A-studiossa kerrottiin, miten Suomi on pudonnut EU:ssa kokoisekseen ja jopa sitä pienemmäksi, kun Ruotsi ja Tanska ovat nousseet kokoaan paljon suuremmiksi. Arvio perustui erään italialaisen EU-instituutin tekemään tutkimukseen.
Ohjelmassa haastateltiin myös entistä europarlamentaarikko Jörn Donneria, jonka käsityksen mukaan noin todellakin on tapahtunut. Hän syytti siitä EU-ympyröihin kyvyttömiä nykypoliitikkojamme. Donner totesi, että johtavissa poliitikoissamme on ollut vain Paavo Lipponen, joka todella ymmärsi EU.ia ja oli siksi arvostettu ja pystyi käyttämään ymmärrystään Suomen hyväksi. Martti Ahtisaaren hän nimesi toiseksi.
Nykyisiä poliittisia johtajia kuvatakseen hän kertoi pikku jutun. Iso-Britanniassa oli sotien jälkeisenä aikana kaksi johtavaa poliitikkoa, kumpikin pääministereitä vuorollaan: konservatiivien Wisnton Churchill ja labourin Clement Attlee. Kun joku sanoi Attleesta, että tämä on niin vaatimaton ihminen, totesi Churchill: ”Ja täydellä syyllä”. Saman sanoi Donner pätevän nykyisiin johtajiimme.
Useimmat saittikepulaiset myös kyllä voisivat olla täydellä syyllä vaatimattomia, mutta eivät näy sitä ymmärtävän.
Ohjelmassa haastateltiin myös entistä europarlamentaarikko Jörn Donneria, jonka käsityksen mukaan noin todellakin on tapahtunut. Hän syytti siitä EU-ympyröihin kyvyttömiä nykypoliitikkojamme. Donner totesi, että johtavissa poliitikoissamme on ollut vain Paavo Lipponen, joka todella ymmärsi EU.ia ja oli siksi arvostettu ja pystyi käyttämään ymmärrystään Suomen hyväksi. Martti Ahtisaaren hän nimesi toiseksi.
Nykyisiä poliittisia johtajia kuvatakseen hän kertoi pikku jutun. Iso-Britanniassa oli sotien jälkeisenä aikana kaksi johtavaa poliitikkoa, kumpikin pääministereitä vuorollaan: konservatiivien Wisnton Churchill ja labourin Clement Attlee. Kun joku sanoi Attleesta, että tämä on niin vaatimaton ihminen, totesi Churchill: ”Ja täydellä syyllä”. Saman sanoi Donner pätevän nykyisiin johtajiimme.
Useimmat saittikepulaiset myös kyllä voisivat olla täydellä syyllä vaatimattomia, mutta eivät näy sitä ymmärtävän.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ei kukaan halunnut pääkomissaariksi. Perssonni ja Lipponen olivat riitapukareita aikoinaan. Perssonni olisi ottanut ennen virkamiehen pääkomissaariksi kuin Lipposen. Donnerikin on niitä punakaapuisia poikia ja antaa polittisen vastauksen. Sillä vastauksella ei ole enää mitään painoarvoa.
Perssonilla ei ollut mitään sanomista EU:ssa ja siitä hän oli kaikkein katkerin, kun Lipposella oli paremmat suhteet, enemmän vaikutusvaltaa ja ennen muuta, että Lipponen junailu Suomen EMUun, mihin Persson ei pystynyt vaikka yritti.
Lipponen oli Barroson vastaehdokas, mutta vaalituloksen kääntyminen konservatiivien reiluksi voitoksi ratkaisi asian: suurimman ryhmän ehdokas valittiin.
Se, että Donneriin suhtaudutaan niin kuin sinä teet, todistaa huvittavalla tavalla, että pitää olla itse luova ja älykäs ennen kuin huomaa kuka muu on myös luova ja älykäs.
