Anopillani on 6 lastenlasta. 2 jokaista lastaan kohti. Vuosien varrella on lievästi sanottuna alkanut ärsyttää varsinkin yhden lapsenlapsen silmäteränä oleminen. Anoppini on ollut ko. lapsen syntymähetkenä tukihenkilönä ja ollut tiiviisti mukana koko ajan lähes 7 vuoden ajan. Olipa kertonut lapselle, että pitää tätä omana lapsenaan. Hoito- ym. apua tulvii em. taholle milloin vain. Ja lapsi on ollut jo vauvasta saakka mitä ihmeellisin ja kehittynein, että .. Kuitenkin rivien välistä ja sivusta kuultuna anoppini on kuitenkin korvia myöten täynnä ko. lasta ja hänen kanssaan olemista (nimittelyä ja huutoa on kuultu). Anopin silmäterä kun sattuu olemaan melkoisen vilkas ja osin käytökseltään mielestäni röyhkeä, kun rajoja ei ole napakasti asetettu äidin eikä anopin taholta. Aina lopulta on saanut tahtonsa läpi (tätä on sivusta seurattu ja asia todistettu). Jos yrittää ottaa asian puheeksi, anoppi loukkaantuu. Tietysti!! Hänkö?? Hänen murunsa ei olisikaan niiiin ihana??? Ja kun kyselee anopin kuulumisia, alkaa aika pian sepustus mitä kuuluu hänen suosikilleen. Ehkä se on liikaa vaadittu, .. tasapuolisuus. Ainakin toivoisi, ettei lapset saisi vihiä näin selvästi kuka on se "paras" kaikista!!
Mummin suosikkijärjestelmä
Sipuli
151678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sinun lapsestasi voi kukaan pitää, ei edes anoppi, kun olet sen oman tahdon vienyt siltä lapseltasi pois. Ja kun anoppi ei suostunut niihin talkoisiin, on hän paska.Siis yritä ymmärtää, lapsellesi ei ole kehittynyt personaa, kun olet sen kehityksen tukahduttanut. Mummon "lellikki" tuntuu sinusta lellikiltä vain siksi kun hänen personansa on saanut kehittyä.
sallittaisiin anopille edes omat tunteet.
Jos yksi on rakkaampi niin sitten on, mutta siihen ei kenelläkään ole sanomista, ne on anopin omia asioita ja hänen tunteensa. Turhaan yrität niitä muuttaa moittimesella tai muutenkaan.
Ihminen anoppikin vain on.
Kai jonkinlaisia käytöstapoja voisi anopiltakin odottaa.Aina voi sanoa,että anoppi saa olla mitä mieltä tahtoo,mutta missä on moraalinen vastuu?Itsellä on lapsenlapsia vaan yhdeltä lapselta,mutta aion osallistua seuraavienkin lastenlasten elämään samalla tavalla,jos niitä syntyy.Onhan se loukkaus omille lapsilleenkin,jos vain jotkut lapsenlapset on tärkeitä.Tietenkin voi olla enemmän sukulaissielu sellaisten lastenlasten kanssa,jotka ovat luonteeltaan samanlaisia mummon kanssa,mutta tässäkään tapauksessa sen ei pitäisi näkyä selvänä suosimisena.Lapsenlapseni ovat hyvin erilaisia persoonia,mutta arvokkaita minulle mummolle juuri niine omine erikoipiirteineen.Veljeni tyttö meni kerran kysymään äidiltäni,että kenestä lapsenlapsesta pitää eniten.Mummo sanoi,että kaikki ovat yhtä arvokkaita,ei teitä jaotella.Niin sen pitää olla.
"Mummo sanoi,että kaikki ovat yhtä arvokkaita,ei teitä jaotella.Niin sen pitää olla."
Aina joku on rakkaampi ja läheisempi, kuin muut. Tietäähän sen jo omistakin lapsista. Toki kaikkia rakastaa tavallaan, mutta kaikkia erilailla. Sitä taas on mahdotonta kätkeä, vaikka kuinka pyrkisi tasapuolisuuteen.
Mitä taas on tasapuolisuus, kun kaikki ovat kuitenkin omanlaisiaan persoonallisuuksia? Onko taspuolisuutta se, että kaikille materiaa, yhdessäoloa ja yhteydenottoja piirulleen yhtä paljon? Vai onko se tasapuolisuutta, että jokaiselle tarpeen mukaan, huomioiden persoonalliset erot?
