vennamon toiminta tähtäsi maaomistuksen jakamiseen pieniin yksiköihin, mikä oli torppalakien peruja. Vennamo kritisoi voimakkaasti tehomaatalouteen siirtymistä ja tämä herätti närää Maalaisliiton sisällä.
Sittemmin Vennamo jatkoi pientilallisten puolustamista perustamalla oman puolueen "Pientalonpojat", myöhemmin SMP. Vennamon perusajatus oli siinä, että Maalaislitto oli hylännyt alkiolaisen ajattelun ja ajoi vain ökyisäntien ja rikkaiden etuja. Hän lanseerasikin käsitteen "unohdettu kansa" kuvaamaan Maalaisliiton hyljeksimiä pientilallisia. SMP:n painotukset olivat siten voimakkaan sosiaalisia verrattuna Maalaisliittoon ja sen kovaan K-linjaan.
Toinen erottava tekijä oli ulkopoliittinen. Vennamo kannatti Paasikiven politiikka, mutta kritisoi voimakkaasti Kekkosen aktiivistä ystävyyspolitiikkaa, mitä piti omien etujen ajamiseen tähtäävänä nöyristelynä ja keinona leimata poliittiset vastustajat epäluotettaviksi ja suorastaan neuvostovihamielisiksi.
SMP liittotui SDP:n ja Kokoomuksen kanssa Honkaliitossa, missä oli tavoitteena syrjäyttää Kekkonen. Möhemminkin Vennamo ja SMP antoivat tukensa SDP:lle, kun Vennamo tuki voimakkaasti Mauno Koiviston valintaa presidentiksi. Vennamo arvosti mitä ilmeisemmin demarien rehellisyyttä verrattuna kepulaisten juonitteluun. Demarit ja Kokoomuksen Vennamo näki varmaan myös kohtalotovereinaan, jotka joutuivat Kekkosen alituisten hyökkäysten ja sorron kohteeksi.
Perusero Kepun ja SMP:n sekä nyt Persujen politiikassa on sosiaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden painotukset. Persut ovat olleet aidosti pienen ihmisen asialla, kun taas Kepussa se on jäänyt vain paperiin kirjoitetuksi julkilausumaksi. Sosiaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden painotukset ovat lähentäneet Persuja (SMP:tä) aina demarien suuntaan. Nyt on ehkä hieman yllättäen nähtävissä Päivi Räsäsen johtaman KD:n siirtyneen painottamaan myös samoja asioita kuin demarit painottavat. Välikysymyskeskustelussakin nämä kolme puoluetta kulkivat täysin yhtä jalkaa.
Uskoisin, että myös demarit pyrkivät jatkossa tekemään yhteistyötä Persujen ja KD:n kanssa. Demarien näkövinkkelistä katsottuna em. kaksi puoluetta lyövät kiilaa Kepun ylivaltaan nimenomaan maaseudulla, missä demarien kannatus on vähäistä.
Voi olla, että meille on syntymässä mielenkiintoinen poliittinen blokkijako. Poliittinen vasemmisto on saamassa täydennystä Persuista ja KD:sta. Yhteinen nimittäjä on huoli sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Eräs selitys KD:n vasemmistolaistumiseen löytynee Kirkon roolin aktiivisuudesta tämänkaltaisissa asioissa. Tämänkin päivän Hesarissa piispa Eero Huovinen kirjoittaa asunnottuumuden ongelmista. Kepussa ei tällaisille asioille ja esim. eräitä paikkakuntia kohdanneille joukkoirtisanomisille ole lotkautettu korvaakaan.
Siinä puheenvuorossa yhdistyy hyvä historian tuntemus ja ilmeinen kyky nähdä tulevaisuuteen, visionäärisyys. Noin on ollut ja noin lienee tuleva, enkä olisi siitä pahoillani. Eri asia on, olenko minä enää sitä näkemässä.
Keskustalaisilla puolueilla, joihin luen Keskustan ja PS:n ohella myös Kristillisdemokraatit, on perinteisesti enemmän aatteellista ja arvopohjaista yhtenevyyttä, kuin varsinaisia ratkaisevia eroja.