Donnerin ainoa vika on äijän kärsimättömän lyhyt pinna. Mies lähtee kävelemään, kun ei kestä typeryksiä ympärillään, kun ei jaksa käyttää aikaansa tyjänpäiväiseen teeskentelyyn ja asioiden hiutaaseen eteenpäin junnaamiseen ääliöiden joukossa.
Jos Donner arvostaa ja kehuu jotain poliitikkoa, voit avata suusi ihmetyksestä, sillä se on todella harvinaista.
että siinä demari kehuu demaria...on vähän niin kuin kysyttäisiin venäläiseltä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon...
A-studiossa myös Esko Aho kommentoi venäläisen diplomaatin puheita sellaisella tyylillä jota kepussa kaivattaisiin lajemmin.
Voi miten paljon paremmin olisivatkaan Suomen asiat jos Kokoomusnaiset eivät olisi valinneet kantaansa kiintiö- vaan asiaperusteella. Aho presidenttinä meille ei uhiteltaisi kuten nyt tehdään, sillä hän olisi hoitanut suhteita niin itään kuin länteen, nykyinen presidenttihän ei ole onnistunut kunnolla kummassakaan, USA suhteethan hän on saanut umpijäähän.
Tai jos Aho olisi ollut vaikkapa Tuomiojan paikalla punamullan ulkoministerinä. Miten paljon paremmin olisi asiat jos Erkki the red olisi pidetty Helsingin kapunginjohtajana pilaamassa pelkästään pääkaupunkilaisten elämää eikä päästetty pilaamaan koko maan asioita.
Miksi kepu antaa parhaiden voimiensa olla toisarvoisessa palkkiovirassa samalla kun maata johtaa kaikkien aikojen tahdottomin pääministeri.
Hän lakkasi nauttimasta Paavo Lipposen luottamusta.
vaalien alla. Hävisi silti vaalit.
Lipponen ja Berlusconi sopivat kahdestaan siitä, että elintarvikevirasto jaetaan Italian ja Suomen kesken. Berlusconin piti enää hankkia Italian parlamentin suostumus, mutta Berlusconi petti eikä saanut sitä hankituksi.
Näin se meni, minkä jo tietää jokainen muu muttet sinä.
Matti Vanhanen ei lähtenytkään hankkimaan EU-virastoa Suomeen "sopimalla kahdestaan" jonkun puliveivarin kanssa, vaan hän meni ja neuvotteli meille sopivimmasta virastosta kaikkien EU-maiden kanssa.
Vanhasen taktiikka tuotti nopeasti tulosta. Saimme Suomeen kemikaaliviraston, joka ei olekaan mikä tahansa perustuotantoa palveleva virasto, vaan modernin teknologian hallintaa ja korkeaa koulutusta edellyttävä erikoisvirasto, jonka merkitys kasvaa vuosi vuodelta.
Tuossa virastonhankintamenettelyssä nähtiin Lipposen ja Vanhasen keskeisin ero. Lipponen pyrki kaveeraamaan siellä sun täällä kahdestaan "ydinherrojen" kanssa, jollainen synnyttää aina epäluuloja ja tuo kasaan vain kosolti ristiriitaisia ja lopulta tyhjiä lupauksia.
Vanhanen sen sijaan pyrkii vaikuttamaan koko Euroopan Unionissa, ei mielistelemällä yksittäisiä henkilöitä, vaan toimimalla avoimessa yhteistyössä kaikkien kanssa. Sellainen synnyttää luottamusta ja samalla Suomen kannalta hyviä tuloksia.
Elintarvikeviraston Suomeen saamisen historia kannattaa muistaa. Se ei ollut Lipposen, vaan koko Suomen tavoite, koska jokainen ihminen syö ja EU:n elintarvikepolitiikka on todella suuren luokan juttu ja poliittisesti elintärkeä nimenomaan Suomen maataloudelle, kun olemme pieni ja syrjässä.
EU oli hyväksynyt viraston Suomelle, mutta ainoastaan Italia vastusti, ja kun päätöksen piti olla yksimielinen, tilanne oli jumissa.