Jos yksi lapsista on arka ja taritsee kannustusta ja tukea muita enemmän, niin onko tasapuolisuuden nimissä (puoliväkisin) tuputettava sitä myös muille?
Vaikka kaikki saisivat piirulleen samat asiat, niin henkilökohtisen kokemisen kautta puntit aina kallistuvat (siis kokijankin kautta) jollekin suunnalle...
Mummo on lapsenlapselleen jonkinlainen roolimalli aivan kuten vanhemmatkin. Jos on viisas ihminen, pystyy kyllä käyttäytymään tasapuolisesti. Pitää pientä vihkoa, johon merkkaa antamansa lahjat ja eteenkin rahalahjojen arvon, ettei muistamattomuuden vuoksi suosi ketään.
Tämä olisi minun unelmani, mutta todellisuus on toisenlainen. Isovanhemmilla on kaksi lastenlasta, joista toinen on totaalisen ei-toivottu. Mummo jopa sanoi, että toinen saat tulla heille, mutta toisen kanssa saat mennä mihin tykkäät. Lahjojen kanssa yhtä samanlaista. Toiselle, jo aikuiselle, lapsenlapselleen kutoo sukat, villapaida ja jopa niinkin ehtymätön luonnonvara kuin hymy on varattu toiselle sille valitulle yksilölle. Mummo on käytöännössäkin kääntänyt selkänsä toiselle lapsenlapselleen, joka sattumalta muistuttaa häntä: on samaa sukupuolta, samoja sairauksia ja ulkonäöltäänkin hyvin paljon hänen sukuunsa tullut.
Hän ei suostu muuttamaan käytöstään, vaikka siitä on keskusteltu monet kerrat. Valittaa muille sukulaisille, että me vanhemmat kohtelemme lapsiamme epästasa-arvoisesti. Eli kääntää asian aivan päälaelleen. Odotamme innolla suru-uutista!
Ei se olekaan mahdollista,että kaikessa kohtelisi prikulleen samalla tavalla,mutta se periaate.Ja koska lapset on erilaisia ja eri-ikäisiä se on käytännössä mahdotonta eikä edes tarpeellista.Mutta jokainen nyt varmaankin osaa periaatteellisella tasolla kohdella lapsenlapsia reilusti ja tasa-arvoisesti.Ja jokainen on oma persoonansa,mutta arvokas juuri omine piirteinen,jokaisesta lapsesta löytyy jotain ihanaa,toisesta toisia asioita,toisesta toisia.
"Mutta kun se ei
Kirjoittanut: pidä paikkaansa! 18.10.2007 klo 11.10
"Mummo sanoi,että kaikki ovat yhtä arvokkaita,ei teitä jaotella.Niin sen pitää olla."
Aina joku on rakkaampi ja läheisempi, kuin muut. Tietäähän sen jo omistakin lapsista. Toki kaikkia rakastaa tavallaan, mutta kaikkia erilailla. Sitä taas on mahdotonta kätkeä, vaikka kuinka pyrkisi tasapuolisuuteen. "
Höpö, höpö. Ensinnäkin, se ei kyllä tosiaankaan pidä paikkaansa, että aina joku olisi rakkaampi ja läheisempi. Ei pidä paikkaansa omien lasten eikä lastenlasten kanssa.
Toisekseen esim. omilla isovanhemmillani oli lapsenlapsia kolmesta eri perheestä, eikä kenellekään meistä ole sellaista tunnetta, että jotakuta olisi suosittu tai lahjottu enemmän kuin muita. Kaikki me saimme samat summat/lahjat syntymäpäivänä ja rippilahjaksi jne. Ei myöskään ikinä ole ollut tunnetta, että isovanhemmat olisivat tykänneet jostain meistä serkuksista enemmän kuin toisesta.
Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että jos lapsi tulee kysymään isovanhemmalta, että kenestä tykkäät eniten, niin mummon pitäisi vastata rehellisesti, jos jostakusta tykkää eniten?! Haloo... Varmaan vanhempienkin pitäisi laittaa lapsensa paremmuusjärjestykseen ja ilmoittaa rehellisesti kaikille mielipiteensä.