Eroja kuitenkin on. KD ja PS ovat selkeästi enemmän vasemmalla, mitä tulee sosiaalipolitiikkaan ja heikoista huolehtimiseen. Ongelma keskustan suhteen tässä asiassa on se, että Keskusta ei ole enää aikoihin ollut mikään maalaisliitto, eikä se enää aikoihin ole oikeasti rakentanut alkiolaiselle arvopohjalle, vaikka retoriikassaan näin väittääkin. Keskustan maaseudun peruskannattajalle nämä arvot kuitenkin edelleen merkitsevät jotain.
Joka tapauksessa kaikilla näillä keskustalaisilla puolueilla on kohdattavanaan tulevaisuudessa kaikkien niiden olemassaoloa uhkaava yhteinen vihollinen, nimittäin kaksipuoluejärjestelmä.
Eurooppalainen eliitti on ajamassa kaikkiin EU-maihin läpi perinteistä kaksipuoluejärjestelmää, jossa olisi kaksi suurta puoluetta. Tällainen kehitys on jo käynnissä Itä-Euroopan uusissa jäsenmaissa; Unkarissa ja Tshekissä, ja sitä ollaan ajamassa tulevaisuudessa läpi myös Suomessa.
Kaksipuoluejärjestelmähän on se huonompi demokratia. Siinä on yleensä arvokonservatiivinen mutta talousliberaalinen ja köyhät kyykkyyn –tyylistä politiikkaa ajava oikeistopuolue, sekä arvoliberaalinen mutta sosiaalista hyvinvointia ajava vasemmistopuolue.
Kuvatun kaltainen poliittinen järjestelmä on huonoa demokratiaa. Siinä kansalaisille annetaan valta valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Valitsi äänestäjä kumman hyvänsä, Eurooppalainen eliitti saa aina ja joka tapauksessa tahtonsa läpi, joko ulko- tai sisäpolitiikassa.
Jos äänestää konservatiioikeistoa, terveet perhe- ja yhteiskunnalliset arvot ehkä säilyvät, mutta tuloerot kasvavat ja köyhyys ja syrjäytyminen lisääntyvät. Jos äänestäjä valitsee liberaalivasemmiston, terveet yhteiskunnalliset- ja perhearvot mätänevät, mutta talous ja sosiaalipolitiikka taas on oikeudenmukaisempaa. Kuvatun kaltainen ”hirttämällä vai ampumalla” -valinnanvapaus ei ole mielestäni minkään sortin demokratiaa.
Kaksipuoluejärjestelmän estämiseksi keskustalaisten puolueiden yhteistyö välttämätöntä. Jokainen perinteisiä keskustalaisia puolueita ja niiden yhteisesti jakamia arvoja kannattava suomalainen varmastikin tajuaa, että tällainen malli hajottaa keskustaryhmät ja pakottaa niiden kannattajat jompaankumpaan leiriin. Kaksipuoluejärjestelmässä ei anneta tilaa SEKÄ perinteisille terveille perhe- ja yhteiskunnallisille arvoille ETTÄ sosiaalisesti oikeudenmukaiselle talous- ja aluepolitiikalle.
Tämä keskustalaisten puolueiden yhteinen vihollinen on tulossa myös Suomeen heti kun EU:n perussopimus saadaan valmiiksi ja valta poliittisen järjestelmän muokkaamiseksi saadaan pois kansalliselta tasolta Brysseliin. Viestimissä on jo viime presidentinvaalien aikaan, varsinkin kokoomuspoliitikkojen suista, kuullut toivomuksia selkeän kahtiajaon tulolle. Totta kai, sillä Kokoomus ja SDP sekä vihreät, osana tulevaa suurta vasemmistopuoluetta, ovat kuvatun kaltaisen kaksipuoluejärjestelmän voittajia. Keskusta, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit, sekä osittain Vasemmistoliiton konservatiivilaita, ovat taas sen häviäjiä.
Tästä syystä olisi tosiaan aika keskustaryhmien käsitellä ja unohtaa menneet kaunat ja alettava tekemään strategista poliittista yhteistyötä, jotta kaksipuoluejärjestelmä saadaan torjuttuaja suomalainen demokratia pelastettua. Jonkinlainen keskustaliittouma tässä asiassa voisi ehkä olla paikallaan. Mitään puolueiden yhdistymistä en kuitenkaan kannata.
Vasemmalla puolella SDP, vas, PS ja KD.
Oikealla puolella Keskusta, kokoomus ja RKP.
Vaa-ankielenä vihreät.