Tätä pattitilannetta Lipponen sitten yritti purkaa, kun se ei Italian jääräpäisyyden vuoksi muutenkaan lauennut, mutta Berlusconi petti Lipposen.
Kemikaliviraston merkitystä en vähättele enkä lähde vertaamaan eri virastoja keskenään, mutta sen verran sanon, että vanhasen neuvotteluosuus jäi suostumisen tasolle, kun EU tarjosi sitä Suomelle lohdutukseksi elintarvikeviraston menettämisestä.
Koko muu EU oli nimittäin Suomen puolella elintarvikevirastoasiassa ja paheksui hyvin vahvasti sitä, että Italia veto-oikeudellaan esti Suomea saamasta sen.
On seurausta Berlusconin petoksesta, Suomi sai sen kun elintarvikevirasto jäi saamatta. Vanhasella ei juuri osaa asiaan, hedelmän sai poimia Lipposen töiden jäljiltä.
Onhan se tosi typerää arvostella kautta aikojen kahta tyhmintä pääministeriä.
Vanhanen on MTK:n aisankannattaja
Lipponen äärioikeistlaisempi kuin äärioikeistolainen kokoomus.
Toisen pääministerikauden jälkeen koko
virallinen suomi presidentin johdolla
etsi Lipposelle näkyvää kansainvälistä
tehtävää ,mutta turhaan.Tähän työhön
oli valjastettu koko Vanhasen ykkös
hallitus ja diplomaattikunta.
Hakua kesti neljävuotta,mutta
vesiperä tuli. Lipposen kansaivälinen
ura tyssäsi jo Tukholmassa.Että se Lipposen
"karismasta" ja kaverisuhteista eu-ssa.
Jörn Donner sanoi myös, ettei nykypoliitikoissa ole yhtäkään, joka olisi riittävän karismaattinen Euroopan Unionille. Ei siis yhtäkään.
Lipponen saattoi olla karismaattinen, mutta nyt mennään eteenpäin nykyisillä poliitikoilla. Lipponen on pelkkä eläkevaari. Hänestä ei ole enää apua. Hän enää istuu kiikkutuolissa ja kiikkuu.
Suomi ei ole EU:ssa ollutkaan kokoaan suurempi. Tuollaisten väitteiden tavoitteena voi olla ainoastaan se, että EU:sta saataisiin entistä keskitetympi.
Järkevämpää olisi kysyä, miksi kovan ytimen EU:n kannatus on monissa jäsenmaissa matala. Perustuslaki halutaan runnoa läpi, vaikka kansa olisi vastaan. Vastustus halutaan nujertaa vaikenemalla, ja siksi pitää mesoa jäsenmaiden painoarvoilla.
Paavo Lipposella oli pyrky komissaarien komissaariksi. Se oli syy, mutta syystä ei aiheutunut seurausta. Kaikki Lipposen EU-toimet on nähtävä tätä taustaa vastaan. Esimerkiksi Lipposen puuhat Itävalta-boikotissa ja perustuslakipuhe olivat puhtaasti oman kilven kiillottamista juuri komissaarikilpaa varten.
Ainoatakaan esimerkkiä siitä, miten Lipponen toimi Suomen hyväksi, ei ole tuotu esille. Tyhjästä saa aikaan paljon melua.
Suomen asioista päätetään joka tapauksessa EU:ssa. Sille ei kukaan Suomessa voi yhtään mitään. Tämä olisi syytä tunnustaa.
Jos sitten ajatellaan, miten Suomen etuja parhaiten ajetaan, niin ajatella voi kahta vaihtoehtoa:
1) Mennään täysillä mukaan ihan kaikkeen, jokaiseen "yrimeen", ollaan aktiivisia, haetaan kavereita koetetaan vaikuttaa niin monessa paikassa kuin vain pystytään ja tehdään tämä aikki sellaisella tavalla, että meihin luotetaan ja meitä uskotaan.
