Monet valittavat sitä että he ovat lihavia geeniensä takia. No mitä ne geenit sitten tekevät. Tarkoittaako se sitä että geenit saavat ihmisen haluamaan liikaa ruokaa tai aineenvaihdunnan käymään hitaasti? Itse olen sitä mieltä että täyttä p****a.
Lihavuus johtuu ainoastaan siitä että vanhempien huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset siirtyvät lapsille. Siihen kun lisätään vielä, että elintaso tasaisesti nousee koko ajan ja yhteiskuntamme on niin ruokapainotteinen. Sitten ollaan kohta kaikki lihavia, viimeistään yli 40-vuotiaina. Niin ja tolla ruokapainotteisella tarkoitan sitä, että ruokaa saa joka paikasta ja sitä mainostetaan aivan liikaa. Ei ihme että ihmiset ajattelevat syömistä entistä enemmän.
Lihavuus johtuu ainoastaan siitä että vanhempien huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset siirtyvät lapsille. Siihen kun lisätään vielä, että elintaso tasaisesti nousee koko ajan ja yhteiskuntamme on niin ruokapainotteinen. Sitten ollaan kohta kaikki lihavia, viimeistään yli 40-vuotiaina. Niin ja tolla ruokapainotteisella tarkoitan sitä, että ruokaa saa joka paikasta ja sitä mainostetaan aivan liikaa. Ei ihme että ihmiset ajattelevat syömistä entistä enemmän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta yhteiskunnassa mainostetaan ihan liikaa ruokaa ja porukka mässäilee vaan. Itse olen ollut ruokakaupassa töissä. Kaikkein huvittavimpiin hetkiin kuului kun näin lihavan pariskunnan jolla oli ostoskärry täynnä ruokaa. Sitten vaimo sanoi miehelleen "mutta mitäs me huomenna syötäis"
xD
Geenit eivät itsessään "lihota", mutta saattavat aiheuttaa, että perimästä johtuen jollekin lihominen on "helpompaa".
Omassa tuttavapiirissäni on muutama perhe, jotka ovat kaikki, voisi melkein sanoa, että todella laihoja. Syövät normaalisti, mutta jos geenien osuus otetaan huomioon, heillä ei ilmeisesti ole alttiutta lihomiseen.
Geeneillä on "sormensa pelissä" monissa muissakin periytyvissä sairauksissa ym. Se ei välttämättä tarkoita, että joku sairaus 100% varmuudella siirtyy jälkeläisiin, mutta mahdollisuus on suuri. Esim. Jos molemmilla vanhemmilla on II-tyypin diabetes, on tosi korkea todennäköisyys, 75%, että jälkeläiset jossain elämänsä vaiheessa myös sairastuvat II-tyypin diabetekseen.
Yhtälailla kuin silmienväri periytyy, periytyy monet muutkin asiat. Onneksi se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ihminen itsekin pystyisi asioihin vaikuttamaan omilla elintavoillaan (ei silmienväriin). Toisaalta on myös sairauksia, jotka periytyvät, jos molemmat vanhemmat ovat viallisen geenin kantajia. Tällaisia sairauksia on aika paljon Suomessa, koska olemme niin sisäsiittoinen kansa. Esim. jotkut kehitysvammat periytyvät juuri näin.
Tämä on niin laaja aihe, että tästä voisi kirjoittaa monta sivua, mutta tässä oli kyseessä lihavuus, joten jätän aiheen käsittelyn tähän.
" Lihavuus johtuu ainoastaan siitä että vanhempien huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset siirtyvät lapsille. "
Osittain näin , kuitenkin : kun syö vähemmän kuin kuluttaa , laihtuu ja päinvastoin . Olen seurannut muutamaa tapausta hyvinkin läheltä , toinen laihtuu ja toinen ei .
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/200303_02.html
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/leptiini.html
olen geenien vuoksi lihava, koska niiden vuoksi olen äitini tytär... Lihavuusgeeniä meillä ei taida olla :) No en minä oikeastaan ole edes lihava, pikkuisen pyöreä vaan.
Mutta geeneistä johtuu se, että rasva kertyy erittäin ärsyttäviin paikkoihin.. olemme kuin samasta muotista kaikki, minä, siskoni, äitini, äidin sisaret, äidin äiti jne.. Äiti opetti meidät tyttäret jo pienestä pitäen tunnesyöpöiksi, pahaa mieltä lievitettiin aina herkuilla. Miks se ei sitä samaa opettanut pojille?
Lihavuus on harvoilla geeneissä, mutta perintönä se voi kyllä tulla, huonojen elämäntapojen mallioppimisen myötä.
Mutta voin sanoa että perimä vaikuttaa VARMASTI.
Mitä siihen sanot kun esim. äiti on ohut kuin riuku isä on taas huomattavan ylipainoinen.
Osa sisaruksista on tullut äitiinsä ovat samanlaisia luuviuluja kuin äitinsä, kapeita ja pitkäraajaisia, eivät liho millään.
Osalla on isänsä ruumiinrakenne.
Ovat kuin eri puusta veistettyjä, pullearaajaisia ja herkästui lihovia.
Kaikki ovat saaneet samanlaista ruokaa lapsena.
Äläkä väitä muuta, olen nähnyt saman kolmessa eri perheessä.
On niitä enemmänkin, mutta ei minun lähipiirissäni.
Tottakai toisilla on erilainen aineenvaihdunta, aivan erilainen taipumus nälkään jne... Heillä on siis erilainen kulutus, eivätkä he voi yksinkertaisesti syödä niin paljon kuin toiset. Toiset myös liikkuvat enemmän. Sekin on luultavasti opittu tapa. Mutta jos lihavat eivät ylitä kulutustaan, niin he eivät liho. Yksinkertaisia luonnonlakeja: energia säilyy.
Eli jos on ylipaino-ongelma, niin silloin ei ole ainakaan sitä pelkoa, että saisi ruokaa liian vähän. Nälän mukaan ei kannata elää, ainakaan, jos ylipainoa on runsaasti. Silloin on ihan tervettä, että joskus nälkä vähän korventaa, kun aineenvaihdunta on aiemmin pilattu ylensyönnillä, ja heti viiden kilon mässäilyn jälkeen vatsassa korventaa nälkä.
Geenien vaikutus lihavuudessa on keksitty sen takia, että saadaan jokin muu syy lihavuudelle kuin omat tavat ja tottumukset "määä oon syntyjäni lihava, äitiki oli, se kulkee suvussa ni mitä sitä turhaa edes yrittää"
Onko tämä asia hyvinkin rankasti koskettanut sinua ja perhettäsi? Puhutko kokemuksen syvällä rintaäänellä? Perustuuko väitteesi kenties pitkällisen tutkimuksen tuloksiin?
Ihan pelkkää olettamusta ja yleistämistä. Lihomisesta vaan ei voi väitellä kun siihen on vain yksi syy miksi sitä on. Itsekin olen karistanut 10 kiloa tätä ohjenuoraa noudattamalla. Näkemällä nälkää!