Itse voin ainakin 100% varmuudella sanoa, että rakastan ja pidän jokaisesta lapsestani tasan yhtä paljon, en ikinä voisi laittaa heitä mihinkään järjestykseen, eikä niin kuulukaan tehdä.
"Aina joku on rakkaampi ja läheisempi, kuin muut. Tietäähän sen jo omistakin lapsista."
?????!!!!!!!??????
säälin todella lapsiasi, kunpa et heitä olisi siis edes hankkinut. ainakaan sitä yhtä enempää joka on "kaikkia muita rakkaampi".
hyvä jumala sentään, miten tuollaista voi edes päästää suustaan? taitaisi olla terapian paikka jos oikeasti silmät kirkkaina huutelet että on ihan ok ja normaalia ja luonnollista ettei rakasta kaikkia lapsiaan!
itsellä toki ei ole kuin kaksi lasta, mutta molemmat ovat kyllä niin täysin sydämessäni kuin olla voi! ikimaailmassa en voisi kuvitellakaan asettavani lapsiani minkäänlaiseen "rakastamisjärjestykseen", miten sellainen voi olla edes mahdollista?
ja mitä ap. asiaan tulee, jokaisella on toki oikeus omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. aikuinen ihminen silti kykenee pitämään asiat itsellään ja olemaan tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikille läheisilleen jos vain ymmärrystä riittää normaalitarpeiksi. lapset jos ketkä aistivat kaiken ei-sanallisen viestinnän todella herkästi ja saavat elinikäisen mielipahan ja katkeruuden. tiedän omasta kokemuksesta oltuani "mummun rakkausmittarissa se alin".
no, ellei hän itse nää nyt tekemäänsä tuhoa ja tyhmyyttä, se selviää hänelle viimeistään kun lastenlapset kasvavat. ei pidä ihmetellä miten siellä vanhainkodissa katsomassa ei sitte käykään ketään muu... miksi kävisi, kylmää ja lähes ventovierasta ihmistä?
asiaa.
"hyvä jumala sentään, miten tuollaista voi edes päästää suustaan? taitaisi olla terapian paikka jos oikeasti silmät kirkkaina huutelet että on ihan ok ja normaalia ja luonnollista ettei rakasta kaikkia lapsiaan!"
Miten saitkin asian väännettyä noin?
löytää kaiken vielä edestään.Todella inhottavaa asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Harmi kun tuollaiset mummut eivät käy näillä sivuilla ja lue näitä juttuja, voisi ehkä kolauttaa jos lukisi.
Aikuinen ihminen?
kateutta oo, jos lapsilleen toivoo tasapuolista kohtelua isovanhempien taholta.
Dorka.
mutta edelleen olen sitä mieltä, ettei lastenlapsille ole oikein näyttää selkeästi kuka on se mummin muru ja paras kaikista. Olkoonkin mummi myös ihminen jne. Kaikista ei voi tykätä, totta, mutta tässä tapauksessa on kyse aikuisesta? mummista ja lapsista. Kateutta tämä ei ole vaan vahva toive tasapuolisuudesta, mitä mummi oman kokemansa mukaan muka toteuttaa. Eipä vain näy teoissa ..
On ihan turha jankata, voiko joku lapsenlapsi olla mummolle rakkaampi kuin toinen. On tai ei; mummo on aikuinen ihminen ja kun lapsenlapsi on vielä lapsi, mummon täytyy aikuisena ihmisenä kantaa aikuisen ihmisen vastuu ja ymmärtää, että hän ei voi kohdella toisia lapsia huonommin kuin toisia. Pienten kasvavien lasten ei tarvitse kohdata aikuisten suosikkijärjestelmää. Kyse ei ole siitä kenelle ostetaan mitäkin vaan aikuisena ja vastuullisena ihmisenä olemisesta.
Olen onnellisesti 7 lapsen mummo.En voi ymmärtää,että joku lapsenlapsi olisi toista rakkaampi.Kyllä he ovat kaikki saman arvoisia.Kaikki yhtä rakkaita,"viisaita" ja herttaisia.Tietysti jokaisella on omat luonteenpiirteensä,mutta niin pitää ollakin. He ovat kolmen lapseni lapsia.Tekisin väärin,että jonkun nostaisin yli toisten.On myös onnea ollut saada "adoptio"isovanhemmuus".Nämä lapset opettivat meitä isovanhemmiksi. terveisin mummo Savosta