2) Istutaan kotona ja sanotaan, ettei meidän pidä mennä EU:n yrimiin.
Kumpi tapa tuottaa enemmän etua Suomelle?
1) Lipposen tapa, vai
2) Vanhasen tapa?
Strutsin tapaan pää hiekkaan painaen. Se on näitten impivaaralaisten linja.
Kuka nyt on jäänyt kotiin istumaan? Suomalaiset vaikuttavat unionin asioihin yhäkin. Vaikutus luonnollisesti pienenee jonkin verran jäsenmaiden määrän kasvun myötä.
Suomi on ollut unionin mallioppilas. Tästä ei kuitenkaan ole aiheutunut vaikutusvallan kasvua. Lipponenkin oli Itävalta-asiassa joo-miehenä. Kiire päätöksenteossa aiheutui ainoastaan omasta edusta, ei Suomen edusta.
Euroopan Unioni ei ole yhtenäinen. Ero esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltoihin on merkittävä. Vaikka olenkin eurooppalainen, olen ensisijaisesti suomalainen. Jos muuttaisin Yhdysvaltoihin ja saisin maan kansalaisuuden, pitäisin itseäni amerikkalaisena.
Unioni pitäisi tuoda lähemmäksi kansaa, jolloin todellinen eurooppalaisuus voisi nostaa päätään.
Vaikutusvaltaa ei saa olemalla, vaan tekemällä ja hankkimalla muiden luottamuksen. Vaikutusvalta ei riipu jäsenten lukumäärästä eikä maan koosta, vaan valtion edustajista, siitä, millaiset kontaktit ja luottamukselliset suhteet muihin he ystyvät luomaan. Tässä jielessä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla koko ajan kaikissa ytimissä niin syvällä kuon pystyy, sillä kyse on ihmisten välisestä luottamuksesta muodollisen organisaation sisällä.
Tähän ei Vanhanen ole pystynyt jo puutteellisen kielitaitonsa vuoksi.
Vertailu USAan ei ole relevantti. Viittaan ensimmäiseen kappaleeseen.
Itävaltaboikotti on hieman kaksipiippuinen juttu, johon Lipponen lähti mukaan ehkä hieman hätäisesti ja miettimättä. Sitä voisi eritellä syvemmällekin, mutta se vaatisi aika pitkää Euroopan populistisen äärioikeiston kuvailua, millaista Suomessa ei ollut. Boikottihan oli sinänsä surkuhupaisa, kun esim. Ranskan edustaja ei ollut Itävallan edustajaa näkevinäänkään EU:n kokouksissa, mutta Suomi noudatti tapaa, jonka Niinistö kuvasi sanomalla jotenkin näin, että olemme boikotissa mukana, mutta asioiden hoitoa se ei saa haitata..
Kuka voisi tuoda unionin lähemmäksi kansaa? Unioni vai Suomi?
..kun huuhaa donneria pitäisi uskoa joka on pelkkä pelle ollut aina.
Niin siinä aina käy, että tyhmä sanoo luovaa älykkyyttä huuhaaksi, kun ei kykene siitä itse mitään ymmärtämään.
jonkun suuren maan johtajan viereen kuvassa tai oikovat ravattia joltain suurvalta johtajalta. Muuta näkyvää asiaa ei ole nähty.
Omaksi hyväkseen Lipponen ponnisti aina, tai sitten demarien hyväksi. Valtion virat, ihme kumma meni aina demarille.
Demarit luulevat asioiden olevan hyvässä hoidossa, jos lehdessä ja televisiossa näkyy paljon halosen ja muiden punikkien kuvia.
Suomen asioita ei enää johdetakaan Sosialistisen internationaalin kerhossa - toveri punaupseeri!
On taas kirvoittanut kielenkannat tuo illalla heittämäni pieni juttu, hauska, mutta tosi. Ja kehitystä on kepulaisissakin tapahtunut: jutussa ei juuri herjata sen esittänyttä Jörn Donneria eikä sen kertonutta minuakaan.
Tuon selittää, että jutussa mainittiin Paavo Lipponen. Hän saa kepulaiset kuohuksiin jopa varmemmin kuin Urho Kekkonen. Kuvannee miesten keskinäistä suuruutta heidän mielestään.
Mutta eihän noissa vastineissa kuitenkaan oleelliseen mennä. Saittikepulaisilla näkyy olevan pelko mennä ytimiin, koska Lipposella oli se pyrkimys ja Vanhanen niitä karttaa. Tuo ja siitä johtuvat saavutukset oli oleellista Donnerin näkemyksessä, eivätkä sitä kepulaisetkaan yritä kiistää vääräksi tuomalla esille Vanhasen saavutuksia. Paha olisikin yrittää, kun niitä ei ole.
”Lipponen lupasi elintarvikeviraston” on aivan samanlainen kuin häviölle jääneiden pikkupoikien räksytykset kauempaa voittajilleen. Ovatkohan tuonkin räksyttäjät aikuisia?
On näköjään totuus asiasta kerrottukin, mutta toistetaan se vielä:
EU sen viraston Suomelle lupasi. Muuten yksimielisesti, mutta Italia pani hanttiin ja ikivanhaan ruokakulttuuriinsa vedoten vaati sitä itselleen. Loppuvaiheessa, Berlusconin ja Lipposen kahdenkeskisessä neuvottelussa Berlusconi antoi ymmärtää taipuvansa.
Mutta eihän tuon vanhan mafioson sana pitänyt, vaan hän koko ajan oli lobannut muuta EU-johtoa, ja saikin sen taipumaan. Siitä nolostuneensa EU sitten yksimielisesti antoi Suomelle kemikaaliviraston, ikään kuin korvauksena. EU näki vieneensä Suomelta jotakin ja maksoi sitten sen korkojen kanssa. Sillä arvokkaampi ja Suomen imagoon sopivampihan tuo kemikaalivirasto on. Ja jos sen saamisesta jotakin pitää kiittää, niin Paavo Lipposta. Matti Vanhasella ei ole mitään ansiota siitä enempää kuin mistään muustakaan EU:ssa. Vai olisiko sokerijuurikasasiassa tai 141-tukiasiassa?
Siis kyllä Matti Vanhaseen ja muihinkin nykyisiin poliitikkoihimme pätee hyvin vertaus, jonka teräväpäinen Chuchill aikoinaan sanoi kilpailijastaan ja jonka yhtä teräväpäinen Donner eilen kertoi:
>>Iso-Britanniassa oli sotien jälkeisenä aikana kaksi johtavaa poliitikkoa, kumpikin pääministereitä vuorollaan: konservatiivien Winston Churchill ja labourin Clement Attlee. Kun joku sanoi Attleesta, että tämä on niin vaatimaton ihminen, totesi Churchill: ”Ja täydellä syyllä”. Saman sanoi Donner pätevän nykyisiin johtajiimme. > Useimmat saittikepulaiset myös kyllä voisivat olla täydellä syyllä vaatimattomia >>.
….sen ikävimmässä olemuksessaan. Muutama päivä sitten kerroin erään tutkimuksen tuloksista seuraavaa:
Suomalaisia vaivaavaa heikkoa itsetuntoa sopii luonnehtia luonneviaksi, todetaan lehtijutussa. ”Taannoisessa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisilla oli monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita, ja viha oli tärkeämpi kuin ilo. Jollain kummallisella tavalla olemme joskus jopa ylpeitä maineesta synkimpänä, kateellisimpana ja pessimistisimpänä kansana”.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029868356
Tutkimuskin totesi, että tuollainen ei enää pidä paikkaansa nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Mutta kepulaisissa se elää ja voi hyvin.
On jotenkin irvokasta, kun kepulaiset täälläkin ilakoivat sillä, että Lipposesta ei tullut pääkomissaaria eikä Ahtisaari saanut Nobelia. Eli kun heidän omista poliitikoista ei ole mihinkään, niin iloitaan siitä, etteivät demarienkaan nokkamiehet päässeet ihan niin korkealle kuin odotettiin, mikä tietenkin olisi ollut kansallinen etumme ja tuonut Suomelle kunniaa ja edistänyt monin tavoin asioittemme hoitoa EU:ssa ja maailmalla.
Mutta kepulaiselle ei ole väliä kansallisella edulla, kunhan vain muutkaan eivät ole parempia kuin heidän edustajansa. Eli hyvin pätee myös se, jonka tuossa samassa avauksessani totesin:
>> Kun ihmisellä on heikko itsetunto, hänen on vaikea julkisesti tunnustaa hyväksi ketään, jonka tajuaa itseään paremmaksi, vaikka hän tätä voi kadehtia ja kokea olevansa tätä vähäarvoisempi
Minua odottavat taas muut tehtävät - ensin asioille kaupungille, tuonne ydi-Stadiin, sitten siellä lounaalle ja vielä Helsingin Sydäntoipilaitten jumppaan, saunomaan ja uimaan Oulunkylään, joten kun vasta illalla olen kotona, niin en voi nyt jatkaa debatointia pitemmälle. Mutta jatkakaa te muut, kun olette päässeet hyvään vauhtiin.
Tuo edellinen avaukseni on siirretty Iltakouluun jo näin aamusta. Ei se mitään, on se jo reilusti yli tuhat lukijaa saanut ja viitisenkymmentä puheenvuoroa siellä yhä näkyy monie törkyilyjen poistojenkin jälkeen olevan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000001912&posting=22000000029920116
Päivän jatkoa!
Suomalaisia vaivaavaa heikkoa itsetuntoa sopii luonnehtia luonneviaksi, todetaan lehtijutussa. ”Taannoisessa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisilla oli monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita, ja viha oli tärkeämpi kuin ilo. Jollain kummallisella tavalla olemme joskus jopa ylpeitä maineesta synkimpänä, kateellisimpana ja pessimistisimpänä kansana”.
vai mitä;">> Kun ihmisellä on heikko itsetunto, hänen on vaikea julkisesti tunnustaa hyväksi ketään, jonka tajuaa itseään paremmaksi, vaikka hän tätä voi kadehtia ja kokea olevansa tätä vähäarvoisempi
>> Kun ihmisellä on heikko itsetunto, hänen on vaikea julkisesti tunnustaa hyväksi ketään, jonka tajuaa itseään paremmaksi, vaikka hän tätä voi kadehtia ja kokea olevansa tätä vähäarvoisempi
on pikku pilttimme poistanut/poistattanut kaiken oleellisen saatuaan pikkuisen muutakin kuin pissa/kakkaputki linjaa, jossa hän niin mieluusti huseeraa kommentaattorina.
No mitäpä tuosta, kertoohan se jotain patun kipeistä paikoista tämäkin.
Muutamat kepulireppanat näkyvät tuolla kantavan huolta minun onnettomasta lapsuudestani ja näkevät sen, isättömyyteni ennen kaikkea, minut traumatisoineen ja katkeroittaneen. Omia tuntemuksiaan nuo reppanat yrittävät minuun projisoida uskoen kai, että se huojentaisi heidän oloaan. Niin ei tapahdu. En mokomille viitsi erikseen vastata, mutta tässä kaikille yhteisesti:
En ole isätön. Vain Jeesus on syntynyt ilman maallista isää. Ja toinen itsestään syntynyt tietämäni on tieto kepulaisen päähän. Siitä nuokin reppanat ovat osoituksina.
Minulla oli onnellinen lapsuus. Olin äitini vanhempien kasvatti, ja ainoa lapsi huushollissa, kun muissa pienemmissäkin tölleissä noilla seuduilla oli aina kymmenkunta tenavaa. Minulla oli tilaa sekä fyysisesti että henkisesti ja sain paljon rakkautta osakseni. Myös äidiltäni, joka ollessani 2-vuotias joutui lähtemään töihin Varsinais-Suomeen, 500 km:n päähän, mutta kävi sieltäkin aina pari kertaa vuodessa minua tapaamassa ja toi minulle aina kaikkea sellaista, jota muilla ikäisilläni ei tuolla ollut, kuten leikkikaluja ja kauniita vaatteita.
Itse en äitini käyntejä muista, mutta minulla on valokuvia, jossa istun hänen sylissään ja ilmeistä näkee, että rakkaus on molemminpuolista. Minulla on myös tämän kirjasto-työhuoneeni hyllyssä kuva, jossa istun mummolan kamarin pöydällä merimiespuvussa, polvihousut, valkoiset sukat, mustat nappaskengät, valkoinen paita ja suuri ruudullinen rusetti kaulassa. Äitini tuomia vaatteita varmaan kaikki; kenelläkään toisella pojalla koko kylällä ei varmasti ollut yhtä hienoja. Ja on niin nätti poika, että vasta omissa pojissani pienenä näin samanlaisia!
Ukkini ja uskovainen mummoni olivat todella hyviä ihmisiä. Hyvä ja kaunis ihminen oli äitinikin, ja palasi sitten ”etelästä” kotiin ollessani 5-vuotias, mutta avioitui pian naapuripitäjään ja rupesi tekemään lapsisarjaa, jossa minulla on seitsemän sisarusta, nuorin 21 vuotta itseäni nuorempi.
Isääni en ole koskaan tuntenut, mutta vastuuton naissankari hänen kerrottiin olleen, jolle kai eräs toinenkin nainen odotti lasta äitini kanssa samanaikaisesti. Siksi äitini jättikin hänet, kerrotaan. Komea mies näkyy olleen. Hyllyssäni on myös vanhempieni kihlakuva, ja on todella hauskan näköinen pari. Itsessäni on piirteitä molemmista. Isäni kyllä nousi sitten suurempaan arvoon silmissäni, kun hänestä tuli sankarivainaja heinäkuussa 1941, pian jatkosodan alettua, ollessani 6-vuotias. Joka kesä olen viime vuosina käynyt hänen sankarihaudallaan Haukiputaan kauniilla kirkkomaalla.
Sain lapsena kaikkea sitä, mitä lapsi noissa oloissa voi saada, ja varmasti enemmän kuin useimmat ikätoverini siellä. Myös rakkautta ja tunnustusta. Siksi minulle kehittyi niin terve itsetunto, että olen varsin hyvin elämässäni pärjäillyt, paljon paremmin kuin mitä lähtökohdat lupasivat, sillä kouluahan en päässyt lapsuudessani käymään kansakoulua enempää, kun lähin keskikoulukin olisi ollut vasta naapuripitäjässä ja lähin lukio lähimmässä kaupungissa, 70 km:n päässä.
Lapsuudessani saamillani eväillä uskalsin sitten jo 16-vuotiana lähteä omin nokkineni maailmalle, jossa sitten olen saanut yhtä ja toista sellaista, johon lapsena ei ollut mahdollisuutta. Myös koulutusta ja oppia ja ennen muuta saanut elää ihan toisenlaista elämää, kuin mikä on ollut mahdollista niille, jotka ovat jääneet noille syntymäseuduilleni. En tiedä, onko heistä silti tullut katkeruutta ja vihaa kantavia kepulaisia.
Älkää poistako vast´edes kepulaisten minulle antamia vastineita! Niitä parempia kepulaisuudesta kertovia mainoksia ei voi olla. Ja myös noita kepulaisia näkyy harmittavan niiden poisto. Mutta sitä en ymmärrä, kuinka he voivat minun epäillä pyytäneen niitä poistamaan, sillä asia on niin, kuin olen usein sanonut: itse en millään pysty kertomaan niin hyvin kapulaisuudesta kuin he itse tekevät, ihan huomaamattaan!
perseeseensä.
kaikki pois.